Palveluksemme laajentaminen

1. Mikä vastuu lankeaa niille, jotka oppivan totuuden, ja miten Jeesus osoitti tämän?

KUN henkilö tutkii Raamattua, niin hän oppii kohta tietämään, että tosi kristitty ei pidä vakaumustaan itsellään. Totuus on valistanut hänen mielensä, täyttänyt hänen elämänsä toivolla ja osoittautunut ’valkeudeksi hänen tiellään’, niin että hän pystyy vaeltamaan kristillisessä nuhteettomuudessa. Jos hän arvostaa valoa, niin hän ei pidä sitä itsekkäästi itsellään. ”Te olette maailman valkeus”, sanoi Jeesus. ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” – Ps. 119:105; Matt. 5:14–16.

2. a) Millä tavalla Jeesus ja Paavali antoivat esimerkin meille palveluksessa, ja mitkä kehittää halun osallistua saarnaamistyöhön? b) Miten psalmista kuvaili Jehovan kansan toiminnan, ja miten se voi parantaa kyvykkyyttään?

² Kun Jeesus oli opetuslapsineen maan päällä, niin hän valmensi heitä totuuden saarnaajiksi, ja kun he olivat oppineet totuuden ja huomioineet, miten hän jatkoi palvelusta, niin hän lähetti heidät saarnaamaan toisille. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen taivaaseen kohoamistaan: ”Te tulette olemaan minun todistajani . . . aina maan ääriin saakka.” Apostoli Paavali arvosti etua, mikä avautui hänelle, ja sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” Ja hän kehotti toisia: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” Ne, jotka ottavat vaarin Jumalan Sanasta, eivät siis pidätä totuutta eivätkä pidä sitä itsellään. Ja kohta, kun he näkevät sen työn, mikä on tehtävä, Jumalan rakkaus panee heidät puhumaan hänestä ja hänen rakkaudellisista päätöksistään. Kun he ymmärtävät, että tämä vanha jumalaton maailma menee tuhoonsa Harmagedonin taistelussa, mutta että ne, jotka mukautuvat Jumalan vaatimuksiin, varjeltuvat uuteen maailmaan, niin lähimmäisen rakkaus panee heidät tuntemaan vaativaa tarvetta lähteä ja kertoa toisille siitä ja osoittaa heille Jumalan varjelusvaraus. Psalminkirjoittaja kuvaili heidät täsmällisesti sanoessaan: ”He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi.” He ovat niiden asioitten todistajia, mitkä he tuntevat; he ovat Jehovan järjestön yhteydessä, ja he haluavat käyttää hyväkseen joka ainoaa järjestelyä, mikä on tehty järjestön välityksellä heidän auttamisekseen parantamaan kykyään Jumalan palvelijoina. – Apt. 1:8; 20:20; 1. Kor. 11:1; Ps. 145:11.

3. Kun henkilön arvostus totuutta kohtaan syvenee, niin mitä hän haluaa tehdä ja mitkä tilaisuudet avautuvat?

³ Kun heidän arvostuksensa totuutta kohtaan syvenee, niin he haluavat osallistua täydemmin palvelukseen. Vahvistuttuaan totuudessa ja arvostaessaan antautumisen mukana seuraavaa vastuuta he haluavat vähän ajan kuluttua lähteä suurempaan palvelukseen. Ja niin on ollut, että monet ovat astuneet tienraivauspalvelukseen. He saattavat asua ja työskennellä jatkuvasti omalla kotialueellaan, mutta nyt he ovat järjestäneet asiansa siten, että voivat käyttää ainakin sata tuntia joka kuussa totuuden opettamiseen toisille saaden siten suuremman osuuden työstä, mikä on käynyt niin läheiseksi heidän sydämelleen. He sanovat samoin kuin Jeesus: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” Joitakuita näistä, joilla on mahdollisuus tehdä se, voidaan kehottaa muuttamaan alueille, joilla todistusta ei anneta, jatkamaan kokoajan palvelustaan ehkä nyt erikoistienraivaajina. Tai heitä saatetaan käyttää avaamaan uusia kenttiä toisissa maissa lähetystyöntekijöinä, jatkamaan palvelustaan Beetel-kodissa tai palvelemaan Seuran matkustavina edustajina, jotka vierailevat seurakunnissa ja eristetyissä ryhmissä kierros- tai piiripalvelijoina. Kokoajan palvelus millä tahansa tällaisella kentällä tuo paljon iloa asianomaiselle. – Ps. 40:9.

