Miksi meidän tulee antautua Jumalalle?
MITÄ Jumalalle antautuminen merkitsee? Onko niitä, jotka siten tekevät, pidettävä epäkäytännöllisinä tai houkkina? Entä ne, jotka empivät, ovatko he viisaita? Niin, miksi meidän tulee antautua Jehova Jumalalle?
Antautuminen merkitsee ”omistautumista yksinomaan jumalolennon palvelukseen ja palvontaan tai pyhään käyttöön. Erottautumista muodollisesti tai vakavasti määrättyyn käyttöön, tarkoitukseen tai palvelukseen.” (Webster) Voidaan tosiaan sanoa, että jokainen on antautunut joko Jumalalle, itselleen, jollekulle toiselle ihmiselle tai jollekin asialle. Ne, jotka antautuvat nyt Jumalalle, eivät olleet kerran antautuneita.
Ne, jotka antautuvat nykyään Jehova Jumalalle, noudattavat viisaimman ja jaloimman maan päällä eläneen miehen, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, esimerkkiä. Jumalan Jeesukselle määräämänä aikana Jeesus antautui tekemään Isänsä tahdon. Hän sanoi silloin: ”Katso, minä olen tullut tekemään sinun tahtosi.” Miksi Jeesus antautui? Koska ”kirjakääröön” oli kirjoitettu, että hän tekisi niin ja koska hän oli päättänyt ”toteuttaa kaiken, mikä on vanhurskasta”. – Hepr. 10:9, 7; Matt. 3:15, Um.
Miksi Jumala tahtoi Jeesuksen antautuvan? Miksi hän tahtoo kaikkien antautuvan? Ennen kaikkea siksi, että se on rehellinen, oikeudenmukainen ja vanhurskas menettely. Koska Jehova Jumala on Ylin Yksinvaltias, niin hän voi oikeutetusti käskeä: ”Minä, sinun Jumalasi Jehova, olen Jumala, joka vaadin yksinomaista antaumusta.” Koska hän on luonut meidät, antanut meille elämän, niin hän omistaa meidät samoin kuin maankin, jonka pinnalla me asumme, ja niin meidän velvollisuutemme on täyttää hänen päätöksiänsä meidän suhteemme. – 2. Moos. 20:5, Um.
Koska Jumala on ylin ja kaikkivaltias, niin hän voisi helposti taivuttaa kaikki älylliset luomuksensa ja pakottaa heidät palvelemaan häntä. Mutta hän iloitsee siitä, että hän voi antaa luomuksilleen vapauden valita joko olla yhteistoiminnassa hänen ja hänen päätöstensä kanssa tai ei ja ottaa seuraukset valinnastaan, koska hän tietää, että monet valitsevat viisaasti. Koska hänen päätöksensä on, että hänellä on oleva järjestyksellinen, sopusointuinen, tuottoisa ja rakkaudellinen kaikkeus, niin hän ei voi luonnollisestikaan sietää määräämättömästi niitä, jotka vastustavat hänen päätöksiään. Oikeus samoin kuin sopivaisuus vaatii meitä antautumaan Jumalalle, omistamaan hänelle yksinomaisen antaumuksemme, mikä kuuluu hänelle meidän Yksinvaltiaanamme ja Luojanamme.
VIISAS TIE
Antautuminen on toiseksi viisas menettely sekä nykyiseen että tulevaan elämään nähden: ”Jumalinen antaumus on hyödyllinen kaikkeen, koska se sisältää sekä nykyisen että tulevan elämän lupauksen.” (1. Tim. 4:8, Um) Niitä, jotka haluaisivat läpäistä elämän antautumatta Jumalalle, voidaan verrata uuden auton ostajaan, joka torjuu kaikki ohjeet sen suhteen, miten sitä tulee parhaiten hoitaa, pitäen niitä hänen sen omistajana omaamiensa oikeuksien aiheettomana rajoituksena. Tai heitä voidaan verrata siihen autonomistajaan, joka rikkoo itsepäisesti kaikkia liikennesääntöjä sen tähden, että hän asuu vapaassa maassa ja että hänen autonsa on hänen omaisuuttaan. Kaikki tällaiset jättäisivät typerästi huomioonottamatta Tekijänsä Ohjekirjan ja hänen elämää varten varaamansa ”liikennelait”. Ja kuitenkin yli 99,9 prosenttia maan asukkaista menettelee juuri näin, mikä selittää, miksi maa on täynnä hämminkiä, kurjuutta ja jumalattomuutta. Ne, jotka ovat viisaita, karttavat kaikkea tätä nykyaikana antautumalla Jumalalle. – Jer. 8:9.
Edelleen, mikään, mitä meillä on, ei ole niin kallis meille kuin elämä ja varsinkin elämä onnessa. Antautuminen on sen tähden viisas menettely, sillä ”se palkka, minkä synti maksaa, on kuolema, mutta se lahja, minkä Jumala antaa, on elämä”, koska hän on meidän elämämme ja päiviemme pituus. – Room. 6:23, Um; 5. Moos. 30:19, 20.
