Säilytä tasapainosi kaikessa
”Pitäkää siis tarkoin silmällä, että ette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ihmiset.” – Ef. 5:15, Um.
1, 2. Miten kristittyä voidaan verrata tasapainotaiteilijaan?
MONET sirkuksessa kävijät ovat istuneet pelonsekaisen kunnioituksen vaientamina, kun tasapainotaiteilija on langalla suorittanut temppujaan korkealla heidän päänsä yläpuolella. Hän liikehtii sinne tänne ohuella metallilangalla yhtä varmasti, kuin hän olisi kulkenut maassa. Tämän tarkan tasapainovaiston kehittäminen vaati häneltä monien vuosien ponnisteluja ja valmennusta. Se on taito, minkä hyväksi piti työskennellä, ja se vaatii jatkuvasti tarkkaa huomiota. Hänen mielensä on kohdistettu siihen, mitä hän tekee, kun hän kulkee langallaan. Hän ei salli sen harhailla muihin asioihin, vaan keskittyy päinvastoin tasapainonsa säilyttämiseen.
2 Tämä sirkustaiteilija kuvaa hyvin kristittyä, joka vaeltaa kristillisen nuhteettomuuden kapeaa tietä. Jeesus puhui tästä tiestä sanoessaan: ”Se portti on kapea ja se tie ahdas, joka johtaa elämään, ja harvat sen löytävät.” (Matt. 7:14, Um) Antautunut kristitty on yksi näistä harvoista. Jotta hän pysyisi tällä kapealla tiellä, niin hänen täytyy kehittää hyvä mielen ja hengen tasapaino, samoin kuin tuon tasapainotaiteilijankin on kehitettävä hyvä tasapaino pysyäkseen langallaan. Samoin kuin yksikin lipsahdus voi olla kohtalokas hänelle, niin se saattaa olla antautuneelle kristityllekin.
3. Jos kristitty putoaa, niin miten hän voi pelastautua, ja miksi tulee välttää putoamista?
3 Esiintyjän alle levitetty turvallisuusverkko voi pelastaa hänen henkensä, mutta hänellä on pitkä matka kiivetä takaisin langalleen, ja kun hän pääsee sille, niin hän saattaa olla niin järkyttynyt, että hänen on vaikea saada takaisin luottamustaan ja varmuuttaan. Kristitty, joka menettää tasapainonsa ja putoaa siltä kristillisen nuhteettomuuden tieltä, mikä kulkee korkealla maailman sopimattoman käyttäytymisen suon yläpuolella, saattaa pelastaa henkensä katumalla vilpittömästi. Mutta hänen kiipeämisensä takaisin on kovin pitkä ja erittäin vaikea. Jotkut pudonneet eivät ole kyenneet suorittamaan sitä. On viisasta karttaa ensi sijassa putoamista. Mutta tämä vaatii kristityltä hyvää henkistä tasapainoa ja sen alituista tarkkailemista, miten hän vaeltaa.
4, 5. Miten tasapaino määritellään, ja miten kristitty voi menettää tasapainonsa?
4 Tuolla tasapainotaiteilijalla on ruumiillinen tasapaino, mikä on ihailtava, mutta hyvä henkinen tasapaino on paljon haluttavampi. Mutta mitä tasapaino on sitten? Webster’s New International Dictionaryn toisen lyhentämättömän painoksen mukaan se on tila, missä ”kaikki vastakkaiset voimat, ruumiilliset niin kuin muutkin, ovat tasoissa, tasapainossa; tasapainoisuus; vakaantuneisuus; vankkuus; tasavertainen eli sopusointuinen vaikutus; tasapuolinen asennoituminen; myöskin tila, missä tällainen tasapaino vallitsee”.
5 Se merkitsee tasapainotaiteilijalle tasapainoa eli vakiintuneisuutta langallaan. Jos hän kallistuisi liian kauas puoleen tai toiseen, niin hän menettäisi tasapainonsa ja putoaisi langalta. Niin on kristitynkin laita. Hän voi menettää henkisen tasapainonsa olemalla äärimmäisyysmies tai huoleton tai välinpitämätön hyvän henkisen tasapainon kehittämisen suhteen.
6. Mikä hallitsee kristityn tasapainotajua, ja miten hänen mielenlaatunsa vaikuttaa tähän tasapainoon?
6 Langalla kulkevan ruumiillista tasapainoa hallitaan hänen päästään, ja sitä voidaan parantaa harjoituksella. Tämä pitää paikkansa kristitystäkin. Hänenkin tasapainoaan hallitaan päästä käsin, mutta se ei ole ruumiillista tasapainoa, vaan henkistä. Sitäkin voidaan parantaa oikealla valmennuksella, kehittämällä hyvää mielentilaa. Jos hänellä on huono mielentila, niin hänen henkinen vankkuutensa kärsii, ja hän saattaa lopulta kadottaa jalansijan kristillisen nuhteettomuuden kapealla tiellä. Henkilöiden, jotka ovat häikäilemättömiä, liiaksi arvostelevia ja valittavia, tulisi kavahtaa. Heidän mielentilansa ei ole hyvä. Heidän kristillinen tasapainonsa on vaarassa.
