Ylistysjuhlat Jehovalle

”Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset.” – 3. Moos. 23:2.

1. Milloin juhlat ovat iloisia tilaisuuksia? Mainitse joitakin juutalaisten juhlia.

JUHLAT ovat iloisia tilaisuuksia, kuten luemme 5. Moos. 16:14:stä: ”Ja iloitse tänä juhlanasi.” Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos juhla vietetään Jehovan, kaikkivaltiaan Jumalan, ylistykseksi. Kun Jehova järjesti palvojansa kansaksi vuonna 1513 eaa., niin hän antoi sille useita juhlia. Ne luetellaan 3. Moos. 23. luvussa. Joka seitsemäs päivä oli sapatti, täydellisen levon päivä, ”pyhä kokous”. Pääsiäistä vietettiin niisanin 14:ntenä, ja sitä seurasi happamattoman leivän juhla, joka kesti seitsemän päivää. 50 päivää niisanin 16:nnesta, kun ohrasadon uutinen uhrattiin, oli viikkojuhla, joka tunnettiin myös helluntaina. Seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä oli pasuunajuhla, ja kymmenentenä päivänä kansa vietti suurta sovituspäivää. Tämä juhlakierros päättyi kaikkein iloisimpaan, lehtimajanjuhlaan, jota vietettiin saman kuun 15:nnestä 21. päivään ja jonka lopussa pidettiin pyhä kokous 22. päivänä. Ajan mittaan lisättiin toisia juhlia, kuten jokakuukautinen uudenkuun juhla, puurim ja vihkimisjuhla, joten Jehovan palvontaan tuli lisää erikoisia juhlapäiviä. – 4. Moos. 10:10.

2. a) Mitä Jehova opetti kansalleen juhlillaan? b) Miksi kristityt tutkivat nyt näitä juhlia?

² Nämä juhlat eivät olleet ainoastaan ilon ja ruumiillisen levon tilaisuuksia vaan pääasiassa uskonnollisen ja hengellisen rakentumisen tilaisuuksia. Ne olivat Jehovan juhlia hänen ylistyksekseen ja kunniakseen. Näiden juhlien välityksellä Jehova, suuri Kuningas ja Lainantaja, kansan Järjestäjä, opetti kansalleen jumalallista tahtoaan ja päätöstään sekä monia perusperiaatteita ja antoi sille tilaisuuden osoittaa arvostustaan ja kiitollisuuttaan Jehovalle hänen hyvyytensä ja armonsa ja kaikkien niiden siunausten johdosta, joita hän oli tarjonnut vuoden varrella. Sen lisäksi – ja tämä on tärkeintä meille – Jehova ei ainoastaan opeta kristityille samoja periaatteita nyt, vaan hän on myös näiden juutalaisten juhlien avulla esittänyt useita ennustuksia, jotka täyttyvät meidän aikanamme. Toisin sanoen Jehova on kokonaisen kansan jäsenten toimiessa näyttelijöinä esittänyt Palestiinan maan ja varsinkin Jerusalemin kaupungin suurella näyttämöllä kuvaelmia, jotka ovat ”tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1) Katselemalla israelilaisia viettämässä juhliaan me saamme siis nyt opetusta aikanamme täyttyvistä tärkeistä asioista ja opimme lisäksi useita asioita Jehovan tahdosta, hänen päätöksistään ja periaatteistaan. Istuutukaamme sen tähden nyt katselemaan näyttelijöitä, kun he esittävät kuvaelmia kustakin näistä juutalaisista juhlista.

SAPATTI

3, 4. a) Kuvaile sapattipäivä. b) Miksi juutalaiset tunsivat olevansa ruumiillisesti ja hengellisesti virkistyneitä viettäessään sapattia?

³ ”Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin.” (3. Moos. 23:3) Israelilaiset saivat sapattimääräyksen kohta vapauduttuaan Egyptin orjuudesta ja ollessaan matkalla Siinain vuoren luo. Se ilmaistiin täysin kymmenten käskyjen neljännessä. (2. Moos. 20:8–11) Sapattipäivä alkoi kuudennen päivän auringonlaskusta ja kesti seitsemännen päivän auringonlaskuun. Jeesuksen aikana kuusi kovaa pasuunanpuhallusta kuudentena päivänä, kolme yhdeksännen tunnin (kello 15:n) aikaan ja kolme auringon laskiessa, kuulutti sen alkamisen. Sapatti oli täydellisen levon päivä orjille ja eläimillekin. Se oli Jehovan päivä, päivä, jonka hän oli siunannut ja erottanut vietettäväksi. Sapatin tarkoituksen ymmärtäminen ja toteuttaminen kuuliaisesti oli aiheuttava todellista iloa. (Jes. 58:13, 14) Mutta sen tahallinen rikkominen oli tuova kuolemanrangaistuksen.

