”Hyvän uutisen” saarnaajan pätevyys
VIIME kesän ”Jumalan vapauden lasten” piirikonventeissa annettiin paljon arvokkaita ohjeita kristityn kansan elämäntien yhteydessä. Koska ne, jotka ovat todella Jeesuksen Kristuksen jäljittelijöitä, jakavat Raamatun sanomaa toisille niin kuin Jeesuskin, niin ohjelmassa oli rakentavia puheita, hyödyllisiä näytteitä ja käytännöllisiä kysymys-ja-vastaus-kokouksia, jotka kiinnittivät huomion tähän kenttäpalvelukseen.
Monet tuhannet Vartiotornin lukijat valmistautuvat henkilökohtaisesti osallistumaan tähän Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyöhön, koska he ymmärtävät sen Jumalan tahdoksi. (Matt. 24:14) Jos olet yksi näistä, niin sinua kiinnostaa erityisesti kysymys, joka tehtiin ja johon vastattiin sunnuntaiaamuna näissä konventeissa. Kysyjä sanoi: ”Kuinka pitkälle henkilön pitäisi edistyä Raamatun totuuden tutkimisessaan, ennen kuin me pyydämme häntä lähtemään kanssamme kenttäpalvelukseen?” Annettu vastaus oli seuraava:
”Asiassa ei ole mitään sääntöä. Yksilöt ovat hyvin erilaisia. On kuitenkin olemassa joitakin periaatteita, jotka voimme pitää mielessämme.
”Jokaisella on vapaus puhua asioista, joihin hän uskoo. Kun asiat, jotka hän oppii Jumalan sanasta, koskettavat hänen sydäntään, hän voi tuntea tarvetta kertoa niistä toisille ihmisille, ja se on erinomaista. Esimerkiksi Matt. 9:26:ssa sanotaan, että kun Jeesus oli herättänyt nuoren tytön kuolleista, ’sanoma tästä levisi koko siihen maahan’. Ihmiset olivat luonnollisestikin innostuneita siitä, mitä oli tapahtunut, joten he kertoivat siitä toisille, vaikkeivät olleetkaan Jeesuksen opetuslapsia. Kerran aikaisemmin, kun Jeesus oli todistanut samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla, nainen riensi kaupunkiin kertomaan toisille hänestä, ja seurauksena oli, että monet noista samarialaisista uskoivat Jeesukseen. Kuitenkin Joh. 4:18:n mukaan nainen eli miehen kanssa, joka ei ollut hänen puolisonsa. Hänen elämässään täytyi tapahtua ilman muuta muutoksia, jotta hän olisi todistanut olevansa Jeesuksen opetuslapsi, mutta se ei estänyt häntä kertomasta toisille sitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut. Sama pitää paikkansa nykyään.
”On kuitenkin jonkin verran eri asia, kun sinä Jehovan todistajana pyydät jotakuta lähtemään kanssasi palvelukseen ja osallistumaan todistuksen antamiseen ja siten esittäytymään julkisesti Jehovan todistajien työssä. Hän aikoo nyt kertoa ihmisille, että hän tekee käyntejä Jehovan todistajiin liittyneenä, ja muut katselevat häntä esimerkkinä siitä, millaisia Jehovan todistajat ovat. Onko hän siihen valmis? Ajatteleeko hän niin kuin Jehovan todistajat? Uskooko hän sen, mitä Jehovan todistajat opettavat? Uskooko hän todellakin, että jokainen kirjoitus ’on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta’? Jos hän ajattelee ja uskoo siten, se on hyvä, mutta siinä ei ole vielä kaikki. – 2. Tim. 3:16.
”Mitä hän tietää Raamatun opetuksista? Jos joku tekee hänelle kysymyksen, vastaako hän siihen kristikunnan kirkkojen opetusten mukaan vai vastaako hän sopusoinnussa Raamatun kanssa? (Matt. 7:21–23) Vaikka hänellä ei olisikaan kokemusta oppien selittämisessä toisille, tunteeko hän ainakin Jumalan sanan perusopetukset ja uskooko hän niihin? Asian pitäisi olla siten, sillä muuten hän ei todellakaan voi esittäytyä Jehovan todistajain yhteydessä olevana.
”Myös eräs toinen piirre tässä asiassa tulee ottaa huomioon. Jotta henkilö olisi sovelias esittäytymään Jumalan sanan opettajana, hänen elämänsä täytyy olla sopusoinnussa hänen opetuksensa kanssa, niin että hän ei tuota häpeää asialle, jota hän väittää edustavansa. Avaa Raamattusi Room. 2:21, 22:n kohdalta ja pane merkille, mitä siinä sanotaan: ’Sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä?’ Apostoli Paavali puhui tässä juutalaisille, jotka väittivät olevansa lain opettajia, ja osoitti, että heidän täytyi elää sopusoinnussa lain kanssa voidakseen edustaa sitä oikein; muutoin heidän ei pitänyt opettaa sitä toisille.
