Kypsyyden saavuttaminen henkilökohtaisesti tutkimalla on riemullista
”Viisaus on . . . hyvä . . . ja on etu . . . viisaus pitää haltijansa elossa.” – Saarn. 7:12, 13.
1. Miten voimme odottaa saavuttavamme kypsyyden?
PONNISTELU kohti kypsyyttä on tyydyttävin kokemus, minkä kristitty voi saada. Se ei ole peritty ominaisuus, vaan tulee Ef. 4:12, 13:ssa olevien Paavalin sanojen puitteissa seurauksena valmentamisesta eli rakentamisesta täysi-ikäisyyteen, miehuuteen asti, valmentamisesta ”Kristuksen ruumiin rakentamiseen, . . . ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäiseen miehuuteen, sen kasvun määrään, mikä kuuluu Kristuksen täyteyteen”. (Um) Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii tiedon hankkimista, ja se merkitsee tutkimista. Henkilökohtainen tutkiminen on epäilemättä suosituimpia keinoja, joilla ihminen voi hankkia kypsyyden. Se on tyydyttävää ja riemullista.
2. a) Mitkä ominaisuudet mittaavat kypsyyden? b) Mitä edistyminen tähän suuntaan vaikuttaa ihmiseen?
2 Koska meidän on oltava Kristuksen kaltaisia, niin meidän on ravittava mieltämme perusteellisesti oikealla hengellisellä ravinnolla, jotta voisimme kehittää kypsyyttä heijastavia ominaisuuksia, kuten antaumusta, rakkautta, tulevaisuudentoivoa, uskoa, luotettavuutta ja hengellistä havaintokykyä. Kypsyyden kehittäminen muodostaa valmennusohjelman, koska se vaatii henkisten kykyjen ankaraa harjoittelua. Kun kristillisen menestyksen tavoite pidetään mielessä sopivassa mielentilassa, niin tutkiminen on nautinto.
3. a) Miten jotkut voivat suhtautua tutkimiseen? b) Kannattaako tämä ponnistelu?
3 Tutkiminen saattaa tuntua joistakuista ikävystyttävältä ja vaikealta, mutta jos näin on, niin miksi et tekisi jotain sen suhteen, jottei se olisi enää raskasta, vaan voisi olla osa jokapäiväisestä elämästäsi ja yhtä nautittavaa kuin ruumiille ravinnon nauttiminen? Toiset voivat päätellä: ’Minä en ole tutkijatyyppi, en todella välitä tutkimisesta enkä lukemisesta.’ Eikö tätä voitaisi pikemminkin laskea henkisen laiskuuden syyksi? Mutta jälleen, vaikka syöminen saattaakin olla rutiinitehtävä, niin pitäisikö sen estää yrittämästä ja näännyttää nälkään? Arvokkaat suoritukset ja erityisesti iankaikkista elämää koskevat vaativat ponnistelua – paljon ponnistelua, mutta tulokset ovat mitä tyydyttävimpiä, tuovat tyytyväisyyttä, rauhaa ja iloa.
4. Millaisissa olosuhteissa ei ehkä ole riittävästi aikaa tutkia?
4 Monta kertaa lausutaan ajatus: ’Minulla ei vain ole aikaa tutkia.’ Ei sinulla olekaan, jos suunnittelet tehdä kaikkea muuta ensiksi ja tutkia vasta sitten, jos aikaa jää. Suhtaudutko sinä syömiseen samalla tavalla? Vai varaatko aikaa syödäksesi säännöllisesti? Varmasti varaat, ja syöminen on miellyttävää. Sinun tulee valmentaa itseäsi tutkimaan ja nauttimaan siitä samoin kuin nautit hyvästä ruoastakin.
MENESTYMINEN TUTKIMALLA
5. a) Miten kristityn tulee mitata menestystä? b) Miten meidän tulee suhtautua Jumalan sanan ymmärtämiseen, kuten on osoitettu Sananl. 7:1, 2:ssa ja 1:5, 6:ssa?
