Anomus generalissimus Trujillolle
Baltimore, Maryland, Amerikan Yhdysvallat
Lauantai, elokuun 24. 1957
HÄNEN YLHÄISYYDELLEEN, GENERALISSIMUS RAFAEL LEONIDAS TRUJILLOLLE.
ME, 33 091 edustajaa, jotka olemme kokoontuneet tänne Baltimore Memorial Stadiumille Baltimoreen, Marylandiin (U.S.A.), käytämme hyväksemme tätä maailmanlaajuisesti tärkeätä tilaisuutta tänä Jehovan todistajien viisipäiväisen ”Elämänantavan viisauden” nimellä pidettävän piirikonventin neljäntenä päivänä kääntyäksemme Teidän Ylhäisyytenne puoleen. Me pyydämme Teitä kiinnittämään virallisesti huomiotanne asiaan, mikä koskee syvästi Teitä ja sitä kansaa, jota Te edustatte, ja mikä koskee myöskin meitä Amerikan Yhdysvaltojen monista osista saapuneita kristittyjä.
Olemme lukeneet viime aikoina sanomalehdistämme monissa kaupungeissa ja myöskin kuulleet televisio-ohjelmien selostuksista, että Teidän hallituksenne karkoitti lauantai-iltapäivällä, elokuun 3. pnä 1957 kymmenen (10) Amerikan kansalaista Dominikaanisesta tasavallasta lähettäen heidät lentokoneella Ciudad Trujillosta Puerto Ricon valtioon. Me olimme hämmästyneitä ja murheellisia Teidän hallituksenne menettelystä, kun kaikki nämä julkaistut selostukset paljastivat, että nämä Amerikan kansalaiset ovat kristittyjä lähetystyöntekijöitä, jotka edustavat uskonnollista järjestöä, mikä on erittäin huomattava täällä Amerikan Yhdysvalloissa ja mikä on saavuttanut suurta kunnioitusta viranomaisten ja yhteisen kansan keskuudessa sen suurenmoisen valistustyön takia, mitä se suorittaa käyttäen Jumalan kirjoitettua Sanaa, Pyhää Raamattua, ei ainoastaan tässä laajassa maassa, vaan myöskin useammassa kuin sadassa kuudessakymmenessä muussa maassa ympäri maailmaa. Teidän hallituksenne menettely tässä asiassa on alkanut sen tähden herättää maailman kiinnostusta ja huomiota.
Sen lisäksi, että olemme lukeneet ja kuulleet sanomalehtien, radion ja television kautta kaikesta tästä, mikä on jo saatettu julkisuuteen Teidän hallituksenne toimenpiteestä, meillä on ollut myöskin etu kuulla ensikäden tietoja niiltä, jotka ovat joutuneet suoranaisesti tämän karkoitustoimenpiteen yhteyteen. Meillä on täällä edustajina tässä Jehovan todistajien piirikonventissa kahdeksan tällaista Amerikan kansalaista, jotka olivat viime aikoihin asti lähetystyöntekijöinä maassanne. Paitsi että he ovat esiintyneet tämän kaupungin televisiossa, he ovat palvelleet myöskin tämän konventin puhujalavalla ja antaneet meille suullisen kertomuksen siitä menettelystä, mihin Teidän hallituksenne on ryhtynyt heitä ja kaikkia toisia Dominikaanisessa tasavallassa olevia Jehovan todistajia vastaan. Heidän suoranaiset raporttinsa ovat antaneet lisävahvistusta sille, mitä olemme jo lukeneet monista sanomalehdistä. Asia on tehty niin eläväksi ja todelliseksi ja vaikuttavaksi meille, että se saa meidät laatimaan tämän esityksen tosiasioista ja osoittamaan tämän Vetoomuksen maassanne olevien kristittyjen veljiemme ja sisariemme, Jehovan-todistajatoveriemme, puolesta.
TOSIASIOITTEN ESITYS
Teidän oma hallituksenne on hyvin tietoinen siitä, että Jehovan todistajat ovat toimineet maassanne nyt jo monta vuotta. Teidän hallituksenne on myöskin tietoinen siitä vapauden määrästä, mikä on suotu näille vilpittömille, nöyrille kristityille. Lähetystyöntekijöitä, jotka ovat hyvintunnetun Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin kurssin suorittaneita, päästettiin maahanne, ja heillä oli kerran siellä etu suorittaa kristillistä valistustyötä, mistä oli suurta, hengellistä hyötyä sadoille maanmiehillenne.
