Mitä vapautus merkitsee meidän aikamme vangeille?
1. Mitä juutalaisten ensimmäisellä vuosisadalla saama kokemus valaisee, ja merkitseekö vapautus näin ollen pelkästään poislähtöä vankeusjärjestelmästä?
JUUTALAISTA kansaa ensimmäisellä vuosisadallamme kohdannut tuho oli historiallinen pienoiskuvaus siitä, mitä on seurauksena, ellei Jehovan voideltujen saarnaamaa vapautusta oteta vastaan. Vapautus ei ole vain poislähtemistä vankeusjärjestelmästä, vapauden valon palauttamista silmiin, jotka vankilajärjestelmän uskonnollinen pimeys on sokaissut. Vapautus sisältää myös pakenemisen uskonnollisen vankeuden vankilankaltaisen järjestelmän tuholta. Sellainen tuho on lähestymässä meidän sukupolvemme ihmisiä maailmanlaajuisessa mitassa.
2. Merkitsikö Pietarin varoitus, että he pelastautuisivat siitä nurjasta sukupolvesta, vain juutalaisuuden järjestelmästä vapautumista?
2 Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Pietari kehotti juutalaisia ja ympärileikattuja käännynnäisiä antamaan pelastaa itsensä nurjasta juutalaisesta sukupolvesta. Hän varoitti heitä siitä, mikä kohtasi heidän kansaansa vuonna 70. Hän ei saarnannut heille ainoastaan vapautusta perinteellisen juutalaisuuden orjuuttavasta järjestelmästä. – Apt. 2:40.
3. a) Mistä Pietari kehotti noin 31/2 vuotta myöhemmin pakanoita tulemaan pois, ja miten tämä toimenpide oli sopusoinnussa Jeesuksen jäähyväiskäskyn kanssa? b) Miksi vapautuksen saarnaamisen piti jatkua Jerusalemin hävityksen jälkeenkin?
3 Lähes kolme ja puoli vuotta myöhemmin Pietari lähetettiin saarnaamaan vapautussanomaa ympärileikkaamattomille pakanoille, jotka eivät olleet perinteellisen juutalaisuuden kahleissa. (Apt. 10:1–48; 11:8) Niille pakanoille, jotka siitä lähtien uskoivat, se koitui vapautukseksi pakanallisesta uskontojärjestelmästä. Se oli vapautus väärän babylonilaisen uskonnon maailmanlaajuisesta mahdista. Noita pakanoita käskettiin lähtemään ulos Suuresta Babylonista, mikä merkitsi pois lähtemistä tuosta väärän uskonnon maailmanmahdista. Siksi kuolleista herätetty Jeesus Kristus käski opetuslapsiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um) Vaikka siis maallinen Jerusalem tuhottiin vuonna 70, niin se ei suinkaan merkinnyt sitä, että vapautuksen saarnaaminen vangeille olisi lakannut. Suuri Babylon jäi yhä olemaan Rooman armeijoiden hävitettyä Jerusalemin.
4. Minkä näyn Suuresta Babylonista Johannes näki vuosia myöhemmin, ja miksi nyt on pakottavan tarpeellista vapautua siitä?
4 Kaksikymmentäkuusi vuotta sen jälkeen, kun Jerusalem oli siten hävitetty, apostoli Johannes sai ihmeellisen näyn Suuresta Babylonista, joka yhä istui sortaen monien kuvaannollisten vesien, nimittäin kansojen, väkijoukkojen, kansanheimojen ja kielien, päällä ympäri koko maapallon. (Ilm. 17:15) Suuri Babylon istuu yhä raskaasti kansojen selässä. Nyt tarvitaan kipeästi vapautusta siitä ja sen kaikista uskonnollisista haarautumista. Muinainen Babylon ei välttänyt tuhoa, kun se itse oli tuhonnut maallisen Jerusalemin vuonna 607 eaa. Onko meidän sitten odotettava, että Suuri Babylon välttäisi tuhon, kun olemme nähneet, miten babylonilaishenkiset roomalaiset hävittivät Jerusalemin vuonna 70? Ei Raamatun ennustusten mukaan.
