Hyvän uutisen jakaminen henkilökohtaisen lahjoituksen avulla

Sinun lahjatoiveesi auttaa Valtakunnan laajentamista kaikkialla

TÄMÄ lehti sanoi elokuussa vuonna 1879: ”’Siionin Vartiotornin’ tukijana on JEHOVA, ja koska näin on, niin se ei milloinkaan kerjää eikä pyydä ihmisiltä kannatusta. Jos Hän, joka sanoo: ’Kaikki vuorten kulta ja hopea ovat minun’, ei anna tarvittavia varoja, niin me ymmärrämme sen merkitsevän sitä, että on aika lopettaa julkaiseminen.” Seura ei lopettanut julkaisemista, eikä Vartiotornin yksikään numero ole koskaan jäänyt ilmestymättä. Miksi? Koska Seura ei ole poikennut tästä Jehova Jumalaan omaamastaan luottamuksesta niinä lähes kahdeksanakymmenenä vuotena sen jälkeen, kun Vartiotorni esitti sen.

Entä nyt? Pysyykö Seura yhä tässä kannassaan? Pysyy. Onko Seura koskaan kerjännyt sinun rahojasi? Ei. Jehovan todistajat eivät kerjää milloinkaan rahaa. He eivät koskaan pyydä, velo, kuljeta kolehtihaavia, ota pääsymaksua, vuokraa istuimia, johda arpapelejä eivätkä taivuttele liikemiehiä.

Mitä Seura on tehnyt? Se on antanut, ei pyytänyt; jaellut, ei kerjännyt. Jehovan todistajat antavat, mitä heillä on. Heillä on Valtakunnan hyvä uutinen, ja sitä he antavat toisten siunaukseksi.

Jehovan todistajat ovat yhtyneet maailmanlaajuisesti uskossa ja ponnisteluissa. Tämä ykseys on ilmeinen hengellisissä asioissa ja myöskin aineellisissa asioissa. He tietävät, että Sananlaskujen 3:9 sanoo: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta.” Koska jokainen haaratoimisto, seurakunta ja yksilö yrittää hartaasti auttaa kaikkien hyvinvointia, niin koko uuden maailman yhteiskunnasta on tullut hengellisesti vahva ja menestyvä. Aineellinen menestys ei johda hengelliseen menestykseen. Mutta hengellinen menestys tuo aineellisen menestyksen, mikä on riittävä Jehovan työn tarpeisiin.

JAKAMISKEINOJA

On monia keinoja, joilla henkilöt voivat jakaa hyvää uutista avustamalla henkilökohtaisesti. Eräs keino koskee Valtakunnansaleja. Valtakunnansalit tarvitsevat yhtä ja toista. Kaikki seurakunnan jäsenet käyttävät niitä. Joku on antanut varoja niiden rakentamiseen tai vuokraamiseen, valaisuun, lämmitykseen ja hoitoon. Seurakunnan tuki jokaisen kohdalta on tarpeellinen.

Lahjoituksia voidaan tehdä Seuralle valmentamista, kuljetusta ja lähetystyöntekijöitten ylläpitoa varten niissä osissa maailmaa, joissa hyvää uutista ei ole tähän mennessä saarnattu. Lahjoituksia voidaan tehdä Brooklynin päämajaan ja maailman moniin haaratoimistoihin. Mihin tahansa haaratoimistoon tehty lahjoitus auttaa työtä kaikissa maissa.

Kun joku tekee lahjoituksen, niin hän ei tiedä aina täsmälleen, miten se tulee käytetyksi, mutta hän näkee tulokset Valtakunnan saarnaamisen laajenemisesta. Kukaan ei voi kieltää sitä, että laajenemista on tapahtunut. Vuoden 1959 Yearbook of Jehovah’s Witnesses osoittaa, että ainakin 798 326 kristittyä evankeliuminpalvelijaa saarnaa Valtakunnan hyvää uutista 175 maassa ja meren saaressa. Tämä on sydäntä sykähdyttävää. Joka ainoa lahja auttaa hyvän uutisen jakamista toisille, olkoonpa sen suuruus mikä hyvänsä.

Seura ei julkaise lahjoituksia, koska Jeesus sanoi: ”Kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” (Matt. 6:3, 4) Seura tunnustaa saaneensa avustukset varmistaakseen avustajille, että lahjoitukset ovat saapuneet perille ja että niitä arvostetaan suuresti.

Onko mitään suurempaa, mitä me voisimme jakaa toisille, kuin hyvä uutinen? Kaikella, mitä tehnemmekin, pitäisi tosiaankin olla tämä lopputarkoitus, niin kuin Paavali sanoo: ”Kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.” – 1. Kor. 9:23.

EI PAKOSTA

Hyvän uutisen jakamiseksi toisille on toisinaan tarpeellista jakaa aineellisia tavaroita. Paavali osoittaa olevan sopivaa ilmoittaa, milloin tarjoutuu etu jaella tässä suhteessa. Mikään siinä, mitä Paavali sanoi, ei oikeuta pyytämiseen: ”Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään teidän tykönne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin että se olisi valmiina runsaana eikä kitsaana. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” – 2. Kor. 9:5, 7.

