Vihkiäiset Brooklynin Beetelissä
”NYT on laajentumisen aika!” Näin kuuluivat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentin N. H. Knorrin sykähdyttävät sanat maanantai-iltana, lokakuun 10. päivänä 1960, Brooklynissa (N. Y., USA) olevan uuden Beetel-rakennuksen vihkiäisissä. ”Tämä uusi 12-kerroksinen rakennus”, veli Knorr sanoi, ”on Jehovan järjestölleen suoman siunauksen ilmaus.”
Uuden rakennuksen kauniiseen Valtakunnansaliin oli kokoontunut 630 henkeä, Brooklynin Beetel-perhe sekä toiset veljet, jotka olivat työskennelleet rakennuksella. ”Tämän rakennuksen kauneus johtuu teidän käsistänne”, veli Knorr sanoi, sillä vaikka eräs rakennusyhtiö olikin palkattu tekemään suuren osan työstä, niin nämä veljet olivat suorittaneet puhdistuksen, maalaamisen, laattaverhouksen ja muun työn, mikä teki rakennuksesta tosiaan ihmeen kauniin. Niin, heillä oli ollut suuri osuus työssä, joten he säästivät huomattavasti kuluja ja takasivat rakennuksen paremman laadun.
”Tämä järjestö kasvaa”, veli Knorr lausui painokkaasti, ja uutta rakennusta tarvitaan toden teolla. Meitä oli vuonna 1950 vain 355 jäsentä Beetel-perheessä; vuonna 1955 oli 445; nyt vuonna 1960, on päämajan perheessä 607 jäsentä, ja majoitusmahdollisuudet ovat olleet ylikuormitetut.
TIETOJA RAKENNUKSESTA
Kertoessaan joitakin seikkoja uudesta rakennuksesta veli Knorr sanoi, että paikalla olleitten vanhojen rakennusten purkaminen alkoi joulukuun 8. päivänä 1958 ja päättyi huhtikuun 8. päivänä 1959. Toukokuun 21. päivänä 1959 suoritettiin ensimmäinen betonivalu – betonia käytettiin kaikkiaan 12 658 tonnia vahvistettuna 472 tonnilla terästä, ja noin 230 000 tiiltä käytettiin rakennuksen ulkoseinään. Eräs rakennuksen poikkeuksellisista seikoista on tunneli, mikä yhdistää uuden rakennuksen 124 Columbia Heightsilla olevaan Beetel-kotiin.
Uusi rakennus on L:n muotoinen pitkän sivun lähtiessä Columbia Heightsilta pitkin Orange Streetiä Willow Streetille. L:n lyhyt sivu on Willow Streetin varrella. Rakennuksen kaksi ensimmäistä kerrosta on ympäröity marmorilla ja lasilla, ja tätä osaa käytetään toimistoja ja koulua varten.
Veli Knorr kertoi myös eräästä uuden rakennuksen ihastuttavasta puolesta: pihasta ja puutarhoista. Columbia Heightsia vastapäätä on kahden takorautaisen portin pielessä kaksi tiilistä tehtyä tukipatsasta, jotka kannattavat ulkopuolella takorauta-aitaa. Rakennukseen kuljetaan näiden patsaitten välistä pitkin sinistä laattakivitietä. Keskellä pihaa, mikä on 38 metriä pitkä ja yli 13 metriä leveä, on sinisistä keramiikkalaatoista tehty lammikko. Pihasta ”tulee kaunis puutarha, pienoismetsä”, veli Knorr sanoi. Paitsi lukuisia kukkasarkoja siinä tulee olemaan monenlaisia puita, kuten koivuja, kuusia, sokerivaahteroita ja korealaisia kirsikkapuita.
KOULUTILAT
Uuteen rakennukseen majoitetaan Vartiotornin Gilead-koulu, mikä muutetaan Beeteliin, veli Knorr sanoi. Uuden rakennuksen toiseen kerrokseen on sijoitettu Willow Streetin varrelle neljä kaunista luokkahuonetta. Samassa kerroksessa on pihan puolella tilava luentosali, mihin koko oppilaskunta voi kokoontua. Tämän yläpuolella kolmannessa kerroksessa on kuusiosastoinen koulun kirjasto halleineen. Kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kerroksessa on oppilaitten huoneita.
Seuran presidentti selitti, että lokakuun 17. päivästä lähtien kutsutaan kierros- ja piiripalvelijoita Yhdysvalloista ja Kanadasta kouluun Brooklyniin, niin että heille kaikille voidaan antaa Valtakunnan palveluskoulun kurssi, mitä nyt annetaan seurakunnanpalvelijoille Valtakunnan palveluskoulussa South Lansingissä. Sitten, tammikuun 1. päivän tienoilla 1961 alkaa saapua opiskelijoita maan ääristä, suunnilleen sata joka vuosi, uudelle koulukurssille Vartiotornin Raamattukouluun Gileadiin. Vaikka he viipyvätkin noin vuoden Beetelissä, niin varsinainen Gilead-koulun kurssi kestää kymmenen kuukautta. Heidät valmennetaan siten, että kuka tahansa heistä voi mennä mihin hyvänsä Seuran haaratoimistoon ja suorittaa mitä tarvittavaa työtä tahansa. Säännöllisten luokkahuoneissa suoritettavien kurssien ohella on käytännöllistä valmennusta Seuran toimistoissa ja painossa ja kodissa.
