Ole rehellinen kaikessa
NE, JOTKA haluavat miellyttää Jumalaa, ottavat sydämelleen kristillisen rehellisyysvaatimuksen. He ymmärtävät, että ”väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava”. – Sananl. 3:32.
Rehellisyys ei näytä ensi silmäyksellä olevan mikään ongelma monille. He saattavat ajatella, etteivät he tahallaan suunnittele eivätkä harjoita epärehellisyyttä, kuten valehtelemista, pettämistä tai varastamista. Mutta asiaan sisältyy enemmän. Joku voi luulla elävänsä korkeitten kristillisten rehellisyysmittapuitten mukaan, mutta saattaa samalla antautua toimiin, mitkä eivät ole lainkaan rehellisiä. Siksi olisi jokaisen hyvä tutkia uudelleen asemaansa näissä asioissa sen valossa, mitä tässä seuraa, voidakseen päättää, tarvitseeko hänen oikaista ajatteluansa ja toimintaansa ollakseen sopusoinnussa kristillisen rehellisyyden kanssa.
REHELLISYYS VALTIOTA KOHTAAN
Eräät epärehellisyyden lajit ovat ilmeisempiä kuin toiset, kuten esimerkiksi suoranainen varastaminen tai valehteleminen. Mutta toiset ovat huomaamattomampia, ja niitä vastaan täytyy olla vielä enemmän varuillaan.
Eräs tällainen varottava koskee sitä, miten kristitty suhtautuu siviiliviranomaisiin. Hänen täytyy rehellisesti antaa valtiolle, mikä sille kuuluu, vaikka tuo sama valtio ei ehkä olekaan rehellinen häntä kohtaan. Jeesus Kristus käski: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on.” (Matt. 22:21) Määrääkö valtio kansalaisilleen erilaisia veroja? Jos määrää, niin kristitty ei saa pettää viranomaisia näissä veroissa. Hänen ei tule esimerkiksi väärentää veroilmoitustaan merkitsemällä siihen enemmän vähennyksiä, kuin mihin hänellä on oikeus, tai sanomalla lahjoittaneensa hyväntekeväisyysjärjestölle, vaikkei olekaan, tai paisuttamalla näiden lahjoitusten määrän yli sen, mitä hän on todellisuudessa lahjoittanut.
Joku voisi yrittää puolustella pettämistä veroissa sanomalla, että valtio ottaa liikaa joka tapauksessa, mutta kristityllä ei ole tällaista oikeutta. Keisari ei riko mitään Jumalan lakeja vastaan pelkästään vaatimalla oikeudenmukaisia veroja. Jos valtio ottaa liikaa veroja tai käyttää väärin kokoamiaan veroja, se vastaa siitä Jumalalle. Mutta kristitty ei ole näiden asioitten tuomari. Hän ei ole vastuussa ainoastaan valtiolle vaan myös Jumalalle siitä, että hän maksaa täsmälleen sen mitä vaaditaan. Kristitty apostoli Paavali sanoi: ”Jokainen olkoon alamainen . . . esivallalle, . . . Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli.” – Room. 13:1, 7.
Tähän yhteyteen kuuluu salakuljetus: tavaroitten ostaminen naapurimaasta ja niiden vieminen sitten salaa rajan yli maahantuontiveron eli tullin välttämiseksi. Vaikka tämä saattaa olla yleinen tapa joissakin maissa, niin kristittyjen ei pidä noudattaa sitä, koska se epää valtiolta sen, mitä se laillisesti vaatii. Valtiolla on oikeus asettaa tulleja, jos se haluaa. Koska sellainen ei ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa, niin siihen täytyy mukautua. Salakuljetusta suorittava kristitty menettelee epärehellisesti, eikä ainoastaan poliisi, vaan myös kristillinen seurakunta voi pitää häntä tilivelvollisena.
Jotkut eivät ehkä pidä itseään salakuljettajina, mutta antavatko he rehellisen tulliselvityksen, kun he silloin tällöin tekevät matkan ulkomaille ja palaavat sieltä? Antavatko he selvityksen kaikesta, mitä laki vaatii, vai yrittävätkö he keksiä, miten saisivat tavarat kuljetetuksi ilmaiseksi, kun heidän pitäisi maksaa niistä tullia? Asiaan ei vaikuta se, onko tavara pieni tai suuri tai pitääkö asianomainen henkilö sitä merkityksettömänä. Ainoa seikka, mikä koskee rehellisyyttä, on: käskeekö valtio, että minun tulee maksaa tulli siitä tavarasta? Jos se käskee, niin kristityn tulee maksaa tulli. Sen välttäminen on epärehellisyyttä.