⁴ Israelilaiset osasivat arvostaa tällaista ihmisystävällistä lakia oltuaan orjina Egyptin julman hallinnon alaisuudessa. Kun israelilaiset lakkasivat maallisesta työstä, he voivat keskittyä rukoukseen, palvontaan ja Jumalan sanan miettimiseen. Sapatti oli tosiaan suuren uskonnollisen toiminnan päivä. Papit olivat toimeliaampia kuin muina viikonpäivinä. Piti uhrata kaksi karitsaa niiden kahden lisäksi, jotka uhrattiin joka päivä alituisena polttouhrina (4. Moos. 28:9, 10), ja kaksitoista näkyleipää vaihdettiin pyhässä. (3. Moos. 24:5–8) Pidettiin pyhä kokous, julkisen palvonnan ja opetuksen kokous. Kansalle opetettiin Jumalan lakia. Jeesuksen apostolien aikana luettiin ääneen Moosesta ”synagoogissa jokaisena sapattina”, kuten luemme Apt. 15:21:stä. Miten suurenmoinen varaus koko kansalle, että se sai yhden päivän joka viikko vapaaksi palvoakseen Jumalaansa, kokoontuakseen yhteen ja saadakseen Jumalan lakien opetusta vapaana jokapäiväisestä uurastuksesta ja sen kaikista huolista! Se pani israelilaiset arvostamaan Jumalansa Jehovan hyvyyttä ja muistutti heille heidän ihmeellisestä vapautuksestaan Egyptin orjuudesta. Jokainen sapatti oli virkistys ruumiille, ja kaikki tunsivat hengellistä mielenylennystä.

5. a) Milloin viikkosapatti täyttyy? b) Mikä tarkoitus suuremmalla sapatilla on?

⁵ On hyvä tietää, että tämä juutalaisten viikkosapatti on vain ”tulevan hyvän varjo”. Raamattu osoittaa, että Jehova loi taivaat ja maan kuutena päivänä, joista kukin oli 7 000 vuotta pitkä. Seitsemäntenä päivänä Jehova lepäsi luomistyöstään ja astui sapattiinsa. Mutta ihmiskunta ei pitänyt rauhaisaa lepoa eli sapattia Jehovan kanssa, vaan joutui tottelemattomuuden takia synnin, epätäydellisyyden ja kuoleman orjuuteen. Miltei kuusituhatta vuotta seitsemännestä päivästä on kulunut, eikä jäljellä ole enää kuin vähän toista tuhatta vuotta. Puhuessaan viikkosapatista Jeesus sanoi: ”Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Jehova on asettanut siis nämä viimeiset vuosituhannet erikoistarkoitusta varten, mikä esikuvattiin juutalaisten viikkosapatilla, nimittäin Poikansa Kristuksen Jeesuksen hallitusta varten, sillä Jeesus jatkoi sanoen: ”Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.” (Mark. 2:27, 28) Se on tuhatvuotissapatti Jehovan suuressa 7 000-vuotisessa levon sapatissa. Viikkosapatin tavoin on suurempi tuhatvuotissapatti pyhitetty Jehovan palvontaan ja kaikkien elävien ihmisten, muistohaudoista herätettyjenkin, opettamiseen tuntemaan Jehovan vanhurskaat vaatimukset. – Hepr. 10:1; 1. Moos. 2:1–3; Joh. 5:28, 29.

6. Miksi Jeesus suoritti useita parannustekoja sapattina?

⁶ Jeesus suoritti vuosina 29–33 useita voimatekoja erityisesti sapattina. Hän auttoi sokeat näkemään ja kuurot kuulemaan, rammat kävelemään ja sairaat parantumaan, herättipä hän joitakuita kuolemastakin. Siten hän esikuvasi, mitä ihmeellisiä vapautus- ja huojennustöitä hän suorittaa hallituksensa tuhatvuotisena sapattipäivänä. Kenenkään ei sallita häiritä hänen päivänsä rauhaa ja lepoa, mikä esikuvattiin kaikkien sapatin rikkojien surmaamisella. (4. Moos. 15:32–36) Ihmiskunta saa tänä tuhatvuotissapattina todellisen virvoituksen ruumiilleen ja hengelleen ja edistyy vähitellen täydellisyyteen kyeten nauttimaan täysin määrin kaikesta hyvästä, mitä Jehova varaa Kuninkaansa Kristuksen Jeesuksen kautta, ja palvoo kokosieluisesti Häntä ja on tottelevainen Hänelle. On ilahduttava elämys odottaa, että uskova ihmiskunta on nyt, Saatanan julman hallinnon alaisuudessa koetun synnin, epätäydellisyyden ja kuoleman kuusituhatvuotisen raadannan ja orjuuden jälkeen, suurimman vapautuksensa kynnyksellä päästäkseen nauttimaan paljon suuremmasta sapatista, jonka Herra on Jumalan Poika. Kuinka riemullinen päivä!

