Jäljellä olevan ajan viisas käyttö

1. Mikä väärä usko monilla on nykyään?

MONET tässä maailmassa, erityisesti tiedemiehet, opettajat ja poliittiset johtajat, hyväksyvät sen näkökannan, että ihminen on ollut maan päällä miljoonia vuosia. He uskovat hänen päässeen nykyiseen tilaansa kehityskulun kautta ja tämän kehittymisen jatkuvan määräämättömään tulevaisuuteen. Tämän takia he ajattelevat, että ihmisellä on rajattomat tilaisuudet ja rajaton aika menestyä suunnitelmissaan. Mutta tämä saatanallinen oppi ei saa kristittyä petetyksi. Jumalan päävastustaja tahtoisi saada kaikki ihmiset uskomaan, ettei millään, ei Jumalan päätöksilläkään, ole mitään määräaikaa. Mutta kun kristitty luottaa täysin Jumalaan ja hänen Sanaansa, niin hän tietää, ettei ihmisellä ole määrätöntä tulevaisuutta tässä asiainjärjestelmässä. Hän ymmärtää, millä kohdalla me olemme ajan virralla ja että Jumalan tuomiot tätä asiainjärjestelmää vastaan pannaan pian täytäntöön.

2, 3. a) Mitä voidaan sanoa monista maallisten historioitsijoiden antamista vuosiluvuista? b) Mikä on turvallisin opas näissä asioissa?

² Kun kristityillä on täsmällinen Jehovan ja hänen päätöstensä tuntemus, niin hän hylkää ihmisten mietiskelyt. Niihin kuuluvat niiden historioitsijoidenkin mietiskelyt, jotka eivät usko Raamattuun vaan yhdistävät mielikuvituksellisia aikamääriä ihmisen historian tapahtumiin. C. W. Ceramin kirja Heettiläisten salaisuus sanoo tällaisten aikamäärien epäluotettavuudesta luvussa ”Historiallisen ajoituksen tiede”:

”Jokaiseen, joka alkaa tutkia muinaista historiaa ensi kerran, tekee ehdottomasti vaikutuksensa se varma tapa, millä nykyiset historioitsijat ajoittavat tapahtumia, jotka sattuivat tuhansia vuosia sitten. Tämä ihmettely, jos mikä, kasvaa, kun tutkimista jatketaan, sillä kun tutkimme muinaisen historian lähteitä, niin näemme, miten niukkoja, epätarkkoja tai suorastaan vääriä nuo aikakirjat olivat jo silloin, kun ne ensin kirjoitettiin. Ja niin kehnoja kuin ne alun perinkin olivat, ne ovat vielä kehnompia, kun ne ovat periytyneet meille asti: ajan hampaan tai ihmisten huolimattomuuden ja summittaisen käytön puoliksi pilaamia.

”Mitä enemmän jatkamme tutkimuksiamme, sitä vähemmän ne aikamäärät, jotka alussa täyttivät meidät kunnioituksella, tehoavat meihin. Me alamme käsittää ajanlaskua koskevan historian perusteet sellaisiksi kuin ne ovat – pelkästään olettamusrakennelmaksi ja sellaiseksi, että se uhkaa hajota joka liitoksestaan. Kierona ja horjuvana se antaa meille kuvan oudon mielivaltaisesta historiasta, samalla kun vaistomme sanoo meille, että muinaisilla kulttuureilla on täytynyt olla jonkinlainen järkevä ja järjestelmällinen kasvu. Kun pääsemme tähän asti tutkisteluissamme, alamme epäillä joka ainoaa aikamäärää!

”Eräs esimerkki ajanlaskun epäluotettavuudesta: vuosisadan uurastaneitten tutkijoitten on ollut muutettava aika, jolloin Egyptin ensimmäisen hallitsijasuvun perustanut kuningas Menes yhdisti Egyptin, vuodesta 5867 eKr. vuoteen 2900 eKr. Eikä jälkimmäistäkään ajankohtaa, jota pidetään Egyptin historian todellisena alkuna, ole vielä päätetty täysin varmasti. . . .