TASAPAINON PUUTTEEN MERKKI
7. Mitä henkilön tulee tehdä, jos hän havaitsee heikkoutta henkisessä tasapainossaan?
7 Kristityn, joka astuu kristillisen nuhteettomuuden kapealle tielle, täytyy olla valpas huomaamaan kaikki merkit, mitkä ilmaisevat puutteen henkisessä tasapainossa. Jos hän havaitsee heikkouden, niin hänen täytyy keskittyä sen voittamiseen. Jollei hän tee sitä, niin hän ei ehkä saavuta elämään johtavan kapean tien toista päätä. Kun langalla kävelevä näkee heikkouden tasapainotajussaan, niin hän työskentelee sen suhteen, kunnes hän on voittanut sen. Eikö kristityllä ole vielä enemmän syytä tehdä samoin heikkouksilleen? Hän ei etsi hyvää tasapainoa hankkiakseen elatuksen, niin kuin tasapainotaiteilija tekee, vaan hänen päämääränään on iankaikkinen elämä. Eikö se ole paljon arvokkaampi?
8, 9. Mitkä ovat huonon tasapainon kuusi pääasiallisinta merkkiä, ja miten epävakaisuus ilmenee?
8 On koko joukko pääasiallisia merkkejä, mitkä ilmaisevat, puuttuuko kristityltä hyvä henkinen tasapaino. Huomattavat niistä ovat: epävakaisuus, horjuvaisuus, väärä näkemys aineellisista asioista, epäluotettavuus, järkevyyden puute ja liian suuren merkityksen antaminen seuraelämän toiminnoille.
9 Antautunut kristitty on vastuussa Kristuksen esimerkin noudattamisesta saarnaamisessa ja Jehova Jumalan palvelijatovereitten kanssa seurustelemisesta. Jos hän on epäsäännöllinen julkisessa palveluksessaan ja tekee sitä ajoittain, niin hän ilmaisee epävakaisuuden merkkejä. Hänen mielentilansa vastuuseensa nähden kristittynä ei ole hyvä. Hän ei ilmaise iloista tottelevaisuutta Jumalan käskyjä kohtaan.
10. Miksi Paavalin ja Jeremian voidaan osoittaa ilmaisevan oikeaa mielentilaa?
10 Apostoli Paavali ilmaisi oikean mielentilan sanoessaan: ”Tosiaan, voi minua, jollen minä julista hyvää uutista!” Ja niin teki Jeremiakin lausuessaan: ”Ja jos minä sanon: Minä en tahdo mainita häntä enkä puhua enää hänen nimessään, niin silloin on minun sydämessäni kuin luihin suljettu polttava tuli, ja minä uuvun sen kestämiseen enkä voi sitä pitää.” (1. Kor. 9:16, Um; Jer. 20:9, As) Nuo miehet eivät olleet epävakaita evankeliuminpalveluksessaan. Kenenkään ei tarvinnut käydä heidän luonaan kuukausi toisensa jälkeen kehottamassa heitä olemaan toimeliaita siinä. Heidän oma rakkautensa Jumalaan ja intonsa hänen totuuttaan kohtaan vaikutti heissä sisältäpäin. He osoittivat halukasta tottelevaisuutta. Näin täytyy olla nykyäänkin niiden laita, jotka antautuvat Jumalalle.
11. Miten kokouksissa käyminen paljastaa heikkouden henkisessä tasapainossa?
11 Niiltä, joilta puuttuu vakiintuneisuus palveluksessa, puuttuu hyvä henkinen tasapaino. He vaeltavat kristityn polkua ikään kuin he eivät olisi varmoja siitä, mihin ovat menossa. Tällaiset ihmiset eivät ole epäsäännöllisiä ainoastaan kenttäpalveluksessaan, vaan myöskin suhteissaan uuden maailman yhteiskuntaan. Sen sijaan että he olisivat vakituisesti seurakunnan kokouksissa, he ovat epäsäännöllisiä. He eivät arvosta sitä, että säännöllinen yhteys uuden maailman yhteiskunnan kanssa on välttämätön heidän omalle hyvinvoinnilleen ja henkiselle tasapainolleen. Se on suorastaan Raamatun vaatimus: ”Ja antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niin kuin eräillä on tapana, vaan kehottaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25, Um) Ne, joilla on paha tapa olla epäsäännöllisesti seurakunnan kokouksissa, ovat henkisesti tasapainottomia.