4. a) Kuinka monta oli vuonna 1958 tienraivauspalveluksessa, mutta miten suuri tienraivaajien tarve on? b) Keille esitetään kehotus tulla tienraivaajiksi, ja minkä monet ovat havainneet erinomaiseksi keinoksi aloittaa?

⁴ Viime vuoden raportti osoittaa, että nyt on 23 772 veljeä ja sisarta tienraivauspalveluksessa. Tämä on 3 prosenttia kaikista julistajista. Paljon useammalle on tilaa. ”Nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.” Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Joh. 4:35; Matt. 9:37, 38) Oletko sinä tehnyt koskaan itsellesi kysymystä: Voinko minä olla tienraivaaja? Se on ihmeellinen kenttä, jolle voi lähteä. Vaikka seurakuntien evankeliuminpalvelijat suorittavat ihmeteltävää työtä ja kokoavat ”muita lampaita” suuremmissa yhdyskunnissa, niin on vielä runsaasti tilaa palvelijoille, jotka voivat laajentaa palvelustaan Jehovan järjestössä. Kuinkahan monet 693 316:sta säännöllisestä seurakunnan julistajasta ovat rukoillen ajatelleet lähtöä tienraivauspalvelukseen? Oletko sinä milloinkaan harkinnut lomatienraivaajan työtä? Se on hyvä tapa aloittaa ja tarjoaa tilaisuuden maistaa, miten hyvää se on. Se voi johtaa sinut säännölliseen tienraivauspalvelukseen.

5. Mitä rautaesiripun takana olevat veljemme ajattelevat palveluksestaan, ja miten he ovat noudattaneet tienraivauspalvelukseen kutsua?

⁵ Työtä Puolassa hoitava veli sanoi äskeisessä kirjeessään: ”Kun huomattavissa asemissa olevat vapautettiin vankilasta ja kun heillä oli jälleen vapaus, niin he tiedottivat veljille, että kun nyt puristus on helpottanut ja työ voi jatkua, niin miksei jokainen ryhtyisi siihen aivan kuin Harmagedon tulisi huomenna?” Ja veljet ottivat tämän kannan. Puola on kaikista maailman maista yksi niitä harvoja, missä on ollut yli 30 prosentin kasvu julistajissa. He tuntevat sen vastuun, mikä heillä on, ja vaikka heillä ei olekaan kaikkia julkaisuja, mitkä toisilla veljillä on kautta maailman, niin veljemme Puolassa ovat virkeitä ja halukkaita ja valppaita, vartiossaan, ja pitävät yllään palvelusvaatteensa sekä saarnaavat menestyen suurenmoisesti. He kokoontuvat ja tutkivat yhdessä auttaakseen uusia. Meidän tarvitsee vain katsoa vuoden 1959 vuosikirjan, Yearbook of Jehovah’s Witnesses, raportteja rautaesiripun takaisista maista ja nähdä, millaisen ihmeteltävän lisäyksen he ovat aikaansaaneet. Siihen ovat osallistuneet myöskin seurakunnan julistajat. On vaikea olla tienraivaaja, koska jokaisen täytyy työskennellä jossakin maallisessa työssä. Mutta rautaesiripun takana on paljon veljiämme, jotka rupeavat lomatienraivaajiksi. Yhdessä Jehovan palvelijain seurakuntana he ovat etsineet ja metsästäneet muilta lampaita ja tuovat heitä järjestöön, kunnes kokonaiset kylät ovat Jehovan todistajia. Tämä on ihmeellinen henki, ja se henki antaa ponnen koko Jehovan todistajain järjestölle kaikkialla maailmassa. Ei ole mitään parempaa puhuttavaa kuin totuus. Joka ainoan pitäisi tuntea, miten tärkeätä on olla vartiossa ja tähyillä muita lampaita ennen kuin Harmagedon iskee.