”Mutta kun menemme vielä syvemmälle asiassa, niin kunnioituksemme historiallisen salapoliisityön saavutuksia kohtaan palaa. Me saamme tietää, että oppineet ovat huolellisesti tehneet eron ’varmojen’ ja ’oletettujen’ aikamäärien välillä. Ja me havaitsemme, että muinaisen historian ajanlaskurakenne lepää ainakin muutamien lujien tukikohtien varassa. Tietyt avainaikamäärät, joiden ympärille muut ajankohdat kootaan, voidaan päättää melkein erehtymättä. Ne ovat ’varmoja’.” – The Secret of the Hittites.

³ Näin ollen useimmat aikamäärät, jotka historioitsijat ovat esittäneet Raamatun aikataulun ulkopuolella, ovat epäluotettavia. Ainoastaan muutamat ”varmat” eli kiinteät ajankohdat, kuten vuosi 539 eaa., voidaan hyväksyä luotettaviksi. Kristityt, jotka luottavat Jumalan sanaan, tietävät, että Raamatun sisäinen todistus on varmin opas näissä asioissa. Tämä auttaa meitä ratkaisemaan suurella varmuudella, millä kohdalla olemme ajan virralla, varsinkin kysymyksen ollessa 1. Mooseksen kirjassa mainitusta seitsemännestä ajanjaksosta eli ”päivästä”. – 1. Moos. 2:2, 3.

SEITSEMÄS PÄIVÄ

4. Milloin Aadam ja Eeva luotiin?

⁴ Luotettavan raamatullisen ajanlaskun mukaan Aadam luotiin vuonna 4026 eaa., todennäköisesti syksyllä, kuudennen luomispäivän lopulla. Sitten Jumala toi eläimet ihmisen luo nimitettäviksi. 1. Mooseksen kirja esittää kuitenkin Aadamista seuraavat Jehovan sanat: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä.” (1. Moos. 2:18) Aadam oli havaitseva tämän yksinäisyyden tilan hyvin pian, ehkä muutamassa päivässä tai viikossa. Hän oli havaitseva tarvitsevansa toisen maan ihmisen, jonka kanssa hän voisi keskustella, jakaa kokemuksensa ja elämänsä. Eikä hänen suorittamansa eläinten nimittäminenkään vienyt kohtuuttoman pitkää aikaa. Peruseläinlajit saattoivat olla suhteellisen nopeasti nimitettävissä, sillä kun peruslajit vietiin arkkiin Nooan päivinä, niihin ei kuulunut miljoonia eläimiä vaan ehkä ainoastaan muutamia satoja peruslajeja. Näin ollen nimen anto eläimille ja täydentävän puolison tarpeen havaitseminen vei nähtävästi Aadamilta vain lyhyen ajan hänen luomisensa jälkeen. Koska Jehovan päätös oli myös, että ihminen lisääntyisi ja täyttäisi maan, niin on johdonmukaista päätellä, että hän loi Eevan kohta Aadamin jälkeen, kenties muutamia viikkoja tai kuukausia myöhemmin samana vuonna, 4026 eaa. Hänen luomisensa jälkeen alkoi heti Jumalan lepopäivä, seitsemäs ajanjakso.

5. Miten voimme laskea, millä kohtaa ajan virralla olemme?

⁵ Jumalan seitsemäs päivä ja aika, minkä ihminen on ollut maan päällä, ovat sen tähden ilmeisesti rinnakkaiset. Laskeaksemme, millä kohdalla ajan virralla ihminen on 7 000 vuotta pitkään Jumalan seitsemänteen päivään nähden, meidän on otettava selville, kuinka pitkä aika on kulunut Aadamin ja Eevan luomisesta vuonna 4026 eaa. Tuon vuoden syksystä vuoden 1 eaa. syksyyn oli 4 025 vuotta. Vuoden 1 eaa. syksystä vuoden 1 ya. syksyyn on yksi vuosi (nollavuotta ei ollut olemassa). Vuoden 1 ya. syksystä vuoden 1967 syksyyn on yhteensä 1 966 vuotta. Kun laskemme yhteen 4 025 ja 1 ja 1 966, saamme 5 992 vuotta vuoden 4026 eaa. syksystä vuoden 1967 syksyyn. Näin ollen jää 8 vuotta jäljelle seitsemännen päivän 6 000 vuodesta. Vuoden 1967 syksystä 8 vuotta eteenpäin vie meidät vuoden 1975 syksyyn, jolloin 6 000 täyttä vuotta Jumalan seitsemännestä päivästä, hänen lepopäivästään, on kulunut.