HORJUVAISUUS
12–14. a) Miten henkilö ilmaisee horjuvaisuutta? b) Keiden huonoa esimerkkiä hän noudattaa? c) Miksi tulee välttää maailmallista seuraa, ja mitä Raamattu neuvoo tässä suhteessa?
12 Horjuvaisuus ilmenee henkilöissä, jotka eivät ole lujasti juurtuneet Raamatun totuuteen, jotka ovat hengellisesti epäkypsiä. Tällaiset osoittavat teoillaan ja ratkaisuillaan, että totuus ei ole heidän sydämessään, vaikka se saattaakin olla heidän päässään. Koska heillä on päässä tietoa siitä, niin he pystyvät esittämään melko hyviä selityksiä, mutta heidän sydämensä jää koskemattomaksi. Raamatun periaatteet eivät vaikuta heissä opastavasti heidän jokapäiväisessä elämässään. He ilmaisevat puuttuvaa uskoa Jumalan Sanan viisauteen. ”Jos . . . joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön hän jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille auliisti ja soimaamatta, niin sitä annetaan hänelle. Mutta, pyytäköön hän jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä, sillä se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja puhaltaa sinne tänne. Älköön se ihminen tosiaankaan otaksuko saavansa mitään Jehovalta; hän on päättämätön mies, epävakainen kaikilla teillään.” (Jaak. 1:5–8, Um) Koska hän on päättämätön, niin hän on horjuva uskossa.
13 Horjuva henkilö antaa oman viisautensa ja omien kiihkeitten halujensa vaikuttaa ratkaisuihinsa pikemminkin kuin Jumalan Sanan viisauden. Hän on sellainen, joka etsii epäviisaasti tovereita uuden maailman yhteiskunnan ulkopuolelta. Hän seurustelee maailman ihmisten kanssa, joita ei kiinnosta lainkaan Jumalan tahdon tekeminen. Hän paneutuu samaan asemaan kuin israelilaiset, jotka seurustelivat kanaanilaisten kanssa vastoin Jumalan nimenomaisia ohjeita. ”Kavahda, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi teidän keskuudessanne ansaksi.” – 2. Moos. 34:12.
14 On hulluutta etsiä maailman ihmisten toveruutta. Seurustelu heidän kanssaan ei auta kristittyä säilyttämään henkistä tasapainoaan, vaan päinvastoin häiritsee sitä. Hän tarvitsee sellaisia tovereita, jotka auttavat häntä pysymään lujana, sillä jos hän luiskahtaa kristillisen nuhteettomuuden tieltä ja menettää kristillisyytensä, niin hän kadottaa elämänsä. Jos hän ei halua olla niiden maailman ihmisten kaltainen, joilla ei ole tätä kristillisyyttä, niin miksi hän seurustelisi heidän kanssaan? Miksi hän asettuisi alttiiksi heidän väärälle ajattelutavalleen? Hän ei voi sivuuttaa turvallisesti Raamatun lausuntoa: ”Älkää harhaantuko. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Kor. 15:33, Um) Se, mitä tapahtui israelilaisille, on varoittavana esimerkkinä meille. ”Ja he liittyivät kansoihin ja oppivat niiden töitä. Ja he tulivat saastaisiksi töistään ja pitivät uskotonta kanssakäymistä menettelyillään. Ja Jehovan viha alkoi leimuta hänen kansaansa kohtaan, ja hän rupesi inhoamaan omaisuuttaan.” – Ps. 106:35, 39, 40, Um.
15. Mikä on kristityn turvallinen menettely?
15 Erossa pysyminen epäuskoisista on turvallinen kristitylle. Tämä ei merkitse kirjaimellista eristyneisyyttä. Ei Kristus eivätkä hänen apostolinsakaan eristäytyneet kirjaimellisesti epäuskoisista, vaan olivat heidän joukossaan auttaakseen heitä Raamatun totuuksilla. He eivät seurustelleet kuitenkaan heidän tovereinaan. Apostoli Paavali tekee selväksi, mitä menettelyä kristittyjen tulee noudattaa nykyään, kun hän sanoo: ”Älkää iestäytykö epäsuhtaisesti uskottomien kanssa. Sillä mitä osallisuutta on vanhurskaudella ja laittomuudella keskenään? Tai mitä yhteistä on valolla pimeyden kanssa?” (2. Kor. 6:14, Um) Totellen tätä Raamatun ohjetta tasapainoinen kristitty etsii seuraa uuden maailman yhteiskunnasta eikä sen ulkopuolelta.
16, 17. Mitä menettelyä tulee noudattaa avioliittoon nähden? Miksi?