Valtio antaa myös liikennesääntöjä edistääkseen yleistä turvallisuutta. Useissa maissa merkitsee punainen valo täydellistä pysähtymistä samoin kuin pysähdysmerkki. Mutta hidastetaanko pysähdysmerkkien kohdalla ainoastaan sen varmistamiseksi, ettei poliisia ole näkyvissä, ja sitten ajetaan edelleen? Entä nopeusrajoitukset? Ylitetäänkö niitä vain siitä syystä, ettei kukaan ole valvomassa? Tällaiset menettelyt ovat epärehellisiä. Miksi? Koska silloin ei totella ”esivaltaa”. Joku voi nauraa liikennesäännöille, jotka eivät ole hänen mieleisiään, mutta ”mielettömiä ovat ne, jotka tekevät pilaa syyllisyydestä”. (Sananl. 14:9, Um) Keisarilla on oikeus päättää, millaiset liikennesääntöjen tulee olla, ja ne ovat ihmisten suojelemiseksi. Koska tämä sääntely ei ole Jumalan lakien rikkomista, niin kristityn täytyy osoittaa sitä kohtaan tottelevaisuutta kuin Jumalalle.
TYÖSSÄ
Liikkeilläkin on sääntönsä. Joku voi ajatella, ettei hän koskaan varastaisi rahaa eikä kauppatavaraa työnantajiltaan, koska se olisi epärehellistä. Mutta ottaako hän yhtiön postimerkkejä, kirjoituspaperia tai muuta tavaraa henkilökohtaiseen käyttöönsä? Kynän tai liittimienkin ottaminen olisi epärehellisyyttä, jollei yhtiö oikeuta siihen, koska ne ovat sen omaisuutta.
Niin on myös yhtiön puhelimen käyttö henkilökohtaisissa asioissa. Kun yhtiö kieltää sen, niin sen tekeminen on silloin epärehellistä siitä huolimatta, kuinka monet muut ehkä niin tekevät. Kristityn velvollisuus on maksaa henkilökohtaisista soitoistaan, koska hän käyttää välineitä, jotka eivät ole hänen omiaan. Samanlaiseen epärehelliseen menettelyyn sisältyvät kaikki monet puhelinpalvelumuodot, ellei niistä makseta. Tällainen merkitsee varastamista, koska henkilö pidättää rahan, mikä häntä vaadittaisiin tavallisuudessa maksamaan soitosta. Ja jos sinä ajattelet, että soiton maksamatta jättäminen ei ole todellisuudessa epärehellistä, niin koettelehan teoriaasi kysymällä puhelinyhtiöltä, mitä se ajattelee siitä!
Liikkeet sallivat toisinaan työntekijäin ostaa tavaroita alennetuin hinnoin ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön. Jotkut työntekijät ajattelevat voivansa myydä nämä tavarat jälleen alennushinnoin ystävilleen tai sukulaisilleen auttaakseen heitä säästämään rahaa. Mutta tämä ei ole rehellistä, koska se ei ole yhtiön nimenomaisen järjestelyn mukaista. Sillä on oikeus määrätä säännöt. Kristityn täytyy mukautua niihin.
Joillakuilla on kulunkitili maallisen työnsä yhteydessä. Kristitty on huolellinen siinä, ettei hän pyöristä numeroita lähinnä suuremmiksi eikä laske mukaan eriä, mitkä ovat todellisuudessa henkilökohtaisia eivätkä tarkoitettuja yhtiön maksettaviksi. Kristitty panee kulunkitililleen ainoastaan sen, mitä hän on todellisuudessa kuluttanut ja minkä yhtiö sallii, ei mitään muuta.