6, 7. a) Mihin Kristuksen tuhatvuotishallitusta voidaan verrata? Miksi? b) Mikä täyttää nyt Jehovan palvelijat odotuksella?

⁶ Kuusituhatvuotisen kurjuuden, raadannan, ahdistuksen, sairauden ja kuoleman jälkeen Saatanan vallan alaisuudessa ihmiskunta on tosiaan kipeästi vapautuksen, levon tarpeessa. Juutalaisen viikon seitsemäs päivä, sapatti, kuvaa hyvin Kristuksen alaisen Jumalan valtakunnan tuhatvuotishallitusta, jolloin ihmiskunta nostetaan 6 000-vuotisesta synnistä ja kuolemasta. (Ilm. 20:6) Kun kristityt huomaavat siis Jumalan aikataulusta ihmiskunnan historian 6 000 vuoden lopun lähestyvän, se täyttää heidät odotteilla. Näin on erityisesti siksi, että ”viimeisten päivien” suuri merkki on ollut täyttymässä ”lopun ajan” alusta, vuodesta 1914, lähtien. Ja niin kuin Jeesus sanoi, ”tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat”. (Matt. 24:34) Osa siitä sukupolvesta, joka näki lopun ajan alun vuonna 1914, on vielä elossa maan päällä toteamassa nykyisen pahan asiainjärjestelmän lopun Harmagedonin taistelussa. – Ilm. 16:14, 16.

⁷ Lähitulevaisuus on varmasti täynnä ratkaisevia tapahtumia, sillä tämä vanha järjestelmä on lähestymässä täydellistä loppuaan. Enintään muutamassa vuodessa näitä ”viimeisiä päiviä” koskevien Raamatun ennustusten viimeisetkin osat täyttyvät, mikä johtaa hengissä säilyvän ihmiskunnan vapautukseen Kristuksen loistoisaan tuhatvuotiseen hallituskauteen. Kuinka vaikeat mutta samalla kuinka suurenmoiset päivät ovatkaan aivan edessämme!

8. Voiko kukaan sanoa varmasti, milloin Harmagedonin taistelu tulee?

⁸ Merkitseekö tämä sitä, että vuosi 1975 tuo Harmagedonin taistelun? Kukaan ei voi varmuudella sanoa, mitä jokin nimenomainen vuosi tuo tullessaan. Jeesus sanoi: ”Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan.” (Mark. 13:32) Jumalan palvelijoille riittää, kun he varmasti tietävät, että tämän Saatanan alaisen järjestelmän aika on kulumassa nopeasti loppuun. Kuinka tyhmä ihminen olisikaan, jollei hän olisi hereillä ja valpas jäljellä olevan rajoitetun ajan suhteen, pian toteutuvien maata järkyttävien tapahtumien suhteen ja pelastuksekseen työskentelemisen suhteen!

AJAN ARVO

9. Mikä on eräs keino ajan arvon ratkaisemiseksi?

⁹ On eri asia tietää Jumalan aikataulusta, millä kohdalla ajan virralla olemme, ja eri asia käyttää jäljellä olevaa aikaa. Jos ajan ymmärtäminen on arvokasta, niin sen käyttäminen viisaasti on vielä arvokkaampaa. Aika katsotaan niin arvokkaaksi, että sanotaan: ”Aika on rahaa.” Se on kallis, arvokas, arvostettu hyödyke. Eräs tapa määrätä ajan arvo on se, jolla kauppatavaran arvoa usein lasketaan – tarjonnan ja kysynnän perusteella. Esimerkiksi siihen aikaan, jolloin postia kuljetettiin hevoskyydillä, tavallisen kirjeen lähettäminen maksoi monin kerroin sen, minkä se nykyään maksaa. Mistä ero johtuu? Siitä, että ennen vanhaan oli hyvin harvoja postihevosia. Tarjonta oli hyvin rajoitettua, mutta palvelusten kysyntä suuri, joten ne olivat kalliita. Mutta nykyään postinkuljettajien tarjonta on paljon suurempi, minkä vuoksi hinta ei ole kallis.

10, 11. Miksi aika on niin kallista tässä asiainjärjestelmässä?