16 Kun avioliitto tulee kysymykseen, niin kristitylle on varmasti sitäkin tärkeämpää noudattaa tätä erottuneisuutta. Hänenhän en elettävä aviopuolisonsa kanssa, ja jos tämä puoliso ei ole antautunut kristitty niin kuin hän eikä halukas tottelemaan Jumalaa, niin eikö hän havaitse sitä vaikeammaksi pysyä lujana uskossa? Eikö ole alituista hankausta, alituisia vaikeuksia ja pettymyksiä? Miksi pitäisi aiheuttaa sydänkipuja suostumalla liittoon, mikä varmasti aiheuttaa ahdistusta ja aikaansaa onnettomuuksia? Miksi pitäisi olla tottelematon Jumalan käskyille niin kuin israelilaiset olivat, jotka naivat pakanallisia kanaanilaisia? ”Älä lankoudu heidän kanssansa; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoiksi. Sillä he viettelevät sinun poikasi luopumaan minusta ja palvelemaan muita jumalia; ja silloin Herran [Jehovan] viha syttyy teitä kohtaan, ja hän hävittää sinut nopeasti.” – 5. Moos. 7:3, 4.
17 Vaara joutua epäuskoisen aviopuolison kääntämäksi pois Jehova Jumalasta on yhtä todellinen nykyäänkin kuin muinaisen Israelin päivinä. Ne, jotka tulevat uskoon avioliiton jälkeen, eivät voi luonnollisestikaan muuttaa tilannetta, vaan heidän täytyy elää jatkuvasti epäuskoisen puolisonsa kanssa tehden parhaansa siinä tilassa. He tekevät kuitenkin äärimmäisensä pysyäkseen henkisesti voimakkaina. Mutta niiden uuden maailman yhteiskunnassa olevien, jotka eivät ole naimisissa, tulee vaeltaa viisaitten tavoin noudattamalla Raamatun periaatteita, avioituen ”ainoastaan Herrassa”. Tämän periaatteen syrjäyttäminen merkitsee henkisen horjuvaisuuden ilmaisemista.
18, 19. a) Selitä, miten yleinen mielipide voi ilmaista henkilön horjuvaisuuden? b) Mikä on oikea suhtautumistapa yleiseen mielipiteeseen katsoen?
18 Eräs horjuvaisuuden merkki on yleisen mielipiteen pelkääminen. Tätä havaitaan yleisesti lapsissa, jotka ovat kiusallisesti huolissaan siitä, mitä heidän luokkatoverinsa tai muut ikätoverinsa sanovat heistä. He pelkäävät olla sitä vastaan, mitä pidetään suosittuna. He pukeutuvat niin kuin toisetkin, leikkaavat tukkansa, kuten muutkin, puhuvat heidän tavallaan ja toimivat niin kuin hekin. Heidän pelkonsa olla erilaisia tekee heistä yhdenmukaisuuden orjia.
19 Mitä väliä sillä on, mitä toiset ajattelevat tai sanovat? Mitä sitten, jos joku erottuu joukosta siksi, että hän ei kulje sen mukana kaikessa, mitä se tekee ja ajattelee? Mitä siitä, jos muut ajattelevat hänen olevan omituinen siksi, että hän pitää kiinni kristillisistä periaatteista? Heidän mielipiteensä ei merkitse mitään, mutta Jumalan mielipide merkitsee kaikkea, sillä hän voi antaa elämän. He eivät voi. Vakiintunut kristitty ei anna sen aiheuttaman pelon, mitä toiset ajattelevat tai sanovat, panna häntä mukautumaan laumaan. Hän seisoo lujana kristillisten periaatteitten puolesta vastakkaisesta yleisestä mielipiteestä huolimatta.
AINEELLISET SEIKAT
20, 21. Millä tavalla aineelliset seikat voivat olla henkisen tasapainottomuuden syynä?
20 Kolmanneksi mainittu henkisen tasapainottomuuden merkki on väärä näkemys aineellisista asioista. Tasapainoton kristitty sallii tämän rakkauden tarttua itseensä ja vetää hänet velan rämeeseen. Hän ei elä viisaasti varojensa mukaan, vaan antautuu aineellisen omaisuuden orjaksi. Hänen maallisesta toimestaan tulee hänelle suurempi huoli kuin hengellisestä tehtävästä.
21 Vaikka hänen maallinen työnsä saattaakin häiritä hänen evankeliuminpalvelustaan ja hänen läsnäoloaan seurakunnan kokouksissa, niin hän ei ole halukas korjaamaan asioita ja panemaan hengellisiä etuja ensi sijalle. Ne aineelliset asiat, joita voidaan ostaa hänen ansaitsemillaan rahoilla, merkitsevät hänelle enemmän kuin evankeliuminpalvelus ja henkinen terveys. Hän panee Jumalan edut ja oman henkisen hyvinvointinsa toiseksi näiden asioitten jälkeen. Hän ei vaella niin kuin viisaat henkilöt, vaan niin kuin epäviisaat, jotka eivät tarkkaa, miten he vaeltavat. Hän on tasapainoton ja vaarassa pudota pois kristillisen nuhteettomuuden kapealta tieltä.
