”Denarin” nykyinen täyttymys

1. Miksi ”denari”-vertauksella täytyy olla lopullinen täyttymys sen takia, mitä tapahtui helluntaipäivänä vuonna 33?

SAMANTAPAISTA, mitä muinaisen Israelin kansan ”viinitarhan” työmiehet kokivat 1 900 vuotta sitten, on tapahtunut näinä viimeisinä päivinä ns. kristikunnan suhteen. Muinainen ”viinitarha”, Israelin kansa Mooseksen välittämässä lakiliitossa, oli esikuvallinen; monet sen kokemukset olivat profeetallisia ”varjoja” tulevista asioista. (1. Kor. 10:1–6, 11; Kol. 2:16, 17; Hepr. 10:1) Sitä paitsi Jooelin 2:28–32:ssa oleva ennustus, jota apostoli Pietari lainasi helluntaipäivänä, kun kuvaannollinen ”denari” maksettiin, ei täyttynyt täysin silloin, 1 900 vuotta sitten. Siksi Jooelin 2:28–32:lla täytyy olla suurempi ja lopullinen täyttymyksensä. Tämä merkitsee sitä, että Jeesuksen ”denaria” koskevalla vertauksella olisi vielä lopullinen täyttymyksensä näinä tämän asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”. (Apt. 2:17, 18; 1. Tim. 3:1–5) Tosiasiat todistavat tämän.

2, 3. a) Milloin ”denarin” käyttö alkoi vähentyä? b) Mikä kristikunta on väittänyt olevansa, ja missä palveluksessa sen papisto on ajatellut olevansa ja miksi?

² Kuten Jes. 5:1–7:ssä oleva ennustus edeltäkertoi, Jehova Jumala hylkäsi esikuvallisen ”viinitarhansa”, luonnollisen, ympärileikatun Israelin, 1 900 vuotta sitten. Hän on sen jälkeen viljellyt hengellistä ”viinitarhaa”, jossa Jeesus Kristus on Viinipuu, runko, ja hänen tosi seuraajansa ovat oksat. (Joh. 15:1–8) Hänellä on nyt hengellinen ”Jumalan Israel”, ei sen vanhan lakiliiton alaisuudessa, joka poistettiin Jeesuksen kuollessa, vaan taivaallisen Välimiehen, Jeesuksen Kristuksen, välittämän uuden liiton alaisuudessa. (Matt. 26:26–28; Luuk. 22:19, 20; 1. Tim. 2:5, 6) Helluntaina maksetun kuvaannollisen ”denarin” käyttö alkoi vähentyä Kristuksen apostolien kuoleman jälkeen ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan lopussa. Ajanlaskumme neljännen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla perustettiin kristikunnan uskonnollinen järjestö. Se on sen jälkeen saavuttanut maailmanlaajuiset mitat katolisten, ortodoksisten ja protestanttisten uskonnollisten johtajien eli pappien hallitessa monia uskonnollisia kirkkokuntia.

³ Tällä kristikunnalla on papistonsa ja maallikkonsa, ja se on jakaantunut uskonnollisiin lahkoihin juuri niin kuin Israelin uskonnollinen järjestö Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa päivinä. Kristikunta on väittänyt olevansa Jumalan hengellinen Israel ja siksi uudessa liitossa Jumalan kanssa Välimiehen Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on samoin väittänyt, että se on Jumalan hengellinen ”viinitarha” ja että sen monet uskonnolliset lahkolaiskirkot ovat ”oksina” Viinipuussa, Jeesuksessa Kristuksessa. Näin siis kristikunnan uskonnollinen papisto, joka muodostuu sen virkaanmäärätyistä papeista ja saarnaajista, väittää työskentelevänsä Korkeimman Jumalan ”viinitarhassa”. Papit on uskonnollisten kirkkokuntiensa toimesta vihitty muotomenoin pappisasemiinsa valvomaan maallikkojen uskonnollisia laumoja. He ovat tehneet asemistaan ja vastuistaan pappeina ammattinsa, kokopäivätyönsä, niin että he ovat katsoneet olevansa Jumalan kokoajanpalveluksessa. Ja kun he ovat kerran pappisvihkimyksen saaneet, he ovat pitäneet itseään pappeina lopun elämänsä, jopa senkin jälkeen, kun ovat siirtyneet eläkkeelle.

