6. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Jehova Jumalan, Luojan, tahdon täytyy tapahtua maan päällä. Me saimme todistuksen tästä tosiasiasta kirjan ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” toisessa luvussa. Kolmas luku, missä nyt olemme, käsittelee aihetta ”Pyhäkön tarve”. Ihmiset ovat rakentaneet tuhansina menneinä vuosina pyhäkköjä palvoakseen jumaliaan, mutta kaikki ne on joko häpäisty tai tuhottu. Hävitettiinpä Jerusalemissa ollut Jehova Jumalan temppelikin kauan sitten. Eikö ole mitään todellista pyhäkköä, jolla olisi pysyvä pyhyys? Kun taivaat ovat kuin Luoja Jumalan valtaistuin, niin maa on hänen astinlautansa, ja se tulee pitää pyhänä. Eedenin puutarha, mihin Jumala pani ensimmäisen miehen ja naisen, oli todellisuudessa pyhäkkö, pyhä paikka, erityisesti siksi, että Jumala vieraili siellä ja keskusteli ihmisen kanssa. Mutta eräs Jumalan taivaallisista henkipojista kapinoi Häntä vastaan ja ryhtyi tuomaan syntiä Eedenin puutarhaan ja siten häpäisemään tuota pyhää paikkaa. Hän teki itsestään Saatana Perkeleen.

III LUKU

PYHÄKÖN TARVE

1. Miten ihmisten pyhäkköinä pitämät rakennukset eivät ole pelastuneet häpäisyltä, ryöväykseltä eikä hävitykseltä, ja mitkä kysymykset tämä tosiasia herättää?

IHMISET ovat tunteneet läpi tuhansien vuosien tarvitsevansa pyhäkköjä, pyhiä paikkoja tai pyhiä rakennuksia, joissa he ovat palvoneet uskontojensa jumalia. Mutta mikään pyhyys, minkä on väitetty liittyvän niihin, ei ole pelastanut niitä häpäisyltä, ryöväykseltä eikä hävitykseltä. Vaeltelevat rosvot ovat ryöstäneet niitä täydentääkseen aarteistojaan; kilpailevien jumalien palvojat ovat saastuttaneet niitä inhoten; sodat ovat aiheuttaneet niiden hävityksen tulella ja pommeilla; maanjäristykset ovat järisyttäneet niitä niiden perustuksia myöten ja kaataneet niiden muurit ja pylväät jyristen maahan. Baalbekissa on Libanonin ja Antilibanonin vuorten välisessä laaksossa nykyään koko antiikin suurimman Jupiterille pystytetyn temppelin jättiläismäiset rauniot, sillä vuonna 1759 sattunut 27-päiväinen maanjäristys tuotti sille tuhon. Niitä suurenmoisia Jehovalle rakennettuja temppeleitä, mitkä kerran kruunasivat Moorian vuoren Jerusalemissa, ei ole enää. Ne kärsivät hävityksen pakanain taholta, ja hurskaat juutalaiset olivat tottuneet vuosikausia käyttämään itkumuurina sitä, minkä on sanottu olevan muinaisen temppelialueen läntinen ulkomuuri. Millään ei ole näyttänyt olevan pysyväistä pyhyyttä. Miksi on ollut näin? Eikö todellista pyhäkköä olekaan?

2. Keiden Jeremia osoitti häpäisevän Jehovan temppelin, ja milloin Jumalan suurta astinlautaa kohdellaan pyhänä?

² Profeetta Jeremian päivinä häpäisivät Jerusalemin temppeliä juuri ne, jotka suorittivat uskonnollista palvelusta siinä. Jeremia kertoo Jumalan inhosta seuraavin sanoin ulkokullatuille palvojille: ”Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra [Jehova].” (Jer. 7:11) Oikaistakseen väärät ajatukset pyhäköstään Jumala henkeytti profeettansa Jesajan sanomaan: ”Näin sanoo Herra [Jehova]: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?” (Jes. 66:1; Apt. 7:48–50) Verrattuna taivaisiin, joissa Jehova istuu valtaistuimella iankaikkisena kaikkeuden Kuninkaana, maa on hänen astinlautansa. Tämän hänen jalkojensa sijan tulee olla pyhä. Sitä kohdellaan sellaisena, kun hänen tahtonsa tapahtuu täydelleen maassa niin kuin taivaassakin.

