Säilytä hyvä omatunto
Mikä omatunto on? Miten sen tulee toimia?
”OLKOON omatunto oppaasi”, monet sanovat. He tarkoittavat tällä sitä, että sinun omatuntosi opastaa sinua tekemään sitä, mikä on oikein.
Mutta millainen omatunto? Kenen, millaisten olosuhteitten, millaisen ympäristön tai opetuksen valmentama? Kenen ”oikeaa” koskevan käsityksen kanssa sopusoinnussa se opastaa sinua? ”Viisas” sanonta ei vastaa näihin kriitillisiin kysymyksiin.
Varkaan omatunto sallii hänen varastaa. Valehtelijan omatunto sallii hänen valehdella. Murhaajan omatunto sallii hänen murhata. Ilmeisesti ei ole suinkaan yhdentekevää, millainen omatunto ihmisellä on. On olemassa huono omatunto samoin kuin hyväkin. Huono omatunto saadaan ravitsemalla mieltä huonoilla tiedoilla ja tekemällä jatkuvasti vastoin sitä, minkä tietää oikeaksi. Silloin omatunto turtuu, paatuu, kunnes se ehkä lopulta ei enää erota oikeaa väärästä. Tarkoituksenmukaisuus- tai hyötynäkökohdat saattavat sen sijaan korvata sen toiminnan oppaana.
KEHITÄ HYVÄ OMATUNTO
Omatunto on oikean ja väärän sisäistä tuntemista vaikuttimien ja tekojen suhteen. Se on se mielen ominaisuus, mikä ajaa ihmistä tekemään tai jättämään tekemättä sitä, mikä on oikein, ja välttämään tai olemaan välttämättä sitä, mikä on väärin.
Vanhurskautta rakastava haluaa varmasti välttää sitä, mikä on väärää, sillä väärin tekeminen merkitsee Jumalan suosion, jopa elämän toivonkin menettämistä. Apostoli Pietari varoitti: ”Moni on seuraava heidän irstauksiaan . . . mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” – 2. Piet. 2:2, 3.
Mutta miten hyvä omatunto kehittyy? Jumalan sana neuvoo: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on.” (Kol. 3:2) Pitämällä mielensä keskittyneenä Jumalan teihin, Häneltä tulevaan viisauteen, ihminen voi alkaa kehittää hyvää omaatuntoa. Tämä viisaus tulee Jumalan sanassa, Raamatussa, olevien Jumalan päätösten tuntemuksesta. Apostoli Paavali osoitti tämän sanoessaan: ”Pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla.” – Kol. 3:10, Um.
Hyvän omantunnon kehittämiseksi ihmisen täytyy hankkia täsmällistä tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta hänen täytyy myös elää sen mukaan. Jollei hän tee sitä, minkä hän tietää olevan oikein, niin se paaduttaa lopulta hänen hankkimansa hyvän omantunnon. Hän huomaa silloin luisuvansa huonoille teille ajattelussaan ja toiminnassaan. Tekeminen eikä vain kuuleminen on tärkeätä, kuten opetuslapsi Jaakob huomautti: ”Pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” – Jaak. 1:21, 22.
HYVÄ OMATUNTO TOIMINNASSA
Omatunto, joka on valmentunut Jumalan sanan tottelemisessa, ohjaa meitä oikein ihmiskunnan levottoman meren ja oikean ja väärän ristiriitaisten mittapuitten keskitse, samoin kuin laivan peräsin ohjaa sitä läpi levottomien vesien. Se on kuin häränajajan tutkain, mikä pitää meidät Jumalan oikeilla teillä ja pistää meitä, kun olemme tehneet väärin.
Sinä olet epäilemättä kokenut tätä, kun olet ollut huolestunut jostain tekemästäsi, minkä tiesit vääräksi. Se aiheutti sinulle suurta tuskaa. Sinä olet saattanut menettää unesi sen takia, ehkä se on pannut sinut itkemäänkin. Tällöin on omatunto toiminnassa ja se vaikuttaa sinuun auttaen sinua kurittamalla menneitten erehdysten takia, niin että voisit karttaa tulevia. Se muistuttaa sen henkilön tapausta, joka ei maksanut verojaan niin kuin olisi pitänyt, mutta joka vuosia myöhemmin lähetti verovirastoon rahan, koska hänen omatuntonsa vaivasi häntä koko ajan. Omatunto on siis oikealla tavalla valmennettuna väkevä hyvään ohjaava voima.