UUSIKUU JA PASUUNAJUHLA

7. Mitkä piirteet mm. olivat uudenkuun juhlan tunnuksia?

⁷ Mooseksen laki antaa kahdessa kohden ohjeita uudenkuun vietosta, joka ilmaisi kunkin kuukauden alun. Piti puhaltaa pasuunoihin ja uhrata erikoisuhreja, niin kuin muinakin riemuitsemisen ja juhlakausien päivinä. (4. Moos. 10:10; 28:11–15) Uudenkuun vietto kehittyi ajan mittaan tärkeäksi juhlaksi, joka mainitaan sapattien ja ”juhla-aikojen” ohella. (Jes. 1:13; Hes. 46:1; Hoos. 2:11) Laki ei määrännyt nimenomaan lopettamaan kaikenlaista työtä tavallisen kuukauden uudenkuun päivänä. Mutta me huomaamme profeetta Aamoksen 9. vuosisadalla eaa. nuhtelevan kauppiaita, jotka levottomina odottivat uudenkuun loppua voidakseen ryhtyä jälleen petolliseen liiketoimeensa, mikä seikka ilmaisi, että kansan ei ollut tapana tehdä kauppaa eikä maallista työtä uudenkuun päivinä, vaan se käytti päivän kokouksiin ja seuranpitoon. – Aam. 8:5; 1. Sam. 20:5, 24.

8. a) Miksi se oli suotuisa tilaisuus uskonnon opetukselle? b) Mitä kristityt voivat oppia siitä?

⁸ Uusikuu oli sapatin tavalla erityisen palvonnan päivä ja suotuisa tilaisuus opettaa julkisesti temppelissä. Se oli kiireinen päivä profeetoille ja muille Jumalan palvelijoille, koska ihmiset, joilla oli pulmia, tulivat usein tapaamaan näitä Jumalan palvelijoita ja saamaan yksityisopetusta ja apua. (Hes. 46:1; 2. Kun. 4:22, 23) Laissa annettiin erikoismääräykset seitsemännestä kuukaudesta, jonka nimi oli eetanim eli tisri ja tilaisuutta pidettiin pyhänä kokouksena. Sanottiin nimenomaan, ettei sinä päivänä pitänyt suorittaa minkäänlaista raskasta työtä. Juutalaisilla oli näin ollen joka vuosi 52 viikkosapatin lisäksi 12 muuta erikoispäivää, joina he ylistivät ja palvoivat Jehovaa sekä saivat opetusta hänen Sanastaan. Sen, että Jehova varasi niin paljon uskonnollista opetusta ja toimintaa, pitäisi opettaa kristityille nyt, kuinka tärkeätä on varata aikaa Jehovan palvontaan ja hänen Sanansa tutkimiseen yksityisesti ja kristillisen seurakunnan kanssa.

SOVITUSPÄIVÄ

9. a) Milloin oli sovituspäivä, ja mitä koko kansalta vaadittiin? b) Tee yhteenveto sovituspäivän toimintojen kohokohdista.

⁹ Eetanim-kuussa, yhdeksän päivää riemullisen pasuunajuhlan jälkeen, oli toinen juhla. Se oli Israelin tärkein päivä, sovituspäivä, jota piti viettää 7. kuun 10. päivänä. Pidettiin pyhä kokous eikä tehty minkäänlaista työtä. Israelilaisia käskettiin vaivaamaan sielujaan, todennäköisimmin paastolla. 3. Moos. 16. luvussa on hahmoteltu koko päivän järjestys yksityiskohtaisesti. Saadaksesi suurimman hyödyn tästä tutkistelusta haluaisimme kehottaa sinua lukemaan koko luvun. Kuten huomaat, ylimmäinen pappi esitti mullikan Aaronin ja hänen huonekuntansa sekä Leevin sukukunnan syntien edestä sekä kaksi kaurista, toisen ”Herralle [Jehovalle, Um]”, teurastettavaksi syntiuhrina muun kansan edestä ja toisen pidettäväksi elävänä kauriina ”Asaselille”. Mennen ensin suitsukkeineen tabernaakkelin kaikkeinpyhimpään ylimmäinen pappi vei niiden kahden syntiuhrin, ensin mullikan ja sitten kauriin, verta kaikkeinpyhimpään vihmottavaksi arkin kannen eteen. Myöhemmin nuo eläinten ruumiit vietiin leirin ulkopuolelle ja poltettiin. Kun ylimmäinen pappi oli tunnustanut kaikki kansan synnit elävän kauriin pään päällä, se johdettiin erämaahan eikä se palannut koskaan. Sen jälkeen ylimmäinen pappi kylpi ja vaihtoi vaatteensa. Sitten uhrattiin kaksi oinasta polttouhriksi, toinen Aaronin ja hänen huoneensa ja toinen muun kansan puolesta.

