Sarjan 26. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Kuudennella, viidennellä ja neljännellä vuosisadalla ennen Kristusta hallinneen laajan Persian valtakunnan kuninkaan Kyyroksen kolmantena vuonna sai Jehovan profeetta Daniel enkelin välityksellä viimeisen näkynsä, minkä Daniel kuvailee meille profeetallisen kirjansa 11. ja 12. luvussa. Profeetallinen näky ennustaa ensiksi Persian valtakunnan, Raamatun historian neljännen maailmanvallan, häviämisen. Se ei voita Kreikkaa. Se kukistuu tosiaan lopulta Kreikan edessä, koska enkeli sanoi, ”nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo”. (Dan. 11:3) Tämä Kreikan kuningas osoittautui kuuluisaksi Aleksanteri Suureksi. Hän kohotti Kreikan valtakunnan Raamatun historian viidenneksi maailmanvallaksi. Kuten Danielin kirjan 11. luvun ennustuksessa on edeltäkerrottu, niin Aleksanteri Suuri kuoli Babylonissa vuonna 323 eKr. Hänen valtakuntansa jakaantui joksikin ajaksi neljäksi hellenistiseksi valtakunnaksi, joita hallitsivat Aleksanteri Suuren kenraalit. Kenraali Seleukos Nikator valtasi Babylonian, Meedian, Syyrian, Persian ja Indus-virrasta itään olevat maakunnat; ja hänestä hänen poikansa Antiokhos I:n kautta jatkunut kuninkaallisten hallitsijoitten huone tuli tunnetuksi ”Pohjan kuninkaana”, koska he hallitsivat Jerusalemista pohjoiseen olevasta Syyriasta. Kenraali Ptolemaios Lagos otti haltuunsa Egyptin, Libyan, Arabian, Palestiinan ja Koilesyyrian, ja hänestä polveutunut kuninkaallisten hallitsijain huone tunnettiin ”Etelän kuninkaana”, koska he hallitsivat Jerusalemista etelään olevasta Egyptistä käsin.

19. Kuka se ruhtinas oli henkilökohtaisesti, joka ”voimistui häntä vastaan”, ja mitä osaa hän ja hänen seuraajansa näyttelivät?

¹⁹ Kuka on sitten se toinen Aleksanterin ruhtinas eli sotapäällikkö, jonka enkeli sanoi ”voimistuvan häntä vastaan” ja jonka valta oli oleva ”suuri valta”? Hän on kenraali Seleukos Nikator, joka omaksuu nyt ”Pohjan kuninkaan” osan. Häntä seurasi hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Antiokhos I (Soter eli Pelastaja). Tätä kuningasta ei oteta huomioon enkelin ennustuksessa, koska hän kuoli taistellessaan galatalaisia vastaan Vähässä-Aasiassa eikä ”Etelän kuningasta” vastaan. Häntä seurasi hänen poikansa Antiokhos II, jota ruvettiin kutsumaan lisänimellä Theos eli ”Jumala”. Hän nai Laodike-nimisen naisen, ja hän nimitti heidän vanhimman poikansa isoisän mukaan Seleukokseksi.

20. Kuka oli tämän ”Etelän kuninkaan” tytär, ja minkä käännöksen hänen isänsä toimitti alulle?

²⁰ Mutta entä sitten? Enkeli kertoo: ”Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjan kuninkaan tykö saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima; eikä pysy Pohjan kuningas, ei hänen käsivartensa. Ja tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen isänsä ja se, joka häntä aikoinaan auttoi.” (Dan. 11:6) Kuka tämä ”Etelän kuninkaan tytär” on? Hän on Berenike, Egyptin Ptolemaios II:n (Filadelfos) tytär. Perimätiedon mukaan tämä Egyptin kuningas osoitti ystävällisyyttä juutalaisia alamaisiaan kohtaan ja pani alulle henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten kääntämisen kreikan kielelle. Tästä oli tuloksena lopulta kuuluisa kreikkalainen Septuaginta-käännös, mitä kreikkaa puhuvat kristityt käyttivät ensimmäisellä vuosisadalla jKr.

