Osa 1. – Jeesuksen sukulaiset

KUN tuli aika Jehovan voidellun Pojan vaeltaa maan päällä hänen Messiaanaan, niin Jehova valitsi oikeat ihmissukulaiset yhdistymään Jumalan luotettujen palvelijoitten muodostamaksi innokkaaksi perhepiiriksi ja olemaan omalle Pojalleen eheänä kilpenä ja vaikutusvoimana. Kuten kävi ilmi, niin Jeesus Nasaretilaisen sukulaisista tuli hänen ohellaan Jehovan tosi palvonnan kaikkein pontevimpia uskon miehiä, mitä tämä maa on koskaan nähnyt. Heidän aulis apunsa saarnaajina vanhurskaissa töissä auttoi teokraattisen maineen luomisessa juutalaisen asiainjärjestelmän viimeiselle sukupolvelle.

JOHANNES KASTAJA

Johannes Kastaja oli viimeinen niiden profeettojen pitkässä rivissä, jotka Jehova oli lähettänyt liittokansansa juutalaisten keskuuteen. Johannes on huomattava kaikkien suurimpien esikristillisten Jumalan lähettämien profeettojen joukossa päätellen siitä suuresta työstä, minkä hän suoritti palvellessaan julkisesti vuoden yhteistoiminnassa opetuslapsiryhmän kanssa ja noin kaksi vuotta vankilassa. (Matt. 11:11) Tämä suuri profeetta oli Jehovan ohjauksessa Jeesuksen pikkuserkku ja vain noin kuusi kuukautta häntä vanhempi.

Jeesuksen äiti Maria ja Johanneksen äiti Elisabet olivat serkuksia. He olivat sen lisäksi aikaisemmin solmineet pysyvän ystävyyden, mikä perustui Jehovan heille tarjoamiin samanlaisiin korkeisiin etuihin. (Luuk. 1:39–45) Marian äiti (jonka nimen perimätieto sanoo olleen Anna ja jota katolilaiset sanovat pyhäksi Annaksi)a ja Elisabetin äiti olivat lihallisia sisaruksia ja Leevin suvun jälkeläisiä. Marian äiti meni naimisiin Juudan sukukuntaan kuuluvan Helin kanssa, minkä vuoksi Marian äidin lapsista tuli todellisia juudealaisia, ja Elisabetin äiti meni avioliittoon Aaronin pappishuoneesta olevan kanssa, joten hänen lapsistaan ei tullut ainoastaan leeviläisiä, vaan myöskin leeviläisten korkeimpaan huoneeseen kuuluvia Aaronin lapsina. Ja Elisabet, joka oli Aaronin tytär myöhemmässä sukupolvessa, meni naimisiin Sakarjan kanssa, joka hänkin oli Aaronin pappishuoneen jälkeläinen. (Luuk. 1:5) Heidän poikansa Johannes Kastaja oli siis Aaronin papillista huonetta kaksinkertaisella oikeudella, sekä isänsä että äitinsä kautta.

Miten historiallisesti huomiota herättäväksi tämä kaikki osoittautuikaan! Aaronilainen pappi Saadok suoritti Daavidin huoneeseen kuuluvan Salomon voitelun Israelin kuninkaaksi. (1. Kun. 1:39) Samalla tavalla suoritti kaikkien Juudan tulevienkin kuninkaitten voitelun kulloinkin elossa oleva aaronilainen pappi. Kun kaikkien aikojen suurin kuninkaan voitelu täällä maan päällä tapahtui, niin tätä mallia noudatettiin tietyssä määrässä. Jehova oli kehittänyt tätä ylevää tapahtumaa varten oman uskollisen aaronilaisen edustajansa, eikä hänen tarvinnut turvautua Jerusalemin jumalattomaan aaronilaiseen ylimmäiseen pappiin, joka surmautti myöhemmin Jeesuksen. Juudan suvusta ja Daavidin kuninkaallisesta huoneesta oleva Jeesus esittäytyi tässä voitelutilaisuudessa oman pikkuserkkunsa, Leevin suvusta ja Aaronin papillisesta huoneesta olevan Johannes Kastajan, kastettavaksi. Jeesus voideltiin silloin lainmukaisesti taivaasta käsin pyhällä hengellä hengellisen Israelin Kuninkaaksi.

