Ihmismaailman pelastaminen verellä

”Liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” – Matt. 26:28.

1. Kuka ensiksi lausui sanat: ”Lihan elämä on veressä”?

”LIHAN elämä on veressä.” Kuka lausui ensiksi nämä sanat? Ei Hippokrates, 15. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua elänyt kreikkalainen filosofi ja lääkäri, jota yleisesti kutsutaan ”lääketieteen isäksi”. Ei myöskään Muhammed, 600-luvulla elänyt islamin profeetta, jolla oli myös jotain sanottavaa syömisestä.a Eikä myöskään Mooses, 16. ja 15. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua elänyt heprealainen profeetta. Ne lausui itse elämän Antaja, ihmiskunnan veren Luoja, joka pani elämän tähän vereen, Hän itse lausui nämä sanat yli tuhat vuotta ennen kuin Hippokrates syntyi Kos-saarella.

2, 3. Miksi hänen sopi sanoa nämä sanat, ja kenelle hän saneli ne?

² Kuinka sopivaa olikaan, että tämän ihmiskunnan elämän punaisen virran Luoja esitti niin tieteellisesti oikean lausunnon! Profeetta Mooses kirjoitti vain muistiin tämän lausunnon, niin kuin Jumala saneli sen hänelle Siinain erämaassa Arabiassa vuonna 1512 eaa, Kolmannessa Mooseksen kirjassa, Leviticuksessa, miksi sitä myös kutsutaan, kertomus sanoo:

³ ”Ja Jehova puhui Moosekselle sanoen: Puhu . . . Sillä lihan elämä on veressä; ja minä olen antanut sen teille alttarille aikaansaamaan sovituksen sieluillenne, sillä veri aikaansaa sovituksen elämän perusteella.” – 3. Moos. 17:1, 2, 11, As.

4. Kuinka kauan sitten veren elämää antavat ominaisuudet tunnettiin, mikä tapa sen osoittaa, ja paniko Jumala sen merkille?

⁴ Kuka voi menestyksellisesti kiistää Jumalan lausunnon, että tässä ihmisruumiimme tärkeässä nesteessä on elämä? Ei kukaan. Kuten lääketiede on vahvistanut, tämä kallisarvoinen virta kiertää ruumiimme läpi normaalisti kerran joka 23. sekunti vieden elämää ylläpitäviä aineita ruumiin eri kudoksiin. Tämän nesteen elähdyttävät ominaisuudet verisuonissamme tunnettiin jo varhain, sillä on sanottu, että ”verensiirto juontaa alkunsa jo muinaisten egyptiläisten ajoilta”. Jos sellaista tapaa noudatettiin silloin Egyptissä aikana, jolloin Mooses johti kansansa pois Egyptin maasta vuonna 1513 eaa., niin se ei jäänyt huomaamatta Mooseksen Jumalalta. Ei ole epäjohdonmukaista ajatella, että tämä egyptiläinen tapa oli Jumalan mielessä, kun hän antoi lakinsa verestä ja sen oikeasta käytöstä Mooseksen kansalle. – The Encyclopedia Americana, 4. osa, s. 113, v:n 1929 painos.

5, 6. a) Miten veren suhde elämään osoitetaan Aabelin murhaa koskevassa kertomuksessa? b) Mikä on uusinut tämän uskontoon liittyvän rikoksen monta kertaa, ja miten tämä osoitetaan Raamatun viimeisessä kirjassa?

⁵ Sen elämääantavan ja -ylläpitävän ominaisuuden, jolla on osuutensa tässä asiassa, tunsivat hyvin raamatunkirjoittajat ensimmäisestä (Mooseksesta) viimeiseen (apostoli Johannekseen). Siitä syystä toisen ihmisen hengen riistämisestä laittomasti puhuttiin hänen verensä vuodattamisena, koska elämä on veressä. Ottakaamme esimerkiksi Jumalaa pelkäävän Aabelin kateellisen veljen Kainin suorittama murha. Kun Jumala totesi Kainin murhaajaksi, hän sanoi Kainille, joka yritti kätkeä rikoksensa: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Moos. 4:10) Väärän uskonnon maailmanmahti, jota apostoli Johannes kutsuu Suureksi Babyloniksi, on suorittanut miljoonia kertoja uudelleen tämän rikoksen, joka tehtiin uskontoa eli Jumalan oikeaa palvontamuotoa koskevassa asiassa. Osoittaen väärän uskonnon pitkäikäisen maailmanmahdin vastuun maailmanlaajuisesta ihmiselämän riistämisestä uskonnon nimessä Raamatun viimeinen kirja kuvailee tämän uskonnollisen mahdin moraalittomana naisena ja sanoo:

⁶ ”Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti’. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” ”Ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.” – Ilm. 17:1–6; 18:24.