Seura kiinnittää Paavalin sanojen mukaisesti joka vuosi huomion etuusi tehdä henkilökohtaisia lahjoituksia ja ilmoittaa Seuralle toiveesi tällaisten lahjoitusten suhteen alkavana vuonna. Seura ei ota näin tehdessään lupauksia. Tällainen ilmoitus ei muuta mitään lahjoitusta, mikä tämän johdosta tehdään vapaaehtoisesta lahjoituksesta muuksi. Kun esim. tabernaakkelia rakennettiin, niin Mooses sanoi: ”Näin on Herra käskenyt ja sanonut: ’Ottakaa siitä, mitä teillä on, anti Herralle.’” Seuraus? ”Kaikki israelilaiset, . . . toivat vapaaehtoisen lahjan Herralle.” – 2. Moos. 35:4, 5, 29.

Kun Daavid valmisteli temppelin rakentamista, niin hän sanoi: ”Tahtooko kukaan muu tuoda tänä päivänä vapaaehtoisesti, täysin käsin, lahjoja Herralle?” Seuraus? ”He antoivat ehyellä sydämellä vapaaehtoiset lahjansa Herralle.” – 1. Aikak. 29:5, 9.

Vapaaehtoiset lahjoitukset osoittavat nykyään kristillisen kypsyyden. Lapsi ei ole kypsä, ja hän on myöskin riippuvainen, mutta hän kasvaa. Meidän pitäisi kristittyinä kasvaa arvostaen vastuutamme hyvän uutisen jakamisesta kaikin tavoin, joilla voimme sen tehdä. Kun joku ei ole enää lapsi, niin hän ei ainoastaan ylläpidä itseään, vaan pystyy myöskin huolehtimaan toisista. Samoin ovat uuden maailman yhteiskunnan muodostavat yksilöt ja seurakunnatkin. Me saavutamme sen aseman, missä me avustamme aineellisissa asioissa. Seurakunta voi huolehtia omasta Valtakunnansalistaan ja sitten auttaa jotakuta toista seurakuntaa saamaan Valtakunnansalin ja muuten edistymään Valtakunnan työssä.

Jos useimmat ihmiset maan päällä olisivat antautuneet Valtakunnan toimintaan, niin ei ehkä rahaa tarvittaisi. Liikkeet voisivat lahjoittaa Seuralle paperia ja muita painotarpeita; kuljetusliikkeet saattaisivat kuljettaa Raamattuja ja Raamatun tutkimisen apuvälineitä maksutta; rakennusurakoitsijat ja -työmiehet voisivat rakentaa tarvittavan haaratoimiston ja Valtakunnansalin ilmaiseksi. Postilaitos voisi kuljettaa postin ilmaiseksi, tuontiliikkeet saattaisivat antaa Beetelin veljille tarvittavan ruoan ja vaatetuksen. Mutta jokaista ei kiinnosta hyvän uutisen jakaminen toisille, eikä Seuralla ole paperitehtaita eikä kuljetusliikkeitä. Seura maksaa menettelytapansa. Jos joku haluaa auttaa meitä tässä työssä, mitä me suoritamme, niin me otamme vastaan tämän avun ja arvostamme sitä. Mutta me emme pyydä sitä; he tarjoavat sitä. Me puolestamme voimme huolehtia tällaisten ihmisten hengellisistä tarpeista.

Jotta Seura voisi oikein suunnitella toimintansa tulevaksi vuodeksi, niin on olemassa vapaaehtoinen järjestely, mikä tunnetaan nimellä ”Sinun lahjoitustoiveesi”. Tämä ei ole lupaus, vaan ainoastaan esitys siitä, mitä asianomainen toivoo kykenevänsä lahjoittamaan tulevana vuonna. Miten sinä voisit ilmaista mielipiteesi tässä asiassa? Kirjoittamalla kortin tai kirjeen Seuran haaratoimistolle siinä maassa, missä asut. Suomessa voit osoittaa korttisi tai kirjeesi näin: Jehovan todistajat, Väinämöisenkatu 27, Helsinki.

Voisit mainita tähän tapaan: ”Toiveeni on, että minä kykenisin tulevien kahdentoista kuukauden kuluessa lahjoittamaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyön hyväksi mk——————, minkä lahjoituksen teen sellaisina erinä ja aikoina, mitkä näyttävät minulle sopivilta, ja sikäli kuin Jehovan Jeesuksen Kristuksen kautta suoma ansaitsematon hyvyys minua suosii.” [Allekirjoitus] Tämän lehden toisella sivulla on eräitä toimistojen osoitteita, ja täydellinen luettelo on useimpien Seuran kirjojen ja kirjasten takana.

Eikö ole ilo seisoa koko maailman edessä ankarasti työtä tekevänä, itsensä ylläpitävänä uuden maailman yhteiskuntana? Eikö ole iloa sytyttävää jakaa hyvää uutista toisille? Valtakunnan saarnaamisen laajetessa jatkuvasti ja mennessä mahtavasti eteenpäin me vakuutamme jälleen, että Jehova Jumala on totisesti työnsä ja kansansa Tukija.