5. a) Mitä päivää Jerusalemin hävitys merkitsi? b) Miten Johannekselle annettu ilmestys näytti, oliko se Jooelin ennustuksen lopullinen täyttymys, ja mistä ihmisiä täytyy nyt kutsua pois?
5 Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tuona vuonna merkitsi ’Jehovan suurta ja julkista päivää’, jonka ensimmäisen vuosisadan kristityt saattoivat ymmärtää. Mutta se ei ollut Jooelin ennustuksen täydellinen täyttymys. (Jooel 2:30–32) Jerusalemin ja sen temppelin oltua raunioina jo 26 vuotta apostoli Johannekselle kerrottiin yhä tulevasta Jehovan päivästä, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuresta päivästä”. Se oli päivä, jonka tunnuksena oli sota siinä paikassa, mitä heprean kielellä kutsuttiin Harmagedoniksi. Siksi kutsu, jonka Johannes kuuli, ei ollut kutsu lähteä ulos maallisesta Jerusalemista, sillä tuota kaupunkia ei silloin ollut olemassa, eivätkä roomalaiset rakentaneet sinne uutta kaupunkia, ennen kuin vasta toisella vuosisadalla. Kutsun, jonka Johannes kuuli, täytyi nyt kaikua koko ihmiskunnassa, kutsun lähteä ulos suuresta Babylonista. (Ilm. 16:14–16; 18:1–4) Ellei tätä kutsua noudateta, siitä on tuhoisat seuraukset!
6. Miksei kristikunnan ihmisten tule nyt ajatella nauttivansa kristillistä vapautta, ja onko heidän tarpeellista noudattaa kutsua?
6 Ajan vieriessä apostoli Johannes kuoli ja samoin kaikki muut Jeesuksen Kristuksen apostolit ja heidän uskolliset, läheiset seuralaisensa, kuten Timoteus ja Tiitus. Kristityt alkoivat sitten sovitella sen vapauden suhteen, johon Kristus oli vapauttanut heidät. Itsekkäiden, materialististen ja yhteiskunnallisten etujen saamiseksi he sallivat itsensä joutua Suuren Babylonin kahleisiin. Kristikunnan perustaminen Rooman keisarin Konstantinus Suuren hallituksen aikana oli pelkästään sen ajan kristillisyyden suositun muodon liittämistä sen Suuren Babylonin pakanuuteen, jonka ylipappi eli pontifex maximus Konstantinus oli kuolemaansa saakka, vuoteen 337. Kristikuntaan kuuluvien ei siis pitäisi nykyään ajatella, että he nauttivat kristillistä vapautta, ”Jumalan lasten kirkkauden vapautta”. (Room. 8:21) He ovat uskonnollisten pappiensa ja kirkollisten uskontojärjestelmiensä kahleissa. He ovat orjina Suuressa Babylonissa, johon kuuluu hämmentävä määrä lahkolaisuskontoja, joista toistatuhatta väittää olevansa kristillisiä. Siten taivaasta kuuluva kutsu lähteä ulos Suuresta Babylonista sisältää myös kristikunnasta lähtemisen.
NYKYINEN PAKO SUURESTA BABYLONISTA
7. Ketkä ottivat vuonna 1919 askeleen päästäkseen pois Suuresta Babylonista ja mistä syystä?
7 Keväällä 1919, vain muutamia kuukausia ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen, verraten pieni ryhmä antautuneita kristittyjä otti rohkean askeleen lähteäkseen ulos Suuresta Babylonista. Vuonna 1931 he tulivat kansainvälisesti tunnetuiksi Jehovan todistajina. Ensimmäisen maailmansodan aikana he olivat joutuneet Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien vankeuteen, varsinkin kristikunnassa.