7. Miksi Suuren Babylonin voidaan sanoa olevan kannibalistinen, ja minkä kysymyksen sen suorittama ihmiselämän uhraaminen herättää?

⁷ Tämä profeetallinen kuvaus esittää kuvaannollisen naisen, Suuren Babylonin, kannibalistisena, koska hänen sanotaan olevan ”juovuksissa” ihmisverestä. Ja kuitenkin maailman babylonilainen uskonto väittää tarkoituksenaan olevan ihmiselämän pelastaminen ikuisiksi ajoiksi. Mutta onko Jumalan sana kuvaillut liian voimakkain värein kannibalistisen Suuren Babylonin kuvan? Ei lainkaan, kun katsellaan rehellisesti sitä ihmiselämän uhraamista, mitä on suoritettu uskonnon nimessä ja mihin kuolemaan tuottavaan menettelyyn on julkeasti liitetty Jumalankin nimi. Me kysymme näin ollen: eikö Jumala koskaan vaadi uskontoa tilille kaikesta tästä verenvuodatuksesta?

8. a) Miten ihmisverta voitaisiin johdonmukaisesti käyttää hyödyllisesti elämään liittymisensä takia? b) Miten Luukas esittää varoituksen parantamisammatin suhteen?

⁸ Sekä Raamatussa että ulkopuolella maailmassa veri liitetään elämään ja sitä käytetään edustamaan elämää. Koska sillä on tällainen ominaisuus ja arvo Jumalankin silmissä, niin ihmisverta voitaisiin johdonmukaisesti käyttää elämän antamiseen toisille, jopa koko maailmalle. Mutta miten tämän tulee tapahtua? Kuka tekee sen tällä keinoin? Monet nykyaikaiset ihmiset ovat sitä mieltä, että sen suorittavat Hippokrateen seuraajat, jotka vannovat niin sanotun ”Hippokrateen valan”b ja käyttävät kaikkia nykyisiä ammattikeinoja, vieläpä ”elämännesteen” ruiskuttamista suoraan potilaan ruumiiseen. Tämä luottamus uudenaikaisesti valmennettuihin ammattilääkäreihin hylkää Raamatun varoittavan sanan. Tämä varoitus annettiin 1 900 vuotta sitten ja sen lainaa eräs lääkäri, Luukas-niminen raamatunkirjoittaja, jota kristitty apostoli Paavali sanoo ”Luukkaaksi, rakkaaksi lääkäriksi”. (Kol. 4:14) Luukas kirjoittaa tässä naisesta, ”joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa”. – Luuk. 8:43–48.

9. Mitä Markus sanoo tästä samasta tapauksesta?

⁹ Luukkaan ystävä Markus antaa täydellisemmän selostuksen samasta tapauksesta ja kirjoittaa: ”Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.” Mutta Markus ja lääkäri Luukas kertovat, miten tämä epätoivoinen nainen parantui yliluonnollisella tavalla vain koskettamalla takaapäin suuren Parantajan Jeesuksen Kristuksen päällysvaatteita. Markus sanoo: ”Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.” – Mark. 5:25–34.

”HENGENPELASTAJA-LÄÄKÄRIT”

10. Miten Englannin lääkäriseuran lausunto vuodelta 1965 osoitti, että se piti verta koskevaa Jumalan lakia kuolemaa tuottavana?

¹⁰ Nykyisin sanomalehdistö kuitenkin antaa ymmärtää, että verta koskeva Jumalan laki koituu kuolemaksi, ja puhuu nykyisistä ammattilääkäreistä ”hengenpelastajina”. Lontoon Daily Herald sanoi 26.2.1965 Englannin lääkäriseurasta: ”Seura sanoi, että lääkärin ’suurin velvollisuus’ on pelastaa potilaan henki. Jokainen lääkäri, joka haastetaan oikeuteen, koska hän koettaa pelastaa hengen toimimalla vastoin vanhempien toivomusta, voi olla varma seurojen tuesta.”