EPÄLUOTETTAVUUS
22. Miten neljäs henkisen tasapainottomuuden merkki ilmenee?
22 Niiltä, jotka ilmaisevat neljättä tasapainon puutteen merkkiä, puuttuu vastuuntunto. Heidän sanaansa ei voida luottaa. He antavat nopeasti lupauksen ja rikkovat sen yhtä nopeasti. Koska siihen ei voida luottaa, että he pitävät kristityille tovereilleen antamiaan lupauksia, niin miten heidän voidaan uskoa pitävän Jumalalle annettuja lupauksia? Merkitseekö heidän sitoumuksensa, että he tekevät Jumalan tahdon, todellisuudessa mitään? Koska he ovat uskottomia pienissä lupauksissa, niin eivätkö he ole uskottomia tässä tärkeimmässäkin?
23. a) Miten valvojien tulee katsella epäluotettavaa henkilöä? b) Millä tavoilla hän mm. osoittaa vastuuttomuutensa?
23 Epäluotettava kristitty on tasapainoton kristitty. Hän ei voi olla tosi hyödyksi teokraattiselle järjestölle. Koska hän on epäluotettava, niin seurakuntien valvojat pidättyvät antamasta hänelle vastuunalaisia tehtäviä. Hän on senlaatuinen ihminen, joka ilmoittautuu teokraattiseen palveluskouluun valmentuakseen palveluksessa, mutta kun hänelle annetaan määräys pitää harjoituspuhe, niin hän ei ole läsnä, kun se olisi pidettävä. Tai hän saattaa jättää täyttämättä jonkin tehtävän seurakunnan palveluskokouksessa. Kun hän tekee näin toistamiseen, niin hän osoittaa olevansa epäluotettava, eikä hänelle voida uskoa vastuunalaisia tehtäviä. Hän osoittaa samaa vastuuttomuutta, kun hän lupaa olla kokoontumispaikalla kenttäpalvelusta varten tai sanoo jollekulle hyvää tahtovalle henkilölle tulevansa uudelleen. Hänen lupauksensa ovat tyhjiä sanoja.
24. Miten henkilö osoittaa ansaitsevansa palvelusetuja?
24 Kun kristitty tekee sopimuksen, niin hänen tulee pitää se. Jos hän ei pidä sitä, niin hän tekee itsestään valehtelijan. Tasapainoinen kristitty on sanansa veroinen ihminen. Hän pitää lupauksensa ja kunnioittaa sopimuksiaan. Koska hän osoittautuu uskolliseksi pienissä asioissa, niin hänelle annetaan suurempia ja vastuunalaisempia tehtäviä. Kristus osoitti tämän vertauksessaan leivisköistä. Se orja, joka käytti hyvin hänelle uskotut viisi leiviskää, osoittautui luotettavaksi. Häntä siunattiin suuremmilla palveluseduilla. ”Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’” – Matt. 25:23.
25. Mikä on luultavimmin niiden tulevaisuus, joilla on epäluotettavuuden merkit?
25 Miten epäluotettavat kristityt voivat odottaa pysyvänsä elämään johtavalla kapealla tiellä? Kuinka he saattavat odottaa saapuvansa sen päähän, kun heillä ei ole asiaankuuluvaa tasapainoa? Heillä on erittäin suuri mahdollisuus luiskahtaa pois samoin kuin taitamaton tasapainotaiteilijakin voi tehdä.
JÄRKEVYYDEN PUUTE
26, 27. Miksi kristityn tulee olla järkevä?
26 Henkilö, joka on henkisesti hyvässä tasapainossa, on järkevä kaikessa, mitä hän tekee. Hän ei noudata päähänpistoja eikä mene äärimmäisyyksiin, vaan elää maltillisesti. Hän noudattaa käskyä: ”Tulkoon teidän järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Fil. 4:5, Um) Hän ilmaisee sen vaeltamalla viisaan ihmisen tavoin, osoittamalla teoillaan ja sanoillaan, että Raamatun periaatteet johtavat häntä.
27 Tasapainoton kristitty on jyrkkä vastakohta. Hän on kohtuuton tavoissaan ja epäviisas ratkaisuissaan. Hän on uppiniskainen eikä helposti sopeutuva. Hänen suunsa aukeaa lausahtelemaan hänen omaa viisauttaan, mutta hänen korvansa ovat suljetut hänen kristittyjen veljiensä neuvoille. Jollei hän muutu ja noudata järkevää ja kohtuullista ajattelu- ja elämäntapaa, niin hän ei voi säilyttää asemaansa elämään johtavalla kapealla tiellä.
SEURAELÄMÄN HARRASTUKSET
28, 29. a) Mikä on kuudes tasapainottomuuden merkki, ja miksi se on paha? b) Mikä on oikea katsantokanta?