8. Miten Ilm. 11:2–12 ennusti heidän lähtönsä pois Suuresta Babylonista, ja mitä he ovat nyt päättäneet tehdä?
8 Raamatun viimeinen kirja, Ilm. 11:2–12, kertoo meille Jumalan voidelluista todistajista, hänen kahdesta kuvaannollisesta öljypuustaan. Se sanoo, että maailmanpolitiikan petomainen järjestelmä tappaisi heidät, mutta kolmen ja puolen päivän kaltaisen lyhyen ajan kuluttua Jumalan elämänhenki menisi näihin voideltuihin todistajiin ja he virkoaisivat eloon ja nousisivat taivaan kaltaiseen korkeuteen Jumalan palveluksessa maan päällä. Tämä Jumalan voideltujen todistajien elpyminen tapahtui keväällä 1919. Silloin nämä voidellut todistajat itse vastasivat taivaalliseen kutsuun lähteä ulos Suuresta Babylonista. Jumalan avulla ja hänen hallitsevan kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä he lähtivät ulos Suuresta Babylonista. Jumalan avulla he ovat päättäneet pysyä siitä erossa ja vapaina, kunnes sitä ei enää ole. – Sak. 4:11–14; 2:7.
9. Miksi voidellun jäännöksen tarvitsi saarnata vapautusta vangeille vuodesta 1919 lähtien, ja tekikö se siten?
9 Ne, jotka vapautuivat vuonna 1919, olivat pieni voideltu jäännös antautuneita, kastettuja kristittyjä, jotka ovat sisällisesti juutalaisia, hengellisiä israelilaisia. Mutta vielä enemmän tarvittiin, jotta kaikkien niiden 144 000 hengellisen israelilaisen raamatullinen luku olisi tullut täyteen, joiden on määrä seisoa Karitsan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisella Siionin vuorella ja hallita hänen kanssaan ”taivaallisesta Jerusalemista” käsin kaikkien kansojen siunaukseksi. (Ilm. 7:1–8; 14:1–5; Hepr. 12:22) Siitä syystä useampien Suuressa Babylonissa olevien vankien täytyi kuulla vapautussanoma ja paeta siitä ja tulla osaksi vapaasta hengellisestä ”Jumalan Israelista”, kristillisestä Israelista. (Gal. 6:16) Niinpä voideltu jäännös, joka oli vapautettu vuonna 1919, havaitsikin, että se oli voideltu Jumalan pyhällä hengellä ”saarnaamaan vangituille vapautusta”, ja se lähti saarnaamaan talosta taloon samoin kuin julkisestikin.
10. Miten tähän vapautuksen saarnaamiseen suhtauduttiin, ja mitä se aikaansai?
10 Tuhannet ottivat vastaan hyvän uutisen, joka koski Suuresta Babylonista vapautumista, ja nämä antautuivat Jumalalle ja antoivat kastaa itsensä, kuten Jeesus Kristus oli käskenyt. Myöhemmin heidän kristillinen elämänsä osoitti, että Isä Jumala oli siittänyt heidät hengellisiksi lapsikseen, taivaassa olevan Jeesuksen Kristuksen kanssaperillisiksi. – Joh. 3:3, 5; 2. Kor. 1:12; 1. Joh. 2:20, 27; Room. 8:16, 17.
11. Mitä tämä Jumalan toimenpide näiden vapautettujen suhteen merkitsi, ja mikä ennustus sai siten nykyisen täyttymyksensä?
11 Tiedätkö täysin, mitä tämä merkitsi? Se merkitsi enemmän kuin vain sitä, että Jehova Jumala siitti hengellisiä lapsia taivaalliseen perintöön. Se merkitsi myös sitä, että hän voiteli nämä vasta vapautetut vuodattamalla henkeään näiden antautuneiden, kastettujen uskovien päälle, jotka olivat ”kaikenlaista lihaa” (Um). Täten täyttyi nykyään Jooelin 2:28–32:n ennustus, josta apostoli Pietari lainasi helluntaipäivänä vuonna 33, kun pyhä henki vuodatettiin Kristuksen opetuslasten seurakunnan päälle ensimmäistä kertaa.