3. Miksi Eedenin puutarha oli todellisesti pyhäkkö, ja mistä siinä pyhyydessä elämisen onnea käytettiin kuvauksena?

³ Ihmisen olemassaolon alussa eivät syntiset luomukset saastuttaneet tätä Jehova Jumalan maallista astinlautaa. Luojan Eedeniin istuttama puutarha eli paratiisi oli osa hänen astinlaudastaan. Se oli erityisesti pyhä paikka, koska Jehova Jumala keskusteli siellä ihmisen kanssa ja ikään kuin ”käyskenteli paratiisissa illan viileydessä”. (1. Moos. 2:15–17; 3:8) Koska se oli hänen istuttamansa ja ylenmäärin kaunis, niin se oli ”Jehovan puutarha”. (1. Moos. 13:10, Um) Se oli ”Eeden, Jumalan puutarha”. (Hes. 28:13) Tämä teki siitä todellisuudessa pyhäkön, pyhän, pyhitetyn paikan, mihin mikään syntinen ei saanut tulla ja missä mikään syntinen ei voinut olla. Se oli pyhyydessään onnellinen, riemukas elinpaikka ensimmäiselle ihmisparille, Aadamille ja Eevalle. Heille oli mieluista elää pyhyydessä, totellen Jumalansa ja taivaallisen Isänsä tahtoa. Tämä on otettu esimerkiksi Jehovan hengellisten lasten onnesta, kun hän muuttaa heidän maalliset olosuhteensa yltäkylläisen hengellisen menestyksen olosuhteiksi. Puhuen tästä hengellisen järjestönsä muutoksesta hän sanoi profeetallisesti: ”Hän lohduttaa varmasti kaikkia sen autioitettuja paikkoja, ja hän tekee sen autiomaan Eedenin kaltaiseksi ja sen aution tasangon Jehovan puutarhan kaltaiseksi. Siellä tavataan riemua ja iloa, kiitosta ja sointuisaa ääntä.” – Jes. 51:3, Um.

4. Keitä muita Jumalan poikia oli silloin Aadamin ohella, ja kenen välityksellä synti yritti asettua Eedenin pyhäkköön?

⁴ Mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin synti yritti löytää jalansijaa ja asettua tuohon Eedenin pyhäkköön. Miten sellainen pääsi lainkaan alkuun Jumalan pyhässä kaikkeudessa? Siten, että eräs Jumalan pojista lankesi itsekkääseen haluun, minkä tämä uskoton poika salli tunkeutua sydämeensä ja mitä hän vaali. Nykyinen ihmisperhe juontaa tosin alkunsa Nooan kautta ”Enoksen poikaan, Seetin poikaan, Aadamin poikaan, Jumalan poikaan”. (Luuk. 3:38, Um) Aadam oli Jumalan maallinen poika, koska Jumala oli hänen Luojansa ja Elämänantajansa. Mutta silloin oli toisiakin Jumalan poikia, vaikkakaan ei maan päällä lihassa, vaan taivaassa, ja nämä olivat tarkkailleet meidän maamme ja ensimmäisen ihmisen luomista. Jehova Jumala itse sanoi siten kysyessään ihmiseltä, Jobilta: ”Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?” (Job 38:1, 4, 6, 7) Itsensä vietelleestä Jumalan henkipojasta tuli Jumalan pyhässä maailmankaikkeudessa se, joka johti syntiin ja joka toi sen nopeasti maan päällekin Jumalan Eedenissä olevaan pyhäkköön.

5. Kehen yksinvaltiaaseen Hesekiel vertasi tuota alkuperäistä synnintekijää, ja miten tämä synnintekijä veti itsensä syntiin?

⁵ Kauan jälkeenpäin ihmisen historiassa ryhtyi eräs keski-idän kuningas, Välimeren merisataman Tyyron hallitsija, samanlaiseen toimenpiteeseen kuin tuo Jumalan uskoton henkipoika. Jumala vertasi siitä syystä tätä kuningasta alkuperäiseen synnintekijään ja henkeytti profeettansa Hesekielin sanomaan Tyyron kuvaannolliselle kuninkaalle: ”Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. . . . Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta . . . Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi.” (Hes. 28:12–18) Tällä henkipojalla oli ollut oma osuutensa todellisessa Eedenissä, ihmisen ensimmäisessä paratiisikodissa. Hänellä oli tahdonvapauden lahja, mutta hän käytti tahtoaan itsekkäällä tavalla, kun hän alkoi nähdä itsekkäitä tilaisuuksia Eedenissä. Kun hän tarkasteli noita itsekkäitä mahdollisuuksia, niin se pani hänet koetukselle. Jumala ei ollut syyllinen siihen: ”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” – Jaak. 1:13–15.

