Milloin on hyvä olla yhdessä?
Olisiko totuudessa soviteltava ihmisten hyväksymyksen säilyttämiseksi? Miten voit tarkistaa seurasi?
JOKAINEN normaali ihminen nauttii seurasta. Vaikkeivät kaikki pidäkään suurten joukkojen melusta ja hälinästä, niin he ovat onnellisia ollessaan rakastettavien ja iloisten ystävien parissa. Kuinka hauskaa onkaan olla sellaisessa seurassa, jossa tunnet olosi mukavaksi, piirissä, jossa voit kenties rentoutua jokapäiväisen elämän raskaammista toimista ja pulmista!
Menetpä minne hyvänsä, sinä huomaat todisteita tälle voimakkaalle yhdessäolon halulle. Ihmiset ovat tässä suhteessa lampaitten kaltaisia ja taipuvaisia kerääntymään yhteen. Ajattelehan vain kaikkia seuroja ja yhdistyksiä, kiltoja ja kerhoja, joihin yhteiset harrastukset vetävät heitä tai joista he hakevat ystävyyden lämpöä!
Huviretket maaseudulle tai järvenrannalle, leiritulella jutustelut raikkaina syysiltoina, lauluhetket pianon ympärillä – kaikki nämä ovat erityisen muistiin painuvia tilaisuuksia pääasiassa iloisen ystävällisen seuran vuoksi. Silloinkin kun ryhmät menevät katselemaan urheilutilaisuuksia tai kuuntelemaan musiikkiohjelmaa, sukulaissielujen seura on mielihyvän lähde. Käy jossakin näistä tilaisuuksista yksinäsi, niin huomaat, ettet tunne samaa iloa. Me tarvitsemme toisiamme ja etsimme toistemme seuraa synnynnäisestä halusta.
KUN YHDESSÄOLO EI OLE HYVÄKSI
Mutta huolimatta seuran iloista on hyvä pitää mielessä, ettei yhdessäolo ole aina hyväksi. On tovereita, jotka voivat turmella, ja toisia, jotka voivat kohottaa. On niitä, jotka saavat sinusta esiin pahimman, ja niitä, jotka saavat esiin parhaimman. Kuinka tärkeätä näin ollen onkaan omata kyky erottaa toinen toisesta ja omata tarvittava voima hylätä paha ja riippua kiinni hyvässä!
Tarkastelkaamme esimerkkinä sitä ihmiskunnan varhaisen historian aikana sattunutta tapausta, jolloin maan sukukunnat kokoontuivat yhteen Sinearin tasangolle. Oli esitetty suurenmoinen suunnitelma, ja sen vaikutin oli varsin luottamusta herättävä. Heidän piti rakentaa suuri kaupunki korkeine torneineen ihmisten pitämiseksi yhdessä keskusvallan alaisuudessa. Mutta Jumalan tahto oli, että kansa hajaantuisi yli maan. Jehovan tyytymättömyys heidän yhteenkokoontumiseensa kävi ilmi, kun hän pakotti heidät hylkäämään suunnitelmansa sekoittamalla heidän kielensä. – 1. Moos. 11:1–9.
Toisenlaatuinen seuranpito, jota Jumala ei hyväksynyt, ilmeni vuosia myöhemmin, kun israelilaiset astuivat esi-isilleen luvattuun maahan. Jumala varoitti heitä karttamaan kaikkea yhteyttä maan asukkaitten kanssa. Miksi? Koska hän oli jo tuominnut kanaanilaiset hävitettäviksi heidän saastaisen turmeluksensa tähden ja koska kaikki yhteys heihin olisi ollut omiaan vieroittamaan Israelia pois tosi Jumalan palvonnasta. – 2. Moos. 34:12; 5. Moos. 7:1–5.
Entä millaista asennetta yhdessäoloa kohtaan Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa ilmaisivat silloinkin, kun tekosyynä oli ykseys ja rauhaisa rinnakkaiselo? Apostoli Paavali sanoi: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottoman kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2. Kor. 6:14, 15) Apostoli tiesi hyvin, että Jeesus oli aina karttanut ulkokultailijoiden seuraa ja seurusteli sen sijaan nöyrien ihmisten kanssa, jotka kaipasivat vanhurskautta.
NYKYISET YHDESSÄOLON VAARAT
Samoin kuin ennen niin nytkin vaaditaan liian usein yhteyttä vaikuttimeen tai päämäärään katsomatta – rauhaa hinnalla millä hyvänsä. ’Tule joukkoomme siitä riippumatta, mitä uskot, niin kauan kuin pidät uskomuksesi itselläsi’, kuuluu useasti houkutteleva kutsu. Mutta olkoonpa kysymyksessä uskonnollinen ryhmä tai pieni illanviettoseura, sinun on ensin hyvä tutkia heidän ajattelutapaansa ja tarkoitusperiään.
Varsin usein käy ilmi, että ryhmää hallitsevat harvat, joilla ei ole kunnioitusta Jumalaa eikä hänen kirjoitettua Sanaansa kohtaan. Heidän piirissään rypistetään otsaa sinun Raamattuun perustuville uskonilmaisuillesi. He sanovat sinulle, että uskonnollinen keskustelu jakaa ihmiset eikä yhdistä heitä. Kuitenkin voidaan saman ryhmän kuulla kiivaasti keskustelevan jostakin riidanalaisesta poliittisesta kysymyksestä. Voisikohan olla, että he todellisuudessa pelkäävät keskustelun Jumalan sanasta saattavan heidän tapansa ja menettelynsä tuomittaviksi?