Kuten Teidän omat viralliset asiakirjanne voivat osoittaa, niin ensimmäiset Jehovan todistajat menivät Ciudad Trujilloon v. 1945 laajentamaan raamatullista valistustyötään Dominikaanisessa tasavallassa. Heidän suorittamansa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen sekä julkisesti että talosta taloon kohtasi suotuisaa suhtautumista monien Dominikaanisen tasavallan kansalaisten puolelta, jotka halusivat lisätä Jumalan Pyhän Sanan tuntemustaan ja valmistautua sitä ennustettua päivää varten, jolloin Kristuksen Jeesuksen hallitsema Jehovan valtakunta vallitsee koko maata siunaten kaikkia hyvää tahtovia ihmisiä heidän nykyiseen kansallisuuteensa katsomatta. Monet täten valistetut Dominikaanisen tasavallan kansalaiset näkivät vastuunsa ja toimivat sen mukaisesti toteuttaakseen Jeesuksen profeetallisen käskyn: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Lainattu Matteuksen evankeliumin 24. luvun 14. jakeesta.) Vuoteen 1950 mennessä oli Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista lähetetty Teidän kauniiseen maahanne kaksikymmentä viisi lähetystyöntekijää. Nöyrien, vanhurskauteen taipuvaisten maan kansalaisten myönteinen suhtautuminen oli huomattava, ja tämä raamatullinen valistus levisi sen moniin osiin.
Kesäkuussa 1950 tilanne muuttui heihin nähden. Teidän hallituksenne antoi määräyksen, mikä selitti, että tämä kristittyjen uskonnollinen joukko on laiton ja että kaikkien kokousten ja kaiken propagandan katsottiin olevan poliittista valtiota vastaan. Tämä määräys, kuten avoimet ja laajalti tunnetut todisteet paljastivat, oli laadittu ja julkaistu maassanne olevan roomalaiskatolisen pappisvallan edustajien kiihotuksesta, jotka olivat tyytymättömiä Jehovan todistajien raamatullisen valistustyön leviämiseen. Sitä seuranneitten kuuden vuoden kuluessa oli amerikkalaisten lähetystyöntekijöitten joko lähdettävä Santo Domingosta tai lopetettava lähetystyönsä ja ryhdyttävä maalliseen työhön voidakseen jäädä maahan. Mitä tuli Dominikaanisen tasavallan kansalaisiin kuuluviin Jehovan todistajiin, niin he pysyivät edelleen Pyhään Raamattuun perustuvassa kristillisessä uskossaan ja jatkoivat palvelustaan, mutta ilman sitä vapautta, mitä he olivat nauttineet aina tuohon v. 1950 annettuun kieltoon asti. He noudattivat apostoli Pietarin ja hänen apostolitovereittensa seuraamaa Kristuksen antamaa esimerkkiä. Kun Jerusalemin korkein oikeus vangitsi heidät ja käski heitä lopettamaan Kristusta ja Jumalan valtakuntaa koskevan hyvän uutisen saarnaamisen, niin Pietari ja toiset apostolit sanoivat oikeudelle: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” Ja kun apostoleita piestiin ja kun heidät vapautettiin oikeuden uhatessa heitä jatkuvasti, niin he lähtivät oikeussalista, mutta tottelivat jatkuvasti Jumalaa hallitsijana opettaen ja saarnaten edelleen Jeesusta Kristusta joka päivä temppelissä ja joka talossa. (Apostolien teot, 5. luku, jakeet 29–42, Uuden maailman käännös) Noudattaessaan tätä apostolista menettelytapaa Dominikaanisen tasavallan todistajat eivät suhtautuneet kumouksellisesti poliittiseen hallitukseen, vaan olivat tottelevaisia Korkeinta Jumalaa Jehovaa kohtaan, ja tästä syystä Hän siunasi heitä, ja Santo Domingossa olevien Jehovan todistajien lukumäärä lisääntyi jatkuvasti. Tämä osoitti, että minkään hallituksen Jehovan todistajille antama kielto ei saa Jehova Jumalan hyväksymystä eikä siunausta, vaan Hän antaa menestyksen uskollisille, tottelevaisille palvelijoilleen ja todistajilleen sekä siunaa heitä hengellisesti. Me emme esitä kuitenkaan tässä yksityiskohtaisesti niitä ruumiillisia ja henkisiä kärsimyksiä, joita Jehovan todistajien oli kestettävä tuon kiellon aikana.