Muodostettaessa ja säilytettäessä hyvää omaatuntoa on tärkeätä tuntea Jumalan suuri armo menneitten hairahdusten anteeksi antamisessa. Omantunnon ei tule vaivata ihmistä pysyvästi väärinteon takia, minkä hän suoritti sitä ennen kuin hän sai hyvän omantunnon, tai vääryyden takia, jota hän on pyytänyt anteeksi saatuaan hyvän omantunnon. Jumalan ihmeellinen lupaus kuuluu: ”Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:34) Jesajankin kautta Jumala vakuuttaa: ”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” (Jes. 1:18) Tarttukaamme tähän rakastavan, armollisen Jumalan sanaan ja luottakaamme siihen, että hän antaa anteeksi menneet hairahdukset, kun me vilpittömästi pyydämme anteeksiantoa ja palvelemme häntä jatkuvasti.
Eräs tärkeä seikka tietää on, että vaikka Jumalan sana antaakin meille täsmällisen tiedon, mikä tarvitaan oikeaan ajatteluun ja oikeaan toimintaan, niin se ei esitä yksityiskohtaista luetteloa juuri niistä tilanteista, joissa me saatamme olla, eikä anna seikkaperäistä vastausta, mitä täsmälleen kunkin henkilön tulee tehdä. Mutta se esittää meille periaatteet, jotka soveltuvat joka tilanteeseen. Jokaisen kristityn on harjaannutettava omaatuntoaan niin, että hän pystyy soveltamaan näitä periaatteita oikein, jonkun toisen tarvitsematta sanoa hänelle, mitä on milloinkin tehtävä, kun ratkaisua oikean ja väärän välillä vaaditaan. Kristityillä on tosiaan velvollisuus Jumalaa kohtaan edistyä kypsyyteen ratkaisujen teossa. Heidän täytyy tulla ’ymmärrykseltä täysi-ikäisiksi’. – 1. Kor. 14:20.
EI MITEN LÄHELLE, VAAN MITEN KAUAS
Jotkut ajattelevat, että koska Jumalan sana tai Jumalan näkyvä järjestö ei nimenomaan kiellä jotain, niin sitä on oikein tehdä. Mutta pelkästään se, ettei jokin ole kiellettyä, ei merkitse sitä, että se on kristittyjä varten. Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:14) Kristitty ei yritä siis katsoa, miten lähelle hän voi mennä maailmaa ja sen huonoja teitä, koska jotkin asiat eivät ole nimenomaan kiellettyjä, vaan hän valmentaa omaatuntoaan näkemään, miten kauas hän voi päästä pahasta, jottei se saastuttaisi häntä.
Henkilö saattaa tietää, että on väärin tehdä huorin, varastaa, juopua tai tehdä muitakaan räikeitä syntejä. Hän ajattelee, ettei hän koskaan halua harjoittaa moisia asioita, joita vastaan Raamattu selvästi puhuu. Mutta salliiko hän itsensä osallistua toimintoihin, mitkä voisivat johtaa niihin, vain siksi, ettei noita toimintoja vastaan ole mitään nimenomaista sääntöä? Jollei henkilö halua harjoittaa haureutta, niin antautuuko hän kuitenkin läheiseen kosketukseen muiden vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kuin oman aviopuolisonsa kanssa? Näin ei voida säilyttää hyvää omaatuntoa, sillä hän sallii sen joutua ankaraan koetukseen, mitä se ei ehkä kestä.