11. Miten monet lääkärit vertaavat Raamatussa olevaa Jumalan lakia nykyiseen lääketieteeseen, ja mitä kehitysopin kannattajat ajattelevat verestä?

¹¹ Koska näitä miehiä ylistetään hengenpelastajiksi ja he ovat itsekin sen ammattinsa omaksuman roolin lumoissa, että heidän tehtävänsä on pelastaa toisten ihmisten nykyinen elämä, niin useimmat heistä ajattelevat, että nykyisen lääketieteen saavutukset ovat tehneet Pyhässä Raamatussa esitetyn Jumalan lain vanhanaikaiseksi, epätieteelliseksi ja arvottomaksi sen suuren iän vuoksi. ”Katsokaa!” he sanovat, ”Raamattu kirjoitettiin loppuun tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Mitä nuo raamatunkirjoittajat tiesivät lääketieteestä verrattuna meidän nykyiseen tietoomme, meidän kykyymme yhdistää tekniikka ja lääketiede ihmishengen pelastamiseksi?” Jos he ovat kehitysopin kannattajia, jotka hylkäävät Raamatun opetuksen luomisesta ja haluavat omaksua kehitysteorian, niin he eivät kunnioita Jumalan lakia vaan laativat oman lääkärinetiikkansa. Heidän näkemyksensä mukaan veri on kehittynyt; se ei ole ihmisen Luojan luoma.

12. Mikä mielipide toisilla on verestä, ja mihin he perustavat johtopäätöksensä?

¹² Vapailla ihmisillä on kuitenkin oikeus pitää mielipiteensä ja julistaa niitä. On sellaisia, jotka eivät yhdy siihen ajatukseen, että veri on persoonattoman, sokean, aivottoman, satunnaisen kehityksen tulos, vaan pitävät sitä kaikkivaltiaan Jumalan verrattomana luomistekona. Heidän mielipiteensä on todellisuudessa hyvin johdonmukainen päätelmä, joka perustuu kumoamattomiin tosiasioihin. Meitä muistutetaan eräästä artikkelista, jonka tri William Hanna Thomson, joka oli vuosia New Yorkin kaupunginsairaaloiden tunnetuimpia lääkäreitä, kirjoitti ennen veristä ensimmäistä maailmansotaa. Tri Thomsonin kirjoitus julkaistiin New York Timesissa ja siinä sanottiin:

13, 14. a) Mikä veremme hemoglobiinissa osoittaa, voisiko molekyyli sitä syntyä sattumalta? b) Miten hemoglobiinin monimutkaisuus joutuu varjoon, ja mitä nykytiede havaitsee elämän alkuperää koskevasta arvoituksesta?

¹³ ”Jotta mikään punaverinen olio voisi elää tässä maailmassa, sen verisoluissa täytyy olla nimenomaan hemoglobiiniksi sanottua ainetta. Hemoglobiinimolekyylin täytyy sisältää seuraava määrä eri atomeja oikeissa suhteissa: 1 130 vetyatomia, 712 hiiliatomia, 214 typpi-, 245 happi- ja 2 rikkiatomia sekä 1 rauta-atomi eli yhteensä 2 304 atomia. Muuten, jos tuo yksi rauta-atomi, jolla on tietty suhde muihin atomeihin (jotkut fysiologit sanovat sen ’naamioituneen’), puuttuu, niin olio ei voisi käyttää hyväkseen happea eikä luovuttaa hiilidioksidia, ei voisi hengittää. Kysyin kerran eräältä tunnetulta fysiologikemistiltä, joka on saksalaista syntyperää ja saanut koulutuksensa Saksassa, miten nuo hemoglobiinimolekyylin atomit ovat voineet liittyä tällaiseksi kokonaisuudeksi sattumalta. Hänen lyhyt vastauksensa kuului: ’Ei sattumalta’.

¹⁴ ”Hemoglobiinin monimutkaisuus joutuu kuitenkin niiden kemiallisten aineiden varjoon, jotka kemiallinen tutkimus on paljastanut tutkiessaan tarttuvia tauteja vastustavan immuniteetin mekanismia. . . . Nykytiede havaitsee elämän alkuperää koskevan arvoituksen muuttuvan sitä käsittämättömämmäksi, mitä enemmän tätä aihetta tutkitaan.” – The Watch Tower, 1.7.1911, s. 198, 199.