Tietoisena siitä, että Jehovan todistajia oli yhä Santo Domingossa ja että he harjoittivat uskoaan, Teidän hallituksenne poisti – syistä, mitkä ovat parhaiten tunnetut sille itselleen – Jehovan todistajille annetun kiellon äkkiä elokuussa 1956 julkaisemalla pienen ilmoituksen julkisessa sanomalehdistössä sanoen, että Jehovan todistajien järjestöltä ja työltä poistetaan kaikki rajoitukset ja että he voivat jälleen jatkaa työtään avoimesti kaikissa uskonnollisissa toimintamuodoissaan, ilman että hallitus sekaantuu asiaan. Jehovan todistajat riemuitsivat kautta maan tämän Teidän kansallisen hallituksenne kiitettävän toimenpiteen johdosta. Tämä kiellon poistaminen teki luonnollisesti suotuisan vaikutuksen Jehovan todistajain kristilliseen järjestöön ja työhön Santo Domingossa. He olivat todistaneet nimenomaan kiellon pitkän kuusivuotiskauden kuluessa, että kansallisella hallituksella ei ole mitään pelättävää heidän suhteensa, vaan että he ovat rauhallisia kristittyjä, jotka eivät sekaannu toisiin uskonnollisiin aineksiin maan politiikassa, vaan erikoistuvat Jumalan Sanan hyväksi suoritettavaan palvelukseen ollen Kristuksen tavalla tottelevaisia Jumalalle.
Sitten, kesäkuun 30. pnä 1957, teki eräs roomalaiskatolinen pappi avoimen hyökkäyksen Jehovan todistajien kimppuun. Sanomalehdet, radio ja ääniautot otettiin kaikki hyökkäyksen käyttöön. Roomalaiskatolinen pappisvalta kohdisti jälleen uskonnollisen painostuksensa poliitikkoihin ja hallituksen johtohenkilöihin, että nämä pysähdyttäisivät Jehovan todistajien valistustyön. Dominikaanisen tasavallan kansalaiset tietävät, että heinäkuun 2:sen ja 25:nnen päivän välisenä aikana tänä vuonna käytettiin maan sanomalehdissä yli 16 000 palstamillimetriä yleisen mielipiteen kääntämiseksi Jehovan todistajia vastaan. Kaikkien näiden sanomalehtijulkaisujen tutkiminen paljastaa, että nämä Jehovan kristityt todistajat leimattiin siitä huolimatta, että he vastustavat maailmanlaajuisesti jumalatonta kommunismia, sen edelläkävijöiksi, kapinallisiksi, lainrikkojiksi, lipun ja kansallishymnin sekä kansallisvaltion säädösten herjaajiksi. Heitä sanottiin jehovalaisiksi halveksien Korkeimman Jumalan nimeä, ja heistä painettiin lausuntoja siitä huolimatta, miten valheellisiksi ja nurinkurisiksi ne osoittautuivatkin. Kaikki nämä väärät selitykset ja syytökset tuotiin esille ja toistettiin lisäselityksin hallitusta edustavilta radioasemilta.
Teidän kenraalimajuri Espaillat sanoi erään Jehovan todistajien edustajan läsnäollessa Ciudad Trujillossa olevan Amerikan väliaikaisen lähettilään kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa: ”Se, mitä sanomalehdissä ja radiossa sanotaan näistä ihmisistä, pakottaa meidät ryhtymään toimenpiteisiin heitä vastaan. Me laadimme siis lain, mikä kieltää heitä toimimasta maassa.” Tämä tapahtui, kun Amerikan väliaikainen lähettiläs vetosi kenraalimajuriin, että Jehovan todistajiin nähden ei oltaisi liian ankaria. Jo ennen Jehovan todistajia vastaan laaditun kiellon uudelleenmääräämistä heitä alettiin väkivaltaisesti vainota. Viranomaiset ahdistivat syrjäkaupungeissa ja maaseudulla paikkakunnan todistajia päivät ja yöt ja alkoivat piestä ja pahoinpidellä heitä. Poliisit ja sotaväen viranomaiset etsivät näitä suojattomia, Jumalaa pelkääviä miehiä ja naisia, jopa lapsiakin. Eräässä osassa maata pantiin kokonaisia perheitä vankilaan, ja perheitten miesjäseniä lyötiin tajuttomiksi heidän omien vaimojensa ja lastensa edessä.