28 Kuudenneksi mainittu merkki, mikä paljastaa oikean tasapainon puutteen, on seuraelämän harrastusten asettaminen teokraattisten etujen edelle. Se henkilö, joka ajattelee, että hänen seuraelämän toimiensa täytyy käydä hänen evankeliuminpalveluksessaan esiintyvien velvollisuuksien edellä, on totisesti sopimattomassa mielentilassa kristillisiin vastuuvelvollisuuksiinsa nähden. Hänellä on vääristynyt arvio siitä, mikä on tärkeätä. Hän jättää huomioonottamatta lupauksensa panna Jumalan tahto ensiksi elämässään. Hän asettaa tyhmästi henkilökohtaisen huvituksen Jumalalle suoritettavan palveluksensa edelle.
29 Seuraelämän toimilla on aikansa ja paikkansa, mutta niiden ei pidä antaa häiritä seurakunnan toimintaa. Tasapainoinen kristitty omistaa niille järkevän osan ajasta ja huomiosta, mutta ei enemmän. Hän tekee samoin kaikille harrastuksille, joita hänellä saattaa olla. Hän panee aina kristilliset toimintansa etusijalle.
30. Mitä kaikkien uuden maailman yhteiskunnassa olevien tulee tehdä?
30 Kaikkien uuden maailman yhteiskunnassa olevien tulee katsoa tarkasti itseään nähdäkseen, onko heillä joitakin näistä tai muista tasapainon puutetta ilmaisevista merkeistä. Älä ole vakuuttunut siitä, että sinulla ei ole niitä, ennen kuin aloitat tarkastelun. Ne, jotka ovat kovin varmoja itsestään, ovat hyvin usein juuri niitä, jotka eivät ole henkisesti tasapainossa kaikessa. Jos heikkoutta havaitaan, niin ryhdy toimenpiteisiin sen suhteen.
MITEN VOI SAAVUTTAA TASAPAINON
31, 32. a) Miksi tulee kehittää myönteistä asennetta? b) Mikä oli Paavalin katsantokanta?
31 Tasapainotaiteilija ei astu langalleen varmana siitä, että hän putoaa. Hänen asenteensa on sen sijaan myönteinen. Sama on välttämätöntä kristityllekin. Oikea mielentila on hyvin tärkeä vakavuuden kehittämiseksi. Jos hän ottaa kielteisen asenteen vastuuseensa nähden kristittynä evankeliuminpalvelijana tai vaikeuksiin ja vastuksiin nähden, mitkä tulevat hänen kulkiessaan kristillisen nuhteettomuuden tietä, niin hän menettää tasapainonsa ja kaatuu. Jos hän haluaa pysyä pystyssä, niin hänellä on välttämättä oltava sama myönteinen mielentila, mikä apostoli Paavalillakin oli. ”Sillä minä olen vakuuttunut siitä, että ei kuolema eikä elämä eikä enkelit eikä hallitukset eikä nykyiset eikä tulevat asiat eikä vallat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu pysty erottamaan meitä Jumalan rakkaudesta, mikä on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Room. 8:38, 39, Um.
32 Paavalilla oli oikea näkökanta. Hän oli päättänyt pysyä elämään johtavalla kapealla tiellä. Hän ei tahtonut antaa minkään kompastuttaa itseään ja saattaa häntä kaatumaan, ei ruumiinsa ulko- eikä sisäpuolella olevien vaikutusvoimien. ”Ei minun juoksutapani ole epävarma; se tapa, millä minä kohdistan lyöntini, ei ole sellainen, kuin minä iskisin ilmaa, vaan minä kuritan ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten minä saarnattuani toisille ehkä joutuisi itse jotenkin hylätyksi.” – 1. Kor. 9:26, 27, Um.
33, 34. Miten voidaan kehittää Paavalin asenne ja säilyttää se?
33 Tämän oikean mielenlaadun saavuttaminen ei tule ponnistelematta. Se vaatii ahkeraa Jumalan Sanan tutkimista ja sen täsmällistä tuntemista. Se vaatii aitoa sydämen halua vaeltaa sopusoinnussa Jumalan ilmaisemien vanhurskaitten periaatteitten mukaan. Ihmisen täytyy panna se sydämelleen, mitä hän oppii, ja omia se itselleen kuuluvaksi. Hänen täytyy harkita suhdettaan Jehovaan ja teokraattiseen järjestöön. ”Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” – 1. Tim. 4:15, 16, Um.