21. Mitä tehtiin sopimuksen mukaan tälle Etelän kuninkaan tyttärelle, ja mikä tästä seurasi?

²¹ Kuningas Ptolemaios II kävi kaksi sotaa Syyrian ”Pohjan kuninkaan” Antiokhos II:n (Theoksen) kanssa. Nämä kaksi kuningasta tekivät vuonna 250 eKr. rauhansopimuksen. Tämän liiton eli ”sopimuksen” hinnaksi piti pohjoisessa olevan Syyrian kuninkaan, Antiokhos II:n, naida kuningas Ptolemaios II:n tytär Berenike. Mutta Antiokhos II oli jo naimisissa Laodiken kanssa. Tämä velvoitti näin ollen hänet eroamaan hänestä voidakseen mennä naimisiin Egyptin Bereniken kanssa. Syyrian Antiokhos II sai Bereniken kanssa pojan, josta tuli ”Pohjan kuninkaan” valtaistuimen perijä ja joka siten syrjäytti ensimmäisen vaimon Laodiken pojat.

22. Miten Bereniken ”käsivarsi” ei kestänyt, ja miten hänet ja hänen tuojansa ”annettiin alttiiksi”?

²² Bereniken ”käsivarsi” eli tukeva voima oli hänen isänsä, kuningas Ptolemaios II. Kun hän kuoli vuonna 246–7 eKr., niin Berenikeltä meni ”hänen käsivartensa voima” hänen mieheensä, Syyrian kuninkaaseen Antiokhos II:een nähden. Tämä hylkäsi hänet ja otti takaisin ensimmäisen vaimonsa Laodiken sekä nimitti hänen vanhimman poikansa, Seleukos Kallinikoksen, seuraajakseen Syyrian valtaistuimelle. Onnettomuus kohtasi kaikkia Bereniken suhteita, kuten ennustus oli edeltäsanonut. Ei ainoastaan hänen isänsä, ”hänen käsivartensa”, mennyt, vaan tämän kuninkaan jälkeläinen, hän itse. Hänet luovutettiin pienen poikansa kanssa surmattavaksi Laodiken suunnitelman mukaan. Ne, ilmeisesti hänen palvelijansa, jotka toivat hänet Egyptistä Syyriaan, joutuivat myös kärsimään. Tämä ei rauhoittanut Laodikea. Epäilemättä hän, kuten kerrottiin, myrkytti Antiokhos II:n, joka otti hänet takaisin. Mikä loppu ”jumalalle”! Tämän hän todennäköisesti teki, jottei olisi joutunut erotetuksi toista kertaa. Näin kuolivat sekä Bereniken isä, joka oli siittänyt hänet, että hänen syyrialainen miehensä, joka oli ottanut hänet hetkeksi luokseen. Täten jäi Laodiken vanhin poika, Seleukos II, isänsä lailliseksi perijäksi Syyrian valtaistuimella. Tämä ei suinkaan vahvistanut rauhan asiaa.

23. Ketkä olivat Bereniken ”juuria”?

²³ Tällä oli oleva vastavaikutuksensa, kuten enkeli ennusti sanoen: ”Sitten hänen juurtensa vesoista nousee eräs hänen sijaansa ja tulee sotajoukkoa vastaan, tulee Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja tekee heille mielensä mukaan ja on väkevä.” (Dan. 11:7) Bereniken ”juuret” olivat tietysti hänen vanhempansa, Ptolemaios II (Filadelfos) ja tämän sisarvaimo Arsinoe.

24. Miten ”hänen juurtensa vesoista eräs” nousi, tunkeutui Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja menestyi siellä olevia vastaan?