12. Minkä toiminnan ennustettiin seuraavan hengen vuodatusta kaikenlaiseen lihaan, ja seurasiko se?
12 Jooelin ennustuksen mukaan ei tapahtunut vain hengen vuodatusta, vaan myös voideltujen ennustamista, sekä miesten että naisten, vanhojen ja nuorten. Jos kerran henki oli vuodatettu, niin tapahtuiko sitten edeltä kerrottua ennustamista? Tapahtui, eikä vain julkisesti, vaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, talosta taloon. Antautuneet uskovat oli voideltu pyhällä hengellä ennustamaan ja saarnaamaan! Miten he siis olisivat voineet olla saarnaamatta ”asiainjärjestelmän lopun” sanomaa, nimittäin ”tätä valtakunnan hyvää uutista” koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille ennen tämän asiainjärjestelmän lopun tuloa? – Matt. 24:14, Um.
13. a) Mitä muuta on odotettavissa Jooelin 2:28–32:n täyttymyksessä kuin hengen vuodatus ja ennustaminen? b) Minkä lähellä me nyt olemme sen mukaan, mitä olemme jo havainneet vuodesta 1919 lähtien?
13 Olemmeko nähneet tämän nykyisen täyttymyksen Jumalan hengen vuodattamisesta kaikenlaiseen lihaan Jooelin ennustuksen (2:28, 29) täyttymykseksi? Koska me olemme, niin on odotettavissa muutakin. Kuten siitä profeetallisesta esikuvasta kävi ilmi, joka tapahtui 1 900 vuotta sitten Kristuksen apostolien päivinä vuoden 33 helluntaista vuoden 70 kesään, Jooelin 2:28–32:n täyttymys merkitsi enemmän kuin vain Jumalan hengen vuodattamista kaikenlaiseen lihaan. Se merkitsi, että Jehova oli antava ”näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran [Jehovan, Um] päivä tulee, se suuri ja peljättävä. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan] nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.” Koska me nykyisinä aikoinamme olemme vakuuttavasti todenneet Jumalan hengen vuodattamisen antautuneisiin, kastettuihin kristittyihin, niin me olemme lähellä ’Jehovan suuren ja peljättävän päivän’ tuloa. Missä on sitten se paikka, missä voidaan säilyä?
14. Mistä löydetään varjeltumispaikka?
14 Kuten 1 900 vuotta sitten, apostolien aikoina, kuvattiin, eloon jäävien paikka ei ollut maallisella Siionin vuorella eikä epäuskoisten juutalaisten maallisessa Jerusalemissa. Se oli taivaallisella Siionin vuorella ja ”taivaallisessa Jerusalemissa”.
15. Minkä kokoontumisen yhteydessä on hengen vuodatusta tapahtunut vuodesta 1919 lähtien, ja mitä tapahtumaa sen pitäisi edeltää?
15 Älkäämme siis unohtako niiden tapahtumien vakavaa merkitystä, jotka ovat sattuneet kuluneiden 50 vuoden aikana. Me olemme vuoden 1919 jälkeen nähneet valittujen, kutsuttujen, voideltujen kokoamisen yhtenäiseksi järjestöksi kautta maan. Tämä kokoamistyö jatkui enkelien ohjauksessa siirtymävuosiin 1931–1935 saakka. Ne, jotka lisättiin vapautettuun jäännökseen vuoden 1919 jälkeen, voideltiin myös Jumalan vuodattamalla hengellä ennustamaan. Ensimmäisen vuosisatamme historiallisen esikuvan mukaisesti tämä hengen vuodattaminen edeltää läheisesti ’Jehovan suurta ja peljättävää päivää’, johon liittyy ihmeitä taivaalla ja verta, tulta ja savupatsaita maan päällä. Se on Jehova Jumalan päivä, jolloin hän kostaa kaikille niille, jotka eivät ole huutaneet avuksi hänen nimeään eivätkä ole paenneet maailmallisesta, kahlehtivasta järjestöstä Jumalan valtakunnan puolelle, joka on hallinnut vuodesta 1914 lähtien ”taivaallisessa Jerusalemissa” taivaallisella Siionin vuorella.