Henkilö, joka haluaa säilyttää hyvän omantunnon, ei vältä ainoastaan sellaista, mikä on selvästi pahaa, vaan myös sitä, mikä saattaa johtaa pahaan. Hän näyttää, että Jumalan laki on hänen sydämessään ja että hän tekee sitä, mikä on oikein, koska hän rakastaa sitä, mikä on oikein, eikä sen vuoksi, että hän noudattaa muodollisesti pitkää käskyjen ja kieltojen luetteloa. (Jer. 31:33; Matt. 6:33) Hänellä on sama mielentila kuin Jeesuksella Kristuksella, josta sanottiin: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta.” (Hepr. 1:9) Jos joku haluaa varjeltua esimerkiksi moraalittomuudelta, hänen tulee pidättyä läheisestä seurustelusta sellaisen kanssa, joka ei ole hänen puolisonsa. Hän on huolellinen siinä, ettei etsi vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan seuraa ollessaan liian nuori mennäkseen naimisiin. Kun hän myöhemmin seurustelee avioliittotarkoituksessa, hän säilyttää hyvän omantuntonsa muistaen, että seurustelu ei ole lupa kevytmieliseen sukupuoliseen käyttäytymiseen.
Jokainen, joka haluaa tehdä sitä, mikä on oikein, pidättyy myös seurustelemasta henkilöiden kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta. On varmaa, että ”huono seura hyvät tavat turmelee”. (1. Kor. 15:33) Mitä enemmän joku seurustelee sellaisten kanssa, jotka eivät pyri säilyttämään hyvää omaatuntoa, sitä enemmän hänen oma omatuntonsa juurtuu pahuuteen. Se on väistämätöntä. ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7) Jumalan sana osoittaa selvästi, että huono seura turmelee hyvät tavat. Älä pilkkaa häntä sanomalla tai käyttäytymällä niin kuin et uskoisi sitä!
ÄLÄ LOUKKAA OMAATUNTOA
Kun ponnistelet hyvän omantunnon säilyttämiseksi, niin sinun on pidettävä mielessäsi oman käyttäytymisesi vaikutus toisiin. Hyvä omatuntosi ei ehkä häiriintyisi jonkin sellaisen tekemisestä, mikä on oikein Jumalan ohjeitten mukaan, mutta toisen omatunto saattaa häiriintyä. Kenties haluaisit juoda viiniä, syödä joitain ruokia tai tehdä jotain muuta sellaista, minkä Raamattu osoittaa täysin sopivaksi. Mutta entä jos toinen, jonka omatunto on heikompi, loukkaantuu? Silloin olisi parempi olla pitämättä kiinni oikeuksistasi ja luopua siitä, mikä loukkaa toisen omaatuntoa. Noudata Paavalin varoitusta: ”Kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.” – 1. Kor. 8:12, 13; 10:24, 25.
Voi olla päinvastoinkin. Sinä voit järkyttyä siitä, mikä ei ehkä häiritse toista kypsää kristittyä. Se ei merkitse sitä, että sinun tulee yrittää tehdä, mitä hän tekee, omantuntosi loukkaamisen kustannuksella. Jos sinusta on vääräin tehdä jotain nimenomaista, niin älä tee sitä, minkä tunnet vääräksi, mikäli kieltäytymisesi ei ole vastoin Jumalan periaatteita. Voit myöhemmin nähdä asiat samalla tavalla kuin tuo toinenkin. Sitten on kylliksi aikaa tehdä, mitä hänkin tekee, ja tällä kertaa loukkaamatta omaa omaatuntoasi. Kun emmit, älä tee. Mitään ikävyyttä ei tule siitä, että et ryhdy toimenpiteeseen, mikä antaisi piston omalletunnollesi, mutta vahinko voi koitua siitä, jos jätät varoituksen huomioon ottamatta, koska se voi tasoittaa tietä omantuntosi vakavammille loukkauksille.
Älä anna minkä omantunnon tahansa olla oppaasi. Toimi ahkerasti Jumalan sanan valmentaman hyvän omantunnon vahvistamiseksi ja säilyttämiseksi. Älä hellitä siitä, vaikka olisit sellaisten ympäröimä, joilla on huono omatunto. Älä työnnä syrjään hyvää omaatuntoasi, niin kuin jotkut ovat tehneet, sillä se merkitsisi uskosi haaksirikkoa ja Jumalan suosion menetystä. (1. Tim. 1:18–20) Jos rakastat sitä, mikä on oikein, ja jos haluat elää Jumalan lupaamassa vanhurskaassa uudessa asiainjärjestyksessä, niin säilytä ”hyvä omatunto” hinnalla millä hyvänsä. – 1. Piet. 3:16.