²⁴ Se erityinen ’hänen juurtensa vesa’, mikä nousi hänen isänsä sijaan, oli hänen veljensä, josta tuli nyt ”Etelän kuningas” Ptolemaios III:na, lisänimeltä Euergetes (”Hyväntekijä”). Hän alkoi ”nousta” isänsä kuoltua omaksumalla vallan kuninkaana. Hän ryhtyi heti kostamaan sisarensa Bereniken Syyrian pääkaupungissa Antiokiassa tapahtunutta murhaa. Hän marssi sotajoukkoineen Syyrian kuningasta Seleukos II Kallinikosta vastaan, jota hänen äitinsä Laodike oli käyttänyt Bereniken ja tämän pienen pojan surmaamisessa. Ptolemaios III tuli Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja toimitti kuningataräiti Laodiken kuolemaan. Hän kulki lisäksi yli Syyrian, valtasi pääkaupungin Antiokian linnoitetun osan ja sen merisataman Seleukian. Sitten hän siirtyi itäänpäin Pohjan kuninkaan ”suuren vallan” läpi ja ryösti Babylonin ja Susan sekä jatkoi marssiaan niin kauas itään kuin Intian rannikoille saakka. Tällä tavalla pakotettiin murhanhimoinen Seleukos II luopumaan Syyrian valtaistuimesta.

25. Miten hän pyyhkäisi pois uskonnollisen häväistyksen, ja minkä nimen hän sai tästä itselleen?

²⁵ Jehovan enkeli ennusti, että Etelän kuningas pyyhkäisee pois myöskin uskonnollisen häväistyksen: ”Myöskin heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinansa Egyptiin; sitten hän muutamia vuosia pysyy Pohjan kuninkaasta erillään.” (Dan. 11:8) Neljännen maailmanvallan Persian kuningas Kambyses oli valloittanut yli kaksisataa vuotta aikaisemmin, farao Psammetik III:n aikana, Egyptin ja oli vienyt riemusaatossa kotiin voitetut Egyptin jumalat, ”heidän valetut kuvansa”. Ryöstäessään nyt Susaa, Persian entistä kuninkaallista pääkaupunkia, ja Babylonia etelän voittoisa kuningas Ptolemaios III valloitti takaisin muinaisen Egyptin poisviedyt jumalat ja otti ne temppelinryöstäjiltä. Hän toi ne takaisin niiden kotimaahan. Hän sai täten itselleen kiitollisilta egyptiläisiltä lisänimen Euergetes eli Hyväntekijä.

26. Miksi hän ’pysyi muutamia vuosia erillään Pohjan kuninkaasta’, ja mitä hän toi mukanaan kotiin?

²⁶ Etelässä, Egyptissä, syntyneet sisäiset vaikeudet vaativat voittoisan Ptolemaios III:n paluuta takaisin Niilin maahan. Koska hänen oli kukistettava kapina kotona, niin hän estyi käyttämästä hyväkseen Pohjan kuninkaan suhteen saavuttamaansa menestystä. Niin hän luopui lisävahinkojen tuottamisesta Pohjan kuninkaalle. Paitsi Egyptistä varastettuja jumalia Ptolemaios III toi takaisin sotasaaliina ei vähempää kuin 2 500 ’kallisarvoista astiaa, hopeaa ja kultaa’. Miten hän kuoli vuonna 221 eKr., luonnollisestiko vai murhattuna, sitä ei tiedetä. Historiassa vallitsee siitä ristiriitaisia käsityksiä. Mutta hän eli kauemmin kuin Syyrian kuningas Seleukos II, jolle hän oli kostanut.

27. Miksi Pohjan kuningas palasi tultuaan Etelän kuninkaan valtakuntaan?

²⁷ Mitä Pohjan kuningas teki käyttäessään tilaisuutta hyväkseen? Enkeli ennusti sen: ”Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palajaa takaisin maahansa.” (Dan. 11:9) Nöyryytetty Seleukos II iski takaisin kostoksi. Hän tuli etelään Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta joutui häviölle. Hän perääntyi häpeällisessä paossa sotajoukkonsa pienen jäännöksen kanssa Syyriassa olevaan pääkaupunkiinsa Antiokiaan vuonna 242 eKr. Hänen lisänimensä Kallinikos, ”Loistavan voittoisa”, osoittautui vääräksi. Hän kuoli ennen nöyryyttäjäänsä, Egyptin Ptolemaios III:ta, ja häntä seurasi hänen poikansa Seleukos III, lisänimeltä Keraunos (”Ukonnuoli”). Salamurha lopetti äkkiä tämän pojan hallitsemisen vähempään kuin kolmeen vuoteen. Hänen veljensä seurasi häntä Syyrian valtaistuimella Antiokhos III:na, ja häntä alettiin kutsua ”Suureksi”.