USKONNOLLINEN VAINO
Sillä alueella, mikä tunnetaan nimellä Salcedo ja missä pahoinpitely tapahtui, tuli kolme sotilaspoliisia noin klo 17 erään todistajan kotiin, missä oli silloin suunnilleen kahdenkymmenen viiden muun todistajan ryhmä, viedäkseen hänet ja muut Salcedon sotilasvankilaan. He kulkivat jalkaisin lähes kaksikymmentä kilometriä saapuen vankilaan noin klo 20. Miehet ja naiset asettuivat vankilan pihalla riviin. Heiltä kysyttiin, haluaisivatko he allekirjoittaa lausunnon, missä he kieltäisivät Jehovan todistajat ja lupaisivat liittyä roomalaiskatoliseen kirkkoon. He kaikki kieltäytyivät allekirjoittamasta sitä. Nyt tuli kaksi sotilasta pitämään kiinni miesten käsiä kolmannen sotilaan lyödessä Jehovan todistajia nyrkein. Tämän lisäksi he potkivat näitä todistajia ja löivät heitä pyssynperillä, kunnes verta alkoi vuotaa. Sitten nämä todistajat vietiin yksitellen lyötäviksi, kunnes he kaatuivat uupuneina. Sen jälkeen heidät pantiin yhteen koppiin, ja heidän kristityt sisarensa pantiin toiseen. Nämä naiset saattoivat kuulla koko yön miesten valittavan heidän armottoman pahoinpitelemisensä johdosta. Seuraavana aamuna noin kello kahdeksan vietiin eräässä toisessa vankikopissa olevista Jehovan todistajain virkailijapalvelijoista viisi toinen toisensa jälkeen toimistoon. Ensimmäinen otetuista oli Negro Jiménez-niminen, noin kuudenkymmenen viiden vuoden ikäinen Los Cacaosin seurakunnanpalvelija. Puoli tuntia sen jälkeen kun hänet oli viety toimistoon, veti kaksi sotilasta hänet jaloista ulos sieltä toisten vankien nähden, ja hänet jätettiin tiedottomana pihamaalle. Hänen korvistaan, nenästään ja suustaan vuoti verta. Hän näytti kuin kuolleelta.
Sitten vietiin toimistoon Pedro German, El Jobon noin kolmenkymmenen viiden vuoden ikäinen seurakunnanpalvelija. Kaksi sotilasta auttoi häntä myöhemmin ulos, ja hänen kasvoistaan näkyivät ankaran lyömisen merkit samoin kuin hänen ruumiistaankin. Hänen poskensa oli viilletty auki ja vuoti verta. Hänet vietiin pihalle ja pantiin takaisin koppiin toisten seurakunnanpalvelijain kanssa. Sitten vietiin samaan toimistoon jälleen toinen todistaja, kuusikymmenvuotias mies Angel Angel. Hänet tuotiin myöhemmin ulos tiedottomana veren vuotaessa hänen suustaan ja nenästään. Kasvojen julma lyöminen oli aikaansaanut tämän. Sotilaat heittivät samoihin aikoihin kolme tai neljä ämpärillistä vettä tiedottoman todistajan, Negro Jiménezin, päälle. He tiesivät hänen elävän vasta, kun hän haukkoi henkeään. Huomatessaan tämän elonmerkin he laahasivat hänet Pedro Germanin koppiin.
Tämän jälkeen vietiin toimistoon kaksi muuta, Pedro Gonzalez, joka on noin kuusikymmenvuotias, ja hänen noin kaksikymmentä viisi vuotta vanha poikansa, Porfirio Gonzalez. Kun nämä kaksi tuotiin ulos, olivat iäkkään Pedron kasvot turvonneet kohdista, joihin häntä oli lyöty. Hänen poikansa Porfirio oli tiedoton, ja hänet vedettiin ulos jaloista. Hänen korvistaan ja nenästään tuli verta, ja myöhemmin havaittiin, että hänen rumpukalvonsa oli mennyt rikki. Hän jäi tiedottomaksi noin tunniksi. Pahoinpitelyyn kului kaikkiaan noin neljä tai viisi tuntia, minkä jälkeen heidät kaikki pantiin koppiin, mikä lukittiin.
