Jehovan todistajat – maailmasta erossa vaiko yhteiskunnanvastaisia?
VALLANKUMOUKSET, salamurhat ja mellakat järkyttävät maailmaa. Mutta löytyykö kapinallisten joukosta Jehovan todistajia? Liittyvätkö he tällaiseen yhteiskunnanvastaiseen toimintaan, ja osoittautuvatko he uhkaksi lähimmäiselleen, hänen hyvinvoinnilleen ja turvallisuudelleen?
Jos he sekaantuisivat toimintoihin, jotka johtaisivat ihmiselämän menetykseen tai lain ja järjestyksen rikkomiseen, se olisi tosiaan yhteiskunnanvastaista. Mutta Jehovan todistajat eivät yritä kumota tätä asiainjärjestelmää, syöstä vallasta sen hallitsijoita eivätkä murskata ja kukistaa sen hallituksia. Näiden Jehovan kristittyjen todistajien rauhaa rakastavan luonteen todistavat seuraavat sanat, jotka ovat heidän jonkin aikaa sitten hyväksymästään päätöksestä:
”Me olemme kuvaannollisesti puhuen takoneet miekkamme vantaiksi ja keihäämme vesureiksi, ja vaikka me olemme niin monista kansallisuuksista, niin me emme nosta miekkaa toisiamme vastaan, koska me olemme kristittyjä veljiä ja Jumalan yhden perheen jäseniä, emmekä me myöskään opettele enää sotimaan toisiamme vastaan, vaan tahdomme vaeltaa Jumalan teitä rauhassa.” Tämä rauhaa rakastava asenne leimaa heidän toimintansa koko ihmiskunnan kanssa.
Mutta koska Jehovan todistajat eroavat joissain suhteissa lähimmäisistään, niin heidät ymmärretään usein väärin. Tämä ei johdu siitä, että he yrittäisivät olla mukautumattomia, vaan yksinkertaisesti siitä, että he yrittävät noudattaa ensimmäisen vuosisadan kristittyjen käyttäytymismallia.
OLIVATKO VARHAISKRISTITYT YHTEISKUNNANVASTAISIA?
Varhaiskristityt eivät olleet maailmallisia, ts. he eivät kuuluneet tähän maailmaan, he eivät osallistuneet eräisiin suosittuihin harrastuksiin ja huvituksiin. Eräs historiankirja sanoo sen seurauksesta: ”Varhaiskristillisyyttä ymmärrettiin vähän, eivätkä pakanamaailmaa hallitsevat juuri suosineet sitä. Pakanakirjailijat viittasivat . . . kristittyihin ’harhaanjohdettuina luomuksina’ . . . luomuksina, jotka olivat syypäitä ’ihmiskunnan vihaamiseen’.” – Heckel ja Sigman. On the Road to Civilization, A World History, 1937, s. 237.
Miksi varhaiskristityistä esitettiin tällaisia syytöksiä? Koska, kuten Jeesus Kristus sanoi, ”he eivät ole maailmasta”, he eivät olleet maailmallismielisiä. He eivät liittyneet lähimmäistensä kanssa viettämään muinaisen Rooman pyhäpäiviä. Kansan iloisesti koristellessa talojaan sellaisina päivinä kristityt eivät sitä tehneet. Jos he olisivat liittyneet naapureittensa kanssa viettämään Rooman jumalille omistettuja pyhäpäiviä, niin he olisivat rikkoneet uskollisuutensa tosi Jumalaa kohtaan. Se, että he eivät osallistuneet tuollaisiin viettoihin, sai monet ihmiset, mm. hallitusmiehet, erheellisesti pitämään heitä yhteiskunnanvastaisina. – Joh. 17:16.
Muinaiset roomalaiset saivat suurta iloa moraalisesti rappeuttavista teatterinäytännöistä, verisistä gladiaattoritaisteluista areenoilla ja sirkuksen armottomista kilpa-ajoista. Mutta kristityt karttoivat sellaista turmelevaa huvitusta. He eivät yhtyneet niiden hurjien urheilulajien herättämään suosittuun innostukseen, jotka olivat vastoin kristillisiä lähimmäisenrakkauden ja rauhan oppeja saati sitten raamatullista murhaamiskieltoa. Tämä saattoi heidät epäsuosioon.