Eräs Beetel-perheen pohtimista seikoista on, missä näin nopeasti kasvava perhe aterioi, koska nykyinen ruokasali on tungokseen asti täynnä. Veli Knorr selitti, että 136 Columbia Heightsin varrella sijaitseva Valtakunnansali muutetaan toiseksi ruokasaliksi.
Veli Knorrin puhe uudesta rakennuksesta ja uuden maailman yhteiskunnan laajenemisesta oli mitä rohkaisevin kaikille läsnäolijoille. ”Me olemme erittäin kiitollisia Jehova Jumalalle tästä rakennuksesta”, Seuran presidentti sanoi lopuksi, ja hän kiitti rukouksessa Jehova Jumalaa rakennuksesta ja tuona päivänä koetuista siunauksista. Beetel-perhe arvosti erityisesti Seuran järjestelyjä tässä tilaisuudessa, mihin kuului käynti painossa ja uudessa kodissa sekä erikoisateria Beetelissä työskenteleville.
MUITA PUHEITA
Kaikilla läsnäolijoilla oli ennen veli Knorrin vihkimispuhetta ilo kuulla kolmea puhujaa Beetel-perheestä. Ensinnä nousi lavalle laulun ja rukouksen jälkeen A. H. Macmillan, joka on ollut Seuran yhteydessä vuodesta 1900 lähtien. Veli Macmillan kertoi, että Seura muutti 51 vuotta sitten Alleghenystä, Pennsylvaniasta, Brooklyniin, jolloin päämajan perheeseen kuului ainoastaan 30 jäsentä. Mikä vastakohta nyt! Veli Macmillan painotti sitä valmennusta, mitä Jehova Jumala antaa nyt kansalleen. Hän sanoi, että uusi rakennus on pystytetty valmennusta varten, mikä jatkuu uuteen maailmaan saakka. Viitaten niihin moniin vuosiin, joina hän oli ollut Seuran erikoisedustajana, veli Macmillan sanoi etujaan arvostaen: ”Jos minun pitäisi suorittaa kuusikymmentä palvelusvuottani uudelleen, niin minä työskentelisin ankarammin, ahkerammin.”
Seuran sihteeri-rahastonhoitaja, Grant Suiter, seurasi veli Macmillania. Veli Suiter puhui Seuran rakennustoiminnan rahoittamisesta vuosien mittaan. Hän painotti sitä tosiasiaa, että Seuran rakennukset on aina rahoitettu uuden maailman yhteiskunnan piirissä. Hän selitti, että maailman pankit ja laitokset ovat tarjonneet lainojaan Seuralle, mutta niitä ei ole koskaan tarvittu, koska veljet ovat vastanneet niin hyvin lahjoista ja lainoista. Seuran rakennusten rahoittamisen ovat aina suorittaneet Jehovan todistajat.
Seuran varapresidentti, F. W. Franz, puhui seuraavana. ”Eikö tämä ole kummallinen vastakohta?” hän aloitti. ”Me olemme täällä Willow Streetillä [suomeksi Pajukadulla], ja me lauloimme juuri yhden Siionin lauluista. Jumalan kiitos, että me emme ole kuitenkaan Baabelin virtain vierillä emmekä ole ripustaneet harppujamme siellä oleviin pajuihin! Me olemme Willow Streetillä, mutta me olemme alkaneet laulaa Siionin lauluja vapaana kansana todistaen Jehova Jumalan laupeudesta.” – Ps. 137:1–4.
Viitaten Jehovan järjestön laajentumiseen veli Franz sanoi: ”Tämä paikka on vertauskuva koko maailmanlaajuisesta tilanteesta”, laajennuksesta ja kunniankirkkaudesta. Uusi rakennus, veli Franz sanoi, on ”loistavan kaunis” ja muistuttaa meille psalmistan sanoja, että kaikki Jehovan temppelissä oleva puhuu hänen loistostaan ja kunniastaan. Uusi Valtakunnansali, johon mahtuu noin 750 henkeä, on ilmapiiriltään ilahduttava ja sopii siten uuden maailman yhteiskunnalle. Salin kauneutta korostaa seinien pähkinäpuupäällyste ja pohjoispäässä puoliympyrän muotoinen lava, mikä on koristettu kahdella kasviasetelmalla.
Viitaten näihin kahteen Beetel-rakennukseen veli Franz sanoi: ”Ne eivät ole suinkaan pelkkiä asuinrakennuksia, vaan työrakennuksia, mitkä on vihitty valistustarkoitukseen. Tämä on suurenmoisin valistuslaitos koko maailmassa.”
Seuran presidentti piti sitten varsinaisen vihkiäispuheen, ja koko ohjelma vei kaksi ja puoli tuntia. Veli Knorrin loppurukouksen jälkeen oli kymmenen minuutin tauko, ja Beetel-perhe aloitti sen jälkeen klo 22.25 Valtakunnansalin säännöllisen käytön tavanomaisella maanantai-iltaisella Vartiotornin tutkistelullaan. Se oli mitä onnellisin päivä Brooklynin Beetel-perheelle, ja Brooklynin Beetelissä pidetyt vihkiäiset tähdentävät veli Knorrin sanoja siitä, että ”nyt on laajentumisen aika!”