¹⁰ Miten aikaa tulee siis arvostaa tarjonnan ja kysynnän mittapuun mukaan? Onko ajan tarjonta ihmisille tässä järjestelmässä rajoitettu? On. Onko lisäajan ja pitemmän elinajan kysyntä suuri? Totisesti on! Epätäydellisillä kuolevaisilla ihmisillä ajan tarjonta on hyvin rajoitettu mutta sen kysyntä suuri. Aika on näin ollen äärimmäisen arvokasta. Ihmisen elinaika on parhaimmillaan noin 70 tai 80 vuotta. Harvat elävät hieman kauemmin. Mutta se on vielä paljon, paljon vähemmän monin paikoin, missä sairaus, aliravitsemus tai väkivalta katkaisevat sen lyhyeen. Terveittenkin voima heikkenee heidän vanhetessaan, niin että he eivät voi tehdä jossain määräajassa yhtä paljon kuin he ennen tekivät. Lopulta tulee päivä, jona he eivät voi tehdä yhtään mitään, koska kuolema vaatii heidät uhrinaan. Siksi Saarn. 12:1, 2 neuvookin: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’.”

¹¹ Katselemmepa me nuoret tai vanhat millä tavalla tahansa asiaa, niin aikamme on kallisarvoista. Tämä pitää erityisesti paikkansa Jehovan palvojista. Kuinka usein kuulemmekaan niiden, jotka palvelevat ahkerasti Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamisessa, sanovan: ”Päivässä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi aikaa!” Niin, ajalla on kaikkialla suuri kysyntä. Se on arvokkaampaa kuin raha, sillä menetetty raha voidaan korvata, mutta menetettyä aikaa ei voida korvata. Se on ainiaaksi mennyt.

12. Erityisesti mitä silmällä pitäen aika on arvokasta?

¹² Apostoli Paavali antoi ajalle suuren arvon. Kun hän kirjoitti Efeson kristityille, niin hän sanoi: ”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä [ostaen sopivaa aikaa itsellenne, Um], sillä aika on paha.” (Ef. 5:15, 16) Paavali kehotti efesolaisia panemaan tärkeämmät asiat ensi sijalle elämässään, vaikka se maksaisikin jotain, vaikka se maksaisi muista pyrkimyksistä otettavaa aikaa. Jos tämä piti paikkansa Paavalin aikana, niin kuinka paljon enemmän se pitääkään paikkansa meidän aikanamme! Mittaamalla ja laskemalla aikaa tiedämme elävämme tämän asiainjärjestelmän viimeisiä vuosia. Se murenee silmiemme edessä yhdestä väkivallan ja rikollisuuden purkauksesta toiseen. Minuutti minuutilta, päivä päivältä, vuosi vuodelta se menee ehdottomasti kohti tuhoisaa loppuaan. Tämä järjestelmä ei peräänny taaksepäin. Kuinka totta onkaan näin ollen aikanamme, mitä Paavali sanoi 1. Kor. 7:29:ssä: ”Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt.” Se on erityisen lyhyt meidän aikanamme, koska me lähestymme ihmiskunnan historian 6 000 vuoden loppua.

13. Miten Saatana suhtautuu aikaan?

¹³ Saatanakin tietää, että jäljellä oleva aika on lyhyt. Ilm. 12:12 sanoo: ”Perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa.” Saatanalla on tosi pulma ajan ollessa kysymyksessä. Sitä on hänellä hyvin vähän jäljellä. Mitä hän antaisikaan saadakseen enemmän aikaa alhaisten tarkoitusperiensä toteuttamiseksi! Mutta hän ei saa ja on sen tähden raivoissaan. Voit olla varma, että hän käyttää jäljellä olevan ajan parhaimmin hyödykseen vastustaakseen Jumalaa ja hänen maan päällä olevia palvelijoitaan. ”Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä [hänen siemenensä jäljellä olevia, Um] vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” – Ilm. 12:17.