28, 29. a) Mitä tapahtui Pohjan kuninkaan vanhemmalle pojalle? b) Miten nuorempi poika hyökkäsi, tulvi ja tuli toistamiseen, ja mihin hän tunkeutui?

²⁸ Enkeli ennusti näistä Syyrian kuninkaan Seleukos II Kallinikoksen kahdesta pojasta: ”Ja hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat. Ja hän hyökkää ja kuohuu ja tulvii, hän tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen linnoitukseensa asti.” – Dan. 11:10.

²⁹ Toinen poika, Seleukos III (Keraunos), kuoli salamurhaajan aseesta ollessaan sotaretkellä länttä kohti Vähässä-Aasiassa. Hänen veljensä, toinen poika, Antiokhos III Suuri, kokosi suuren sotajoukon hyökätäkseen Etelän kuninkaan – joka oli nyt Ptolemaios IV, lisänimeltään Filopator – valtakunnan kimppuun. Uusi Pohjan kuningas, Antiokhos III, joutui lopulta ristiriitaan Rooman nousevan vallan kanssa. Mutta ensin hän johti sotavoimansa pyyhkäisemään pois Egyptin voitot, ja hän anasti takaisin Seleukian merisataman sekä Koilesyyrian (Onton Syyrian) ja Tyyron merenrantakaupungit ynnä Ptolemaisin ja sen lähikaupungit. Hän löi perinpohjin Ptolemaios IV:n lähettämän ensimmäisen egyptiläisen armeijan. Hän valloitti myöskin monta kaupunkia Palestiinassa Juudean provinssista. Voittoisa Antiokhos III meni talvella Ptolemaissa, noin 40 kilometriä Tyyrosta etelään, olevaan majoituspaikkaan 60 000 soturinsa kanssa. Seuraavana keväänä (vuonna 217 eKr.) hän ”tuli toistamiseen ja tunkeutui hänen linnoitukseensa asti”.

30. Missä Etelän kuningas kohtasi hänet taistelussa, ja mikä annettiin hänen käteensä?

³⁰ Jehovan enkeli näytti, että taistelu oli saava käänteen, sanoen: ”Silloin Etelän kuningas kiukustuu ja lähtee sotimaan häntä vastaan, Pohjan kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta se joukko joutuu hänen valtaansa.” (Dan. 11:11) Etelän kuningas, Ptolemaios IV Filopator (eli Tryfon), lähti katkeroituneena pohjoiseen päin 70 000 miehen armeijan kanssa etenevää vihollista vastaan. He kohtasivat Rafian rannikkokaupungissa, noin 30 kilometriä lounaaseen Gassasta lähellä Egyptin rajaa. Syyrian kuningas Antiokhos III oli ”nostattanut suuren joukon”, 60 000 miehen vahvuisen, mutta se annettiin Etelän kuninkaan käsiin.

31. Miten joukko raivattiin pois taistelussa, mitkä olivat allekirjoitetun rauhansopimuksen ehdot, mutta miksi Etelän kuningas ei ollut kyllin vahva, vaan salli sydämensä paisua?