10. Mikä suurempi tarkoitus sovituspäivällä oli?

¹⁰ Samalla kun Israelin sovituspäivä oli hengellisesti kohottava ja rohkaiseva, se oli jonkin suuremman varjo ja viittasi juutalaisia Vapauttaja-Messiaan luo, joka oli tuleva, sillä heidän eläinuhrinsa eivät voineet koskaan todella poistaa syntejä. Vilpittömät heprealaiset, jotka pitivät lain parhaansa mukaan, voivat nähdä, että ihmiset eivät ”koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta . . .? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.” (Hepr. 10:1–3) Kun uskolliset juutalaiset seurasivat sovituspäivän uhreja, niin ne ohjasivat heitä odottamaan suurempaa Ylimmäistä Pappia parempine uhreineen, sitä todellista, joka voi poistaa synnit. Psalmeissa osoitetaan lunastushinnan olevan niin kallis, että se oli täysin heidän kaikkien saavuttamattomissa. (Ps. 49:8, 9) Uskollinen heprealainen apostoli Paavali sanoi: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” – Gal. 3:24.

11. Mitä uhrit eivät pystyneet tekemään juutalaisille, mutta minkä tyydytyksen ne antoivat?

¹¹ Apostoli omistaa sen tähden huomattavan paljon Heprealaiskirjeessään tilaa osoittaakseen näiden asioitten merkityksen. Hän kuvailee tabernaakkelin ja sen kaluston ja ylimmäisen papin menemässä kaikkeinpyhimpään ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa vieden eläinten verta esittääkseen uhrin ei ainoastaan kansan syntien vaan itsensäkin edestä ja sanoo: ”Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva.” Sitten hän osoittaa, että heidän uhraamansa uhrit ”eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa”. Mutta kun Israelin ylimmäinen pappi suoritti palveluksiaan, niin israelilaiset tulivat jossain määrin tyydytetyiksi. He tekivät Jumalan tahdon omana aikanaan, koska nuo ’olivat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka olivat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti’. – Hepr. 9:1–10.

12. Mitä erämaassa olevalla majalla toteutettiin?

¹² Nyt apostoli ryhtyy selittämään, että lain piirteet, sovituspäiväkin, kuvasivat paljon suurempia asioita. Hän sanoo: ”Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.” (Hepr. 9:11, 12) Erämaassa ollut teltta oli Jumalan järjestely, jonka välityksellä israelilaiset voivat lähestyä häntä ylimmäisen pappinsa kautta ja saada esikuvallisen syntien anteeksiannon, mikä piti heidät Jumalan suosiossa ja oikeassa tilassa, kunnes hän oli varaava todellisen uhrin. He olivat tänä aikana puhtaita lihallisessa mielessä, sillä Paavali sanoo, että heidät pyhitettiin lihan puhtauteen nähden. – Hepr. 9:13.

SUUREMPI MAJA

13. a) Mikä on ’suurempi ja täydellisempi maja, joka ei ole käsillä tehty’? b) Mitä on suoritettu tätä majaa lähestyvien palvojien hyväksi?

¹³ Mutta mikä on se ’suurempi ja täydellisempi maja, joka ei ole käsillä tehty’? Se ei ole kirjaimellinen rakennus vaan Jumalan järjestely ihmiskunnan sovitukseksi. Jumala on varannut myös suuren Ylimmäisen Papin Jeesuksen, tuon Täydellisen, jonka ei tarvinnut esittää uhria itsensä edestä; hänen uhrinsa voi peittää toisten synnit. Hänet herätettiin Jehovan huolenpidosta hengessä, ja hän ilmestyi kaikkeinpyhimpään, itse taivaaseen, missä Jumala oli vahvistanut laillisen järjestelyn, jonka mukaan hän oli esittävä uhrinsa arvon. (Hepr. 9:24) Viitaten tähän Paavali sanoo: ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr. 9:14) Hänen luokseen tulevat kokevat sen tähden enemmän kuin lihan puhtauden. He voivat todella levätä synnin kiduttavasta tietoisuudesta ja iloita hyvästä omastatunnosta, mitä he ovat anoneet Jumalalta Kristuksen kautta. – 1. Piet. 3:21.

VASTAKUVALLINEN SOVITUSPÄIVÄ

14. a) Milloin ja miten vastakuvallinen sovituspäivä alkoi? b) Miten Jeesus oli kauris ”Asaselille”? c) Miten hän täytti sen kuvauksen, kun mullikan ja kauriin verta vietiin kaikkeinpyhimpään?

¹⁴ Israelin sovituspäivä käsitti seitsemännen kuukauden kymmenennen päivän valoisat tunnit. Minkä ajanjakson suuri vastakuvallinen sovituspäivä käsittää? Se alkoi Jeesuksen kasteesta, jolloin hän tarjoutui tekemään Jumalan tahdon lähtien uhritielle syksyllä vuonna 29, samoin kuin mullikka ja kaksi kaurista tarjottiin alttarin luona tabernaakkelin esipihalla. Päivä jatkui vuoteen 33, ja hän toimi sinä aikana kauriina ”Asaselille” säilyttäen täydellisen nuhteettomuutensa koetuksessa ja Saatanan julmassa vainossa Saatanan aiheuttamaan kuolemaan asti ja vieden kansan synnit ”erämaahan”, ikuiseen unholaan. (Jes. 53:3–7) Hänen rukouksensa, antautuneisuutensa ja nuhteeton vaelluksensa miellytti kaikkeinpyhimpään viedyn suitsukkeen tavoin Jehovaa ja täytti ensisijaisen tarkoituksen, mitä varten Jeesus tuli maan päälle Jumalan Kunniaansaattajana. Vastakuvallinen sovituspäivä sisälsi hänen kohoamisensa taivaaseen, mikä on rinnakkainen sille, kun ylimmäinen pappi meni kaikkeinpyhimpään vieden ensin mullikan ja sitten kauriin verta. Jeesus läpäisi uhrityönsä puhtaana, saastattomana, ja oli nyt puettu kirkkauden ja kuolemattomuuden vaihdettuihin ”vaatteisiin” iankaikkisena Ylimmäisenä Pappina Melkisedekin järjestyksen mukaan. (Hepr. 6:20) Mutta kun hän vei elämänverensä arvon kaikkeinpyhimpään, niin vastakuvallinen sovituspäivä päättyi.a