JOOSEF

Joosefin, Jeesuksen kasvatusisän, on täytynyt olla Jumalan sydämen mukainen mies, niin kuin hänen kuuluisa esi-isänsä Daavidkin oli. Ottaen huomioon sen suuren vallan ja vaikutusaseman, mikä isällä oli israelilaisessa perheessä, Joosefin on täytynyt olla mitä huomattavin, luotettava Jumalaa pelkäävä mies. Kuinka niin? Koska Elävä Jumala havaitsi hänet arvolliseksi saamaan huostaansa kaikkeuden kalleimman aarteen, Jehovan ainoasyntyisen Pojan elämän, Jumalan omaa sydäntä lähinnä olevan omaisuuden. Hän ei ollut Joosefin luonnollinen poika.

Joosef oli Juudan kansan johtavan perheen jäsen, sillä hän kuului Daavidin kuninkaalliseen huoneeseen. Joosefilla oli jumalallinen laillinen oikeus valtaistuimeen. Tästä syystä oli välttämätöntä, että hän matkusti Beetlehemiin keisarin määräyksen mukaan, Quirinuksen ollessa Rooman maaherrana Syyriassa, verotusluetteloihin merkittäväksi, koska Daavidin kuninkaallisen huoneen kirjoja pidettiin Beetlehemissä, Daavidin kotikaupungissa. (Luuk. 2:1–3) Vuosia myöhemmin saattoi entinen veronkokooja Matteus, joka oli sukuluetteloiden erikoistuntija, mennä Beetlehemiin laatimaan meille kertomusta tästä suvusta, mikä ulottui taaksepäin Daavidiin ja Aabrahamiin. (Matt. 1:1–16) Joosef loistaa tässä kohdassa erittäin epäitsekkäänä miehenä, sillä hän ei nytkään emmi kuuluisasta laillisesta syntyperästään huolimatta tehdä Jumalan tahtoa, vaan myöntyy auliisti ottamaan Jeesuksen lailliseksi esikoispojakseen ja siten siirtämään hänelle laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen. (Luuk. 4:22) Jeesus tunnettiin tästä päivästä lähtien Joosefin poikana, puusepän poikana, jolla oli Joosefin esikoisoikeudet. – Matt. 13:55.

Sattuvin osoitus Joosefin ja Marian menestyksellisestä vanhempien aseman täyttämisestä Jeesuksen kasvatuksen yhteydessä on lyhyt, mutta osuva Raamatun kertomus, mikä sanoo: ”Hän oli jatkuvasti alamainen heille. . . . Ja Jeesus edistyi edelleen viisaudessa ja ruumiin kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Joosef suoritti tehtävänsä ilmeisesti hyvin Jeesuksen varhaisena kasvattajana, ja hän opetti hänet myöskin taitavaksi puusepäksi, mitä ammattia Jeesus harjoitti, kunnes hän oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. – Luuk. 2:51, 52, Um; Mark. 6:3.

MARIA

Daavidin huomattava naisjälkeläinen Maria, Daavidin huoneeseen kuuluvan Helin tytär, olisi ilahduttanut muinaisen kuninkaan sydäntä, jos hän olisi elänyt ja nähnyt Marian täyttävän tuon korkean teokraattisen palvelusedun. Raamatun useat viittaukset Mariaan sallivat maalata hänestä erittäin kiinnostavan kuvan. Hän ei ollut ainoastaan ruumiillisesti neitsyt, vaan myöskin henkisesti, sillä hänen aikansa luopumus ei ollut saastuttanut häntä. Hänen Heprealaisten Kirjoitusten tuntemuksensa oli suuri ja hänen antaumuksensa Jehovalle Jumalanaan oli yksinomainen ja täydellinen.