6. Mistä miksi hän muutti itsensä, ja miten hän häpäisi Jumalan Eedenin-pyhäkön?

⁶ Päättämällä tehdä väärin Jumalaa kohtaan ja siten tehdä syntiä ja ottamalla sitten askeleet sen itsekkään halun tyydyttämiseksi, mikä tätä Jumalan henkipoikaa viekoitteli, hän muutti itsensä Jumalan pojasta Isänsä Jumalan hylkääjäksi, Jumalan työtoverista Jumalan vastustajaksi, Jumalan totuuttapuhuvasta ylistäjästä Jumalan valehtelevaksi herjaajaksi. Hän muutti itsensä Saatana Perkeleeksi, jota Jumala ei voinut omistaa pojakseen. Hän teki tämän yrittämällä käännyttää Aadamin ja Eevan täydellisistä, vanhurskaista, synnittömistä Jumalan lapsista pahoiksi ihmisiksi, jollaisia hän pystyi nyt panemaan alulle, Luojaansa vastaan syntiä tekeviksi. Johannes kirjoitti siitä syystä: ”Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. . . . Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. . . . meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla [Aadamin pojan] Kainin kaltaisia, joka oli [tuosta] pahasta ja tappoi veljensä [Aabelin]. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.” (1. Joh. 3:8–12) Tuomalla synnin Saatana häpäisi Jumalan Eedenin-pyhäkön.

7. Mitä Aadam ja Eeva olisivat voineet tehdä säilyttämällä paratiisin pyhäkkönä, ja minkä erikoisen käskyn rikkominen oli mahdollinen ja millaisen rangaistuksen uhalla?

⁷ Jos Aadam ja Eeva olisivat pitäneet Eedenin paratiisin pyhänä paikkana eli pyhäkkönä, niin heille olisi ollut mahdollista elää iankaikkisesti siinä lapsineen. Jumala oli istuttanut tähän puutarha-alaan erikoisen puun, mitä hän sanoi ”hyvän- ja pahantiedon puuksi”. Niin kauan kuin Jumala ei halunnut ihmisen syövän siitä, oli ihmisen siitä syöminen väärin, tottelemattomuutta taivaallista Isäänsä kohtaan, syntiä Jumalaansa vastaan. ”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedonpuusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman’.” (1. Moos. 2:9, 16, 17) Lainantaja Jehova Jumala selitti tässä, että rangaistus synnistä ei ole ihmissielun iankaikkinen kidutus, vaan ehdoton kuolema, elämästä ja olemassaolosta lakkaaminen. Jumalan kuvana ja kaltaisena oleva Aadam ymmärsi sekä taivaallisen Isänsä käskyn että myöskin rangaistuksen, mikä hänelle annettaisiin tämän käskyn rikkomisesta. Kun Aadamin taivaallinen Isä antoi hänelle täydellisen naisen Eevan hänen vaimokseen, niin Aadam kertoi Eevalle heidän Isänsä käskystä, koska, kuten Aadam sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” – 1. Moos. 2:23.

8. Miksi, milloin ja miten Saatana Perkele hyökkäsi Jumalan heille antaman lain oikeudenmukaisuuden kimppuun?

⁸ Saatana Perkele tiesi tässä käskyssä kohdan, missä hän saattoi koetella Aadamin ja Eevan tottelevaisuutta heidän taivaallista Isäänsä kohtaan ja heidän Jumalalleen osoittamaansa yksinomaista antaumusta. Hän oli tietysti näkymätön Eevalle, koska hän oli henkiluomus. Mutta hän teki läsnäolonsa ilmeiseksi ja esitti vääryyden ja synnin tekoon viekoittelevat ehdotuksensa erään kedon eläimen, käärmeen, välityksellä. Aadam ei ollut juuri silloin paikkeilla, niin että häneltä olisi voinut kysyä. Niin Saatana Perkele kysyi käärmeen välityksellä Eevalta, ei lörpötelläkseen, vaan näennäisesti tiedon saamiseksi: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Eeva vastasi oikein: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Eevaa ei ollut jätetty tietämättömäksi paratiisipyhäkön laista. Saatana Perkele hyökkäsi nyt käärmeen välityksellä tämän lain oikeudenmukaisuuden kimppuun. ”Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’.” – 1. Moos. 3:1–5.