6. Ketkä useimmin onnistuvat tienraivauspalvelukseen tarttumisessaan, ja mihin lisäetuihin se saattaa johtaa?

⁶ Kuluneena vuonna 1958 oli keskimäärin 18 857 evankeliuminpalvelijaa säännöllisessä tienraivauspalveluksessa. Tämä on parempi kuin edellinen vuosi, mutta meidän on myöskin huomattava, että seurakunnan julistajissa on tapahtunut suuri kasvu. Voi olla, että tuhannet näistä saattaisivat ryhtyä tienraivauspalvelukseen. Jos henkilö kiinnittää sydämensä johonkin asiaan, jos hän tosiaan haluaa tehdä sen, niin hänen onnistuu hyvin usein järjestää asiansa siten, että hän voi toteuttaa sen. Se vaatii suunnittelua, omien asioitten järjestelyä, ennen kaikkea se edellyttää totuuden kypsää arvostamista. Tienraivauspalvelus saattaa olla askel erikoistienraivauspalvelustyöhön, lähetystyöhön, kierros- ja piirityöhön sekä Beetelin palvelukseen. Kaikilla näillä kentillä tarvitaan kykeneviä miehiä ja naisia, jotka ovat kokonaan antautuneet Jehova Jumalalle. Ihmeelliset tilaisuudet odottavat niitä, joilla on uskollisen Jesajan henki, hänen, joka sanoi: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” – Jes. 6:8.

7. a) Millä tavalla erikoistienraivaajia ja lähetystyöntekijöitä autetaan pysymään työssään, ja miten tämä on käynyt mahdolliseksi? b) Kuinka monta on nykyään näillä erikoispalveluskentillä?

⁷ Seura iloitsee siitä, että seurakunnan julistajat ovat tukeneet niin kovin auliisti Seuraa niiden auttamisessa, jotka on määrätty erikoistienraivaustyöhön ja lähetystoimeen. Seura saattoi viime vuoden kuluessa auttaa näissä ominaisuuksissa työskenteleviä 533 639 391 markalla. Niin kauan kuin näitä lahjoituksia tulee kaikista osista maailmaa, Seura haluaa lähettää enemmän erikoistienraivaajia ja enemmän lähetystyöntekijöitä uusille kentille. Seura on Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä voinut lisätä erikoistienraivaajien lukua maailmassa 3 859:stä 1957 keskimäärin 4 915:een 1958. Mutta erikoistienraivaajia tarvitaan enemmän kaikissa osissa maailmaa. Meillä on joissakin maissa riittävästi heitä huolehtimassa työstä, mutta toisissa paikoissa tarvitaan yhä erikoistienraivaajia. Lähetystyöntekijät ovat myös suorittaneet ihmeellisen työn avaten uusia kenttiä, ja niistä 2 176:sta Gileadin suorittaneesta, jotka ovat vielä erikoistehtävissä, on 815 lähetyskentällä. Monet muista Gileadin käyneistä ovat kierrostyössä, piirityössä ja Beetel-kodeissa. Tienraivauspalvelus on suurenmoinen etu. Tavoittele sitä!

8. Ketkä voivat anoa Beetelin palvelukseen, ja miten tähän palvelukseen tulee suhtautua?

⁸ Muista, että on myöskin Beetelin palvelus. Jokaisen nuoren, terveen, antautuneen mieshenkilön, joka haluaa toden teolla työskennellä koko ajallaan Beetel-kodissa ja joka tahtoo tehdä siitä elämäntyönsä, tulee kirjoittaa haaratoimistoonsa ja pyytää anomuslomaketta. Mikä ilo onkaan olla haaratoimistossa ja tarjoilla veljille kaikkialla maailmassa sitä, mitä he tarvitsevat kipeästi saarnatakseen Valtakunnan hyvää uutista!

PALVELEMINEN SIELLÄ, MISSÄ TARVE ON SUURI

9. Mitä ensimmäisen vuosisadan kristityt tekivät noudattaen Jeesuksen kehotusta hyvän uutisen viemiseksi kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille?