5 Ihminen haluaa kaikissa yrityksissään menestyä. Joosualle sanottiin ”lain kirjasta”: ”Tutkistele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (Joos. 1:8) Kristillinen menestys saavutetaan tekemällä sitä, mikä on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Jos joku hankkii siis tietoa säännöllisesti, niin hän voi odottaa saavansa sen sisäisen tyydytyksen, mikä tuo syvän ilon. On näin ollen mitä tärkeintä, että me arvostamme suuresti Jehovan antamia käskyjä, meidän tulisi ’kätkeä ne mieleemme ja elää’. Kun annamme mielemme viipyä tässä Raamatun ilmaisussa, niin se palauttaa ajatuksemme suoraan tutkimiseen: ”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta ymmärtääkseen sananlaskuja.” Kuuleminen ei merkitse yksistään jonkun henkilön äänen kuulemista ja tiedon hankkimista kuuloaistillamme. Sama pitää paikkansa, kun luemme ja tutkimme painettuja sanoja, näköaistilla hankittua tietoa. Me ”kuulemme” tälläkin tavalla sanojen lausujaa ja opimme. Näin me vähitellen saamme ymmärrystä ja edistymme kohti kypsyyttä. – Sananl. 7:1, 2; 1:5, 6.
6. a) Miten tulee ponnistella tiedon hankkimiseksi? b) Mitä opetuslapset tunsivat, kun Jeesus selitti heille itseään koskevia kirjoituksia?
6 Sisimmässämme tulee palaa harras halu etsiä ja kaivaa tietoa samoin kuin halu panee kullanetsijän tavoittelemaan kultaa, kuten sananlasku osoittaa: ”Jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” Samoin kuin timantissa on monta tahkoa eli viistettä, on Jumalan sanasta saatavissa useita arvokkaita vivahteita opetukseksemme. Meistä pitäisi sisäisesti tuntua samanlaiselta kuin Jeesuksen opetuslapsista kahdentoista kilometrin vaelluksella Emmaukseen sen jälkeen, kun Jeesus oli selittänyt ”heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”. He eivät voineet muuta kuin lausua: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” Meilläkin voi olla tämä sama palavuus eli halu, kun meidät saatetaan Jumalan seurakunnan yhteyteen tutkimisen välityksellä, ja meidän syvä tietoisuutemme siitä, että me miellytämme Jumalaa, lisää varmasti iloamme. – Sananl. 2:4, 5; Luuk. 24:13, 27, 32; Room. 11:33.
MIETISKELY
7. a) Mitä miettiminen merkitsee, ja miten sitä voidaan suorittaa? b) Millaisissa olosuhteissa se saattaa olla ainoa hengellisen terveyden säilyttämiskeino?
7 Ihmisen mietiskely johtaa mielen parantumiseen. Eikö tämä sisälly Paavalin sanoihin: ”Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi”? (1. Tim. 4:15, 16, Um) Mietiskely ei ole valveunien näkemistä eikä sitä, että annettaisiin ajatusten harhailla päämäärättä, vaan se on jonkin nimenomaisen aiheen kurinalaista ajattelemista. Jos joku esimerkiksi tarkastelisi ennustuksia, jotka viittaavat erittäin tärkeään ajankohtaan, vuoteen 1914, niin hän voisi luetella mielessään siihen viittaavat raamatunkohdat ja palauttaa mieleensä kaikki mikä on mahdollista. Tämä olisi palkitsevaa ja virkistävää ja kuuluisi kaikki henkilökohtaisen tutkimisen piiriin. Daavid ilmaisi sen hyvin seuraavin sanoin: ”Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.” (Ps. 77:13) Joissakin olosuhteissa tämä voi olla ainoa tapa henkilökohtaisen tutkistelun jatkamiseen, jos oltaisiin vangittuina ja jos Raamattu tai kanssakäyminen toisten kanssa olisi kielletty. Miettiminen sellaisissa olosuhteissa olisi tärkeätä hengellisen terveyden ylläpitämiseksi ja johtaisi kypsyyteen.
KARKOTA MUUT ASIAT MIELESTÄSI
8. Mikä on välttämätöntä, jotta tutkiminen olisi tehokasta?
8 Henkilökohtaisessa tutkistelussa on tärkeätä, että tutkija poistaa mielestään muut asiat kyetäkseen keskittymään ja ajattelemaan määrätietoisesti käsillä olevaa asiaa ja että hän ”tarkkaa” alituisesti Raamattua, Jumalan sanaa, sitä lukiessaan. Silloin ”Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen”. Hengellinen käsityskyky edistyy askel askeleelta kohti kypsyyttä. Sillä tavalla Jehova auttaa sinua ”varastoimaan . . . käytännöllistä viisautta, . . . ja hän varjelee uskollistensa tienkin”. Meidän tulee siis tavoitella hengellistä aikuisuutta pitämällä mielemme valppaana, tarmokkaana ja toimeliaana, niin kuin urheilija valmentaa ruumistaan. – 2. Tim. 2:7; Sananl. 2:7, 8, Um.