9. a) Mikä oli käärmeen Eevalle esittämä lausunto? b) Koska hän ei huomannut tätä, niin miten hän järkeili itsensä lain rikkomiseen, ja miten hän voi päätellä käärmeen olevan oikeassa?

⁹ Tämä lausunto oli herjaus, ja herjaus tekee perkeleen. Mutta Eeva ei huomannut, että tämä oli herjaus Jumalaa, hänen taivaallista Isäänsä, kohtaan. Hän tuli ”perusteellisesti petetyksi”. Mitä hänen piti nyt tehdä? Jos Jumalan käsky oli epäoikeudenmukainen ja perustui vääriin väitteisiin, niin oliko väärin hänen kapinoida epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja käyttää oman käden oikeutta? Olihan sitä paitsi hyvän- ja pahantiedon puun hedelmä vaaraton, tosiaan ravintoa. Kuinka kauniilta se näyttikään! Ja miten ihmeellistä olisikaan, jos silmät avautuisivat näkemään asiat siten kuin ei koskaan aikaisemmin ja jos olisi itsensä Jumalan kaltainen, niin että tietäisi itse hyvän ja pahan! Miksi pitäisi sitten olla teokraattinen ja totella enää kauemmin tätä epävanhurskasta, perusteetonta Jumalansa ja Isänsä lakia? Niin Eeva alkoi demokraattisella tavalla ja demokraattisessa hengessä ottaa kielletyn puun hedelmää ja syödä sitä. Ah, eihän hän lysähtänytkään kuoliaaksi ensimmäisestä puraisusta! Käärmeen on siis täytynyt olla oikeassa tässä suhteessa, saattoi Eeva petettynä päätellä.

10. Minkä Eeva aloitti täten maan päällä, ja miten hän halusi saada miehensä kuolemaan kanssaan, jos rangaistus lain rikkomisesta oli tosiaan kuolema?

¹⁰ Eeva oli antanut luottamuksensa taivaalliseen Isäänsä luhistua. Hänessä alkoi se, mikä on nykyään niin laajalle levinnyt: tottelemattomuus vanhempia kohtaan. Syötyään ensimmäisen palansa kiellettyä hedelmää Eeva on saattanut tuntea olevansa demokraattinen tämänkaltaisen ”kansan liikkeen” johdosta. Mutta hänestä ei tuntunut Jumalan kaltaiselta, niin kuin käärme oli luvannut. Eivätkä hänen silmänsä avautuneet silloin moraalisesti näkemään hänen tottelemattomuutensa pahuutta. Jos sitä paitsi oli kysymyksessä kuoleminen Jumalan lakia vastaan toimimisesta, niin hän tahtoisi miehensä Aadamin kuolevan mukanaan houkuttelemalla hänetkin syömään kanssaan. Siksi hän tarjosi jälkeenpäin hedelmää Aadamillekin, sukumme päämiehelle.

11. Millaisten menetelmien välillä Aadamin oli nyt valittava, ja miksi hän oli tahallinen synninteossaan?

¹¹ Mitä Aadam tekisi nyt? Olisiko hän teokraattinen taipuen Jumalan hallintoon ja yksinvaltiuteen, vai olisiko hän demokraattinen ja antaisi maan päällä olevan kansan hallita? Säilyttäisikö hän Jumalan Eedenin-pyhäkön pyhänä ja vapaana tottelemattomuuden synnistä, paikkana, missä Jehovaa palvotaan Jumalana? Vai antaisiko hän Eevan halun vaikuttaa itseensä kuin Jumala? Kieltäisikö hän siis Jumalansa ja Luojansa ja osoittaisi ylpeyttä ja asettuisi Jumalaksi, Jehovan sijaan? Aadam valitsi Eevan miellyttämisen syömällä hänen kanssaan antaen anteeksi hänen syntinsä ja myöskin miellyttäen itseään pysyttelemällä hänen rinnallaan ja jakamalla hänen kanssaan hänen syntinsä seuraukset, ilmoitetun kuolemanrangaistuksen. Hän tiesi, mitä teki: ”Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin [perusteellisesti] ja joutui rikkomukseen.” (1. Tim. 2:13, 14) Aadam toimi vastoin Jumalan antamaa tietoa ihmisperheen päämiehen aseman vastaisesti. Hän teki syntiä tahallaan. – 1. Moos. 3:6, 7.

(Jatkuu)