⁹ ”Pelto on maailma”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen, ja hän antoi heidän lisäksi tietää, että heidän tuli mennä kaikkiin kansoihin tekemään opetuslapsia. Mikä syy hänellä oli tällaisen ohjeen antamiseen? Se, että Valtakunnan hyvä uutinen saarnattaisiin koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille. Kun lukee Apostolien tekoja, niin voi seurata silloisen saarnaamistyön laajenemista. Me saamme tietää, kuinka sanoma saavutti ihmisiä, jotka asuivat Afrikan pohjoisrannikolla, ja niitä, jotka elivät Mesopotamiassa, Kreikassa, Italiassa ja Välimeren saarilla. Kun vainot puhkesivat Stefanuksen tähden, niin ne, jotka havaitsivat tarpeelliseksi muuttaa, käyttivät tilannetta hyväkseen päästäkseen alueille, joilla tarve oli suuri. ”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.” Toiset, sellaiset kuin Paavali ja hänen matkustavat toverinsa, tekivät lähetysmatkoja alueelle, mikä tarvitsi huomiota, ja pysyivät siellä niin kauan kuin oli tarpeellista, kuten silloin, kun hän vietti kahdeksantoista kuukautta Korintossa saadakseen asiat hyvin vahvistetuiksi ennenkuin lähti toisiin paikkoihin. He olivat halukkaat toteuttamaan sen Jeesuksen käskyn, että piti tehdä opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä. – Matt. 13:38; 28:19; Apt. 11:19, 20.

10. Minkä historia osoittaa olleen varhaiskristittyjen vakava halu, ja mitä he tekivät siinä suhteessa?

¹⁰ Innokkaat ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät tyytyneet asettumaan sinne, missä he olivat aina asuneet, tunnustamaan kristillistä uskoa ja odottamaan Jumalan valtakuntaa. He näkivät, että oli paikkoja, joissa hyvää uutista ei ollut vielä saarnattu, ja he halusivat osallistua työhön niin täydellisesti kuin mahdollista. The Ecclesiastical History of Eusebius Pamphilus puhuu kristittyjen innosta ja lisää: ”Jättäen oman maansa he toimivat evankelistan virassa niiden hyväksi, jotka eivät olleet vielä kuulleet uskosta, samalla kun he jalossa halussaan julistaa Kristusta antoivat myöskin heille pyhien evankeliumien kirjat. Laskettuaan uskon perustuksen vieraissa osissa pitäen niitä lähetystyönsä erityisinä tavoitteina, . . . he menivät jälleen toisiin seutuihin ja kansoihin.” Ja, kuten Raamatun kertomus ilmaisee Akylaan ja hänen vaimonsa tapauksessa, he avasivat niissä eri paikoissa, joissa he asuivat, omat kotinsa niiden kokouspaikoiksi, jotka halusivat tulla heidän yhteyteensä. – Room. 16:3–5.

11. Mitä samanlaista työtä suoritetaan nykyään ja mistä lähtien erityisesti?

¹¹ On ihmeellistä nähdä, miten Raamattu täyttyy nykyään siten, että Jehovan todistajia muuttaa enemmän ympäri maailmaa. Monet Jehovan todistajat ovat jättäneet oman maansa ja menneet uusille kentille. Seura kannusti tähän työhön laajasuuntaisesti vuonna 1943, kun se avasi Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin. Tuhansia henkilöitä on siitä pitäen lähetetty ulkomaisille kentille lähetystyöhön. Mutta tämänlaatuinen työ ei ole rajoitettu ainoastaan niihin, jotka valmennetaan Gilead-koulussa. Kuka tahansa antautunut henkilö, nuori tai vanha, voi mennä ”kaikkiin kansoihin” ja tehdä opetuslapsia, joten kaikille Jehovan todistajille on erittäin kiinnostavaa tietää, että monet perheet, jotka haluavat työskennellä siellä, missä tarve on suuri, ovat muuttaneet kotimaastaan ja menneet toisiin kansoihin. Tämä on sellaista, mitä jokainen Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa voi ajatella. Kenties sinun suurin siunauksesi tulee, jos lähdet jonnekin muualle maailmaan.

12. a) Mikä panee Jehovan kansan muuttamaan uusille kentille, ja missä määrin näin on tapahtunut äskettäin? b) Miten tätä palveluksen laajentamistilaisuutta tulee katsella?