16. a) Mitä ”vuotta” me yhä elämme, ja miksi meidän nyt on jatkettava vapautuksen saarnaamista? b) Ketkä ottavat nyt johdon tässä nykyisessä työssä?
16 Jesajan ennustuksen (61:1, 2) mukaan me elämme yhä ”Herran otollista vuotta”, mutta tämä kuvaannollinen ”vuosi” on tuleva loppuunsa antaen tietä ”meidän Jumalamme kostonpäivälle”. Ennen kuin Jumalan otollinen ”vuosi” kuluu loppuun, meidän tehtävämme on saarnata yhä voimakkaammin vapautusta ihmisille, jotka yhä ovat vankeina, koska ”meidän Jumalamme kostonpäivä” on nyt paljon lähempänä, niin, lähempänä kuin silloin, kun Jumalan henki vuodatettiin vuodesta 1919 lähtien. Voidellusta jäännöksestä on yhä joitakin tuhansia kanssamme, ja he toteuttavat voitelunsa tarkoitusta. Miten? Ottamalla johdon työssä, jonka Jumala on määrännyt, julistaen ”vangituille vapautusta” ja Suuressa Babylonissa oleville ”kahlituille kirvoitusta [silmien täyttä avautumista, Um]”.
17, 18. a) Miksi nyt on olemassa kaikki hyvät syyt Suuresta Babylonista lähtemiselle? b) Mitä Johannes kuuli taivaasta tulevan äänen sanovan?
17 Muinaista Babylonia kohtasi myös ”Herran [Jehovan, Um] päivä”, ja se ’tuli armottomana, tuli kiivaus ja vihan hehku’. (Jes. 13:1, 9) Samoin nykyistä Suurta Babylonia kohtaa ”kostonpäivä”, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuri päivä”. Nyt on todella hyvät syyt lähteä Suuresta Babylonista, sillä kuuntelehan, mitä apostoli Johannes kuuli äänen taivaasta sanovan:
18 ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. . . . sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.” – Ilm. 18:4–8.
19. a) Miksi se tekee voidellulle jäännökselle tärkeäksi vapautuksen jatkuvan saarnaamisen vangituille ja erityisesti millaisille vangeille nykyään? b) Missä tilaisuudessa v. 1923 kiinnitettiin huomio näihin vankeihin?
19 Huomaa! Tuho on kohtaava Suurta Babylonia ikään kuin ”yhtenä päivänä”. Tämän tähden on hyvin tärkeätä, että voideltu jäännös saarnaa hellittämättä ”vangituille vapautusta”. Voidellulla jäännöksellä on ollut jo joitakin vuosikymmeniä mielessään uskonnollisesti ”vangitut”, jotka eivät kuulu tähän voideltuun jäännökseen, jolla on taivaallinen toivo. Tämän osoittaa eräs tapahtuma, joka sattui vuonna 1923. Monet tuhannet antautuneet, kastetut raamatuntutkijat kokoontuivat silloin 18.–26. elokuuta konventtiin Los Angelesiin, Kaliforniaan, Yhdysvaltoihin. Lauantai-iltapäivänä 25. elokuuta silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti puhui tuhansille voideltuun jäännökseen kuuluville ”lampaita ja vuohia” koskevasta Jeesuksen vertauksesta. Hän selitti ”lampaiden” olevan niitä, jotka suorittavat ystävällisyyden tekoja Kristuksen hengellisten veljien voidellulle jäännökselle. Palkinnoksi tähän ”lammas”-luokkaan kuuluvat säilytettäisiin elossa tulevan Harmagedonin taistelun lävitse ja johdatettaisiin jälkeenpäin Jumalan uuteen asiainjärjestykseen. Puheen lopussa puhuja luki ja esitti hyväksyttäväksi päätöksen, ja muutamia vieraita lukuun ottamatta se hyväksyttiin yksimielisesti seisomaan nousemalla. Sen kolmessa viimeisessä kappaleessa sanottiin:
20, 21. a) Missä oleville vangeille tämä päätös tarkoitettiin, ja mikä kehotus heille annettiin? b) Mitä heitä pyydettiin tekemään?