4. Mihin kristikunnan papisto on väitteillään asettanut itsensä palkatuksi Jumalan viinitarhassa, ja mihin se on asettanut antautuneet, kastetut kristityt, jotka eivät ole pappisluokkaa?

⁴ Uskonnollisten väitteidensä vuoksi papisto on muodostanut ne, jotka palkattiin ”ensimmäisiksi” kokopäivätyöhön Jumalan hengellisen Israelin ”viinitarhaan”. Henkilöitä, jotka ovat suorittaneet osa-aikapalvelusta uskonnollisissa piireissä, on pidetty heitä alempina ja pienemmän maksun ansaitsevina. Tämä ”ensimmäisen luokan” papisto on halveksinut antautuneita, kastettuja kristittyjä, jotka ovat ryhtyneet saarnaamaan Jumalan valtakuntaa, vaikka eivät ole saaneet jumaluusopillista koulutusta ja vaikka papisto ei ole määrännyt heitä virkaan eikä antanut heille arvonimeä ja -asemaa saarnastuoleineen. Unohtaen sen tosiasian, että kaikki antautuneet, kastetut kristityt ovat Viinipuun, Jeesuksen Kristuksen, oksia ja velvollisia kantamaan hedelmää Jumalan hengellisinä ”pappeina”, tuo kristikunnan virkaanmäärätty papisto on halveksinut heitä. Papisto on katsonut heidän olevan ”viimeisiä”, jotka voivat saada mitään sitovaa määräystä Jumalan palvelukseen työskentelemään Jumalan hengellisessä ”viinitarhassa”. Sellaisia antautuneita Jumalan palvelijoita ei yleensä suvaittu kristikunnan saarnastuoleissa, sillä heidän katsottiin olevan pelkästään koulunkäymättömiä ”maallikoita”.

5. Mikä äskettäin järjestetty kristittyjen ryhmä oli näiden tällaisina pidettyjen joukossa, ja mitä papiston onnistui tehdä heille ensimmäisen maailmansodan aikana?

⁵ Niiden joukossa, joita kristikunnan virkaanmäärätty papisto katseli tällä tavalla, oli antautunut kristittyjen ryhmä, joka on pysytellyt erossa kristikunnasta ja on kuitenkin tullut hyvin huomattavaksi tällä 20. vuosisadalla. He järjestäytyivät 19. vuosisadan viimeisellä puoliskolla aluksi pieneksi ryhmäksi. Vuonna 1884 he perustivat julkaisu- ja hallintoelimen, mikä tunnetaan nyt Pennsylvaniassa rekisteröitynä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana. Heidät tultiin tuntemaan kansainvälisinä raamatuntutkijoina. Kristikunnan papisto halveksi näitä raamatuntutkijoita Jumalan sanan saarnaajina ja selittäjinä ja vastusti ja esteli heidän innokasta Jumalan valtakunnan saarnaamistaan. Tätä jatkui, kunnes lopulta ensimmäisen maailmansodan raivotessa he saivat aikaan Vartiotorni-seuran presidentin, sihteeri-rahastonhoitajan ja joidenkin heidän toimittajatovereittensa sulkemisen Yhdysvaltain liittovaltion vankilaan. Myös heidän uskonnollinen kirjallisuutensa takavarikoitiin joko kokonaan tai osittain eri paikoissa.