15. Miten teoria, että veri on kehityksen tulos, kumoutuu ylivoimaisesti?

¹⁵ Jo veren luonne ja rakenne ja se hämmästyttävä totuus, että siinä on elämä, kumoavat sen väitteen, että se olisi elottoman, ajatuksettoman ja tarkoituksettoman kehityksen tulos. Nämä veren ominaisuudet puhuvat voimakkaasti siitä, että sen on luonut elävä, älykäs, rakentava, määrätietoinen Jumala, ihmisen Tekijä.

16. a) Mikä punaisissa verisoluissa todistaa Luojan välttämättömäksi? b) Miten varhain Jumala puhui verestä ja missä määrin?

¹⁶ Ottakaamme vain huomioon punaisten verisolujen muoto ja toiminta. Ainoastaan nerokas matemaattinen äly on voinut suunnitella ja järjestää ne. Siksi jokainen 30 biljoonasta punasolusta keskikokoisen ihmisen suonissa on kiistämätön todistus Luojan ja ihmisen Tekijän olemassaolosta. Hän tietää paremmin kuin etevinkään lääkäri tämän punaisen elämännesteen tärkeän tarpeen, ominaisuudet ja tarkoituksen. Niinpä Jumala puhui verestä ensimmäiselle syntyneelle ihmiselle Kainille, joka oli salamurhannut nuoremman veljensä Aabelin, yli 5 800 vuotta ennen kuin eräs Chicagon yliopiston lääketieteen professori vuonna 1918 käytti ensimmäisen kerran varastoitua verta verensiirrossa. (1. Moos. 4:10, 11) Siitä lähtien Jumalalla on ollut paljon sanottavaa verestä, ja hänen kirjoitetussa Sanassaan, missä on 66 kirjaa ja 1 189 lukua, veri mainitaan 446 kertaa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan.

17. a) Kenen täytyy olla suurin Lääkäri heistä kaikista, kuten käy ilmi Jeesuksen Kristuksen kautta? b) Miten hän puhuu arvovaltaisesti meille nykyään?

¹⁷ Koska Jumala antoi Pojalleen Jeesukselle Kristukselle voiman suorittaa ihmeparannuksia, ei rohdoksilla, lääkkeillä eikä kirurgisilla leikkauksilla, vaan välittömästi, pysäyttämällä kroonisen verenjuoksun, antamalla sokeille näkönsä, saamalla kuurot ja mykät kuulemaan ja puhumaan, parantamalla rammat, puhdistamalla spitaaliset, vieläpä herättämällä kuolleita ja korjaamalla aivot entiselleen, niin Jumala, Luoja, on suurin Lääkäri heistä kaikista. Hän tietää enemmän ihmisruumiista ja sen rakenteesta ja siitä, miten se on korjattava ja saatettava kuntoon ja elvytettävä, kuin kaikkein oppineimmatkaan lääketieteen edustajat tänä aikana. Hän on tämän alan erehtymätön ja ehdoton Asiantuntija. Puhukoon hän! Kuunneltakoon häntä! Me kaikki ilmaisemme kunnioitusta, kun hän puhuu, ja haluamme oppia. Hän puhuu meille nyt henkeytetyn, muuttumattoman kirjoitetun Sanansa välityksellä. Mitä se sanoo?

18. Miksi Eedenin puutarhassa ei tarvittu verensyömisen kieltävää Jumalan lakia?

¹⁸ Ihmiset syövät elääkseen. Miten kauan ihmiset ovat Jumalan, Luojan, luvalla syöneet eläinten lihaa? Eivät ensimmäisen ihmisen luomisesta lähtien, vaan ihmiskunnan olemassaolon viimeisten 4 335 vuoden ajan. Eedenin paratiisipuutarhassa täydellinen mies ja nainen saivat syödä hedelmiä, pähkinöitä ja maan vihannestuotteita ja elää niillä. (1. Moos. 1:29, 30) Silloin ei siis tarvittu eläinten veren syömistä kieltävää lakia.

19. a) Antoiko Jumala valtuuden syödä verta karkotettuaan Aadamin puutarhasta? b) Mikä osoittaa, joiko Aabel uhrieläinten verta?