15. a) Miten Paavali osoittaa, että Kristuksen uhrin ansion esittäminen taivaassa oli jotain muutakin kuin vastakuvallisen sovituspäivän hyödyn soveltamista? b) Miten ne, jotka haluavat hyötyä lunnaista, eivät saa tehdä ”vaivalloista työtä”, mutta heidän täytyy silti vaivata itseään?

¹⁵ Apostoli Paavali osoittaa, että suuren sovituspäivän hyödyn sovellutus on toinen asia, kun hän jatkaa sanoen: ”Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen [Aadamin synnin johdosta], mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit [jotka he perivät Aadamilta], on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:27, 28) Kaikki ihmiset ovat joutuneet synnin tuomion alaisiksi, koska ovat polveutuneet esi-isästään Aadamista. Mutta Kristuksen kautta on varattu ”tuomio” erossa Aadamilta peritystä synnistä, niin että kaikki voivat saada tilaisuuden vapautumiseen siitä kyvyttömyydestä, mikä kohtasi heitä ilman heidän omaa vikaansa, ja voivat osoittaa, millaisia he ovat yksilöinä. (Room. 8:20) Kaikkien, jotka haluavat hyötyä lunnaista, täytyy saada ne sovellettuna heihin hyötyäkseen niiden parantavista vaikutuksista. He eivät voi pelastaa itseään pelkästään tietämällä, että lunnaat on esitetty taivaassa. Heidän täytyy katua ja levätä uskossa ja tottelevaisuudessa Kristuksen uhrin varausta ja hänen Ylimmäisenä Pappina suorittamiaan palveluksia kohtaan. He eivät voi tehdä mitään omaa ”vaivalloista työtä” yrittämällä vanhurskauttaa itsensä omilla teoillaan. Ylimmäisellä Papilla on siis yhä työtä synnit sovittavan uhrinsa soveltamisessa. – Hepr. 4:3, 10.

16. Osoita, missä ne 144 000 saavat lunnaitten täyden sovellutuksen ja ettei Kristuksen lunnaitten käyttö pääty siihen.

¹⁶ Kristuksen lunnaitten sovellutuksella on kaksi puolta samoin kuin Israelin sovituspäivänä oli kaksi syntiuhria. Maksettuaan ihmiselämänsä arvon Isälleen Jehovalle ja ostettuaan ihmiskunnan Kristuksen täytyy nyt soveltaa lunnaitten hyöty ihmiskuntaan. Me muistamme, että Aaron pirskotti mullikan verta liiton arkin eteen Leevin pappissuvun puolesta. Kristus on taivaasta käsin siunannut vuodesta 33 lähtien nykyaikaan saakka 144 000 voideltua hengellistä veljeään soveltamalla uhrinsa hyötyä suoraan heihin. Heidät on saatettu uuteen liittoon, jotta heistä tulisi kuninkaita ja pappeja Kristuksen kanssa hänen tuhatvuotisen sapattihallituksensa aikana. (Luuk. 22:20; Ilm. 20:6) Mutta he eivät ole ainoat, jotka hyötyvät Kristuksen uhrista. Jehovalle varatun kauriin verta pirskotettiin mullikan veren jälkeen kansan edestä. Kristuksen uhri oli koko ihmiskunnan edestä, ja sitä täytyy soveltaa puolueettomasti kaikkiin, jotka uskovat. Milloin?

17. Milloin lunnaitten hyöty sovelletaan maan päällä oleviin ihmisiin, ja milloin suuren sovituspäivän hyödyn soveltaminen päättyy?

¹⁷ Kristuksen lunastusuhrin hyödyn soveltaminen kaikkiin, jotka uskossa tarttuvat siihen, myös niihin, jotka herätetään tuonelasta eli Šeolista eli Haadeksesta, kestää Kristuksen hallituksen tuhat vuotta. (Ilm. 20:13) Tuhannen vuoden lopussa on Aabrahamin siemen tuonut siunauksia kaikille maan sukukunnille. (1. Moos. 12:3; 22:18) Kaikki, jotka tahtovat käyttää hyväkseen tätä siunausta, on saatettu täydellisyyteen. Silloin on suuren sovituspäivän hyödyn sovellutustyö suoritettu loppuun. Kristuksen uhrikuoleman hyötyä on sovellettu täydellisesti, puolueettomasti, eikä Jehovan suuri sovituspäivä ole osoittautunut turhaksi.