Muut vangit vietiin ulos, ja heiltä kysyttiin, haluaisivatko he nyt kirjoittaa nimensä sen lausunnon alle, missä kielletään Jehovan todistajat. Sanomalehtien mukaan kaksikymmentä seitsemän allekirjoitti lausunnon. Vankilassa oli kaikkiaan noin sata tai enemmän. Monet allekirjoittajista eivät olleet todellisuudessa Jehovan todistajia, vaan ainoastaan hyvää tahtovia ihmisiä, jotka olivat käyneet joissakin Jehovan todistajien kokouksissa. Monet olivat alaikäisiä, pieniä lapsia. Useat eivät osanneet lukea lausuntoa. Allekirjoittaminen tapahtui paikkakunnan hallituksen virastossa kuvernöörin ja toisten poliittisten virkailijoitten läsnäollessa. Allekirjoittaneet vietiin noin kahdeksan kilometrin päähän heidän kotejaan kohti pienellä kuorma-autolla ja päästettiin vapaiksi.
Sanomalehtien mukaan pakotettiin toinen kahdenkymmenen kahdeksan hengen ryhmä, joka oli niin ikään allekirjoittanut lausunnot, menemään suureen sotaväen tavara-autoon ja vietiin roomalaiskatoliseen kirkkoon. Sotilaat pakottivat heidät siellä kiväärein ja pistimin kuuntelemaan kirkossa uskonnollista messua. Tämän jälkeen heidät pantiin tavara-autoon ja vietiin koteihinsa ja päästettiin vapaiksi.
Toisissa kaupungeissa, joissa Dominikaanisen tasavallan kansalaiset toimivat Jehovan valtakunnan erikoistienraivaajina, kutsuttiin veljet poliisipäällikön tai hallituksen toimistoon ja heille sanottiin, että heidän on lopetettava työnsä ja lähdettävä kaupungista. Joidenkuiden heistä täytyi lähteä yöllä ja jättää omaisuutensa, varusteensa ja vaatteensa välttääkseen kiinniottamisen. Roomalaiskatoliset papit kulkivat suuremmissa kaupungeissa työpaikoissa kysellen, oliko niissä työssä keitään Jehovan todistajia, ja jos oli, niin heidät piti erottaa heti. Eräälle todistajalle, joka työskenteli sokeritehtaassa, annettiin kaksi minuuttia aikaa lähteä toimistosta ja kolme tuntia lähteä kaupungista perheineen. Neljä muuta todistajaa otettiin kiinni ja suljettiin viikoksi koppiin, ennen kuin heitä vastaan nostettiin syytökset. Heitä syytettiin sitten kapinallisesta toiminnasta hallitusta vastaan.
Pääkaupungissanne, Ciudad Trujillossa, otettiin eräs todistaja kiinni ja häntä pidettiin kolme päivää putkassa ilman ruokaa. Hänellä oli taskussaan kolmekymmentä viisi senttiä, mitkä hän käytti makeisiin. Siinä oli koko ravinto, mitä hän sai noina kolmena päivänä. Häntä syytettiin lipun halveksimisesta. Poliisi, joka toi hänet sisälle, sanoi viiden minuutin tutkinnossa: ”Tämä mies ei osoittanut halveksuntaa lippua kohtaan. Minä tunnen hänet, ja hän on aina kunnioittanut lippua.” Tuomari tuomitsi hänet kuitenkin vuodeksi vankeuteen ja 80 000 markan sakkoon.