Ehdoton vaara tällaisessa seurassa on se, että voit joutua syyn alaiseksi äänettömyydelläsi. Kun tulee avoimen keskustelun aika ja jotkut jäsenistä valehtelevat Jumalasta ja hänen Sanastaan sekä puhuvat herjaavasti, niin vaaditaan lujauskoista henkilöä, joka puhuu suorat sanat totuuden tueksi. Tavallisesti arat pysyvät vain hiljaa välttääkseen ajatusten yhteentörmäystä ja tovereitten arvonannon menetystä. Tietysti ”aika on olla vaiti ja aika puhua”, mutta me emme voi johdonmukaisesti olla vaiti, jos haluamme välttää joutumasta luokitelluiksi valehtelijain ja herjaajien joukkoon. – Saarn. 3:7.
Koska Juudan sukukunnasta oleva kuningas Daavid karttoi itsekästä ja jumalatonta seuraa, niin hän saattoi lähestyä Jumalaansa luottavaisesti rukouksessa sanoen: ”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.” (Ps. 26:4, 5) ”Salakavalat” käsittävät varmasti ne, jotka estävät kaiken raamatullisen keskustelun peläten, että jos he omaksuvat selvän kannan jossain periaatteessa, niin se saattaa maksaa heille ”ystävät” tai tuoda heille vastuun toimia sanojensa mukaan.
Vaikka olisit sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat lainkuuliaisia, mutta joilla on vähän uskoa Jumalaan ja hänen Sanaansa, niin heidän vaikutuksensa voisi osoittautua vahingolliseksi. Voisit huomata vähitellen rappeutuvasi siihen määrään, että olet enemmän huolissasi ihmisen hyväksymyksen saamisesta kuin Jumalan. Etkä sinä voi odottaa saavasi aikaan sellaisen ryhmän muuttumista. Eikö ole todennäköisempää, että heidän jumalattomat suhtautumistapansa tarttuvat sinuun? Apostoli Paavali havaitsi tämän vaaran ja kaiutti varoituksen: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” – 1. Kor. 15:33.
ONNEN ETSIMINEN OIKEASSA SEURASSA
Jumalallinen viisaus ilmoittaa meille, että ”ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä”. (Sananl. 17:17) On aina ihastuttavaa olla yhdessä tällaisten tovereitten kanssa, sillä he kunnioittavat sinun Raamattuun perustuvia uskomuksiasi, ja jos sinä sattuisit joutumaan vainotuksi uskosi vuoksi, niin he ovat aina valmiit tukemaan ja kannattamaan sinua. He eivät häpeä omistaa sinua veljekseen ahdistuksen päivänä.
On ainoastaan yksi paikka, mistä voi löytää tällaista voimakasta ja murtumatonta ystävyyttä, ja se on Jumalan tosi todistajien seurakunta. Heidän joukossaan ei kammota puhua totuudesta ja keskustella Jumalan sanasta ja sen periaatteista. Kun sinua kohtaa vastoinkäyminen siksi, että pidät kiinni siitä, mikä on oikein, niin he kokoontuvat sinun tueksesi ja rohkaisuksesi. Säännöllinen seurustelu heidän kanssaan yhdessä tai useammassa heidän viikkokokouksessaan valtakunnansalissa tarjoaa sinulle tilaisuuden solmia vahvoja ystävyyssiteitä ihmisten kanssa, jotka rakastavat ja kunnioittavat Luojaa.
Niillä, jotka pitävät yhteyttä keskenään Jumalaan ja vanhurskauteen kohdistuvassa rakkaudessa, on luonnollisesti vastuuvelvollisuuksia. He eivät voi olla niiden huolimattomien, jumalattomien ihmisten kaltaisia, joiden täytyy jatkuvasti etsiä jokin uusi elämys tai keino ajankuluksi. Ei, vaan päinvastoin arvollinen seura johtaa arvollisiin toimintoihin. Ja kristillisessä seurassa, missä ihmiset todella kantavat toistensa kuormia, sinä tulet pian ymmärtämään, että Jumalan palveleminen vastuullisella tavalla ei ole raskasta. Se on todella ilo.
KEIDEN KANSSA SINÄ HALUAT SEURUSTELLA?
Luonnollisesti kunkin on itse ratkaistava seuransa. Mutta viisas ottaa varteen Jumalan rakkaudellisen neuvon, kun hän varoittaa jumalattomista ja omapäisistä: ”Älä lähde . . . samalle tielle kuin he.” Taas hän muistuttaa meille: ”Tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” (Sananl. 1:15; 13:20) Jumala ilmaisi Mooseksenkin kautta ajatuksensa tästä asiasta, kun hän sääti: ”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.” (2. Moos. 23:2) Jehova katselee inhoten niitä, jotka menevät vastaan panematta niiden mukana, joiden ajatukset ja teot ovat ristiriidassa hänen periaatteittensa kanssa.
Ennustaen juuri näistä päivistä, joissa me elämme, arveluttavista ajoista, joina itsekkäät, laittomat ainekset ovat vaikuttamassa koko ihmisyhteiskunnassa sen vahingoksi, apostoli Paavali sisällytti tähän väärintekijäin luetteloon ne, jotka ovat ”herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä”, ne, jotka ovat ”hyvän vihamiehiä”, ne, jotka ovat ”väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia”, ja sitten hän vakavasti kehottaa: ”Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1–5) Tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” on jokaisen kristityn tuiki tärkeätä noudattaa tätä neuvoa ja rajoittaa seuransa niihin, jotka rakastavat Jumalaa ja sitä, mikä on oikein. Ne, jotka noudattavat tätä suuntaa, eivät pety koskaan ystävyyssuhteissaan. He voivat sanoa sydämestään: ’On hyvä olla yhdessä.’