Ollen vahva uskossaan ja tiedossaan hän osoitti huomaavaisuutta, kun mahtava enkeli Gabriel haastatteli häntä, sama taivaan hovista tullut teokraattinen sanansaattaja, joka puhui pappi Sakariaallekin temppelissä kuusi kuukautta aikaisemmin. ”Hyvää päivää, sinä korkeasti suosittu, Jehova olkoon kanssasi.” Gabriel esitti tämän tervehdyksen vaikuttavan kohtauksen alussa, ja Maria tuli kovin levottomaksi sen merkityksen suhteen.

Hänelle ilmoitettiin sitten, että Jehova halusi käyttää häntä ihmisäitinä synnyttämään Jumalan varjoavan pyhän hengen vaikutuksesta poikalapsen, jota piti sanottaman ”Korkeimman Pojaksi” ja jolle ”Jehova Jumala antaa . . . hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän on Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua”. Miten ylevä palvelustarjous tämä olikaan! Hän suostui siihen auliisti huomattavana uskon naisena. – Luuk. 1:26–38, Um.

Tämä Jehovan antautunut palvelijatar synnytti täydellisen poikalapsen luonnollisella tavalla normaalin yhdeksänkuukautisen raskaudentilan jälkeen poissa Jerusalemin kimaltelevasta luopiouskonnosta uskollisen Joosefin suojaavassa huolenpidossa ja hiljaisessa Beetlehemin seimimajassa. Lapsi ei ollut ruumiillistunut puoleksi henki ja puoleksi ihminen, vaan kokonaan ihmislihaa joka tavalla. Enkelikuoron herättämät hyvää tahtovat miehet, uskolliset paimenet, tulivat seimen luo ollakseen tämän yleismaailmallisesti tärkeän tapahtuman uskollisia todistajia. Hänet ympärileikattiin kahdeksan päivää myöhemmin, niin kuin tapa oli, ja nimitettiin Jeesukseksi.

Marian sydän kokosi aarteina muistiin kaikki ne monet poikkeukselliset seikat, mitkä tapahtuivat tämän Jehovan pojan yhteydessä, joka poika hänellä oli etu synnyttää. Hän otti päivittäin vaarin pojan kasvavista tarpeista ja valvoi koko ajan puhtaalla, rakkaudellisella ja uhrautuvalla tavalla, että tämä hänen holhokkinsa olisi saanut hienoimman teokraattisen kasvatuksen ja opetuksen. Kun Jeesus astui kolmekymmentä vuotta myöhemmin suureen julkiseen palvelukseensa, niin Maria seurasi hänen elämänjuoksuaan yksityiskohdittain. Hänestäkin tuli Jeesuksen antautunut seuraaja. Jeesus ei suosinut Mariaa koskaan palveluksensa aikana enemmän kuin toisia antautuneita naisia. Hän ei puhutellut häntä milloinkaan ”äitinä”, vaan aina ”vaimona”. – Matt. 12:48; Joh. 2:4.

Marialla oli onnellinen etu kuulua yhtenä niihin 120:een, jotka saivat helluntaina pyhän hengen lahjan tullen Kristuksen ruumisjärjestön ensimmäisiksi voidelluiksi jäseniksi, jotta he olisivat olleet kelvolliset elämään hänen kanssaan hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Marian toivo oli siis taivaallinen, ei tulla taivaan kuningattareksi, vaan yhdeksi Kristuksen loistoisan taivaallisen morsianluokan 144 000:sta jäsenestä. Maria oli suurenmoinen esimerkki uskollisesta teokraattisesta naisesta. Teokraattiset naiset tekevät nyt hyvin noudattaessaan hänen esimerkkiään antaumuksessa, tottelevaisuudessa ja uskollisuudessa.

[Alaviitteet]