³¹ ”Ja kun se joukko on raivattu pois, paisuu hänen sydämensä. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei ole kyllin vahva.” (Dan. 11:12) Etelän kuningas Ptolemaios IV raivasi 10 000 miestä Syyrian vihollisjoukoista ja 300 ratsumiestä kuolemaan ja vei 5 000 muuta vankina, mikä merkitsi suurta häviötä Pohjan kuninkaalle. Nuo kaksi kuningasta allekirjoittivat nyt rauhansopimuksen, ja Antiokhos III:n oli pakko luopua Foinikiasta, mihin kuului Tyyro ja Ptolemais ja Koilesyyria, minkä hän oli valloittanut. Mutta hän piti vielä kiinni Syyrian satamakaupungista Seleukiasta. Tämä rauha oli hänelle edullinen, sillä Etelän kuningas ei tukenut voittoaan ollakseen ”kyllin vahva”. Hän antautui huikentelevaan elämään Egyptissä eikä jättänyt seuraajaa, joka olisi tarttunut hyökkäyksen johtoon Syyriaa vastaan. Vain hänen viisivuotias poikansa, Ptolemaios V, jäi Egyptin valtaistuimen perijäksi. Tämä tapahtui monta vuotta ennen kuin hänen syyrialainen vastustajansa, Antiokhos III, itse kuoli. Jehovan enkeli oli ennustanut: Hän ”ei ole kyllin vahva”. Hänen sydämensä ”paisui” tästä voitosta, mutta erityisesti Jehova Jumalaa vastaan. Juuda ja Jerusalem olivat yhä hänen valtansa alaisuudessa, mutta hän asennoitui Jehovan kansaa vastaan.

32. Miten tämä voitettu Pohjan kuningas nousi suuruuteen, ja miten hän joutui tuhoisaan riitaan Rooman kanssa?

³² Kun Pohjan kuningas Antiokhos III joutui häviölle Rafiassa, niin hän vetäytyi Syyriassa olevaan pääkaupunkiinsa Antiokiaan. Toisin kuin hänen voittoisa vastustajansa hän nousi maalliseen suuruuteen ansaiten arvonimensä Mégas, Suuri. Hän kohdisti sotilaalliset lahjansa itään päin ja voitti partialaiset vuonna 209 eKr. Hän ulotti seuraavana vuonna retkensä vielä kauemmas itään, syvällä Aasiassa olevia baktrialaisia vastaan. Nämä menestykselliset retket hankkivat hänelle arvonimen ”Suuri”. Kääntyen nyt länttä kohti hän valtasi Efeson Vähässä-Aasiassa ja teki siitä pääkaupunkinsa. Hän meni Hellesponton (Dardanellien kapean salmen) ylitse Eurooppaan. Siellä hän rakensi uudelleen Lysimakhian kaupungin, minkä Aleksanterin kenraali Lysimakhos oli perustanut. Rooma pyysi häntä tällöin lakkaamaan koskemasta Eurooppaan. Roomalaiset julistivat vuonna 191 eKr. muodollisesti sodan häntä vastaan. Hänet voitettiin lopulta Magnesiassa Vähässä-Aasiassa, lähellä hänen pääkaupunkiaan Efesoa. Kun hän sopi rauhasta Rooman kanssa, niin hän luovutti kaiken Vähässä-Aasiassa olevien Taurus-vuorten Rooman puolella olevat alueet sekä maksoi sakkoja. Hänestä tuli Kleopatran isä ja hän antoi tyttärensä avioksi Etelän kuninkaalle, Ptolemaios V:lle. Siitä lähtien tuli Kleopatra säännöllisesti Egyptin kuningatarten nimeksi Ptolemaiosten suvussa.