9. Mikä voi häiritä sen säilyttämistä muistissa, mitä me luemme tai tutkimme?
9 Mutta kuinka usein me tutkimaan ryhtyessämme huomaammekaan mielemme yhä pyörivän päivän toimissa. Me saatamme yhä olla innostuneita jostain tapauksesta maallisessa työssämme tai kiihtyneitä jostain päivän tapahtumasta. Me voimme istuutua tutkimaan Vartiotornia. Me luemme hetken ja sitten ajattelemme: ’Mitä minä luinkaan tuosta kappaleesta?’ Meidän täytyy poistaa muut asiat mielestämme tutkiessamme joitakin nimenomaisia aiheita. Päivän huomattavat tapaukset saattavat tosin vetää sivuun mieltämme, mutta se vain estää tutkimista ja sen iloa. Toisaalta emme halua olla niin rentoutuneita, että tulemme uneliaiksi luettuamme yhden kappaleen.
LÄHDEAINEISTO
10. Mitä erilaista lähdeaineistoa on olemassa, ja miten sitä tulee käyttää?
10 On paljon lähdeaineistoa, joka on arvokas apu henkilökohtaiseen kypsyyteen pyrkiessämme. Eräitä päälähteitä ovat jokaisen Vartiotornin tutkittavat kirjoitukset. Mutta Vartiotorni-lehdessä on myös lyhyitä kirjoituksia ja kysymyksiä, jotka ovat mitä arvokkaimpia meille. Laiminlyömmekö me ne? Vai lukaisemmeko ne vain pinnallisesti? Kiinnitämmekö huomiomme teemaan? Kun olemme tutkineet jonkin kirjoituksen, niin muistammeko sen tärkeät kohdat ja voimmeko palauttaa mieleemme painotetut raamatunkohdat? Jos sen sivuilla annetaan neuvoja kristityille evankeliuminpalvelijoille, niin otammeko nämä neuvot vastaan soveltaen niitä henkilökohtaisesti? Kuvaavatko Vartiotornissa ilmaistut Jumalan ajatukset sinun luottamustasi? Psalminkirjoittaja sanoi: ”Sinä neuvot minulle elämän tien.” (Ps. 16:11) Heijastaako tämä sinun asennettasi? Jos heijastaa, niin Jumalan ajatukset muokkaavat sinun ajatuksiasi. Entä Herätkää!-lehti? Luetko sitä ja hyödytkö sen vaihtelevasta opetuksesta? Tutkitko toisia Vartiotornin julkaisuja? Ajankohtaisia kirjoja? Ja käytätkö toisia raamatullisia apuvälineitä? Ne saattavat olla hyvin hyödyllisiä taustatietojen hankkimisessa ja henkilökohtaisen tutkimisen lähteinä, kun kaikkea tätä tarkastellaan teokraattisen ajattelun valossa. Raamatun hakemistot ovat myös arvokkaita tutkimistyössä, varsinkin jos tutkit jotain tiettyä aihetta. Vartiotorni-seuran aiheenmukaiset hakemistot sen julkaisujen lopussa ja erillinen hakemisto (engl.) sen kaikista julkaisuista vuodesta 1930 lähtien ovat mitä hyödyllisimpiä aineiston löytämiseksi henkilökohtaisessa tutkistelussa. Tarkasteltaessa tiedonhankkimisajatusta voitaisiin ottaa esille muistamisen ja kertaamisen arvo henkilökohtaisessa tutkistelussa. Katsomalla hakemistosta sanaa ”Muistaminen” löydetään halutut tiedot kirjan Pätevät palvelijoiksi sivuilta 147 ja 149.
11. a) Miten tehokasta tutkimisemme on? b) Kuinka usein meidän tulee tutkia Raamattua, ja mikä on tehokasta?
11 Tutkistelussa on tiedon hankkiminen suorassa suhteessa tutkisteluun käytettyyn aikaan ja ponnisteluun. Jos joku on ahkera opiskellessaan koulussa laskentoa 8–9 vuotta, niin hän hankkii paljon tietoa. Kun oppilas keskittää ajatuksensa ahkerasti laskennon oppimiseen, niin hän on koulun päättyessä paljon pätevämpi kuin ne, jotka suhtautuvat opiskeluun kevyesti. Sama pitää paikkansa Raamatun tutkijastakin. Sellainen tutkija, joka kylvää runsaasti, korjaa aikanaan runsaita hengellisiä rikkauksia. On ilmeisesti mitä edullisinta ostaa otollista aikaa Raamatun tutkimiseen. Paras tapa tämän tekemiseen on varata siihen säännöllisesti aikaa. Jehovan todistajat yrittävät itse lukea Jumalan sanaa Raamattua ja kehottaa toisiakin lukemaan sitä joka päivä.