¹⁹ Silloinkaan, kun Jumala karkotti ihmisen Eedenin puutarhasta, koska tämä oli kapinallisesti tehnyt syntiä Häntä vastaan syömällä kiellettyä hedelmää, Jumala ei sanonut, että tästä lähtien ihminen saisi syödä eläinten lihaa. Jumala sanoi ihmiselle: ”Kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä [ei siis eläimestä kehityksen kautta] sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:18, 19) Kun Aadamin toinen poika Aabel vuosia myöhemmin uhrasi lammasuhrin Jehova Jumalalle, vuodatettiin sellaisten uhrien veri, mutta Aabel ei juonut verta. Siksi Jumala hyväksyi hänen uhrinsa. – 1. Moos. 4:3–11.

VEREN SYÖMISEN KIELTÄVÄ JUMALAN LAKI

20. Kun Nooa tuli pois arkista, niin mitä hän heti teki?

²⁰ Yli tuhat viisisataa vuotta myöhemmin, jumalaapelkäävän Nooan ja hänen kolmen avioituneen poikansa aikana, tuli suuri vedenpaisumus. Maa ja sen vuoret olivat ainakin 180 päivää kokonaan tulvavesien peitossa. (1. Moos. 7:11–8:5) Kuukausia myöhemmin, kun vedenpaisumuksessa varjeltuneet kahdeksan henkeä poistuivat tulvankestävästä arkista, Nooa heti uhrasi Jehova Jumalalle kaikista puhtaista eläimistä ja linnuista valitsemansa uhrin. Nooa ja hänen perheensä eivät kuitenkaan juoneet uhrieläinten verta eivätkä edes syöneet niiden lihaa.

21. Minkä lain Jumala sääti ja lausui silloin Nooalle?

²¹ Tämä miellytti Jumalaa. Hän siunasi heidät ja käski heidän täyttää koko maan jälkeläisillään. Sitten Jumala sääti – kuten Aadamin ja Eevankin tapauksessa Eedenissä – lakinsa, joka koski koko tulevan ihmiskunnan, siis myös meidän, ravintoa. Hän sanoi: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan.” (1. Moos. 8:18–9:5) Sen jälkeen ilmestyi ensimmäinen sateenkaari, ja Jumala teki iankaikkisen liiton, ettei hän koskaan enää tuhoa ihmiskuntaa maailmanlaajuisella vedenpaisumuksella. – 1. Moos. 9:8–17.

22. a) Miten on näin ollen ilmeistä, ettei verta koskeva Jumalan laki astunut voimaan Mooseksen lain yhteydessä? b) Miksi verta koskeva Jumalan laki soveltuu yhä meihin kaikkiin vuoden 33 jälkeenkin?

²² Silloin ei ollut heprealaisia, ei israelilaisia, ei juutalaisia eikä ympärileikkausta. Oli vain seemiläisen, jaafetilaisen ja haamilaisen ihmisrodun esi-isät. Silloin oli vuosi 2369 eaa., mikä oli 856 vuotta ennen kuin Jehova Jumala antoi lakinsa, kymmenet käskyt mukaan luettuina, profeetta Moosekselle julistettavaksi Israelin kansalle. Näin ollen Jumalan laki, joka kielsi ottamasta eläimen verta ihmisruumiiseemme, ei tullut sen Jumalan lain yhteydessä, joka annettiin Mooseksen kautta vuonna 1513 eaa. Tämä varmistaa sen, että Jumalan tätä tärkeää asiaa koskevaa lakia ei rajoitettu eikä rajoiteta heprealaisiin, israelilaisiin eli juutalaisiin. Tämä nimenomainen laki ei lakannut olemasta eikä sitä kumottu vuonna 33, kun Jumala naulasi Mooseksen lain Jeesuksen Kristuksen kuolinpaaluun ja poisti sen. (Kol. 2:13, 14; Ef. 2:13–15) Tuo Nooan aikana annettu laki on yhä voimassa ja koskee koko ihmiskuntaa yhtä varmasti kuin ihmiset jatkuvasti syövät maaeläinten ja lintujen lihaa ja yhtä varmasti kuin heidän ei ole onnistunut palata Eedenin puutarhaan ja puhtaasti vegetaariseen ruokavalioon. – 1. Moos. 1:29, 30; 2:15–17.