Kiinnitämme jälleen kunnioittavasti huomionne roomalaiskatolisen papiston kaiken tämän uskonnollisen vainon takana harjoittamaan yllytykseen. Jesuiittapappi, nimeltään Vázquez Sanz puhui kesäkuun 30. pnä radiossa aloittaen vihaisen taistelun Jehovan todistajia vastaan. Sanomalehdet julkaisivat hänen puheensa, missä tämä jesuiitta sanoi Jehovan todistajia kommunisteiksi, kaiken järjestyksen vihamiehiksi, Dominikaanisen tasavallan lakien halveksijoiksi ja esitti monia muitakin valheellisia asioita. Sanomalehtien lisäksi kirjoittivat myöskin monet Santo Domingon huomattavat henkilöt samanlaisia artikkeleita, kunnes lopulta, heinäkuun 29. p:än mennessä, oli käytetty satoja palstamillimetrejä Jehovan todistajia vastaan. Eräs toinen roomalaiskatolinen pappi, nimeltä Robles Toledano, on myös mainittu puhujana. Hän sanoi siinä puheessaan, että Jehovan todistajat ovat syöpäkasvi, mikä on poistettava Dominikaanisesta tasavallasta.
AMERIKKALAISTEN LÄHETYSTYÖNTEKIJÖITTEN KARKOITUS
Jo heinäkuun 8. pnä alkoi Teidän hallituksenne virkailija Arturo Espaillat kutsua amerikkalaisia lähetystyöntekijöitä turvallisuuspoliisin luo ja esittää heille kysymyksiä. Heille sanottiin kohta, että heidän on koottava tavaransa ja lähdettävä mahdollisimman pian sen tähden, mitä oli sanottu sanomalehdissä ja radiossa. Turvallisuuspoliisin toimisto osoitti myöhemmin kärsimättömyyttä, koska nämä lähetystyöntekijät eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin lähteäkseen maasta. Kun Teidän virkailijallenne Espaillatille ilmoitettiin, että lähetystyöntekijät olivat jo myyneet suurimman osan tavaroistaan, niin hän sanoi, että he voisivat olla heinäkuun loppuun, jolloin heidän pitäisi lähteä maasta. Lähetystyöntekijät kävivät heinäkuun 30. pnä väliaikaisen Amerikan lähettilään Mr. Spaldingin luona ja ilmoittivat hänelle, että he eivät lähde missään muussa tapauksessa, kuin että heidät karkoitetaan. He saivat Mr. Spaldingin toimenpiteestä tavata ulkomaisia suhteita hoitavan ministerin Mr. Baezin. Mr. Baez toisti, että heidän pitäisi lähteä maasta, mutta että jos he allekirjoittavat lausunnon, missä he ilmaisevat halunsa noudattaa maan lakeja ja kunnioittaa kansallishymniä ja lippua sekä katkaista kaikki suhteensa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraan, niin hänen virastonsa pohtisi voisivatko he jäädä maahan. He esittivät useita päiviä myöhemmin Amerikan lähetystölle lausunnon, missä he ilmoittivat haluavansa totella kaikkia Dominikaanisen tasavallan päteviä lakeja, mitkä eivät ole ristiriidassa Pyhässä Raamatussa esitetyn Jumalan lain kanssa. He haluavat kunnioittaa kansallishymniä ja lippua niinkuin tähänkin asti. Espaillatin virasto sanoi seuraavana päivänä heille, että lähetystyöntekijöitten lausunto oli liian heikko, sillä, hän sanoi, kaikki Dominikaanisen tasavallan lait ovat sopusoinnussa Jumalan lain kanssa, koska presidentti oli allekirjoittanut ja kansallissenaatti oli laatinut ne.
Eräässä Puerto Ricon sanomalehdessä oli julkaistu kirjoitus, mikä eritteli yksityiskohtaisesti, kuinka Dominikaanisen tasavallan sotilaat olivat lyöneet ja pahoinpidelleet meidän kristittyjä tovereitamme, Jehovan todistajia. Te kutsuitte Mr. Espaillatin virastoonne ja annoitte hänelle tämän sanomalehden, jossa vainoamiskirjoitus oli merkitty punaisella. Tullessaan ulos Mr. Espaillat heitti tämän lehden pöydälleen. ”Tämä ratkaisee sen”, hän sanoi. ”Nyt me karkoitamme teidät. Miten tämä tieto pääsi ulos maasta?” Vaihdettuaan muutamia sanoja lähetystyöntekijöitten kanssa Teidän Mr. Espaillat sanoi: ”Jos te haluatte olla marttyyrejä, niin jatkakaa, mutta se joutui pois muodista noin tuhat vuotta sitten. Me lähetämme virkailijamme huoneistoonne ja karkoitamme teidät, jos te haluatte sitä.” Hän neuvoi heitä sitten olemaan valmiit klo 16.30 lähtemään Pan-American lentokoneella. Virkailija saapui klo 13 lähetyskotiin ja sanoi, että heidän on lähdettävä klo 13.30. Hänen mukanaan tuli kolme vuokra-autoa. Lähetystyöntekijät vietiin tavaroineen lentokentälle, missä pidätettiin Delta-konetta puolisen tuntia. Teidän hallituksenne maksoi autot ja osti liput lähetystyöntekijöille Puerto Ricoon. Annettiin määräys vangita tai ampua jokainen Dominikaanisen tasavallan asukas, joka yrittäisi tavata lähetystyöntekijöitä lentokentällä.