JUMALAN SANAN ARVO
12. a) Miksi Raamattu on niin arvokas meille? b) Mitä hyödytään ”kuuntelemalla” Paavalia, kun hän neuvoo kolossalaisia?
12 Lukiessamme Raamattua ajatuksemme mukautuvat niiden viisasten miesten ajatuksiin, jotka ovat huomattavia nuhteettomuudestaan. On hyödyllistä antaa heidän jaella itsellemme tietoa. Se ylittää ihmisyksilöiltä saadut opetukset. Raamattu on Jehova Jumalan henkeytyksen tuote, ja kun me luemme sitä, niin me itse asiassa ”kuuntelemme” Häntä. Miten me voisimme muulla tavalla käyttää aikaa hyödyllisemmin? Tämä osoittaa heti paikalla, kuinka meidän on varottava passiivista mieltä. Me vaellamme ”hänessä [Kristuksessa], juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen”. Tämä antaa meille ihmeellisen suojan tämän maailman propagandatulvaa ja aikaa vievää ja petollista tietoa vastaan, joka on hulluutta Jumalan silmissä. Tämä Paavalin kolossalaisille antama neuvo jatkaa: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.” On tosiaan olemassa ylen runsaasti petollista tietoa, millä tämän maailman ihmiset ravitsevat mieltään, ja Raamatun tutkiminen on varotoimenpide, jottemme joutuisi tähän samaan virtaan, joka johtaa murheeseen, ahdistukseen ja tuhoon. Paavali rukoili tässä samassa kirjeessä toisten puolesta, että he täyttyisivät tällä täsmällisellä tiedolla, kuten 1. luvun jakeissa 9 ja 10 kerrotaan. Kuuntelehan Paavalin puhuvan itsellesi: ”Emme . . . ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa [täsmällistä, Um] tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan [täsmällisen, Um] tuntemisen kautta.” – Kol. 2:6–10.
13. Mitä tyydytystä ymmärryksen hankkimisesta saadaan?
13 Ymmärryksen saaminen on ilahduttavaa. Se tuo iloa kristityn sydämelle ja on virkistävää kuin vesi kasvillisuudelle, niin kuin 5. Moos. 32:2 osoittaa. Siinä sanotaan: ”Niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.” Tämä aikaansaa hyvän kasvun. Ilon mukana tulee tyytyväisyys ja tyyneys, ominaisuudet, joita kaikki ihmiset erittäin innokkaasti tähyilevät ja haluavat ollakseen vapaat tämän maailman huolista ja paineesta. Jeesus luonnehti tämän erittäin hyvin sanoessaan: ”Jos te pysytte minun sanassani, . . . te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32) Tämän onnen voi saada ainoastaan asteittain edistymällä kristilliseen kypsyyteen.
MITEN RAAMATTUA ON TUTKITTAVA
14. Mikä on yksi tapa tutkia Raamattua?
14 Kehotus: ”Tutki Raamattua” saattaa lannistaa jonkun. Ensimmäinen ajatus on: ”Mistä minun pitäisi alkaa?” Kaikkein ensiksi voitaisiin sanoa, että jollet ole lukenut Raamattua läpi alusta loppuun, niin nyt on oivallinen hetki alkaa. Se antaa sinulle laajemman käsityksen tapauksista sellaisina kuin ne ovat sattuneet.
15, 16. a) Miksi aiheenmukainen tutkimismenetelmä on edullinen? b) Miksi se, että yrittää havainnollistaa tilanteen, auttaa muistamaan? Osoita se esimerkillä.