33. Miten tämä Pohjan kuningas tuli vuosien lopulla hyvin varustetun sotajoukon mukana ja valloitti alueita Egyptiltä?

³³ Jehovan enkeli ennusti edelleen Pohjan kuninkaasta Antiokhos III:sta: ”Pohjan kuningas nostattaa jälleen joukon, entistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua hyökkää suurella voimalla ja runsailla varustuksilla.” (Dan. 11:13) Tässä ennustettuja ”aikoja” eli vuosia osoittautui olevan kaksitoista tai enemmänkin Rafian taistelun jälkeen, missä hän oli kärsinyt häviön Ptolemaios IV:lle. Rafian taistelun voittaja kuoli noiden vuosien kuluttua, ja hänen viisivuotias poikansa tuli Etelän kuninkaaksi nimellä Ptolemaios V. Käyttäen hyväkseen tätä Etelän kuninkaan nuorta ikää Antiokhos III lähti valloittamaan kaikkia menettämiään alueita. Hän liittoutui tätä varten Makedonian kuninkaan Filippos V:n kanssa nuorta Ptolemaios V:tä vastaan. Sitten hän hyökkäsi Foinikiaan ja Syyriaan ja valloitti rannikkokaupungin Gassan läheltä Egyptiä. Hänellä oli suuri sotajoukko ja runsaat varustukset.

34. Mitä vaikeuksia oli nuorella Etelän kuninkaalla?

³⁴ Aikojen piti käydä vakaviksi Etelän kuninkaalle Jehovan enkelin Danielille antaman ennustuksen mukaan, sillä se jatkui: ”Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan; ja sinun omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen [toteuttamaan näkyä, Jj], mutta he itse lankeavat.” (Dan. 11:14) Paitsi Syyrian kuningasta Antiokhos III:ta ja hänen makedonialaista liittolaistaan, kuningas Filippos V:tä, Etelän nuoren kuninkaan oli taisteltava muitakin kiusantekijöitä vastaan kotona Egyptissä. Agathokles hallitsi kuninkaan nimessä hänen holhoojanaan, mutta hän menetteli röyhkeästi egyptiläisiä kohtaan. Monet egyptiläiset kapinoivat tämän tähden.

35. Miten jotkut Danielin kansasta tulivat häiritsijöiksi, mutta lankesivat, kun eivät kyenneet toteuttamaan näkyä?

³⁵ Ennustuksen mukaan tulivat jotkut Danielin kansastakin häiritsijöiksi. He olivat ”väkivallan miehiä”, vallankumouksellisia jollakin tavalla. He yrittivät toteuttaa sen ”näyn”, minkä he saattoivat saada Jehovan Sanasta, ennen aikaansa sen mukaisesti, kuin he itsekkyydessään ymmärsivät asian. Heidän ponnistuksillaan eli liikkeellään ei ollut mitään tekemistä sen temppelin Egyptiin rakentamisen kanssa, mitä kutsuttiin Onionin temppeliksi juutalaisen papin Oniaan mukaan ja minkä rakensi tämä ylimmäisen papin poika, Onias III, täyttääkseen keinotekoisesti Jesajan 19:19:nnen. Nämä juutalaiset väkivallan miehet erehtyivät, jos he ajattelivat lopettavansa ”kansain määräajat”, mitkä olivat alkaneet vuonna 607 eKr., kun Jerusalem autioitettiin ja juutalaiset joutuivat pakanain hallituksen ”seitsemän ajan” alaisiksi. He olivat tuomitut ”lankeamaan”, epäonnistumaan, yrittäessään juosta Korkeimman Jumalan edelle tässä tai missä tahansa muussa asiassa, mitä ei ole paljastettu Danielin 11:14:nnessä.

36. Miten Pohjan kuningas tuli nyt, eivätkä Etelän käsivarret voineet seisoa vastaan?

³⁶ Jehovan enkeli katsoi nyt pohjoiseen noista Danielin kansassa olevista väkivallan miehistä ja sanoi: ”Ja Pohjan kuningas hyökkää ja luo vallin ja valloittaa varustetun kaupungin. Eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, ei ole sillä voimaa seisoa vastaan. Ja hän, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.” (Dan. 11:15, 16) Ne sotajoukot eli ”Etelän käsivarret”, mitkä kuningas Ptolemaios V Epifanes lähetti kenraali Scopaksen johdolla, osoittautuivat kykenemättömiksi ”seisomaan vastaan” pohjoisesta tulevaa painostusta. Egyptin kenraali kohtasi Antiokhos III Suuren kaukana Jerusalemista pohjoiseen, Paniaassa (mitä sanottiin myöhemmin Kesarean Filippiksi). Tämä oli Jordan-virran alkujuoksun luona, lähellä Hermonin vuorta, ja siis lähellä sitä paikkaa, missä Jeesus Kristus myöhemmin kirkastui. (Matt. 16:13; 17:1–9) Täällä ryhdyttiin taisteluun.

