Tule vapaan kansan juhlaan!
NYKYÄÄN on olemassa ihmisjoukko, joka on todella vapaa. Siihen kuuluvat on vapautettu ihmispelosta, taikauskon, tietämättömyyden ja väärän uskonnon kahleista, itsekkäästä kunnianhimosta ja turmeltuneista tavoista sekä suuren orjuuttajan Saatanan orjuudesta. He ovat vapaita, koska he ovat mukautuneet Jeesuksen Kristuksen sanoihin: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” – Joh. 8:31, 32.
Tähän vapaaseen kansaan kuuluvat tulevat joka vuosi yhteen viettämään sen tapahtuman muistoa, mikä teki heille mahdolliseksi tulla vapaaksi kansaksi, nimittäin Herransa ja Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa. He tekevät näin totellen hänen nimenomaista käskyään, jonka apostoli Paavali on merkinnyt muistiin: ”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni’. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni’.” – 1. Kor. 11:23–25.
Jeesus Kristus asetti tämän juhlan kuolemansa muistoksi mitä sopivimpana päivänä. Kuinka niin? Koska se tapahtui juuri sinä yönä, nimittäin niisanina tunnetun juutalaisten ensimmäisen kuukauden 14. päivänä, jona vietettiin juutalaista pääsiäistä. Tätä vuorostaan vietettiin erittäin huomattavan, 1 545 vuotta aikaisemmin sattuneen tapauksen muistoksi. Ja mikä se oli? Israelin kansan, mm. sen kaikkien esikoisten, vapautus Egyptin orjuudesta Jehovan enkelin surmattua kaikki Egyptin ihmisten ja eläinten esikoiset. Israelilaiset marssivat sinä yönä pois vapaana kansana! – 2. Moos. 12:1–39.
”Meidän pääsiäislampaamme, Kristus,” piti teurastettaman niisanin 14. päivänä vuonna 33 seuraajiensa vapauden hyväksi, joten oli oleva uusi vapautusjuhla: ’hengellinen Israel’ piti vapautettaman Kristuksen uhrin perusteella. (1. Kor. 5:7, 8; Gal. 6:16) Ja samoin kuin tuo vuotuinen pääsiäisjuhla oli alkuperäisen pääsiäisenä tapahtuneen vapautuksen muistoksi ja sitä vietettiin vain kerran vuodessa vuosipäivänä, niin on täysin paikallaan, että sitäkin juhlaa, mikä astui sen tilalle Jehovan kansalla, Herran ehtoollista eli illallista, vietetään vain kerran kunakin vuonna ja juuri sinä iltana, jolloin se alun perin asetettiin.
Jeesus ei kutsunut erotuksetta maanmiehiään, kun hän asetti kuolemansa muiston vieton, vaan ainoastaan eräät niistä, jotka olivat ’totisesti hänen opetuslapsiaan’, valitut harvat, jotka olivat hänen mainitsemansa ’pienen lauman’ jäseniä ja joille hän saattoi tuossa tilaisuudessa sanoa: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” Toisista raamatunkohdista saamme tietää, että tämä ’pieni lauma’ on rajoitettu 144 000:ksi. – Luuk. 12:32; 22:28–30; Ilm. 14:1, 3; 20:4–6.
Kuinka sopivaa onkaan, että Jeesuksen seuraajat tulevat vuosittain yhteen tarkastelemaan kaikkea, mitä heidän Johtajansa ja Mestarinsa teki heidän hyväkseen, ja viettääkseen hänen kuolemansa muistoa! Vaikka hän oli ollut Jumalan huomatuin henkiluomus, niin hän jätti kaiken tullakseen pelkästään kuolevaiseksi ihmiseksi. Vielä enemmänkin: ”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti.” Tällä menettelyllä hän saattoi kunniaan Isänsä nimen puhdistaen sen siitä pilkasta, jota sille oli tuottanut Saatana, joka oli kerskunut voivansa kääntää kaikki ihmiset pois Jumalasta. – Fil. 2:8; Job, luvut 1 ja 2; Sananl. 27:11.
