Lukijain kysymyksiä

● Miten voidaan sanoa, että Jeesus olisi voinut saada täydellisiä lapsia epätäydellisestä vaimosta? Eivätkö lapset olisi perinnöllisyyslakien mukaan perineet epätäydellisyyden äidiltään? – F. S., Englanti.

Peruste tämän mahdollisuuden esittämiselle on esimerkki, joka nähtiin Jeesuksen itsensä syntyessä. Hän syntyi täydellisenä, vaikka hänellä olikin epätäydellinen äiti Maria.

Sanoessamme näin emme kiellä sitä tieteellisesti todistettua tosiasiaa, että ihmisen siemen- ja munasolun yhtyminen, joissa kummassakin on kromosomeja ja geenejä, johtaa lopulta uuden elimistön muodostumiseen, jolla on molempien vanhempien perinnöllisiä ominaisuuksia. Tämä tapahtuma on havaittu, eikä sitä juuri voida enää sanoa pelkäksi teoreettiseksi otaksumaksi.

Jeesuksen omassa tapauksessa näyttää Jehova käyttäneen yhtä neitsyen mutta epätäydellisen naisen Marian kohdussa ollutta munasolua. (Room. 3:23) Jollei hän olisi tehnyt siten, Jeesus ei fyysiseltä kannalta katsoen olisi ollut Aabrahamin ja kuningas Daavidin todellinen jälkeläinen, niin kuin oli ennustettu. (1. Moos. 22:18; Jes. 11:1, 2; Luuk. 3:23–38) Näin ollen me uskomme, että Jeesus oli juutalaisen näköinen ja että hänellä oli inhimillisiä luonteenominaisuuksia, joita oli havaittavissa hänen äidillään.

Nyt voi herätä kysymys: eikö Jeesus olisi voinut periä jotain epätäydellisyyttä Marialta? Ei, Raamattu osoittaa selvästi, että Jeesus syntyi täydellisenä. (1. Piet. 2:22; Joh. 8:46) Tällä tavalla hän oli täydellisen Aadamin vastine ja saattoi kelvata lunnaiksi syntien pois ottamiseksi. (Hepr. 7:26; 9:26; Room. 5:18) Meidän tulee muistaa, ettemme ole tekemisissä yksistään vallitsevien ja peittyvien ominaisuuksien perinnöllisyyslakien kanssa. Ei, kysymyksessä on myös täydellisyys ja epätäydellisyys. Meillä ei ole mitään kokemusta täydellisyyden ja epätäydellisyyden yhdistämisen tuloksista. Tiedemiehet eivät voi mitata synnistä johtuvaa inhimillistä täydellisyyttä eikä epätäydellisyyttä eivätkä he voi ennustaa, kuinka voimakas vaikutus täydellisellä miehen siemensolulla on epätäydelliseen munasoluun. Mutta Jeesuksen tapauksessa oli ilmeistä, että täydelliset miespuoliset perintötekijät olivat vallitsevia Marian perinnölliseen epätäydellisyyteen nähden. Jeesuksen täydellinen Isä siirsi Poikansa täydellisen elämän Marian kohtuun, ja tuloksena oli kaikin puolin täydellinen jälkeläinen Jeesus. – Gal. 4:4.

Hyväksyessämme sen, mitä henkeytetty Raamattu sanoo tapahtuneen Jeesuksen sikiämisessä ja syntymisessä, voimme päätellä, että koska Jeesus oli kauttaaltaan täydellinen, niin hänestä olisi voinut tulla täydellisten lasten isä epätäydellisenkin vaimon kanssa. Mutta se ei tietenkään ollut Jumalan tahto Jeesukseen nähden. (Hepr. 10:5–10; Matt. 26:39) Tämä mahdollisuus oli siitä huolimatta olemassa.

● Keitä ne miehet, joista oli hyvä todistus ja jotka mainitaan Apt. 6:3:ssa, olivat, ja onko heillä nykyään vastineensa? – C. P.

Kohta helluntain jälkeen vallitsi poikkeustila kristittyjen keskuudessa Jerusalemissa. Monet juutalaiset ja käännynnäiset, jotka olivat tulleet Jerusalemiin suunnitellen jäävänsä sinne ainoastaan juhlan ajaksi, halusivatkin kristityiksi tultuaan jäädä pitemmäksi ajaksi oppimaan enemmän uudesta uskostaan. Koska eräillä ei ollut kylliksi varoja mukanaan ja toisilla oli yllin kyllin, niin aineelliset varat yhdistettiin tilapäisesti ja niistä jaeltiin tarvitseville. – Apt. 2:44–46; 4:34–37.

Näiden avustustoimenpiteitten määrä näyttää ajan mittaan vähentyneen, mutta ruokaa jaettiin vielä puutteenalaisille leskille seurakunnassa. Kuitenkin ”syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa”. (Apt. 6:1) Tämän kitkan helpottamiseksi apostolit antoivat Apt. 6:3:ssa olevat ohjeet.

Seurakunta valitsi seitsemän miestä, riittävän määrän hoitamaan suoritettavan työn. Seurakunnan ehdottamat henkilöt olivat sellaisia, joista oli hyvä todistus, ts. joilla oli hyvä maine ja jotka olivat päteviä, koska olivat ”Henkeä ja viisautta täynnä”. On kiinnostavaa panna merkille, että kaikilla seitsemällä oli kreikkalaiset nimet, joten oli mahdollista, että seurakunnan pätevien joukosta valittiin kreikkaa puhuvia juutalaisia ja yksi käännynnäinen. Tällaiset miehet olivat hyväksytympiä sen ryhmän mielestä, jota oli loukattu. Apostolit harkitsivat annettuja suosituksia ja rukoiltuaan määräsivät nämä seitsemän. – Apt. 6:5, 6.

Ne, jotka oli määrätty suorittamaan järjestötyötä, eivät lakanneet olemasta Jumalan sanan toimivia saarnaajia. Raamatussa mainitaan nimenomaan kaksi heistä. Luemme Stefanuksesta, joka ”teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa”, ja ”evankelista Filippuksesta”, jonka Jehovan enkeli lähetti saarnaamaan eräälle etiopialaiselle. – Apt. 6:8; 21:8; 8:26, 27.

Samalla tavalla valitaan nykyään Jehovan todistajain seurakunnissa päteviä veljiä suorittamaan järjestön velvollisuuksia, kuten raamatullisen kirjallisuuden jakelua, tilienpitoa ja alueen luovuttamista talosta-taloon-palvelusta varten. Seurakunnat esittävät suosituksia samoin kuin varhaiskristittyjenkin aikana. Ketkä henkilöt määrätään, jätetään asiainmukaisesti hallitsevan elimen ratkaistavaksi. Nämä tiettyjä velvollisuuksia seurakunnassa hoitamaan määrätyt henkilöt ottavat myös johdon julkisessa palveluksessa tuota varhaista esimerkkiä noudattaen.