KÄYTÄ SE VIISAASTI

14. Miten voimme käyttää nyt viisaasti ajan?

¹⁴ Nyt on ’vaikeat ajat’, sillä me elämme ”viimeisiä päiviä”. (2. Tim. 3:1) ”Pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2. Tim. 3:13) Kristityt haluavat varmasti käyttää viisaasti tässä asiainjärjestelmässä jäljellä olevan aikansa oikeassa tarkoituksessa, jotta nämä Saatanan juonien ja hyökkäysten takia pahat, ’vaikeat’ ajat eivät voittaisi heitä. Mutta miten voimme tehdä näin? Yksi keino on, ettemme tuhlaa aikaa hyödyttömiin pyrkimyksiin. Me teemme tämän, jos parhaan kykymme ja tilaisuutemme mukaan seuraamme Jehovan johtoa, jota saamme hänen nyt maan päällä olevan näkyvän järjestönsä kautta. Hänen näkyvien järjestelyjensä kautta me saamme ohjeita siitä, miten voimme parhaiten käyttää aikamme. Hengelliseksi ylennykseksi on varattu kokouksia. On myös terveellistä, virkistävää toimintaa oppimiemme totuuksien saarnaamiseksi toisille. – Matt. 24:45–47.

15. Miksi kristillinen toimintaohjelma on suojakeino?

¹⁵ Suuri osa ajastamme menee tosin valmisteluihin, kokouksiin ja evankeliuminpalvelukseen menemiseen. Näyttää tosiaan siltä kuin sellainen ohjelma jättäisi vain vähän aikaa muihin harrastuksiin. Mutta pidätkö sitä onnettomuutena? Eikö Jehova tiedä, mikä on parasta hänen kansalleen näinä perin synkkinä ja arveluttavina aikoina? Sen ohella, että päätarkoitus on valistumisemme Jehovan päätösten ja vaatimusten tuntemuksessa, niin että voimme täyttää hänen tahtonsa, aikamme kuluminen kokouksissa ja evankeliuminpalveluksessa merkitsee sitä, että Jumalan palvelijat tekevät oikein eivätkä ole muualla tekemässä väärin! Mitä enemmän he käyttävät aikaa työskentelyyn Jehovan näkyvän järjestön mukana, sitä vähemmän heillä on aikaa joutua vaikeuksiin. Järjestelyt, jotka Jehova on nyt varannut, ovat todella suurena suojana. ”Herran [Jehovan, Um] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” – Sananl. 18:10.

16, 17. Mikä on oikea näkemys levosta ja virkistyksestä?

¹⁶ Jäljellä olevan ajan viisas käyttö ei merkitse sitä, ettemme lainkaan lepäisi emmekä hankkisi virkistystä. Se on paikallaan, mutta laatu, jonka valitsemme, ja aika, minkä siihen käytämme, tulee tasapainottaa kristillisten velvollisuuksiemme kanssa. Tosin me kaikki haluaisimme enemmän aikaa iloitaksemme esimerkiksi Jehovan luomistöistä ja muista virkistäytymismuodoista, ja me voimme iloitakin niistä nyt jossain määrin. Mutta tosi nautinto tulee Jehovan uudessa järjestelmässä, missä tullaan todellisesti nauttimaan ikuisesti kaikesta, mitä Jehova on varannut ja vielä varaa. Mutta kun laiva on uppoamassa, niin ajatusten tulee olla paremminkin hengissä säilymisessä kuin virkistymisessä tai levossa. Tämä vanha järjestelmä on vajoamassa epäuskoon, moraalittomuuteen ja turmeltuneisuuteen. Pian se uppoaa tyystin näkyvistä, kun Jehovan taivaallinen pääteloittaja Kristus Jeesus antaa sille kuoliniskun. Siitä syystä Jumalaa pelkäävien ihmisten päähuolena nyt on Jehovan tahdon tekeminen ja työskenteleminen elossa varjeltumiseksi.

¹⁷ Niitä, jotka ovat jo eronneet tästä vanhasta kuolevasta järjestelmästä, voidaan verrata niihin, jotka ovat onnistuen jättäneet uppoavan laivan ja ovat pelastusveneessä. Heidän ajatustensa tulee olla keskittyneet turvallisen rannan saavuttamiseen siitä huolimatta, mitä ponnisteluja siihen tarvitaan. Jehovan palvelijat ovat tulleet varjeltumispaikkaan, missä he voivat saada tietoja iankaikkisesta elämästä vanhurskaassa järjestelmässä. Mutta on toisiakin, jotka myös haluavat säilyä hengissä. Heidänkin on tunnettava Jehovan tahto ja lupaukset. Heitä on autettava, vaikka se merkitseekin oman ajan ja vaivannäön uhraamista henkilökohtaisista harrastuksista. Tällainen uhrautuvaisuus on paras tapa käyttää viisaasti jäljellä oleva aika.