EI ”DENARI”

6. Miksi nämä kristityt näyttivät ”viimeisinä” palkatuilta, ja mitä he itse ajattelivat ”yhdennestätoista hetkestä”?

⁶ Näiden antautuneitten kristittyjen raamatuntutkijoiden myöhäinen, epäsovinnainen ilmaantuminen uskonnollisten asioiden maailmannäyttämölle teki sen vaikutelman, että he olivat ”viimeisiä”, jotka suuri Perheenisäntä, Jehova Jumala, palkkasi työhön oikean, todellisen järjestetyn kristillisyyden hengelliseen ”viinitarhaansa”. Tämä piti paikkansa erityisesti sen tosiasian huomioon ottaen, että pakanain ajat päättyivät vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi. (Luuk. 21:24) Yhtäpitävästi sen kanssa, miten nämä kristityt kansainväliset raamatuntutkijat ymmärsivät tämän asiainjärjestelmän loppua koskevan ennustuksen, ja ottaen huomioon pahenevat maailman olosuhteet ensimmäisen maailmansodan aikana heistä näytti siltä, että viimeinen hetki, ”yhdestoista hetki”, työn tekemiseksi Jehova Jumalan hengellisessä ”viinitarhassa” oli päättymässä. He olivat olleet kauan kiinnostuneita Jeesuksen viinitarhaa ja denaria koskevasta vertauksesta, johon vertaukseen ja ”yhdenteentoista hetkeen” viitataan Siionin Vartiotornin (engl.) huhtikuun numerossa 1881 sivulla 7 otsikon ”Halutaan 1 000 saarnaajaa” alla. Tämä kirjoitus oli kutsu työmiehille.

7. Minkä kirjan Seura julkaisi heinäkuussa vuonna 1917, ja mikä suhde sillä sanottiin olevan ”denariin”?

⁷ Niinpä sotavuonna 1917 heinäkuussa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi (ainoastaan englanniksi)a kirjan nimeltä ”Täyttynyt salaisuus”, joka oli seitsemäs ja viimeinen osa seitsemän teoksen sarjasta Raamatun tutkielmia. Koska kristillisen kirkon uskollisen jäännöksen taivaallisen kirkastamisen uskottiin olevan lähellä, tämän Raamatun tutkimisen apuvälineen Täyttynyt salaisuus ja siihen liittyvien palvelusetujen ajateltiin olevan kuvaannollinen ”denari”, joka tuli palkkana uskollisille ”viinitarhan” työntekijöille ennen heidän lähtöään tämän maan päältä. Olipa tämän kirjan 2. sivulle, julkaisijain sivulle, painettu denarin kaltaisen rahan suurennettu kuvakin. Siinä olevassa omistuskirjoituksessa sanottiin: ”Kuningasten Kuninkaalle ja herrojen Herralle Hänen vihkiytyneitten pyhiensä hyväksi, jotka odottavat lapseutta ja kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avukseen, uskon huonekunnalle ja huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan lasten ilmestymistä, on tämä teos omistettu.” Myös saman vuoden 1917 lokakuun 1. päivän numerossaan sivulla 293 (engl.) Vartiotorni (suom. 1.3.1918, s. 38, otsikko ”Palkka”) puhui kirjasta Täyttynyt salaisuus ja siihen liittyvästä ”kunniasta” kuvaannollisena ”denarina”.b

8. a) Mitä julkaisijat eivät ennaltanähneet silloin, kun ”denarille” annettiin tämä merkitys? b) Mitkä tapahtumat Kanadassa ja Yhdysvalloissa seurasivat Täyttyneen salaisuuden julkaisemista?

⁸ Mutta kun tuo ”denarin” merkitys annettiin Täyttyneelle salaisuudelle, seitsemännelle osalle, kukaan ei odottanut eikä nähnyt ennalta, että ensimmäinen maailmansota päättyisi seuraavana vuonna (1918) ja että sitä seuraisi jatkettu rauhanaika voidellun jäännöksen ollessa täällä maan päällä eikä ylhäällä taivaan kirkkaudessa. Seitsemäntuhatta raamatuntutkijaa järjestettiin levittämään Täyttynyttä salaisuutta talosta taloon.c Mutta keväällä 1918 kirja julistettiin takavarikkoon sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Yhdysvaltain hallitus, joka oli silloin sodassa Saksan kanssa, käytti tätä kirjaa pannakseen kansainvälisten raamatuntutkijain johtajat liittovaltion vankilaan Atlantaan, Georgiaan.