Tarkastelkaamme myös valehtelemista työnantajalle vapaa-ajan saamiseksi työstä. Sitä, mitä jotkut saattavat pitää hyvänä syynä valehtelemiselle, ei voida kuitenkaan puoltaa Jumalan rehellisyysmittapuitten mukaan. Ehkä he ajattelevat, että se olisi aivan oikein, jos he haluaisivat päästä kristilliseen konventtiin ja luulisivat, ettei heidän työnantajansa lupaisi heille vapaa-aikaa. Mutta miten kristitty voisi puolustella valehtelemista työnantajalle päästäkseen konventtiin, missä opetetaan Jumalan sanaa ja edistetään kristillistä käytöstä, myöskin rehellisyyttä? Sellainen ajattelu on epäjohdonmukaista, jopa ulkokultaista. Useimmissa tapauksissa työnantaja kunnioittaa rehellisyyttäsi halutessasi lomaa konventtia varten. Mutta vaikka se johtaisi työpaikkasi menettämiseen, koska sinä etsit ensin Valtakuntaa, niin Jumala ei hylkää sinua, kun sinä teet niin kuin on oikein. – Matt. 6:33.
Kristityt työskentelevät usein talousapulaisina, jolloin he joutuvat siivoamaan, keittämään ja suorittamaan muita taloustöitä. Vaikka he saattavat tietää, että on väärin ottaa vaatteita, ruoka-astioita, hopeaa tai muita tavaroita, niin huomaavatko he, että on yhtä väärin ottaa sellaisiakaan tavaroita, joita ei yhtä helposti kaivata? Jauhojen, sokerin, hedelmien tai kasvisten ottaminen on yhtä paljon varastamista, yhtä epärehellistä, kuin jos veisi mukanaan arvokkaamman tavaran. Jos työnantaja antaa nimenomaan työntekijälleen jotain näistä, asia on toinen. Mutta täytyy olla varovainen, ettei selitä työnantajan anteliaisuuden jossain tilaisuudessa merkitsevän, että näpistely on oikeutettua. Se ei ole.
REHELLISYYS KAIKESSA
Rehellisyyttä osoitetaan monilla muillakin tavoilla. Se tulee kysymykseen myös lainattaessa jotain toisilta. Sinun tulee palauttaa, mitä lainaat, määräaikana tai jo ennemmin. Tavara saattaa olla vähäinen, etkä sinä ehkä pidä sitä minkään arvoisena, mutta mitä tapahtuisi, jos sinä yrittäisit lainata hiukankin rahaa pankista etkä maksaisi sitä takaisin aikanaan? – Ps. 37:21.
Kristillisissä seurakunnissa määrätään tietyt henkilöt käsittelemään rahoja, joita tarvitaan kulujen maksamiseen. Tämän rahan käyttäminen vähäisessäkin määrin itseään varten, vaikka kuinka lyhyeksi ajaksi, olisi epärehellistä. Vaikka jollakulla ei olisi yhtään rahaa, hän ei saa koskaan ajatella käyttävänsä rahaa, mikä ei kuulu hänelle, ilman omistajan myöntymystä. Se ei ole suinkaan pikkuseikka. Juudas Iskariot käytti väärin hänen huostaansa uskottua rahaa, ja hänet leimattiin ”varkaaksi”. (Joh. 12:6) Hänet kohtasi ennenaikainen kuolema ulkopuolella Jumalan suosion.
Joku tekee toisinaan sellaista, mitä hän häpeää. Hän ajattelee, että toiset halveksivat häntä, jos tietäisivät siitä. Vaikka meillä ei suinkaan ole velvollisuutta levitellä elämämme yksityisasioita jokaiselle, niin kristityllä ei ole kuitenkaan oikeutta valehdella pelastaakseen maineensa, jos asia tulee seurakunnan tuomiovaltaisen komitean eteen ja häntä pyydetään kertomaan totuus.
Ymmärrä, että epärehellisyys pienissä asioissa johtaa epärehellisyyteen suurissa asioissa. Tapahtumain kulku alkaa vähäisestä ja päättyy suureen. Mieli mukautuu vähitellen suurempiin rikkomuksiin joka kerta, kun pienempiä ei vastusteta. Jeesus sanoi: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on?” – Luuk. 16:10–12.
Jos rakastat Jumalaa, jos haluat elää hänen vanhurskaassa uudessa asiainjärjestyksessään, niin haluat olla rehellinen ja tehdä sitä, mikä on oikein. ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää.” – 1. Piet. 3:10, 11.
Ole siis rehellinen kaikessa. Silloin sinäkin voit sanoa samoin kuin apostoli Paavali: ”Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.” – Hepr. 13:18.