18. Miten aika voidaan käyttää vielä viisaammin?

¹⁸ Käyttääksemme aikamme vieläkin viisaammin meidän on tultava taitaviksi pelastustyössämme. Me haluamme tehdä enemmän kuin vain käyttää aikaamme evankeliuminpalveluksessa. Me haluamme käyttää parhaimmin siihen omistamamme ajan, ja me voimme tehdä sen, jos panemme sydämemme siihen, mitä teemme, ja yritämme parantaa Jehovalle suorittamamme palveluksen laatua. Paavali sanoi 1. Kor. 9:26:ssa: ”Minä en . . . taistele niinkuin ilmaan hosuen.” Paavali ei aikonut tuhlata aikaa ja tarmoa suorittaakseen vähän tai ei mitään. Hän halusi oppia suuntaamaan ponnistuksensa taitavasti käyttääkseen parhaimmalla tavalla kuluttamansa ajan. Me voimme tehdä samoin. Jos teemme, niin olemme tuottoisia palveluksessa ja työskentelemme ahkerasti löytääksemme, ruokkiaksemme ja hellästi hoivataksemme kiinnostuneita, joiden kanssa joudumme kosketukseen.

19. Miten aika käytetään viisaasti siitä huolimatta, mitä kristitty päivittäin tekee?

¹⁹ Mitä tahansa jokapäiväistä toimintaamme me suoritammekin, menemme kristillisiin kokouksiin, opetamme toisille Jumalan päätöksiä heidän kodeissaan tai olemme työssämme virastossa, tehtaassa, maatilalla tai kodissamme, me käytämme viisaasti aikamme, jos suoritamme tehtävämme tavalla, mikä tuottaa kunniaa Jehovalle. Vaikkemme ehkä voikaan olla kokoajan saarnaajia, niin haluamme käyttäytyä kristittyinä työskennellen ahkerasti tehdäksemme niin kuin Paavali neuvoi: ”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” – Ef. 4:22–24.

TOSI PALVONNASSA EDISTYMINEN

20, 21. Mitä niiden, jotka eivät ole käyttäneet viisaasti aikaansa menneisyydessä, tulee tehdä?

²⁰ Kun jotkut tarkastelevat kaikkea sitä, mitä he voisivat tehdä käyttääkseen viisaasti aikansa, niin he huomaavat, etteivät he ole kunnioittaneet hyvin Jumalaa menneisyydessä. Varmastikaan he eivät kunnioittaneet Jehovaa ennen kuin tulivat täsmällisesti tuntemaan Jumalan ja hänen Sanansa. Kenties he häpäisivät Jumalaa. Mutta älä tuhlaa enää aikaa ajatellen mennyttä, mikä on tuhlattu. Sinä et voi tehdä mitään sen palauttamiseksi. Voit vain ottaa kokemuksesi opiksesi ja päättää olla toistamatta sitä.

²¹ Joskus jotkut antavat tyhmästi eletyn menneisyytensä olla esteenään. He murehtivat sitä siinä määrin, että se estää heitä käyttämästä viisaasti aikaansa nyt ja tulevaisuudessa. Sellainen ei ole täysin sen arvostamista, että Jehova on rakastava ja anteeksiantava Jumala ja että se, mitä teemme tänään ja huomenna, merkitsee todellisuudessa jotain. Jehova on armollinen ja anteeksiantava, jos todella kadumme ja yritämme ahkerasti totella hänen käskyjään. ”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä.” (Jes. 1:18, 19) Ota vastaan tämä laupeus ja pyri sitten saamaan Jehovan hyväksymys edistymällä tosi palvonnassa.

22. a) Keihin Jehovan armo myös ulottuu? b) Mitä arvostusta tämän pitäisi herättää?