TÄYDELLISTEN IHMISTEN ASUINPAIKKA

18. Mikä takaa, että paratiisimaa on ihmiskunnan edessä?

¹⁸ Jeesuksen lunnaathan vastasivat ihmiskunnan lunastusta ja vaikuttavat sen saattamiseksi täydellisyyteen. Mutta entä maa, koti, missä ihmiset tulevat asumaan? Kun katsomme Jumalan alkuperäistä päätöstä Eedenin puutarhassa, niin näemme, että se puutarha oli pyhäkkö, paikka, missä Jumala oli asuva henkensä välityksellä. Se oli täydellinen ja kaunis paikka, sopiva ympäristö niille, jotka palvelevat Jumalaansa täydellisessä pyhyydessä. Koska Jehova tulee jälleen asumaan ihmisten luona ja he tulevat jälleen lasten suhteeseen häneen, niin siitä seuraa, että paratiisimaa liittyy ihmiskunnan täydellisyyden yhteyteen. Tämä merkitsee sitä, että koko maasta tehdään paratiisi Jehovan, suuren Arkkitehdin, mallin mukaan, hänen, joka sen alkujaan suunnittelikin sellaiseksi. Miten mieltä ylentävää ja rohkaisevaa onkaan, kun ymmärtää esikuvallisen sovituspäivän ja siitä koituvien etujen profeetallisen merkityksen! – Room. 8:20, 21.

PUURIMJUHLA

19. Mitkä historialliset tapahtumat johtavat puurimjuhlaan?

¹⁹ Noin vuonna 474 eaa. lisättiin eräs juhla juutalaisten juhlien luetteloon. Ne historialliset tapahtumat, jotka saivat Mordokain panemaan alulle tämän kaksipäiväisen juhlan nimellä puurim, ovat niin tärkeät profeetalliselta merkitykseltään ja rohkaisultaan nykyisille kristityille, että me haluamme tarkastella niitä kanssasi. Juutalaiset olivat Persian vallan alaisuudessa ja hajaantuneina sen 127 maakuntaan. Eräs amalekilainen Haaman, juutalaisten vihaaja, oli kaikkien Persian valtakunnan ruhtinaitten päämies. Tämä mies oli päättänyt sydämessään hävittää kaikki juutalaiset koko Persian valta-alueelta. Uskonnollismielisenä ja taikauskoisena miehenä hän kysyi jumaliltaan, minä päivänä hänen pitäisi määrätä juutalaiset hävitettäväksi, heittämällä puuria, arpaa. Arpa lankesi 12. kuun, adarin, 13. päivälle. Näin hänelle jäi suunnilleen vuosi aikaa surmaamisen valmisteluihin, koska arpa heitettiin ensimmäisessä kuussa. Mutta se antoi juutalaisillekin aikaa kääntyä Jumalansa puoleen ja rukoilla vapautusta ja valmistautua siihen. – Est. 9:20–22; 3:1–7.

20. Mistä juutalaisia syytettiin väärin? Mikä oli seurauksena?

²⁰ Kun nyt Haaman tiesi taikomalla valitun päivän, niin hän esitti anomuksensa kuninkaalle kuvaillen juutalaiset kapinalliseksi ja vaaralliseksi kansaksi, joka ei tottele kuninkaan lakeja, vaan jolla on omat tapansa, mitkä ovat erilaiset kuin kaikilla kansoilla. Haaman sanoi, että raha, mikä tarvittaisiin surmaamiskulujen suorittamiseen kyllä saataisiin – se ei maksaisi valtiolle mitään – että 10 000 hopeatalenttia (noin 27 200 000 mk) pantaisiin kuninkaan rahastoon. Kuningas suostui anomukseen. Säädettiin laki juutalaisten tappamisesta koko Persian alueella adarin 13:ntena. Näytti kuin Haaman olisi saavuttanut kunniansa huipun. Mutta asiat muuttuivat nopeasti. – Est. 3:9–15.

21. a) Miten juutalaiset vastasivat hyökkäykseen, ja mikä oli tulos? b) Mitkä päivät määrättiin tälle juhlalle ja miksi?