37, 38. a) Missä hän loi vallin, ja minkä hyvin varustetun kaupungin hän valloitti? b) Miten hän joutui ”asettumaan Ihanaan maahan”?

³⁷ Antiokhos III osoittautui voittajaksi. Hän ajoi Egyptin kenraali Scopaksen ja hänen 100 000 miestä käsittävät huolellisesti valikoidut joukkonsa eli ”valioväkensä” takaisin Foinikian satamakaupunkiin Siidoniin, ”varustettuun kaupunkiin”. Hän ”loi vallin” eli piirityslinjan täällä. Hän valloitti Siidonin vuonna 198 eKr., sillä piiritetty kenraali Scopas pakotettiin antautumaan nälän tähden. Antiokhos III ryntäsi eteenpäin, ”teki, mitä tahtoi”, koska Etelän kuninkaan sotajoukot eivät pystyneet seisomaan hänen edessään. Hän valloitti enemmän kaupunkeja ja eteni kohti ”Ihanan maan” pääkaupunkia Jerusalemia, missä oli uudelleenrakennettu pyhäkkö.

³⁸ Etelän kuninkaan Jerusalemiin majoittama varuskunta ei kyennyt pitämään hallussaan pyhää kaupunkia. Antiokhos III astui lopulta kaupunkiin, ja sen asukkaat, jotka näyttävät vieraantuneen Etelän kuninkaasta, ottivat hänet tervetulleena vastaan. Jerusalem ja Juudea siirtyivät täten vuonna 198 eKr. Egyptin vallan alaisuudesta pohjoisessa olevan Syyrian kuninkaan vallan alaisuuteen. Antiokhos III:n persoonassa Pohjan kuningas alkoi ”asettua Ihanaan maahan”, mutta miten pitkäksi aikaa hän oli jäävä sinne?

39. Miten hänen kädessään oli ”hävitys”, ja mitkä kysymykset tässä heräävät?

³⁹ ”Ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.” Tosiaan, vastustavien juutalaisten tai egyptiläisten hävitys oli hänen vallassaan. Mutta Danielin 11:16:nnessa olevan ”hävitystä” vastaavan heprealaisen sanan voidaan ymmärtää merkitsevän myöskin ”kaikkea” eli ”kokonaista”. Hän otti haltuunsa ”Ihanan maan” kokonaan, sulkien pois Etelän kuninkaan. Mutta miten kauan juutalaiset pysyisivät pohjoisessa olevan Syyrian kuninkaan alamaisuudessa? Ja myöntyisikö tämä kuningas Rooman vaatimukseen ja luovuttaisi valloittamansa alueet? Mitä ennustus kertoo ennalta?

ROOMA TEKEE ITSENSÄ TUNNETUKSI

40. a) Vaikka Pohjan kuningas tuli valtakuntansa voimalla, niin miksi se tapahtui kumminkin ”rauhan vakuutuksin”? b) Miten hän toimi tässä Roomaa vastaan?