”Sama periaate soveltuu hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen ja niihin, jotka liittyvät heihin saarnaamistyössä. Heidän täytyy olla ihmisiä, jotka soveltavat sitä, mitä Raamattu sanoo rehellisyydestä. (Ef. 4:25, 28) Heidän pitäisi tietää, mitä se sanoo haureudesta ja aviorikoksesta, ja elää sen mukaisesti. (Hepr. 13:4; Matt. 19:9) Heidän ei pidä olla juopottelijoita. (1. Piet. 4:3, 4) Heidän ei varmastikaan tule osallistua mihinkään väärän uskonnollisen järjestön toimintoihin, eikä olla niissä läsnä. (Ilm. 18:4; 2. Kor. 6:14–18) Ja jotta he voisivat sanoa olevansa Jeesuksen Kristuksen seuraajia, jotka eivät ole ’maailmasta’, he eivät missään tapauksessa voisi sekaantua sen poliittisiin asioihin. (Joh. 15:19) Vie aikaa, ennen kuin henkilö oppii nämä asiat ja alkaa uskoa niihin ja soveltaa niitä, mutta ennen sitä ei olisi oikein viedä häntä kenttäpalvelukseen yhtenä Jehovan todistajana.
”Tässä yhteydessä tulee ajatella myös seuraavaa: Jehovan todistajana olemiseen ei riitä vain moraalisen elämän viettäminen, totuuden tunteminen ja sen saarnaaminen oikealla tavalla. Jehovan todistajat kokoontuvat myös säännöllisesti yhteen tutkiakseen Raamattua; se on osa meidän palvontaamme. Ennen kuin viemme jonkun kenttäpalvelukseen, hänen pitäisi siis olla kanssamme seurakunnan kokouksissa. Mihin hän muussa tapauksessa aikoo kutsua ihmisiä, jotka haluavat oppia lisää? Jos hän ei käy kokouksissa, hän ei kannusta toisiakaan käymään. Raamattu sen sijaan kannustaa. Se kieltää meitä laiminlyömästä Jumalamme huonetta. – Neh. 10:39; Hepr. 10:24, 25.
”Jos joku, joka ei käy seurakunnan kokouksissa, täyttää kenttäpalvelusraportin, mitä sen todellisuudessa merkitsee? Hän voi täyttää sen, koska hänestä tuntuu, että se miellyttää sitä, joka vei hänet kanssaan palvelukseen. Mutta olemmeko varmoja, että hän täyttää sen siksi, että hän tuntee olevansa sellaisen järjestön yhteydessä, johon hän haluaa kuulua? Olemmeko varmoja, että hän täyttää sen siksi, että hän haluaa osallistua säännöllisesti Jehovan palvelukseen? Jos hän aikoo täyttää kenttäpalvelusraportin yhtenä Jehovan todistajana ja se lasketaan mukaan seurakunnan raporttiin, hänen tulee totisesti olla Jehovan todistajien yhteydessä käymällä joissakin kokouksissa (jos hän ruumiin kunnon ja olosuhteitten puolesta voi) ja haluta olla yksi heistä sen lisäksi, että hän elää puhdasta, moraalista elämää ja tuntee perustotuudet.”
HUHTI- JA JOULUKUUN TAVOITTEET
Kuultuaan tämän keskustelun eräs toinen veli kysyi: ”Kun otamme tämän huomioon, pitäisikö meidän suhtautua jokavuotisiin huhti- ja joulukuun julistajahuippuihin mahdollisesti eri lailla kuin aikaisemmin?” Puhuja vastasi:
”Siinä, mitä olen juuri sanonut, ei ole todellakaan mitään uutta. Se löytyy kirjasesta Saarnaaminen ja opettaminen rauhassa ja ykseydessä sivuilta 15 ja 16. Samoin, kun sivulla 22 on osoitettu, että on järkevää toivoa kasvua tuloksena evankeliuminpalveluksestamme, se puhuu niistä, jotka aloittavat palveluksen huhti- ja joulukuussa, ’seurakunnan yhteyteen liittyvinä uusina’. Siinä ei puhuta henkilöistä, jotka eivät ole liittyneet meihin, eikä kehoteta meitä viemään heitä palvelukseen.
”Me emme siis yritä saada huhti- ja joulukuussa suurta määrää ihmisiä, jotka eivät ole siihen valmiita, aloittamaan palvelusta. On kuitenkin hyvä, että me aika ajoin, kuten esimerkiksi huhti- ja joulukuussa, pysähdymme arvioimaan työtämme uudelleen nähdäksemme, ovatko jotkut valmiita aloittamaan palveluksen, ja jos jotkut ovat, me haluamme auttaa heitä. Siksi me ponnistelemme tässä suhteessa erikoisesti tiettyinä kuukausina, ja meille kaikille on hyvin kannustavaa pitää mielessämme, että me valmistamme niitä, joiden kanssa tutkimme, tulemaan toimeliaiksi Jehovan ylistäjiksi. (2. Tim. 2:1, 2) Tietenkin me autamme uusia aloittamaan palveluksen muinakin kuukausina, mutta tietyt ajat vuodesta on varattu sitä varten, että keskitymme silloin tähän työmme piirteeseen. Ja mikä ilo onkaan, kun joku uusi liittyy meihin Jehovan toimeliaassa palveluksessa!”
Entä sinä? Oletko sinä Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaja? Jos haluat olla Jeesuksen Kristuksen jäljittelijä, hänen, joka saarnasi ja julisti Valtakunnan hyvää uutista, niin ryhdy kaikin keinoin vakaviin ponnisteluihin valmistautuaksesi osallistumaan tähän työhön nyt, kun vielä on aikaa tehdä sitä! – Luuk. 8:1; 21:34–36.