15 Mutta ehkä hyödyllisin Raamatun tutkimismenetelmä on aiheenmukainen tutkiminen. Voisit yrittää elää jonkin tapauksen tai sattuman lukiessasi, ja siten tehdessäsi käsität kuvan paljon helpommin. Yritys havainnollistaa tilanne auttaa sinua ymmärtämään kuvan tai tapahtuman sisällökkäämpänä. Ajattele vuoden 1513 eaa. niisanin 14. päivän auringonlaskun jälkeistä ratkaisevaa iltaa. Taivas on pilvetön ja on täysikuu. Näet israelilaisisän perheensä avustamana teurastavan karitsan, puhtaan eläimen, joka ei ole vuotta vanhempi. Veri otetaan vatiin, sitä vihmotaan vain heidän kotinsa ovenpieliin ja -kamanaan. Kadut ovat tyhjät, ovet suljetut. Ajattele myös, miltä tuntuu egyptiläisestä, joka kulkee jotakin noista äänettömistä, autioista kaduista Goosenissa tuona iltana ja havaitsee verta tippuvan ovenpielistä. Sisällä perheet syövät karitsaa, yrttejä ja happamatonta leipää. Tällä kertaa he eivät ole pitkällään pöydän ääressä, vaan seisovat suorina, kupeet vyötettyinä, sauva kädessä, kengät jalassa, valmiina lähtemään, kun hetki ilmoitetaan. Saapuu keskiyö, Egyptin kaduilla on vaara. Millaiset mielettömät huudot kohoavatkaan pian egyptiläisten kodeista kautta maan, kun esikoiset surmataan! Tosiaan maan ylpeys: kaikki sekä ihmisten, kuninkaan pojasta alkaen, että eläinten esikoiset!
16 Israelilaiset lähtevät nyt nopeasti puoliyön jälkeen. Ajattele sitä! Heitä on miljoonia, mutta ei ole hämminkiä, ei sekasortoista pakoa, ketään ei tallata jalkoihin eikä murskata lähdettäessä Goosenin maasta. Vanhoja miehiä, nuoria miehiä, vanhoja naisia, nuoria naisia, pieniä lapsia ja imeväisiäkin sylissä. Mikä näky tämä onkaan! Ihmispaljous liikkeellä, pakenemassa egyptiläisten orjuudesta ja nyt Jehovan käden vapauttamana! Anna tämän muodostua eläväksi todellisuudeksi lukiessasi 2. Mooseksen kirjan lukuja 11–15. Koko kuva avautuu eteesi eloisana.
17. Mikä auttaa meitä muistamaan Dan. 5. luvussa kerrotun Babylonin hävityksen?
17 Samalla tavalla voit lukea Babylonin hävityksestä sinä yönä, jona kuningas piti riehakkaita juhlia, ja siitä pelon valtaamasta ilmapiiristä, mikä vallitsi, kun Daniel selitti seinällä olevan käsikirjoituksen ja puhui edessä olevasta uhkaavasta hävityksestä. Hyökkäävät meedialaiset ja persialaiset sotajoukot tulivat kaupungin avoimista porteista, ryöstivät ja ottivat sen valtaansa. (Dan. 5. luku) Näiden tapahtumien elävöittäminen mielessämme koituu mitä suurimmaksi hyödyksi tutkiessamme Babylonin hävitystä.
AJAN JA PONNISTUSTEN EDULLINEN KÄYTTÖ
18. a) Mikä auttaa meitä saamaan enemmän hyötyä tutkimisajastamme? b) Mikä tuo suurimman tyydytyksen ja ilon?
18 Aikaa voidaan käyttää hyvin moniin asioihin, ja on tärkeätä, että me vartioimme aikaa huolellisesti, niin että se tulee käytetyksi edullisesti eikä tuhlatuksi. Me voimme nähdä, miten tärkeätä on arvioida sen käyttö niin, ettei merkityksellisiä asioita syrjäytetä pois. Ottakaamme esimerkiksi kristitty evankeliuminpalvelija, joka tekee työtä 40 tuntia viikossa perheensä ylläpitämiseksi. Hänen työnantajansa, joka vie kahdeksan tuntia hänen ajastaan joka viikon viitenä päivänä säännöllisesti ilman taukoja, säännöstelee tinkimättömästi hänen aikaansa. Entä ne ajat, jotka me erotamme henkilökohtaiseen tutkimiseen? Eikö ole aivan yhtä tärkeätä, että me ylläpidämme hengellisen ravintomme nauttimista säännöllisesti lukemalla ja tutkimalla Raamattua? Tätä säännöllisyyttä ei voida korostaa liiaksi, kun kysymyksessä on täydelliseen lakiin katsominen, niin kuin Jaakob kehotti: ”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak. 1:25) Ihminen saa todellisen tyydytyksen ja ilon hankkimalla tietoa hellittämättömästi, jollei hän ole unohtava kuulija, ja hän edistyy kypsyyteen. Onnellisuus ei tule ainoastaan tietoa hankkimalla, vaan myös siten, että kykenee kertomaan sitä toisille, niin että hekin voivat saada osansa samasta sydämen ilosta. Onnen jakaminen toisille tuo enemmän onnea samoin kuin palkka hyvistä töistä merkitsee kristitylle evankeliuminpalvelijalle enemmän työtä ja vastuuta.