9. Mitä tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkeen Täyttyneen salaisuuden yhteydessä, ja mikä kävi lopulta ilmeiseksi siitä ”denarin” yhteydessä?

⁹ Hallituksen toiminta, papiston vastustus, uskonnollinen vaino ja sota-ajan häirintä lamaannutti vaikeasti näiden kristittyjen raamatuntutkijain työtä. Keväällä 1919 Vartiotorni-seuran vangitut edustajat vapautettiin pysyvästi liittovaltion vankilasta, yhteydet Vartiotorni-seuran haaratoimistoihin ennallistettiin ja vuonna 1920 vapautettiin 7. osa takavarikosta ja näin kirjaa Täyttynyt salaisuus sallittiin jälleen levittää Amerikan Yhdysvalloissa. Mutta vuonna 1927 kirjaa Täyttynyt salaisuus ja Raamatun tutkielmien kuutta muuta osaa lakattiin julkaisemasta, ja niiden tilalle tulivat uudet, sodanjälkeiset Raamatun tutkimisen apuvälineet. Kymmenen vuoden aikana kävi siis selväksi, että 7. osa ja siihen liittyvä kunniakas palvelus eivät todellisuudessa olleet denari.

10. Mitä alettiin ymmärtää Jehovan nimestä vuonna 1925, ja miten tämä käsitys saavutti huippunsa vuonna 1931?

¹⁰ Sillä aikaa, vuonna 1925, nämä kristityt raamatuntutkijat alkoivat ymmärtää, että Jumalan nimen Jehovan kunniaan saattaminen hänen vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa avulla oli Jumalan ensisijainen päätös. Niinpä viitattiin vuodesta 1922 lähtien toistuvasti Jes. 43:10–12:een sen todistamiseksi, että heidän täytyy olla Herran Jumalan todistajia jäljellä olevina päivinään maan päällä.d Työ todistuksen antamiseksi hänen nimestään tuli keskeisemmäksi heille. Tämä saavutti suuren huipentumansa vuonna 1931, kun nämä paljon herjatut raamatuntutkijat hyväksyivät Columbuksessa, Ohiossa, pidetyssä kansainvälisessä konventissa päätöksen, jolla he omaksuivat nimen, johon viitataan Jes. 43:10–12:ssa (As), nimittäin ”Jehovan todistajat”.

11. Koska Täyttynyttä salaisuutta koskevat asiat eivät osoittautuneet ”denariksi”, niin mitä nyt alettiin ajatella nimen ”Jehovan todistajat” antamisesta ja miksi?

¹¹ Jumalan taivaallisen valtakunnan perillisten voidellun jäännöksen kokoamistyö näytti lähenevän loppuaan. Siksi tämän Raamatun tukeman nimen antaminen heille vuonna 1931 näytti tulevan kuin palkkana siitä, että he olivat osallistuneet kovaan kristilliseen työhön kaksitoista vuotta vuodesta 1919 lähtien. Kirja Täyttynyt salaisuus ja kunnia levittää sitä ei ollut osoittautunut ”denariksi”. Eikö siis uuden nimen suominen kansainvälisille raamatuntutkijoille voisi olla ”denari”?

12. Mitä Vartiotorni sanoi lähellä vuoden 1933 loppua ”denarista”?

¹² Vuonna 1933 (suom. tammikuun 15. päivän ja helmikuun 1. päivän numeroissa 1934) Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut julkaisi pääkirjoituksen (kahdessa osassa) ”Työmiesten palkka”. Se käsitteli Jeesuksen vertausta viinitarhasta. Tämän kirjoituksen 1. osan 2. kappaleessa sanottiin: ”Työmiehiä ovat ne, jotka ovat temppelissä tuomittavina ja jotka tekevät valtakunnan palvelustyötä; palkkana eli denarina on kunnia tulla nimitetyksi uudella nimellä, jonka Jehova antaa kansalleen.” (Sivu 19) Kappaleessa 21 sivulla 24 sanottiin: ”Ei voida maksaa maan päällä oleville luomuksille suurempaa palkkaa kuin antaa heille Jehova Jumalan suusta nimi, nimi, joka ilmaisee läheisen ja luottamuksellisen yhteyden Jehovan ja hänen uskollisen kansansa välillä. Hän ei ole vielä koskaan antanut niin suurta palkkaa luoduille.”