⁴⁰ ”Hän kääntää myöskin kasvonsa marssiakseen koko valtakuntansa voimalla rauhan vakuutukset mukanaan; ja niin hän tekee sen: ja hän antaa hänelle vaimonsa tyttären [naisten tyttären, Jj] hävittääkseen sen, mutta se ei kestä, eikä se jää hänen omakseen.” (Dan. 11:17, Le) Antiokhos III pyrki saamaan Syyrian hallitsemaan Egyptiä. Hän käänsi kasvonsa marssiakseen Egyptin hallintaan koko valtakuntansa voimalla, kun hän oli nyt valloittanut Juudean. Mutta miksi hänellä oli rauhan vakuutuksia, ja miksi hän teki sopimuksen Etelän kuninkaan, Ptolemaios V Epifaneen, kanssa? Hän teki sen kiertääkseen kateellisen Rooman pyyteet. Ptolemaios V oli ainoastaan viisivuotias tullessaan kuninkaaksi. Ja kun Antiokhos III ja Makedonian Filippos V liittoutuivat poikakuningasta vastaan anastaakseen hänen alueensa ja jakaakseen ne keskenään, niin Ptolemaios V:n holhoojat tekivät surullisen erehdyksen. He kääntyivät Rooman puoleen ja asettivat hänet tuon hyökkäyshaluisen vallan suojelukseen. Rooma käytti iloiten hyväkseen etua vaikutusvaltansa laajentamiseksi, ja suojellakseen Ptolemaios V:tä se ajatteli olevansa oikeutettu saartamaan Syyrian Antiokhos III:n estääkseen häntä tulemasta liian suureksi.

41. Mitkä ne rauhan ehdot olivat, mitkä hän solmi Etelän kuninkaan kanssa, ”naisten tytär” mukaanlukien?

⁴¹ Antiokhos III esitti Etelän kuninkaalle rauhanehdot Rooman pakotuksesta. Hän päätti itsekkäästä syystä tehdä nuoresta kuninkaasta vävynsä. Sen sijaan että hän olisi luovuttanut kokonaan valloittamansa alueet totellen Roomaa, hän halusi suorittaa nimellisen alueensiirron kuningas Ptolemaios V:lle ”naisten tyttären”, Kleopatran, ”vaimonsa tyttären”, välityksellä. Ottaen huomioon tämän poliittisen avioliiton tytär oli saava myötäjäisinä isältään Koilesyyrian, Palestiinan (mikä käsitti ”Ihanan maan”) ja Foinikian maakunnat.a

42. Mikä hänen poliittisen avioliittonsa tarkoitus oli, mutta miksi se ei kestänyt hänen hyväkseen eikä siitä jäänyt hänelle etua?

⁴² Mutta Antiokhos III ei antanutkaan todellisuudessa näiden maakuntien siirtyä eteläiselle vävylleen tyttärensä Kleopatran välityksellä. Ptolemaios V julistettiin vuonna 196 eKr. täysi-ikäiseksi ja kruunattiin Etelän kuninkaaksi. Vuonna 193 eKr. vietettiin hänen häänsä Kleopatran kanssa. Tämän poliittisen avioliiton tarkoituksena oli ”hävittää se” eli aiheuttaa Egyptin tuho ja tehdä siitä Syyrian alainen. Mutta tämä suunnitelma ei onnistunut, eikä Syyrian kuninkaalle Antiokhos III:lle jäänyt siitä hyötyä. Seuranneissa vaikeuksissa Kleopatra asettui mieluummin nuoren aviopuolisonsa kuin syyrialaisen isänsä puolelle. Hän teki tällä tavalla tyhjäksi isänsä Antiokhos III:n suunnitelmat. Kun lopulta syttyi sota hänen isänsä ja Rooman välillä, niin Egypti asettui suojelijansa Rooman puolelle.

43. Mitä rantamaita vastaan hän kääntyi ja miksi?

⁴³ Naitettuaan tyttärensä Kleopatran poliittisen hyödyn vuoksi Antiokhos III sai vastoinkäymisiä. Jehovan enkeli oli sanonut etukäteen: ”Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa. Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.” (Dan. 11:18, 19) Rantamaat olivat Vähä-Aasia ja Kreikka ja Makedonia. Sota sattui puhkeamaan Kreikassa vuonna 192 eKr., ja kuningas Antiokhos III sai aiheen tulla Kreikkaan. Hän saapui sinne sinä vuonna. Hän valloitti Khalkiin, sai jalansijan Boiotiassa ja yritti ottaa haltuunsa Thessalian, mutta peräytyi Makedonian sotajoukon edessä.

(Jatkuu)

[Alaviitteet]