ANOMUS JA JOHTOPÄÄTÖS
Teidän Ylhäisyytenne hallitus on saatu roomalaiskatolisen papiston ja sen kannattajien yllytyksestä ryhtymään menetelmiin, mitkä ovat suuri vääryys maassanne asuvia kristittyjä veljiämme, Jehovan todistajia, kohtaan. Se, mitä Teidän hallituksenne on tehnyt, kiertää nopeasti uutisena ympäri maailmaa ja on todistuksena Teitä vastaan asettaen kyseelliseksi pysymisenne Ihmisoikeuksien julistuksessa, minkä Yhdistyneet Kansakunnat on antanut, mihin kansainväliseen järjestöön Teidän oma maanne kuuluu.
Luottaen siihen, että Teidän Ylhäisyytenne hallitus pystyy parempaan harkintaan ja on valmis ottamaan vastaan anomuksen, jossa pyydetään oikaisemaan tämä epäoikeudenmukainen tilanne, me olemme osoittaneet Teille edelläolevan osittaisen asian tarkastelun. Ollen kokoontuneet tuhansina piirikonventtiimme me vetoamme sen tähden nyt Teihin, Teidän Ylhäisyytenne, että Te uudelleentarkastaisitte tämän asian ja ryhtyisitte sitten tarvittaviin toimenpiteisiin tämän kiellon poistamiseksi, minkä Teidän hallituksenne on asettanut Jehovan todistajille heinäkuun 24. pnä, ja antaisitte määräykset virkailijoillenne lakata näiden vaarattomien kristittyjen pahoinpitelystä. Teidän hallituksenne ei suinkaan pidä siitä, että se on asettunut samaan luokkaan kommunistisen Neuvostoliiton ja sen kommunististen satelliittien kanssa, jotka vainoavat Jehovan todistajia ja koettavat hävittää heidät pelkästään siksi, että he palvovat Jumalaa Hänen Pyhän Sanansa käskyjen mukaan ja että he julistavat koko maailmalle, että ihmiskunnan ainoa toivo on Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta. Ettekä suinkaan pidä siitäkään, että Teidän hallituksenne asettuu niiden luokkaan, jotka taistelevat Korkeinta Jehova Jumalaa vastaan taistellessaan hänen todistajiaan vastaan. Me vetoamme Teihin, että ottaisitte vaarin varoituksesta, mikä annettiin Pietarin ja hänen apostolitoveriensa uskonnollisille vainoojille: ”Pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi SOTIVIKSI ITSE JUMALAA VASTAAN.” (Apostolien tekojen 5. luku, jakeet 38, 39) Jehovan Pyhä Sana varoittaa, että Jumalaa vastaan taisteleminen merkitsee hävityksen kärsimistä ilman ylösnousemustoivoa.