20 ”. . . rajaviiva kristikunnan kahden luokan välillä vedetään tarkasti ja että aika on tullut erottaa ne, jotka harrastavat mieluummin pahaa, niistä, jotka rakastavat vanhurskautta ja haluavat Herran valtakuntaa. Me kaiutamme siksi rakkauden hengessä varoitusta kaikille, jotka rakastavat rauhaa ja järjestystä, ja kaikille Jumalaa pelkääville, jotka ovat eri kirkkokunnissa, ja osoitamme heille, että heillä ei voi olla mitään osaa eikä ystävyyssiteitä siihen luokkaan, joka väittää olevansa kristitty ja hylkää Jumalan sanan ja kieltää Herran Jeesuksen Kristuksen ja hänen valtakuntansa; ja me kehotamme heitä ottamaan vaarin Jumalan sanasta ja erottautumaan saastaisesta (2. Kor. 6:17), lähtemään pois niistä epävanhurskaista kirkkojärjestelmistä, joita Herra kutsuu ’Babyloniksi’, ja ’lähtemään siitä ulos, etteivät he tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi kärsiä hänen vitsauksistansa’ (Ilm. 18:4); ja
21 ”me pyydämme kaikkia sellaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra ja että hänen nyt käsillä oleva valtakuntansa on kansojen toivo ja pelastus ja että he yksilöinä ja yksityisesti asennoituvat Herran puolelle myötämielisinä hänen asialleen ja ovat valmiit vastaanottamaan Jumalan valtakunnan siunaukset, jotka hän on valmistanut heille maailman perustamisesta asti.” – The Watch Tower, 1.11.1923, s. 327.
22. Miten tätä kutsua tulla ulos Suuresta Babylonista kaiutettiin Torontosta v. 1927?
22 Kutsu lähteä ulos Suuresta Babylonista, erityisesti sen kristikunnaksi kutsutusta osasta, kaikui jälleen voimakkaasti sunnuntaina heinäkuun 24. päivänä 1927, jolloin yli 15 000 henkeä oli kokoontunut kuulemaan sitä Torontoon, Kanadaan, ja lukemattomien muiden seuratessa sitä 53 radioaseman välityksellä, mikä oli siihen mennessä maailman suurin radioasemien yhteislähetys. Puheen nimi oli ”Vapaus kansoille”. Tämä sykähdyttävä vetoomus, jonka silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti esitti, julkaistiin myöhemmin englanniksi lokakuun 15. päivän Vartiotornissa 1927 (suomeksi 15.12.1927; ks. s. 377, kpl. 56), ja sitä levitettiin myös miljoonin kappalein kirjasena, jonka nimenä oli ”Vapaus kansoille”.
23. Mikä osoittaa, pelastaako pelkästään kristikunnan uskontojärjestelmistä lähteminen ihmiset Jumalan kostonpäivänä?
23 Suuresta Babylonista ei lähdetä eikä turvapaikkaan paeta vain erottautumalla kristikunnan uskonnollisista järjestelmistä tai lopettamalla lahkokirkoissa käyminen. Miljoonat kristikuntaan kuuluvat ovat menneet niin pitkälle, varsinkin maissa, joissa on valtiokirkko eli kirkon ja valtion yhtymä yhden kirkkokunnan ollessa kansankirkkona. Vaikka he ovat eronneet ja lakanneet tukemasta valtiokirkkoa taloudellisesti, he ovat silti Suuren Babylonin poliittisten rakastajien kahleissa. Vaikka he voivatkin nähdä Suuren Babylonin tuhottuna ”meidän Jumalamme kostonpäivänä”, niin he itse tuhoutuvat pian jälkeenpäin kuvaannollisina ”vuohina” Suuren Babylonin poliittisten rakastajien mukana. Nuo poliittiset rakastajat ovat olleet uskonnollisen Suuren Babylonin välikappaleita ja ovat sen mukana asettuneet vastarintaan Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan.