13. Mitä alettiin ymmärtää vuonna 1937 Jehovan todistajina olemisesta, ja keihin kuuluvaksi vuonna 1942 ilmestynyt Uusi maailma luokitteli nykyisten ”muiden lampaitten” ”suuren joukon”?

¹³ Vuonna 1937 opittiin kuitenkin paremmin ymmärtämään, että uskolliset profeetat ja nuhteettomat miehet Aabelista Johannes Kastajaan olivat myös Jehovan todistajia, ”näin suuri pilvi todistajia”. (Hepr. 11:1–12:1) Myöhemmin kirja ”Uusi maailma”, joka julkaistiin englanniksi vuonna 1942, osoitti, että ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, joka on ennustettu Ilm. 7:9, 10:ssä, muodostuu myös Jehovan todistajista. (Sivut 368, 369, 375) Nykyään näiden ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, joka on koottu voidellun jäännöksen yhteyteen, lasketaan säännöllisesti mukaan Jehovan todistajien joukkoon. Jos he eivät ole vuodesta 1935 lähtien osoittaneet olevansa Jehovan todistajia, niin mitä he sitten ovat osoittaneet olevansa huomioon ottaen kaikki historian tosiasiat? Keitä he ovat, jolleivät nykypäivien Jehovan todistajia?

14. Mitä alettiin näin ollen nähdä arvonimestä ”Jehovan todistajat” ja mitä vuoden 33 helluntain ”uudesta nimestä”?

¹⁴ Nimen ”Jehovan todistajat” ei siis katsota nykyään kuuluvan yksinomaan voidellulle jäännökselle, joten tämä uusi nimi kristityille ei voinut olla Jeesuksen vertauksen kuvaannollinen ”denari”. ”Uusi nimi” ei ollut ”denari” helluntaipäivänä vuonna 33, sillä nuo Jeesuksen Kristuksen opetuslapset olivat jo Jehovan todistajia, koska he olivat syntyneet Jes. 43:1–12:ssa mainitun Jehovan valitun kansan jäseniksi.

15. a) Miten käsityksemme ”denarista” voidaan selvittää nykyään? b) Milloin nykyään nähtynä tuli ”ilta” ja työpäivän loppu viinitarhassa ja miten?

¹⁵ Nyt on kulunut 34 vuotta vuodesta 1933 ja niiden kauheiden vainojen alkamisesta, jotka Adolf Hitlerin natsihallitus kohdisti Jehovan todistajiin. Käsityksemme ”denarista” voi selventyä nyt, kun luomme silmäyksen taaksepäin Jeesuksen viinitarhavertauksen ensimmäiseen täyttymykseen hänen apostoliensa päivinä 1 900 vuotta sitten. Vertauksen nykyisessä täyttymyksessä tuli ”ilta” ja 12-tuntisen työpäivän loppu ensimmäisen maailmansodan aikana, mikä sota oli merkkinä pakanain aikojen päättymisestä syksyllä 1914. Kokoajan työntekijät, ”ensimmäisinä” palkattu kristikunnan papisto, kohdistivat ponnistuksensa sodassa olevien kansojen sotatoimiin. ”Viimeisinä” palkattujen työ lamaantui ja käytännöllisesti katsoen loppui vuonna 1918, kun Vartiotornin kirjallisuus takavarikoitiin ja kansainvälisten raamatuntutkijain viralliset edustajat vangittiin. Tämä loppuminen vastasi Jeesuksen kuolemaa ja hänen opetuslastensa hajaantumista.

”DENARIN” KÄYTTÖ TÄHÄN MENNESSÄ

16. a) Milloin voitiin sen tähden odottaa maksuaikaa? b) Miten vuoden 1919 kevät oli kuin helluntaipäivä ”palkatuille”?