²² Jumalan rakkaus ja armo ulottuu niihinkin, jotka ovat joskus olleet erotettuina kristillisestä seurakunnasta. Palattuaan takaisin Jehovan suosioon ja osoitettuaan uskonsa ja kuuliaisuutensa sellaisilla on nyt toive tulla käytetyiksi vastuuasemissa kristillisessä seurakunnassa. Eikö se ole Jehovan rakkauden ihmeellinen ilmaus? Jos hän osoittaa sellaista anteeksiantoa kerran erotettuja kohtaan, niin etkö luule hänen menettelevän samoin niitä kohtaan, joita ei ole erotettu mutta jotka ovat käyttäneet epäviisaasti aikansa? Tällaisten Jehovan ihmeteltävien ominaisuuksien pitäisi saada meidät rakastamaan Häntä sitä enemmän, uudelleen lujittamaan halumme käyttää viisaasti aikamme edistymällä tosi palvonnassa nyt ja ikuisesti ja antaa parastamme. 2. Moos. 23:19 sanoo: ”Parhaat maasi uutisesta tuo Herran, Jumalasi, huoneeseen.”

23. Millainen tulee kristityn odotteen olla?

²³ Ota sen tähden selvää siitä, miten voit parantaa Jumalan palvontaasi, ei ainoastaan määrältään vaan – mikä on tärkeämpää – laadultaan. Kurottaudu kohti edessä olevaa ja unohda takana oleva paha. Pyri iankaikkisen elämän tavoitteeseen, jolloin meillä on loputtomasti aikaa nauttia siitä, mitä Jehova varaa tottelevaiselle ihmiskunnalle. Katso eteenpäin ja työskentele kohti edistyvästi rikastuvaa ja onnellista elämää Jehovan palveluksessa. Kun käytämme viisaasti nykyisen ajan kunnioittaen Jumalaa kaikessa, mitä teemme, niin olemme silloin niiden joukossa, jotka tekevät niin kuin Ps. 115:18:ssa sanotaan: ”Me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti.” Niille, jotka siten käyttävät viisaasti aikansa tästä eteenpäin määräämättömästi, Ps. 37:34 lupaa: ”Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.” Ajan loppuessa jumalattomilta on totisesti aika muovautua Jumalan totuuden sanojen mukaan, niin että voimme ylistää Jehovaa päivittäin ja siten varjeltua ylistämään häntä määräämättömään aikaan asti.

[Taulukko s. 348, 349]

AJANKOHTIA IHMISEN LUOMISESTA 7 000 VUOTTA ETEENPÄIN

Aika Aika Tapahtuma Raamatunkohta

4026 Aadam luodaan (varhain syksyllä) 1. Moos. 2:7

3896 130 Seet syntyy 1. Moos. 5:3

3096 930 Aadam kuolee 1. Moos. 5:5

3026 1000 Ihmisen olemassaolon 1. tuhatvuotispäivä päättyy

2970 1056 Nooa syntyy 1. Moos. 5:28, 29

2468 1558 Seem syntyy 1. Moos. 11:10

n. 2368 1658 Arpaksad syntyy 1. Moos. 11:10

2026 2000 Ihmisen olemassaolon 2. tuhatvuotispäivä päättyy

2018 2008 Aabraham syntyy 1. Moos. 11:32; 12:4

1943 2083 Aabrahamin kanssa tehdään liitto 1. Moos. 12:4, 7

1858 2168 Eesau ja Jaakob syntyvät 1. Moos. 25:26

1728 2298 Jaakob muuttaa perheineen Egyptiin 1. Moos. 47:9

1593 2433 Mooses syntyy 5. Moos. 34:7

1077 2949 Daavid tulee kuninkaaksi Apt. 13:21, 22

1037 2989 Salomo seuraa Daavidia kuninkaana 1. Kun. 2:11, 12

1026 3000 Ihmisen olemassaolon 3. tuhatvuotispäivä päättyy

624 3402 17. riemuvuosi alkaa 3. Moos. 25

26 4000 Ihmisen olemassaolon 4. tuhatvuotispäivä päättyy

2 4024 Johannes Kastaja ja Jeesus syntyvät Luuk. 1:60; 2:7

Aika ya.

386 4411 Augustinus kääntyy roomalaiskatolisuuteen

800 4825 Paavi Leo III kruunaa Kaarle Suuren

975 5000 Ihmisen olemassaolon 5. tuhatvuotispäivä päättyy

1492 5517 Paavi Innocentius VIII kuolee verensiirron jälkeen

1530 5555 Protestanttinen Schmalkaldenin liitto solmitaan

1763 5788 Iso-Britannia kohoaa seitsemänneksi maailmanvallaksi

1806 5831 Pyhän Rooman valtakunnan loppu

1931 5956 (26.7.) Nimi ”Jehovan todistajat” omaksutaan