¹² Jumalan kansan panee muuttamaan uusille kentille sen rakkaus Jehova Jumalaan, sen yksinomainen antautuminen hänelle, sen kiinnostus totuuteen, sen halu saarnata hyvää uutista. Australiasta tulee tieto, että 51 henkilöä on lähtenyt kahdentoista viimeisen kuukauden aikana eteläisen Tyynenmeren kuuteen saareen. Kaksikymmentä yksi Jehovan todistajaa on lähtenyt ulkomaille Englannista. Kaksi on jättänyt Kanadan. Viisi on muuttanut Uudesta Seelannista. Kymmenen on lähtenyt Ranskasta, ja hyvä joukko on siirtynyt Yhdysvalloista mennen Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Toiset ovat lähteneet Saksasta, Liberiasta, Etelä-Afrikasta ja Suomesta saarnatakseen muille kansoille. Nämä veljet ovat pakanneet omaisuutensa ja ovat muuttaneet alueelle, missä tarve on suuri. Se vaatii rakkautta ja uskoa. On vielä monta paikkaa, mitkä tarvitsevat enemmän Valtakunnan julistajia, ja sinä voit nähdä ne lueteltuina vuoden 1959 Jehovan todistajain vuosikirjan sivuilla 286. [Marraskuun 6. päivänä 1957 päivätty kirje samasta asiasta on myös lähetetty seurakunnille. Paikoissa on jo tapahtunut muutoksia.] Harkitse rukoillen tätä palveluksesi laajentamistilaisuutta. Runsaat siunaukset odottavat niitä, jotka voivat muuttaa näille kentille, joilla työntekijöitten tarve on suuri.

13. a) Mitä palveluksen laajentamismahdollisuuksia on omassa maassakin? b) Miten Paavali antoi hienon esimerkin meille uuden alueen avaamisesta, ja minkä neuvon hän esitti?

¹³ Sitten on myöskin oma maa. Jos omassa maassasi on suuri tarve, niin pysy siellä. Sinä et tarvitse passia, sinulla ei tarvitse tavallisesti olla matkalupaa, vaan sinun tarvitsee ainoastaan saada Seuran haaratoimistosta tieto, mikä osa maasta kaipaa enemmän evankeliuminpalvelijoita, ja tehdä sitten järjestelyt mennäksesi sinne ja ottaa oma toimesi sekä jatkaa saarnaamista. Muista, että Paavali työskenteli teltan teossa elatuksekseen, mutta meni sinne, missä tarve oli suuri, tekemään sitä, ja siellä ollessaan piti pääharrastuksenaan hyvän uutisen saarnaamista. Olkoonpa kysymyksessä ainoastaan yksi henkilö tai koko perhe, niin Jehovan todistajat ovat, muuttaessaan täten halusta paikkoihin, joissa tarvitaan kipeästi työntekijöitä, osoittaneet, kuinka halukkaita he ovat noudattamaan 1. Korinttolaiskirjeen 10:24:nnessä olevaa neuvoa: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” Ja samalla on Jehovalla varattuna heille monet siunaukset, sillä ”joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”. – 2. Kor. 9:6.

14. Mitä jokaisen meistä tulee tehdä kasvaaksemme kypsyyteen?

¹⁴ Kasvakoot kaikki Jehovan todistajat kypsyyteen! Tehkää niin kuin Paavali neuvoi Timoteusta: ”Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” Kristitty ei halua ajelehtia takaisin maailmaan kuolemaan sen mukana Harmagedonissa, joten hänen täytyy pysyä kristillisessä palveluksessaan ja edistyä siinä. Hän haluaa säilyttää palvelusvaatteensa yllään saarnaten Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja pelastaen siten itsensä ja toisiakin. Miten kauan Jehova saarnauttaa meillä tätä hyvää uutista, kuinka kärsivällinen hän on Perkeleen järjestöä kohtaan, ennen kuin hän tuottaa sille tuhon, me emme tiedä. Mutta siihen mennessä me haluamme valvoa ja olla valppaita kaikkiin etuihimme nähden, mitkä tiellemme tulevatkin. Me haluamme jatkaa sanan saarnaamista, missä lienemmekin, siitä huolimatta, millaiset olosuhteet lienevätkin, suotuisana niin kuin vaikeanakin aikana. – 1. Tim. 4:15, 16; 2. Tim. 4:2.