Teidän hallituksenne tietää ilmeisesti Jehovan todistajista saamastaan omasta tähänastisesta kokemuksesta, että sillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan. Sen uutisen mukaan, mikä ilmestyi eilen Baltimoren Afro-Americanin elokuun 24. p:n numerossa 1957 sivulla 16, Mr. Manuel de Moya, Teidän lähettiläänne Yhdysvalloissa, vahvisti tiedon, että Teidän maanne oli karkoittanut kymmenen amerikkalaista lähetystyöntekijää elokuun 3. pnä, ja hän sanoi, että se johtui siitä, että ”heidän epäiltiin olevan salaliitossa presidentti Hector Trujillon kukistamiseksi”. Tämä syytös on niin luonnoton, että se on naurettava, ja sen täytyy herättää hymyilyä toisten maailman hallitusten viranomaistenkin mielessä, jotka tuntevat Jehovan todistajat. Onhan tunnettua kautta maailman, että näillä kristityillä ei ole mitään poliittisia pyrkimyksiä eivätkä he sekaannu politiikkaan missään määrin. He odottavat Jumalan taivasten valtakunnan ottavan haltuunsa tämän maan, ja Hän tekee sen tulevassa Harmagedonin yleissodassa, ilman että hänen maan päällä olevien todistajiensa tarvitsee kohottaa pikkusormeaankaan yhtäkään tämän maailman hallitusta vastaan. Jehova sanoo Sanassaan todistajilleen: ”Sota ei ole teidän, vaan Jumalan.” (2. Aikakirja 20:15) Jehovan todistajat kehottavat sen tähden ihmisiä etsimään nyt vanhurskautta ja rauhaa sekä asennoitumaan Jumalan tulevan valtakunnan puolelle, jotta heitä ei tuhottaisi niiden kanssa, jotka taistelevat Häntä vastaan Harmagedonin taistelussa.
Me vetoamme Teihin, Teidän Ylhäisyytenne, että Te harkitsisitte Jehova Jumalan edessä seurauksia, mitkä johtuvat Teidän äskeisestä toimenpiteestänne hänen todistajiaan vastaan maassanne. Jos Te vainoatte itsepintaisesti näitä Jeesuksen Kristuksen seuraajia, niin saatte huomata, että Teidän on tapettava heidät kaikki maastanne vaientaaksenne heidät ja lopettaaksenne heidän toimintansa. Heidän Johtajansa Jeesus Kristuskin tapettiin siksi, että hän palvoi Jehova Jumalaa ja saarnasi Hänen valtakuntaansa, mutta Jumala palkitsi hänet kuolleista herättämisellä. Dominikaanisessa tasavallassa olevat Jehovan todistajat eivät pelkää näin ollen katsoa kuolemaa silmiin, koska he tietävät varmasti, että Kaikkivaltias Jumala on luvannut herättää heidät kuolleista iankaikkiseen elämään uudessa maailmassaan heidän kuolemaan asti osoittamansa uskollisuuden takia. Me luotamme kuitenkin siihen, että Te pidätytte taistelemasta tätä häviön tuovaa taistelua Jehova Jumalaa vastaan ja että me voimme mahdollisimman pian julistaa maailmalle monin nykyaikaisin keinoin, että Teidän Ylhäisyytenne Dominikaanisen tasavallan hallitus on peruuttanut heinäkuun 24. pnä annetun kiellon ja on jälleen kunnostautunut suomalla näille Jehovan kristityille todistajille sen uskonnonvapauden, mitä he nauttivat toisissa ei-kommunistisissa maailman maissa. Teidän hallituksellenne on annettu asianmukainen tieto tällä päätöksellä. Teillä on nyt vastuu Korkeimman Jumalan Jehovan edessä. Me odotamme vastaustanne ei ainoastaan kirjoitetun sanan välityksellä, vaan myöskin hallituksenne toimenpiteinä Jumalan tuomioistuimen edessä.
Kunnioittavasti esittäen
JEHOVAN TODISTAJAT
Baltimoren piirikonventin puheenjohtaja esitti hyväksyttäväksi tämän Päätöksen:
Malcolm S. Allen
Konventin puheenjohtaja
Sanotun konventin johtaja kannatti Päätöstä:
John O. Groh
Konventin johtaja
JEHOVAN TODISTAJAIN ”ELÄMÄNANTAVAN VIISAUDEN” PIIRIKONVENTTI HYVÄKSYI SEN YKSIMIELISESTI TÄMÄN ELOKUUN KAHDENNENKYMMENENNEN NELJÄNNEN PÄIVÄN ILTAPUOLEEN 1957.
[Alkuperäinen kappale toimitettiin lentopostissa asianmukaisesti allekirjoitettuna ja notarius publicuksen laillisesti vahvistamana erikoislähetyksenä generalissimus Trujillolle samana lauantai-iltana, elokuun 24. pnä 1957. Erikoislähetti jätti asianmukaisesti allekirjoitetun ja notarius publicuksen vahvistaman jäljennöksen myöskin Amerikan Yhdysvalloissa, Washingtonissa (D.C.), olevalle Dominikaanisen tasavallan lähetystölle maanantaina, elokuun 26. pnä 1957.]