34 Kiinnittämällä alituista huomiota itseensä ihminen valvoo mielentilaansa varmistuen siitä, ettei se tule kielteiseksi eikä yrmeäksi. Jos se tulee sellaiseksi, niin hän ei pysy kauan niissä raamatullisissa asioissa, mitkä hän on oppinut. Hän lankeaa pian pois elämään johtavalta kapealta tieltä. Paavali antoi siitä syystä kehotuksensa olla syventynyt Raamatun totuuksiin ja jumaliseen palvelukseen sekä valvoa itseään. Hän antoi samanlaisen neuvon heprealaisillekin sanoessaan: ”Tästä syystä on meille välttämätöntä kiinnittää tavallista suurempaa huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois.” – Hepr. 2:1, Um.
35. Miksi tulee sivuuttaa järjestön ja kristittyjen tovereitten epätäydellisyydet ja erehdykset?
35 Eräs tekijä oikean mielenlaadun kehittämisessä on kyky sivuuttaa kristillisen järjestön epätäydellisyydet ja kristittyjen tovereitten virheet. Vaikka Jumalan henki vaikuttaa järjestöön, niin se ei hallitse ihmisvalvojien jokaista päätöstä ja liikettä. Nämä ihmiset ovat siveellisesti vapaita välineitä, joiden annetaan tehdä ratkaisuja, mitkä näyttävät heistä parhailta uuden maailman yhteiskunnalle. He ovat kypsiä kristittyjä, jotka kykenevät antamaan Jumalan Sanan ja sen periaatteitten opastaa itseään viisaitten ratkaisujen tekemiseen. Mutta jos joku tekisikin erehdyksessä epäviisaan ratkaisun, niin kenenkään ei pitäisi sen tähden tulla pahantuuliseksi ja nyrpeäksi. Sen ei pidä saattaa häntä arvostelemaan koko järjestöä tämän yhden valvojan takia. Se ei ole syy häikäilemättömäksi tulemiselle. Hyvin tasapainossa oleva kristitty sivuuttaa erehdykset ja epätäydellisyydet. Hän muistaa, että hän palvelee Jumalaa eikä ihmisiä. Ja hän muistaa, että Kristusta lukuunottamatta Jumala on käyttänyt aina epätäydellisiä ihmisiä pitämässä huolta hänen eduistaan maan päällä. Nämä ovat olleet ihmisiä, joilla on ollut hyvä sydämentila ja innokas halu edistää Jumalan etuja. Koska he ovat epätäydellisiä, niin jotkut heistä ovat tehneet erehdyksiä, mutta heidän erehdyksensä eivät ole syy, minkä vuoksi jonkun pitäisi hylätä teokraattinen järjestö ja palata maailmaan. Tällä järjestöllä on elämän sanat, ei maailmalla.
36. Miten kristitty katselee toisten erehdyksiä?
36 Vakiintunut kristitty tietää, mitä Jumalan Sana sanoo, hän tietää, mitä teokraattinen järjestö tekee, ja hän tietää, että tulevaisuus on sen edessä. Hänellä on apostoli Paavalin tavalla myönteinen mielenlaatu, mikä ei anna minkään tukahduttaa hänen rakkauttaan Jumalaan ja hänen intoaan Valtakunnan palvelukseen. Koska hän ei ole luomusten palvonnan uhri, niin hän ei kompastu, kun valvoja tekee erehdyksen tai väärän ratkaisun tai toimii epäviisaasti. Hän jättää tällaiset erehdykset järjestön oikaistaviksi. Mutta hän pitää jatkuvasti silmänsä kiinnitettynä elämän tavoitteeseen. Hän ei anna minkään häiritä itseään. Hän haluaa omata rakkaudellisen mielenlaadun yksi ainoa tarkoitus silmämääränään. Hän osoittaa ymmärtämystä ja järkevyyttä eikä loukkaannu helposti.
37, 38. Mikä on paras keino huonon mielenlaadun välttämiseksi?
37 Jos henkilö pitää mielensä siinä, mikä on hyvää ja rakentavaa, niin se auttaa häntä suuresti oikean mielenlaadun kehittämisessä. Tämä on taas asia, mikä vaatii myönteistä ajattelua, ei kielteistä. Filippiläiskirjeen 4:8:nnessa (Um) on annettu hyvä neuvo tässä suhteessa: ”Lopuksi, veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, mikä on hyve ja mitä ylistettävää onkin, harkitkaa sitä jatkuvasti.”
38 Jos joku noudattaa hänen neuvoaan, niin hän ei tule häikäilemättömäksi eikä liian arvostelevaksi järjestön ja kristittyjen tovereittensa suhteen. Hänen mielensä asustaa siinä rakentavassa työssä, mitä uuden maailman yhteiskunta suorittaa maailmanlaajuisesti. Hän on luja uskossa.
39. Miltä hyvin tasapainoinen kristitty varjeltautuu?
39 Hyvin tasapainossa oleva kristitty varjeltautuu kaikessa itsekkyydeltä. Hän kasvaa rakkaudessa, mutta ei itseään varten, vaan Jumalaa ja kristittyjä tovereitaan varten. Kun hänelle annetaan neuvoja, niin hän ottaa ne nöyrästi vastaan. Hän tietää, että ”hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas”. – Sananl. 12:15.