²¹ Kuningatar Ester, joka itsekin oli juutalainen, sai pelottomalla toiminnallaan säädetyksi vastalain, joka soi juutalaisille oikeuden puolustaa ”hävittämällä, tappamalla ja tuhoamalla . . . kaiken . . ., joka heitä ahdistaa, . . . kahdennentoista kuun, se on adar-kuun, kolmantenatoista päivänä”. Juutalaiset valmistautuivat uskollisen Mordokain erinomaisella johdolla puolustautumaan. Ja kun tuo päivä saapui, heitä eivät auttaneet ainoastaan persialaiset, vaan historiallisen kertomuksen mukaan myös ”kaikki maaherrat, satraapit ja käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet . . . sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät. . . . [he] olivat kokoontuneet puolustamaan henkeänsä ja päässeet rauhaan vihollisistansa, tapettuaan vihamiehiään seitsemänkymmentäviisi tuhatta”. Suusanin linnassa taistelu jatkui seuraavanakin päivänä, ja yhteensä 810 vihollista surmattiin, Haamanin kymmenen poikaa niiden joukossa. Maakunnissa ja Suusanissa olevat juutalaiset juhlivat sekä 14. että 15. päivänä. Sen johdosta Mordokai velvoitti heidät viettämään adar-kuun 14. ja 15. päivää joka vuosi ”pito- ja ilopäivinä ja [lähettämään] toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja”. Se muistutti juutalaisia joka vuosi heidän vapautuksestaan, ja he ylistivät ja kunnioittivat vuosi vuodelta Jehovaa, vapautuksen Jumalaa. – Est. 8:9–9:22.

NYKYINEN TÄYTTYMYS

22. a) Keitä kuvataan juutalaisilla? Haamanilla? b) Mitä vääriä syytöksiä on tehty?

²² Samoin kuin Mordokain aikaisia juutalaisia on maan päällä olevien Kristuksen hengellisten veljienkin pientä joukkoa, hengellisen Israelin ”jäännöstä”, syytetty siitä, että he ovat kapinallisia ja uhka turvallisuudelle. Nykyinen Haaman-luokka, kristikunnan uskonnolliset johtajat, oli määrännyt heidät hävitettäviksi Korkeimman, Jehovan, todistajina. Jeesus Kristus, joka on käyttänyt hallitusvaltaa koko maassa vuodesta 1914 lähtien, niin kuin Ahasveros teki Persian valtakunnassa, on sallinut tuollaisten ilkeämielisten yritysten kohdistua jäännöksen henkeen kaikenlaisin väärin syytöksin ankaraksi koetukseksi. Mutta samoin kuin Persian kuningas antoi juutalaisten taistella henkensä puolesta, Kristus Jeesuskin on sallinut jäännöksen seisoa henkensä edestä Jehovan todistajina vihollisiaan vastaan.

23. Miten jäännös on taistellut henkensä puolesta?

²³ Kykenisikö kristikunnan uskonnollinen papisto poliittisen valtion avulla tappamaan jäännöksen Jehovan todistajina, tappamaan heidän työnsä, Jehovan valtakunnan saarnaamisen? Ei koskaan! Herran kansa on Ahasveroksen ajan juutalaisten tavalla taistellut innokkaasti henkensä ja oikeuksiensa puolesta saarnaajina ja todistajina, ei kirjaimellisin tuhoasein, vaan käyttäen kaikkia tavoitettavissaan olevia laillisia keinoja ja ”Hengen miekkaa, joka on Jumalan sana”. (Ef. 6:13–17) He ovat järkähtämättömästi jatkaneet perustetun Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista. Hengellisillä aseillaan ja kaikilla käytettävissään olevilla laillisilla keinoilla he eivät ole ainoastaan säilyttäneet hengellistä elämäänsä Jehovan todistajina ja oikeuttaan saarnata hänen nimeään maailmanlaajuisesti, vaan he ovat myös kuvaannollisesti ”tappaneet” monia hyökkääjiä musertamalla niiden vihollistensa voiman ja vaikutuksen, jotka eivät ole voineet lopettaa heidän saarnaamistyötään.

24. a) Mitä kuvattiin juutalaisten vihollisten tappamisella? b) Ketkä liittyvät jäännökseen auttamaan sitä niin kuin esikuvassakin tapahtui?

²⁴ Jäännöksen työ on tappanut väärän uskonnon vaikutuksen siinä määrin, että tuhannet vilpitönsydämiset ihmiset ovat lähteneet sen riveistä ja asennoituneet jäännöksen puolelle niin kuin kävi Mordokain aikanakin: ”Paljon oli maan kansoista niitä, jotka kääntyivät juutalaisiksi.” (Est. 8:17) He olivat siellä nähneet kuninkaan suosion kääntyneen Haamanista juutalaisten puolelle. Hän ryhtyi jopa toimenpiteisiin heidän varjeltumisekseenkin. Samoin on vuodesta 1931 ja erittäinkin vuodesta 1935 lähtien moniin vaikuttanut se, kun he ovat nähneet Jumalan suosion todisteet hengellisten juutalaisten pienellä jäännöksellä. He ovat havainneet jäännöksen taistelevan koko maailmaa vastaan pelastaakseen henkensä Jehovan kristittyinä todistajina. He ovat havahtuneet kiinnostumaan eloisasti jäännöksen horjumatta ylläpitämästä taistelusta tosi palvonnan ja puhtaitten moraaliperiaatteitten puolesta. Ovatpa jotkut korkeassa maallisessa asemassakin olevat miehet Mordokain ajan maaherrojen ja käskynhaltijoitten tavoin avustaneet jäännöstä sen taistelussa sillä virallisella tai juridisella avulla, mitä ovat voineet suoda. Jäännöksen ja niiden ihmisten ”suuren joukon” silmissä, jotka ovat liittyneet jäännökseen saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista, vastakuvalliset uskonnolliset johtajat ovat jo voimattomia ja vaikutuksettomia, he ovat kuolleita, ja on vain lyhyen ajan kysymys, milloin Jeesus Kristus, jolla on hallitusvalta, toimeenpanee kaikkien maanpäällisten vihollistensa täydellisen hävityksen Harmagedonissa. Siihen mennessä vielä monet asennoituvat jäännöksen puolelle, niin kuin näytelmässä kuvataan. Näin on tuolla muinaisajoista vietetyllä puurimjuhlalla vastakuvallinen merkitys, joka antaa nykyisille kristityille pettämättömän toivon siitä, että Jumala voittaa kaikki vihollisensa.