Aina tuosta ikimuistoisesta tilaisuudesta lähtien on Jeesuksen Kristuksen vapauttama kansa koettanut vuosittain viettää tätä vapautusjuhlaa, ja se viettää sitä jälleen tänäkin vuonna 1. huhtikuuta kello 18:n jälkeen, koska se vastaa niisanin 14:ttä. Tuossa tilaisuudessa saavat läsnä olevat erinomaista hengellistä opetusta ja kehotusta, samoin kuin Jeesus antoi pääsiäisiltana vuonna 33 yhdelletoista apostolilleen erinomaisia neuvoja erityisesti epäitsekkään rakkauden osoittamisesta toisiaan kohtaan. Kaikkia Vartiotornin lukijoita kutsutaan kokoontumaan Jehovan kristittyjen todistajien kanssa heidän valtakunnansaleihinsa tuona iltana viettämään tätä vapautusjuhlaa. Pääsy on vapaa eikä kolehtia kerätä. – Joh. 13:1–16:33.
Tässä vapaan kansan juhlassa johtava evankeliuminpalvelija tekee selväksi, mitä niiltä vaaditaan, joilla on oikeus osallistua leipään ja viiniin. Heidän täytyy olla Jeesuksen Kristuksen antautuneita seuraajia, vapautettuja siksi, että he pysyvät jatkuvasti Kristuksen sanassa ja ovat Jehovan hengellä siitettyjä hengellisiksi lapsiksi. Heillä täytyy edelleen olla hengen todistus, että he ovat ’syntyneet uudesti’, ja heillä on taivaallisen palkinnon varma toivo ja heidän täytyy elää antautumislupauksensa mukaisesti, jotteivät he osallistuisi sopimattomasti leipään ja viiniin ja siten tuottaisi itselleen tuomiota. (Joh. 3:3–8; Room. 8:14–17) Puheen jälkeen kuljetetaan läsnä olevien editse lautasia, joilla on happamatonta leipää, mitä yksistään oli käsillä, kun Jeesus asetti kuolemansa muiston, ja mikä samalla on sopiva vertauskuva hänen ruumiistaan, koska hapan tässä kuvaisi syntiä, ja Jeesus oli vapaa synnistä. Sitten kuljetetaan pikareita tai laseja, joissa on makeuttamatonta punaviiniä, koska ainoastaan sellainen viini voi osuvasti vertauskuvata Jeesuksen vuodatettua verta. – 1. Kor. 5:7, 8.
Viime vuonna oli lähes 21/2 miljoonaa läsnä useammassa kuin 25 000:ssa Jehovan kansan seurakunnassa ympäri maailman Jeesuksen illallisen vietossa. Kuitenkin kaikista noista läsnäolijoista vähemmän kuin 11 000 osallistui näihin vertauskuviin. Ne, jotka eivät osallistuneet, olivat enimmäkseen joko sen ”suuren joukon” jäseniä tai mahdollisia tulevia jäseniä, jonka apostoli Johannes näki profeetallisessa näyssä. He eivät toivo saavansa hallita Kristuksen kanssa taivaan kirkkaudessa vaan elää ikuisesti paratiisimaassa, jossa ”vanhurskaus asuu” ja jossa ei ole enää kuolemaa eikä murhetta eikä itkua eikä kipua. (Ilm. 7:9; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:4) Vaikkeivät he itse osallistuneetkaan vertauskuviin, niin he kaikki saivat runsaan siunauksen kuulemalla ja huomioimalla, mitä sanottiin ja tehtiin tuossa tilaisuudessa. Sama pitää paikkansa tänäkin vuonna.
Varmastikaan ei koko maailmassa ole parempaa paikkaa, jossa haluaisit olla huhtikuun 1. päivän iltana 1969, kuin se Jehovan kansan kokous, missä vietetään Herran illallista Jeesuksen ohjeitten mukaan. Se, mitä kuulet ja näet siinä tilaisuudessa, saa sinut entistä enemmän arvostamaan sitä, mitä Jeesus Kristus teki hyväksesi, ja auttaa sinua olemaan yksi Jumalan vapaasta kansasta.