23, 24. a) Mitä sellaista opetuslapsi Jaakob suositteli, mikä osoittaa, että apostolien aikojen kristityt yhä pitivät kiinni Jumalan Nooalle antamasta laista? b) Miten tämän säädöksen sanamuoto osoitti pyhän hengen osuuden?

²³ Niinpä kristityt ja juutalaiset, ei-kristityt ja ei-juutalaiset ovat tuon syömistä koskevan lain alaisia, joka annettiin yhteiselle esi-isällemme Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen. Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan apostolien aikojen kristityt tunnustivat tämän tosiasian ja pysyivät siinä lujina. Kuusitoista vuotta sen jälkeen, kun Mooseksen laki oli kuvaannollisesti puhuen naulittu Kristuksen kuolinpaaluun, koska se oli täytetty ja voitiin poistaa, kristitty opetuslapsi Jaakob suositteli Jerusalemin apostolien ja muiden vanhempien veljien neuvostolle, että ei-juutalaisille kristityille kirjoitettaisiin, että ”heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta”. Tämä kehotus karttaa ”tukehtuneitten eläinten lihaa ja veren maistamista” (Ak) ei ollut vain opetuslapsi Jaakobin ajatus vaan myös Jumalan pyhän hengen sanelema. Tätä vakavaa tosiasiaa korostetaan sillä sanamuodolla, mikä hyväksyttiin ei-juutalaisille kristityille esitettyyn viralliseen säädökseen. Se kuuluu:

²⁴ ”Me apostolit ja vanhimmat . . . lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille . . . tervehdyksen. . . . Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” – Apt. 15:19–29.

25. a) Miten kauan historia osoittaa tosi kristittyjen noudattaneen tätä Jerusalemin säädöstä? b) Miksi Jehovan todistajat pitävät sen nykyään?

²⁵ Vuosia myöhemmin, apostoli Paavalin kolmannen lähetysmatkan jälkeen, opetuslapsi Jaakob puhui hänelle tästä samasta Jerusalemin neuvoston säädöksestä yhä voimassa olevana ei-juutalaisiin kristittyihin nähden. (Apt. 21:18–26) Kolmen ensimmäisen vuosisadan varhaisten uskonnollisten kirjailijoitten mukaan kristityt pitivät tämän henkeytetyn säädöksen, ettei ihminen saa ottaa verta ruumiiseensa, vuosisatoja sen julkaisemisen jälkeen. Erityisesti Augustinus-nimisen roomalaiskatolisen pyhimyksen päivistä lähtien kristikunta on lakannut noudattamasta tätä henkeytettyä säädöstä, ja kristikunnan lääkärit ovat jättäneet sen huomioon ottamatta katsoen, ettei se ole sitova kristityille.c Mutta kuka on kumonnut tämän säädöksen? Jumala ei ole sitä tehnyt, koska hän itse henkeytti sen ja julkaisi sen Jerusalemissa olevan uskollisen järjestönsä kautta. Sitä ei suinkaan kumottu Mooseksen lain kumoamisen mukana. Tästä raamatullisesta syystä Jehovan kristityt todistajat pitävät nyt jatkuvasti tämän säädöksen pidättyen haureuden ja epäjumalanpalveluksen lisäksi myös verestä.

ESIKUVA VERELLÄ PELASTAMISESTA

26. a) Miten Jerusalemin säädös oli sopusoinnussa Mooseksen lain kanssa siinä, kenelle veri kuuluu? b) Mihin juutalainen syyllistyi, kun hän vuodatti uhriveren, muttei esittänyt sitä Jehovalle?

²⁶ Tämä Jerusalemin neuvoston säädös tuli monta vuotta sen jälkeen, kun Jeesus Kristus vuodatti verensä kuolinpaalussa Golgatalla. Mutta tällä säädöksellä Jumala teki selväksi, että hän piti yhä kiinni siitä, mitä hän oli esittänyt Mooseksen kautta antamassaan laissa, nimittäin että ihmisten ja eläinten veri kuuluu Jumalalle, Luojalle. Tämä on oikein, koska hän on elämän Lähde ja hän on pannut ihmisten ja eläinten elämän vereen ja pannut sen pääasiallisesti kuljettamaan elämää. Tämä selittää, miksi miehen katsottiin ikään kuin tehneen murhan Israelissa, jos hän teurasti uhrieläimen eikä esittänytkään sitä Jehovalle: ”Hänet pidettäköön vereen vikapäänä; hän on vuodattanut verta, ja se mies hävitettäköön kansastansa.” Hänet oli surmattava. (3. Moos. 17:3, 4) Siksi Jehova määräsi myös, että papin tuli vuodattaa uhrieläinten veri uhrialttarin juurelle. (3. Moos. 4:7, 18, 25, 34; 8:15; 9:9) Veri oli pyhä, kuten elämäkin, ja siihen täytyi suhtautua sen mukaan.