24. a) Mitä ihmisen täytyy tehdä tullakseen ”lampaaksi” ”vuohien” vastakohtana, ja miten paljon tällaisia ”lampaita” tulee olemaan Suuren Babylonin hävityksen aikaan? b) Miltä uskonnollisilta aloilta näiden ”lampaitten” täytyy tulla, kun otamme huomioon, mikä Suuri Babylon on?
24 Tämän huomioon ottaen Jehovan todistajain virallinen aikakauslehti Vartiotorni sanoi lokakuun 15. päivän numerossaan 1934 sivuilla 315 ja 316, että ennen kuin kukaan voi tulla yhdeksi ”lammas”-luokkaan kuuluvista, hänen täytyy antautua täysin ehdoitta Jehova Jumalalle ja antaa kastaa itsensä vedessä, niin kuin Jeesuskin teki. Seuraavana vuonna paljastettiin edelleen, että nämä ”lampaat” olisivat ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” ja että he muodostaisivat ”suuren joukon” Suuren Babylonin tuhoutumisen aikaan. (Ilm. 7:9, 10) Tämän ”suuren joukon” jäsenten täytyy siis lähteä ulos sekä kristikunnasta että myös pakanamaailmasta. Miten sopivaa siksi olikaan, että vuonna 1963 julkaistiin (englanniksi) kirja ”’Suuri Babylon on kukistunut!’ Jumalan valtakunta hallitsee!” ja että tämä kirja ilmaisi Suuren Babylonin olevan suurempi kuin kristikunnan järjestäytynyt uskonto, nimittäin väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahti kristikunta mukaan luettuna.
HENGEN VUODATUS OHITSE, SEURAAVANA SUURI PÄIVÄ!
25. a) Mille vangeille vapautusta saarnataan, ja miksi tämän vapautustyön täytyy jatkua loppuun asti? b) Koska me olemme nähneet hengen vuodatuksen, niin minkä täytyy lähinnä seurata Jooelin 2:28–32:n täyttymykseksi?
25 Keille siis vapautusta saarnataan? Sitä saarnataan kaikkien niiden uskonnollisten järjestelmien vangituille, jotka muodostavat Suuren Babylonin. Kaikki nämä täytyy vapauttaa nyt Suuresta Babylonista, mikäli he haluavat välttyä joutumasta tuhoon sen mukana tai sen poliittisten rakastajien mukana ”sodassa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” Harmagedonissa. (Ilm. 16:14–16) Meidän täytyy varoittaa heitä siitä ikuisesta tuhosta, joka rientää heitä kohti. Tämä ihmiskunnan sukupolvi on todistanut Jumalan hengen vuodattamisen kaikenlaiseen lihaan, jotta se voisi suorittaa suuren saarnaamistyön Jumalan messiaanisesta valtakunnasta. Pian täytyy tapahtua Jooelin ennustuksen (2:28–32) loppuosan täyttymys, ja se on ”Jehovan suuri ja pelkoa herättävä päivä”. Se koituu kaikkien niiden tuhoksi, jotka eivät huuda avukseen Jehovan nimeä Jeesuksen Kristuksen välityksellä eivätkä etsi turvaa Jehovan voidellun jäännöksen kanssa, joka on ”taivaallisen Jerusalemin” suojeluksessa. Me emme voi siis millään nyt lopettaa vapautuksen saarnaamista vangituille. Tämän vapautusta, pelastusta koskevan työn täytyy jatkua loppuun saakka!
26. Miten Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien alainen orjuus päättyy, ja miksi sellaisen orjuuden täytyy Jumalan tahdon mukaan loppua?