KOHTUULLISUUS
40. a) Miksi ei pidä kallistua asketismiin? b) Mikä menettelytapa on omaksuttava?
40 Kristitty ei voi olla äärimmäisyyteen menevä missään, mitä hän tekee. Menettely, mikä on järkevä ja kohtuullinen, on aina paras. Jotkut luulevat, että jumalisen ihmisen tulee elää köyhyydessä, että hänen on kiellettävä itseltään järkevät aineelliset mukavuudet ja huvit, mutta tämä on väärä johtopäätös. Ruumiin kuolettaminen ei tuo Jumalan hyväksymystä. Ne, jotka luulevat niin, ajattelevat tavalla, mikä ei ole raamatullinen, vaan pakanallinen, sillä sellainen on yleistä hinduilla ja budhalaisilla. Raamatussa ei ole mitään, mikä oikeuttaisi tällaisen asketismin ajatukseen. Tasapainoinen kristitty kykenee käyttämään aineellisia asioita järkevällä tavalla, ei ainoastaan omaksi edukseen, vaan myöskin Jumalan hyväksi. Hän voi käyttää niitä viisaasti, eikä hänen tarvitse kieltää itseltään niiden mukavuutta ja huvia saadakseen Jumalan hyväksymyksen. Hän ei kallistu asketismin äärimmäisyyteen eikä materialismin ja liiallisuuden toiseen äärimmäisyyteen, vaan on kohtuullinen. Valvojille Raamatussa annettu viisas neuvo ilmaisee hyvin kristityn asenteen: ”Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, . . . kohtuullinen elintavoissaan.” – 1. Tim. 3:2, Um.
41, 42. Mitä tasapuolisuutta tulee etsiä evankeliuminpalveluksessa?
41 Tehokas evankeliuminpalvelija ei sivuuta kohtuullisuutta henkilökohtaisen tutkimisen ja saarnaamisen tavoissa. Hän ei laiminlyö henkilökohtaista tutkistelua omistaakseen paljon tunteja palvelukseen. Eikä hän mene toiseenkaan äärimmäisyyteen ja omista paljon aikaa tutkisteluun, mutta vähän saarnaamiseen. Hän tietää, että tutkimista tarvitaan parhaitten tulosten saamiseksi saarnaamistoiminnassa sekä lujana pysymiseksi kristillisessä nuhteettomuudessa. On viisasta noudattaa kohtuullista tasapuolisuutta kenttätyössä ja henkilökohtaisessa tutkimisessa.
42 Kun kristitty kasvaa tiedossa ja kypsyydessä, niin myös hänen tehokkuutensa evankeliuminpalvelijana lisääntyy. Koska tämä tuo paremmat tulokset ja suuremmat ilot, niin hän haluaa lisätä saarnaamistoimintaansa. Hän ei tyydy niukkaan palvelukseen, vaan haluaa tehdä niin paljon kuin hän voi. Kannustin suurempaan palvelukseen tulee hänen omasta sydämestään. Hän ei laiminlyö mitään evankeliuminpalveluksen monista piirteistä, vaan hän yrittää olla tasapuolinen niissä, samoin kuin hän on saattanut tasapainoon saarnaamisensa henkilökohtaisen tutkistelunsakin kanssa. Hänen kohtuullisuutensa tekee hänestä tehokkaan palvelijan, joka suorittaa paljon hyvää Raamatun totuuksilla.
43. a) Miksi jotkut edistyvät henkisessä tasapainossa, mutta toiset eivät? b) Miksi kenelläkään ei ole varaa olla välinpitämätön?
43 Tässä mainitut seikat ovat keinoja, joiden avulla antautunut kristitty voi kehittää hyvän henkisen tasapainon. Jotkut, jotka ovat epävakaita uuden maailman yhteiskunnassa, yrittävät käyttää niitä ja parantavat tasapainoaan. Toiset eivät. Kuvittelevatko välinpitämättömät, että he voivat kompuroida eteenpäin kaatumatta pois kristillisen nuhteettomuuden kapealta tieltä? Luulevatko he, että jos he ovat vain satunnaisesti kokouksissa ja saarnaavat tilapäisesti kentällä, niin heidän onnistuu saavuttaa tämän kaidan tien pää ja saada iankaikkisen elämän lahja? Jos he luulevat, niin heillä on harhanäkemys. Ajatelkoot, miten helposti he voivat lipsahtaa ohuelta langalta, niin he käsittävät, kuinka helppoa on luiskahtaa kristillisen nuhteettomuuden kapealta tieltä. Heillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä. Heidän jatkuva olemassaolonsa riippuu siitä, että he ponnistelevat kaikkensa tullakseen tasapuolisiksi kaikessa.