Emmekä me saa myöskään horjua emmekä vitkastella. Me elämme päiviä, mitkä ovat verrattavissa niihin, joina Nooa eli, ja aika kuluu nopeasti loppuun! Jos me viivyttelemme, niin saattaa olla, että me emme varjellu tämän vanhan maailman ennustetussa tuhoisassa lopussa Harmagedonissa. Jos me olemme viisaita, niin me pakenemme ehdottomasti tästä jumalattomasta vanhasta asiainjärjestelmästä, ja me toteutamme sen antautumalla tekemään Jumalan tahdon. – Matt. 24:15–21, 37–39; Ilm. 18:4.
Sitten myöskin rakkaus Jumalaan panee meidät antautumaan hänelle. Hänen Sanansa kertoo meille, että hän on rakkaus. Ensi sijassa rakkaus pani hänet luomaan meidät. Rakkaus pani hänet myöskin säilyttämään ihmissuvun, kun se ansaitsi hävityksen kapinansa takia, ja rakkaus pani Jumalan antamaan Poikansa uhriksi ottamaan pois maailman synnin. – Joh. 1:29; 3:16; 1. Joh. 4:8.
Koska Jumala ilmaisi niin paljon rakkautta meitä kohtaan, niin meidän pitäisi toki vastata siihen kiitollisina ja arvostaen. Siksihän hän käskee meitä rakastamaan häntä koko sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme. Koska kaikki muu kuuluu jo Jumalalle, niin kaikki, mitä me voimme tosiaan antaa hänelle rakkauden ja arvostuksen ilmauksena, on meidän rakkautemme, sydämemme. Jos me rakastamme häntä, niin me antaudumme hänelle tullen hänen halukkaiksi orjikseen, kuten luemme: ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.” – 1. Joh. 5:3.
Saatana on sitä paitsi haastanut aina Eedenin kapinasta lähtien Jehova Jumalan panemaan maan päälle ihmisiä, jotka osoittautuvat uskollisiksi hänelle koetuksessa. (Katso Jobin 1. ja 2. lukua.) Kun me antaudumme Jumalalle, niin me asetumme hänen puolelleen tässä kysymyksessä osoittaen hänet palvonnan arvoiseksi ja kykeneväksi saamaan luomustensa epäitsekkään palveluksen. Me noudatamme siten hänen pyyntöään: ”Ole viisas, poikani, ja saata minun sydämeni iloitsemaan, jotta minä voisin antaa vastauksen hänelle, joka pilkkaa minua.” – Sananl. 27:11, Um.
ANTAUTUMISEN VAATIMUKSET
Jotta antautuminen tapahtuisi ymmärtäväisesti ja rehellisesti, niin se vaatii esivalmisteluja. Meillä täytyy olla ”oikea ja hyvä sydän”, ja meidän on oltava ’tietoisia hengellisistä tarpeistamme’. Sitten meidän täytyy saada tietoa Jumalan Sanasta ja uskoa Jehova Jumalaan, hänen Sanaansa ja Jeesukseen Kristukseen Pelastajanamme ja Lunastajanamme. Kun me edistymme tiedossa ja ymmärtämisessä, niin me kasvamme uskossa ja rakkaudessa siihen asti, että me haluamme antautua Jumalalle. – Luuk. 8:15; Matt. 5:3.
Jumalan Sana neuvoo myöskin meitä laskemaan hinnan. Ei päättääksemme, pitäisikö meidän antautua vai ei – tähän kysymykseen voi olla vain yksi vastaus – vaan käsittääksemme, mitä siihen sisältyy, niin että me olemme valmistautuneet ”sanomaan hyvästi kaikelle omaisuudelle[mme]”, jos niin tarvitaan. Ja kun me teemme päätöksen antautua Jumalalle, niin meihin ei saa vaikuttaa ystävien painostus, tunteellisuus, ihmispelko eikä mikään muukaan ulkonainen tekijä. – Luuk. 14:25–33, Um.
Kun olemme kerran antautuneet Jumalalle, niin meidän täytyy toteuttaa antautumisemme. ”On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.” Aivan ensimmäinen vaatimus on, että me osoitamme todistajien edessä tehneemme antautumislupauksen antamalla kastaa itsemme ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä”. Ja sen jälkeen meidän täytyy jatkuvasti ”etsiä ensin” Jumalan valtakuntaa. – Saarn. 5:4; Matt. 28:19, 20; 6:33.
Meidän täytyy ravita itseämme jatkuvasti Jumalan Sanalla, olla hänen kanssaan yhteydessä ja yrittää tuottaa hengen hedelmää, mikä on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”. Meidän täytyy myöskin pysytellä erossa tämän vanhan maailman politiikasta, kaupallisuudesta ja ulkokultaisista uskonnoista tietäen, että joka ”haluaa . . . olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen”. Ja meidän täytyy osallistua toimeliaasti ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen siinä määrin, kuin meidän tilaisuutemme ja kykymme sallivat. – Gal. 5:22, 23; Jaak. 4:4, Um; Matt. 24:14.