26 Suuri Babylon ja sen poliittiset puolisot ja suojelijat harjoittavat yhä uskonnollista saastaisuutta yhdessä, ja he pitävät ihmisiä orjuudessa, mikä päättyy pian tuhoon ”meidän Jumalamme kostonpäivänä”. Sellaisen orjuuden täytyy lakata! Jumala ei ole kiinnostunut Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien täällä maan päällä hoitelemasta orjaleiristä. Saatana kylläkin on kiinnostunut sellaisesta orjaleiristä, mutta ei Jehova Jumala. Hän ei usko koko ihmiskunnan ikuiseen orjuuteen ja velkaan. Hän on vapauden Jumala! Hän uskoo lastensa vapauteen.
27. a) Miten Jumala salli tämän ihmiskunnan orjuutuksen tulla, mutta minkä päätöslausunnon hän heti antoi? b) Minkä toivon sellainen lausunto herätti ihmisten sydämessä, ja keistä tämä maa täytyy niin ollen puhdistaa?
27 Jumalan tahto ei ollut luomisen aikaan, että ihmiskunta joutuisi Saatanan, synnin ja kuoleman orjuuteen. Hän antoi sellaisen orjuuden toteutua salliessaan samalla maallisten lastensa käyttää vapaata tahtoaan ja omasta halustaan rakastaa Jumalaa tottelevaisesti tai hylätä hänet. Hän ilmoitti heti muuttumattoman päätöksensä, jonka mukaan hän toisi vapautuksen sen rikkomuksen onnettomille uhreille, jonka Aadam ja Eeva, ensimmäiset ihmisvanhempamme, tekivät. Jumalan julistetun ja muistiin merkityn päätöksen mukaisesti hän herätti ihmisluomusten sydämissä toivon, että ”itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. (Room. 8:20, 21) Suuri Babylon ja sen poliittiset rakastajat eivät voi estää tätä Jehova Jumalan ohjelmaa tämän kallisarvoisen vapauden tuomiseksi huokaavalle ihmiskunnalle. Maa täytyy puhdistaa näistä Jumalan antaman vapauden ehkäisijöistä. Vapautta rakastavia täytyy nyt auttaa välttymään noita ehkäisijöitä kohtaavalta tuholta.
28. a) Mitä jäännös ja vapautetut lampaankaltaiset ihmiset tekevät nyt? b) Mihin tämä vapautus ja askel kristilliseen vapauteen johtaa?
28 Mitä siis voideltu jäännös ja nuo lampaankaltaiset ihmiset tekevät, jotka Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat jo vapauttaneet? He menevät jatkuvasti kaikissa kansoissa ja uskonnoissa olevien ihmisten luo ”saarnaamaan vangituille vapautusta”, kun vielä on tilaisuus saada vapautus ja nauttia vapaudesta, johon Kristus on vapauttanut meidät. Tämä vapautus johtaa Jumalan suojelukseen ja varjelukseen, kun Suuri Babylon ja poliittiset rakastajat, jotka tekevät syntiä sen kanssa, tuhoutuvat, minkä jälkeen niiden aiheuttamaa orjuutta ei enää ole. Kun me siten otamme asenteemme tosi kristillisen vapauden puolelle, niin se on askel kohti sitä osaa, mikä meillä voi olla Jumalan päätöksen toteutuessa täysin ja synnin, kuoleman ja Saatanan hävitessä ja koko maan muuttuessa täydellisiksi tehdyille Jumalan ihmislapsille vapauden paratiisiksi ikuisiksi ajoiksi.
29. Mikä on nyt julkaistu avuksi tällaisille tuleville Jumalan lapsille, ja mitä sen suhteen suositellaan?
29 Auttaakseen tänä kriitillisenä aikana tällaisia mahdollisia Jumalan lapsia Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on julkaissut englanniksi uuden kirjan, jonka nimi on ”Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa”. Suosittelemme sydämestämme, että heti sen ilmestyttyä kielellä, jota ymmärrät, luet ja tutkit sen Raamatun avulla varjellaksesi kallista vapauttasi, joka on Jumalan lahja Kristuksen kautta.