¹⁶ Ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918, ja maailman huomio kohdistui rauhan ja sodanjälkeisen ajan uudelleenjärjestämiseen. Kansainliitto perustettiin maailman rauhan ja turvallisuuden säilyttämisvälineeksi. Mitä uskonnollisiin asioihin tulee, oli ilmeisesti tullut aika maksaa palkka niille, jotka olivat joko nimellisesti tai todella työskennelleet Jehovan hengellisessä viinitarhassa. Mikä olisi ”denari”, joka annettaisiin heille sodanjälkeisenä kautena? Vuoden 1919 kevät oli kuin helluntaipäivä niille, jotka oli palkattu ”viimeisinä” työskentelemään ”viinitarhassa”. Kristityille kansainvälisille raamatuntutkijoille se oli kuin ylösnousemus kuolleista. Maaliskuun 26. päivänä 1919 heidän viralliset johtavat edustajansa vapautettiin vankilasta, sodanjälkeinen työ suunniteltiin heti, ”viinitarhan” työntekijät uudelleenjärjestettiin maailmanlaajuisesti, ensimmäinen konventti Cedar Pointissa, Ohiossa, pidettiin 1.–8. syyskuuta 1919, jolloin 7 000 oli yleisessä esitelmässä ja Vartiotornin lisäksi alettiin julkaista 1. lokakuuta 1919 lehteä Kultainen Aika (tunnetaan nykyään nimellä Herätkää!). Sellainen kansainvälisten raamatuntutkijain elvyttäminen jälleen toimintaan uskonnollisella työkentällä aiheutti hämmästystä ja pelkoa kristikunnassa.

17. Mikä ”denari” siis osoittautui olevan ”viimeksi” palkatuille työmiehille?

¹⁷ Tässä siis, aivan niin kuin helluntaipäivänä 1 900 vuotta sitten, oli ”denarin” maksu niille, jotka oli palkattu viimeksi Jehovan hengelliseen ”viinitarhaan”. Jumalan messiaaninen valtakunta oli syntynyt taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, ja viinitarhan työntekijöille maksettu ”denari” oli etu ja kunnia palvella Jumalan vastasyntyneen messiaanisen valtakunnan voideltuina lähettiläinä tuosta ajasta lähtien Harmagedonissa tulevaan ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’ asti. Tämä lähettiläspalvelus suoritettiin Jumalan pyhän hengen avulla. Sopusoinnussa tämän kanssa heille uskottiin etu täyttää Matt. 24:14, saarnata tämän Jumalan vastasyntyneen messiaanisen valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee. (Ilm. 16:14–16; Mark. 13:10) Miten suurenmoisen arvokas sellainen ”denari” onkaan ollut heille!

18. Ketkä napisivat tässä kehitysvaiheessa ja lopulta missä määrin?

¹⁸ Kristikunnan papisto, joka väittää olevansa Jumalan viinitarha, napisi tällaista hengellisen palkan maksamista vastaan, ja sen napina ilmeni näiden Valtakunnan saarnaajien vainoamisena. Papisto olisi voinut liittyä tähän Valtakunnasta todistamiseen, mutta se hylkäsi Jumalan vastasyntyneen valtakunnan saarnaamalla, että Kansainliitto oli ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”. Papit pitivät yllä ystävällisiä suhteita maailmallisiin poliitikkoihin.

19. Ketkä osoittautuvat ”viimeisiksi” ”denarin” hyväksyjiksi?

¹⁹ Valtakunnan perillisten voideltu jäännös, ne mukaan luettuina, jotka Jehova Jumala on lisännyt vuodesta 1919 lähtien, on kiitollinen sille maksetusta ”denarista”. Siitä lähtien, kun se maksettiin vuonna 1919, jäännös on käyttänyt sitä arvostaen sitä kasvavassa määrin. Kristikunnan papisto osoittautuu ”viimeiseksi” hyväksymään kallisarvoista ”denaria”, jos se hyväksyy sitä lainkaan, ennen kuin Suuri Babylon (kristikunta mukaan luettuna) hävitetään Jehovan suurena ja peljättävänä päivänä, joka on nyt niin lähellä. – Jooel 2:31, 32; Apt. 2:20, 21.