Tertullianus, ajanlaskumme toisella ja kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty kirjailija, kirjoitti varhaiskristittyjen tähän maailmaan mukautumattomasta asenteesta muinaisen Rooman huvituksiin nähden: ”Meidän keskuudessamme ei koskaan sanota eikä nähdä eikä kuulla mitään, millä olisi yhteistä sirkuksen mielettömyyden, teatterin säädyttömyyden, areenan julmuuksien ja painitantereen hyödyttömien ruumiinharjoitusten kanssa. Miksi loukkaannutte meihin siksi, että me eroamme teistä huvitustenne ollessa kysymyksessä?”
Siitä huolimatta, että varhaiskristityt eivät liittyneet maailman ihmisten kanssa pyhäpäivien viettoon eikä huvituksiin, he eivät olleet yhteiskunnanvastaisia. He eivät olleet valtion vihollisia. He olivat päinvastoin arvokas omaisuus jokaiselle yhteiskunnalle, missä he asuivat. Mitä enemmän kristittyjä jossain kaupungissa oli, sitä turvallisempaa oli hallitsijoilla ja sitä vähemmän oli pulmia niillä, jotka hallitsivat. Kun nuo kristityt pyrkivät auttamaan toisia yhteiskunnassa olevia elämään moraalisesti säädyllistä ja rauhaisaa elämää, niin he suorittivat arvaamattoman kallista palvelusta yleiseksi hyvinvoinniksi ja yhteiseksi hyväksi. Pane merkille todistelu, minkä Tertullianus esitti Rooman viranomaisille kristittyjen puolustukseksi:
”Mistä olivat ne, jotka kävivät keisarin kimppuun kahden laakerilehdon välillä? Mistä ne, jotka harjoittelivat painia pystyäkseen kuristamaan hänet? Mistä ne, jotka täysissä varusteissa murtautuivat palatsiin? . . . Jollen erehdy, he olivat roomalaisia, ts. he eivät olleet kristittyjä. . . . Niin yksimielisiä kuin olemmekin, aina valmiina uhraamaan henkemme, mihin ainoaankaan vääryyden kostamistapaukseen voitte viitata? . . . Kuitenkin olette suvainneet kutsua meitä ihmiskunnan eikä inhimillisten erheitten vihollisiksi. . . . Myönnän kuitenkin empimättä, että on eräitä, jotka voivat eräässä mielessä valittaa kristittyjen olevan hedelmätön rotu, kuten esim. parittajia, ilotalojen pitäjiä, kylpylöiden vuokraajia; salamurhaajia, myrkyttäjiä ja velhoja; myös ennustajia, tietäjiä ja astrologeja. Mutta kristittyjen jalo hedelmä on, että heillä ei ole mitään tällaisia hedelmiä. Ja kuitenkin, mitä menetyksiä teidän etunne kärsinevätkin meidän tunnustamamme uskonnon tähden, teidän meiltä saamanne suojelus korvaa sen ylen runsaasti.” – Apology, engl. käänt. Alexander Roberts teoksessa The Ante-Nicene Christian Fathers, III osa.
Vaikka varhaiskristittyjä pidettiin yhteiskunnanvastaisina, he eivät olleet yhteistä hyvää vastaan. He yksinkertaisesti eivät olleet maailmallisia ihmisiä, mutta he eivät olleet yhteiskunnanvastaisia. Heidän ajateltiin olleen harhaanjohdettuja, mutta todellisuudessa heitä johtivat korkeimmat periaatteet, Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa käskyt.
RAAMATUN OPETUKSET JOHTAVAT HEITÄ
Samoin on nykyisten Jehovan todistajien laita, he noudattavat sitä elämäntapaa, minkä Jeesus Kristus käski seuraajiensa valita. Se ei tee heistä yhteiskunnanvastaisia. Esimerkiksi vastatessaan verojen maksamista koskevaan kysymykseen Jeesus Kristus sanoi: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:21) Koska keisari eli hallitus lyö rahaa, niin kristityn tulee antaa sitä takaisin keisarille hallituksen varaamista monista palveluksista. Tämä halukkuus maksaa kaikki verot tekee Jehovan todistajista yhteiskunnalle hyödyllisiä eikä suinkaan yhteiskunnanvastaisia.
Missä Jehovan todistajat elänevätkin, he noudattavat Raamatun opetuksia ollen alamaisia sen yhteiskunnan hallitsijoille, jossa he asuvat. Raamatun käsky kristityille kuuluu: ”Jokainen olkoon alamainen . . . esivallalle.” (Room. 13:1) Pyhä Raamattu kehottaa heitä ”olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset”. (Tiit. 3:1) He eivät suinkaan ole yhteiskunnanvastaisia totellessaan Raamatun käskyä. Sen sijaan he, laajalle ulottuvan rauhattomuudenkin aikana, kieltäytyvät liittymästä kansannousuihin hallitusta vastaan tai lietsomasta tottelemattomuutta järjestettyä yhteiskuntaa kohtaan.