VIHKIMISJUHLA

25. Mikä teki temppelin uudelleenvihkimisen tarpeelliseksi?

²⁵ Vihkimisjuhlaan johtava historiallinen tausta on erittäin kiinnostava. Palestiina joutui vuonna 198 eaa. Syyrian kuninkaan Antiokhos III:n hallituksen alaisuuteen. Hänen poikansa Antiokhos IV Epifanes oli uskonkiihkoilija. Hän ponnisteli ankarasti juutalaisten käännyttämiseksi kreikkalaiseen uskontoon. Hän ryösti Jerusalemin temppelin ja pani virkaan ylimmäisen papin, joka suosi hellenistämistä. Uhmaten Jehovaa hän vihki temppelin uudelleen ja luovutti sen Olympon Zeulle eli Juppiterille. Hän pystytti uuden pakanallisen alttarin sen temppelin esipihassa olevan suuren Jehovan alttarin päälle, jolla aiemmin oli uhrattu polttouhreja Jehovalle. Lopulta, 25. päivänä kisleviä vuonna 168 eaa., uhrattiin tällä alttarilla ensi kerran Kreikan Olympos-vuorella olevan Zeun kunniaksi. Lakikääröjä poltettiin ja niiden omistamisesta rangaistiin kuolemalla. Ympärileikkaus oli kuolemanrikos. Pakotettiinpa juutalaisia syömään sianlihaakin.

26. Miksi vihkimisjuhla lisättiin? Minä päivänä sitä vietettiin?

²⁶ Tämä Jehovan pyhäkön häpäiseminen ja juutalaisten hellenistäminen julmasti pakottaen johti kapinaan makkabealaisten johdolla vuonna 167 eaa. Kolme vuotta syyrialaiset kävivät katkeraa sotaa juutalaisia vastaan, mutta joutuivat lopulta häviölle syyrialaisten sotilaallisesta ylivoimasta huolimatta. Juutalaiset valloittivat Jerusalemin uudelleen vuonna 165 eaa., ja kislevin 25. päivänä eli täsmälleen kolme vuotta sen jälkeen, kun syyrialaiset olivat häpäisseet temppelin, temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen Jehovalle. Se oli muistamisen arvoinen päivä, ja juutalaiset ovat viettäneet sen muistoa meidän aikaamme asti. Vuodesta toiseen 25:ntenä kisleviä (marras-joulukuuta) juutalaiset viettivät temppelin vihkimisjuhlaa. Juhla kesti kahdeksan päivää. He kokoontuivat temppeliin tai omien paikkakuntiensa synagoogiin. Juutalaisen perinteen mukaan se oli suuren ilon ja juhlinnan tilaisuus. Niin vihkimisjuhla lisättiin Mooseksen laissa mainittuihin juhliin.

27. Minkä tärkeän opetuksen tosi palvojat voivat saada juhlien vietosta?

²⁷ Jehovan temppelin puhdistaminen pakanallisesta epäjumalanpalveluksesta oli varmasti hyvä syy vuosittain vietettävän muistojuhlan pitoon. Jehova varjeli temppelin Messiaan tuloon. Jeesus Kristus itse esitettiin temppelissä vihkimisjuhlan aikana. (Joh. 10:22, 23) Mutta juutalaiset olivat kauan ennen sitä lakanneet toimimasta tämän juhlan mukaisesti ja olivat itse saastuttaneet temppelin sellaisella tavalla, että Jeesus sanoi heidän tekevän tästä ”rukoushuoneesta” ”ryövärien luolan”. Heidän luopumuksensa johti heidät hylkäämään Messiaansakin, mikä taas pani Jeesuksen sanomaan heille: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” Me näemme siis, että juhlat ovat ylistykseksi ja kunniaksi Jehovalle ainoastaan, jos niiden viettäjät toimivat myös sopusoinnussa juhlan merkityksen kanssa. (Matt. 21:13; 23:38) Seuraavassa kirjoituksessa käsittelemme lisää innostavia varauksia Jehovan ”juhla-aikojen” yhteydessä ja näemme, miten Jehova panee ne täyttymään tavalla, joka tuottaa kunniaa hänen nimelleen.

[Alaviitteet]