20. Miten nämä maksetut työntekijät on jo palkittu siksi, että he ovat kiitollisina käyttäneet ”denaria” tähän asti?

²⁰ Erityisesti vuodesta 1935 lähtien on ”denaria” käytetty koottaessa lampaankaltaisten ihmisten ”suurta joukkoa”, joka on ennustettu Ilm. 7:9–17:ssä. Nämä ovat hyväksyneet Valtakunnan sanoman, jota voidellut Valtakunnan lähettiläät saarnaavat, ja nykyään noin miljoona heitä on kautta maailman erottautunut Suuresta Babylonista ja liittynyt voideltuun jäännökseen Jehova Jumalan ja hänen messiaanisen Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen ylistämisessä. Mikä palkka tämä onkaan jo ollut Valtakunnan lähettiläille siitä, että he ovat kiitollisina hyväksyneet Jehovan kädestä ”denarin” ja käyttäneet sitä!

[Alaviitteet]

”Monta vuotta on meillä ollut lupaus seitsemännestä osasta. Kaikki ovat odottaneet sitä ja uskoneet että ne, jotka viimeksi ovat tulleet totuuteen, pidettäisiin samanarvoisina ensimmäisten kanssa sen saamiseen nähden. Vertaus osoittaa, että muutamat tulisivat napisemaan ja valittamaan. Tämän kanssa sopusoinnussa näemme myöskin, että muutamat napisevat ja hylkäävät seitsemännen osan. Ilmeisesti he eivät ole tyytyväisiä palkkaan – siihen kunniaan, jonka Herra on tarjonnut heille, ja joka on etu saada ottaa osaa elonkorjuuajan ihmeelliseen päättymistyöhön. Sellaiset eivät ole nyt mukana elonkorjuutyössä, vaan heidän tehtävänään on aivan erityisesti napiseminen ja valittaminen ja he koettavat tehdä esteitä työlle.”

”Kuinka meidän on meneteltävä?

Järjestelmä, jonka huolena oli seitsemännen osan jakelu osoittautui ihmeellisen menestykselliseksi. Seitsemäntuhatta ystävää oli mukana tässä erikoisessa työssä. Olemme kehoittaneet paikallisseurakuntia kaikkialla herättämään henkiin sanotun järjestelmän ja järjestämään sen sopivaan muotoon.”

”Mutta miksi sanoma on lähetettävä niille, jotka eivät sitä ymmärrä? Mahtaneekohan kukaan kuulla? Herran profeetta vastaa: ’Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat! Kaikki pakanat kokoontukoot yhteen ja kansakunnat tulkoot kokoon! Kuka heistä on tämän ilmoittanut ja antanut meidän edeltäpäin kuulla entisiä? Asettakoot he todistajansa ja osoittakoot oikeutensa, jotta nämä kuulisivat ja sanoisivat: ”Se on totta.” Olkaa te minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palvelijani, jonka minä valitsin, . . . te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.’ – Jes. 43:8–12.

”Siten näemme, että ne, jotka kuuluvat temppeliluokkaan, ovat selvästi valitut olemaan Herran todistajia tänä aikana, saattamaan kansalle sen lohdullisen sanoman, että taivaan valtakunta on täällä ja että miljoonat nykyään elävistä eivät kuole koskaan. Tästä näkyy siis, että Jumalan aikomus on, että hänen nimensä on ylistettävä, että kansan on opittava tuntemaan, että hän on Herra. Myös huomaamme Jumalan tarkoituksen olevan, että hänellä tänä ahdistuksen aikana on kansa maan päällä, joka selvällä tavalla on erilainen ja erotettu kaikista muista, joka astuu esille hänen todistajanaan, pelottomasti huutaen sanomaa: ’Taivaan valtakunta on täällä.’”

[Kuva s. 171]

Jumalan valtakunnan lähettiläinä olemisen edun hyväksi käyttöä