Eikä sekään seikka, että Jehovan todistajat asettavat Jumalan ensimmäiseksi elämässään, tee heistä yhteiskunnanvastaisia. Jos joku hallitsija vaatii Jehovan todistajaa rikkomaan Jumalan lakia, niin todistajan edessä on arvovaltojen välinen ristiriita, eikä hän voi tehdä muuta kuin totella Häntä, joka on ylempi. Varhaiskristityt tekivät näin, kun muinaisen Rooman hallitsijat vaativat heitä polttamaan suitsutusta keisarille. Jeesus Kristus lausui heidän omaksumansa menettelytavan: ”Herraa [Jehovaa, Um], sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” (Matt. 4:10) Jehovan todistajat tekevät siis nykyään niin kuin Pietari ja muut Jeesuksen Kristuksen apostolit tekivät joutuessaan ristiriitaan viranomaisten kanssa. He ’tottelevat Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä’. (Apt. 5:29, Um) Tämä heidän suuri arvostuksensa Jumalan lakia kohtaan antaa terveellisen esimerkin toisille yhteiskunnassa oleville.
MAAILMASTA EROSSA, MUTTA TEKEVÄT HYVÄÄ KAIKILLE
Sen sijaan että Jehovan todistajat olisivat yhteiskunnanvastaisia, he ovat vain erossa maailmasta, mikä johtuu siitä, että Jeesus Kristus itse sanoi seuraajilleen: ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” – Joh. 15:19.
Mitä se, että he ’eivät ole maailmasta’, merkitsee? Se merkitsee sitä, että Jehovan todistajat eivät kuulu osana siihen ihmisyhteiskuntaan, joka ei ole antautunut Jumalalle ja hänen tahtonsa tekemiseen; se merkitsee, että he ovat erossa sen yhteiskunnan politiikasta, sodista, mellakoista, väärästä uskonnosta, irstailusta, moraalittomuudesta ja muista hillittömistä huvitteluista. Vaikka he karttavat näitä seikkoja, jotka ovat yleisiä ihmiskunnassa, joka osoittaa niin vähän arvostusta Jumalaa ja hänen lakejaan kohtaan, niin he eivät kuitenkaan ole yhteiskunnanvastaisia eivätkä vihaa ihmiskuntaa, vaan päinvastoin koettavat tehdä hyvää jokaiselle ihmiselle.
Jehovan todistajat tottelevat siis Raamatun käskyä: ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille.” (Gal. 6:10) Nämä kristityt todistajat auttavat iloiten toisia, niin kuin Jeesus Kristuskin teki. Hän kulki ympäri tehden hyvää ja auttaen toisia. Vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta hän kertoi miehestä, jota oli lyöty, joka oli ryöstetty ja jätetty puolikuolleeksi. Pappi ja leeviläinen menivät ohitse tarjoamatta apua. Mutta tuli eräs samarialainen ja sitoi miehen haavat sekä vei hänet majataloon ja maksoi hänen laskunsa. Jeesus Kristus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:29–37) Siksi Jehovan todistajat yrittävät tehdä hyvää kaikille. Jos he pidättyisivät tekemästä hyvää toisille, he eivät menettelisi niin kuin Jumala.
Jehova Jumala rakasti ihmismaailmaa niin paljon, että antoi ainoasyntyisen Poikansa, jotta uskoa ilmaisevat saisivat iankaikkisen elämän, joten kun Jehovan todistajat auttavat toisia käyttämään hyväkseen tätä varausta, he eivät ole ihmiskunnan vihaajia! Päinvastoin he heijastavat samanlaista rakkautta kuin Jumala osoitti. – Joh. 3:16.
Mutta koska Jehovan todistajat eivät ole maailmallismielisiä, eivät ole ”tästä maailmasta” enempää kuin varhaiskristitytkään, niin heidät ymmärretään usein väärin. Totuus on kumminkin se, että he eivät ole yhteiskunnanvastaisia. Heidän tottelevaisuutensa Raamatun opetuksia kohtaan tekee heistä parempia ihmisiä, maailmaan kuulumattomia, mutta kuitenkin kaikille hyvää tekeviä. Sen sijaan että he olisivat yhteiskunnanvastaisia, he noudattavat Raamatun neuvoa ja viettävät ”rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”. (1. Tim. 2:2) Ihmiset kaikkialla voivat luottaa siihen, että Jehovan todistajat noudattavat tätä rauhaa rakastavaa elämäntapaa ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.