KYPSYYS – ELINIKÄINEN TAVOITE
19. a) Mikä auttaa meitä edistymään kohti kypsyyttä? b) Mitkä esimerkit valaisevat kypsyyden kehittämiskeinoja?
19 Henkilökohtaisen tutkimisen säännöllinen ruokavalio lisää selvää ymmärtämiskykyä, ja se kypsyttää ihmistä. Ajan säännöstelyyn sisältyy ajan käyttäminen totuuden puhumiseen toisille. Huomaa, mitä Paavali sanoo totuuden puhumisesta Ef. 4:15:ssä kirjoittaessaan: ”Että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.” Kun me puhumme totuutta ja selitämme jotakin Jumalan sanan kohtaa jollekulle toiselle, niin on kiinnostavaa panna merkille, miten se kypsyttää ajatusta ja sen nimenomaisen asian arvostuksen syvyyttä omassa mielessä. Oletko koskaan huomannut, miten paljon paremmin sinä säilytät muistissasi Vartiotornin tutkistelun ajatukset, kun olet esittänyt selityksen johonkin kappaleeseen? Se painuu paljon syvemmälle mieleesi kuin toisten esittämä selitys. Jälkimmäisestäkin me tietysti hyödymme, mutta emme läheskään niin paljon kuin itse puhuessamme tai lausuessamme ajatuksen asiasta. Tätä valaisee erittäin hyvin se, kun kypsä evankeliuminpalvelija pitää teokraattisessa palveluskoulussa puheen jostain Raamatun kirjasta. Se on kovin hyödyllistä kuulijoille, mutta se jää lähtemättömämmin puhujan mieleen, koska hän on käynyt sen läpi perusteellisesti ja kovalla harjoittelulla sulattanut sen omakseen. Olet monta kertaa kuullut sellaisen puheen jälkeen sanottavan: ’Toivoisinpa tuntevani Raamatun jokaisen kirjan yhtä hyvin kuin sen yhden kirjan, josta olen pitänyt puheen.’ Ylimääräinen lisäponnistelu tutkimisessa, harjoittelemisessa ja tiedon jakamisessa toisille on arvokas uusi askel kohti kypsyyttä.
20. a) Millaiseksi Paavali katsoi edistymisensä määrän pyrkiessään päämääräänsä, ja minkä ehdotuksen hän teki toisille? b) Miten voidaan edistyä kypsyyteen vuosien varrella ja millaisin seurauksin?
20 Me kaikki auliisti tunnustamme apostoli Paavalin kypsyyden, mutta sittenkin hänen filippiläisille lausumansa ajatukset osoittavat, ettei hän ollut saavuttanut huippukohtaa. Hän kertoi, miten se on jatkuva, edistyvä tapahtumus: ”Minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” (Fil. 3:13–16) Kypsyys on tosiaankin elinikäinen asia. Otamme esimerkin. Näemme nuoren miehen, joka on ahkerasti tutkinut 30-vuotiaaksi asti. Hän on hankkinut suuren joukon tietoa henkilökohtaisesti tutkimalla aina tuohon aikaan asti. Häntä saatetaan pitää kypsänä miehenä, ja hän voi olla kierros- tai piirivalvoja, tai hän voi olla jonkin haaratoimiston valvoja. Mutta kun hän tutkii vielä kymmenen vuotta, kuinka paljon hän onkaan edistynyt tultuaan nelikymmenvuotiaaksi. Jos hän jatkaa samaa menetelmää vielä kymmenen vuotta, niin ajattelehan, kuinka paljon enemmän hän on edistynyt viisikymmenvuotiaana ja sitten kuusikymmenvuotiaana. Samalla kun hän alituisesti koko elämänsä ajan kypsyy, hänen ilonsa kasvaa ja arvostuksensa ja tyydytyksensä lisääntyy, ja tämä pitää paikkansa jokaisesta, joka tutkii ahkerasti eikä koskaan hellitä. Hän voi päästä ”täyteen miehuuteen”.