27, 28. a) Mikä ominaisuus yhdistettiin Jumalan Israelille antamassa laissa vereen, ja mitä elämänverelle voidaan niin ollen tehdä? b) Miten 3. Moos. 17:11–14 osoitti tämän?

²⁷ Jumalan muinaiselle Israelille antamassa laissa – kuten myös hänen uskolliselle Nooalle antamassaan laissa – tämän elämän virran pyhyyden ominaisuuden katsottiin koskevan ei ainoastaan uhrieläimiä vaan myös puhtaita eläimiä, joita metsästettiin ravinnoksi. Joka tapauksessa oltiin tekemisissä pyhän elämänveren kanssa, joten sitä voitiin käyttää pyhään tarkoitukseen. Koska rangaistus synnistä on kuolema ja koska sielu eli elämä on veressä, sitä voidaan käyttää synnin poispyyhkimiseksi ja sen rangaistuksen, kuoleman, torjumiseksi. Meidän ei tarvitse väitellä tämän lain merkityksestä, sillä siinä sanotaan selvästi:

²⁸ ”Lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu [eli elämä] on siinä. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta. Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” – 3. Moos. 17:11–14; vrt. 5. Moos. 12:16, 23–27.

29. a) Millä ihmeellisellä tavalla Jumala voi käyttää ihmisruumiin elämänvirtaa? b) Mitä veren käyttö millä tahansa muulla kuin Jumalan tavalla merkitsee, ja miksi tämä soveltuu sen lääketieteelliseen käyttöön?

²⁹ Sen elämän arvon perusteella, mikä sisältyy siihen punaiseen virtaan, mitä sydän pumppuaa kautta ruumiin, Jehova Jumala voi käyttää verta ihmeellisellä tavalla ihmismaailman pelastamiseksi ikuiseen elämään. Tämä seikka on siis yhteydessä koko ihmiskunnan iankaikkiseen elämään. Se on niin vakava asia, että jos esikuvallisessa Israelin kansassa joku käytti verta ravintona, niin hänet surmattiin tai hänen täytyi suorittaa erityinen puhdistusohjelma. (3. Moos. 17:15, 16; 7:26, 27) Tämän arvokkaan elämänvirran käyttö miten tahansa Jumalan tavasta poiketen merkitsee sen väärinkäyttöä, sen käytön turmelemista. Tämä periaate soveltuu veren lääketieteelliseen käyttöön muinaisen Egyptin ajoista meidän päiviimme saakka. Miksi? Koska lääkärinammatin harjoittajat eivät ole Jumalan määräämiä pappeja, jotka palvelevat hänen pyhällä alttarillaan ja uhraavat hänelle ihmiskunnan verta Jumalan ohjeitten mukaan. Kauan sitten Jumala huolehti ihmismaailman pelastamisesta verellä, eikä hän tarvitse heidän niin sanottua tieteellistä verenkäyttöään. Heidän verenkäyttönsä lääketieteen nimessä ei ole Jumalan tahto.

[Alaviitteet]

Sanasta ”mainittu” sanotaan engl. Teggs & Co:n v. 1850 julkaisemassa Koraanissa s. 20 alaviitteessä: ”Tästä syystä muhamettilaiset aina tappaessaan jonkin eläimen ruoaksi sanovat: Bismi··llah eli Jumalan nimessä; jos se unohdetaan, he eivät pidä luvallisena syödä sitä.”

Eräs toinen lause Hippokrateen valassa kuuluu: ”En anna minään aikana naiselle mitään lääkettä tai välinettä abortin aikaansaamiseksi.”

Ks. tri Immanuel Jacobovitsin kirjaa nimeltä ”Jewish Medical Ethics”, julk. 1959 (3. p. 1967), s. 124, 172, 208–210.