Yksijumalaisuus edelsi monijumalaisuutta

KEHITYSOPIN mukainen ajattelu ei pysähdy kehittämään ihmistä asteittain elottomasta aineesta, vaan se tekee ylimmästä, Jumalastakin kehityksen tuotteen. Alkuperäisellä ihmisellä ei ollut alussa käsitystä Kaikkivaltiaasta Jumalasta, sanoo tämä kehitysajatus. Ihminen kehitti ensin ajatuksen monista jumalista, ja näistä monista jumalista kehittyi käsitys Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Yksijumalaisuus kehittyi siis tämän selityksen mukaan monijumalaisuudesta, ja tätä näkökantaa opetetaan yleensä samalla lipevällä huolettomuudella ja ehdottomuudella kuin elinten kehitystäkin.

Life-lehden joulukuun 12. p:n numero 1955 julkaisi kirjoituksen ”Uskonnon sarastus”, minkä alaotsikkona oli: ”Luonnon ilmiöitten ja elämän ja kuoleman salaisuuksien herättämän kunnioittavan pelon johdosta ihminen kehitti uskon korkeampiin voimiin ja menoihin kunnioittaakseen henkimaailmaa.” Kirjoitus, mikä oli kehitysopin kannattajan Lincoln Barnettin kirjoittama, sanoi:

”Alkuihminen voi vain kuvitella jonkin kaikkivoivan ja yliluonnollisen tahdonvoiman olevan sellaisten järjestyksellisten ilmiöitten takana kuin auringon jokapäiväinen nousu ja lasku, vuodenaikojen jakso ja tähtitaivaan yöllinen kierto. Hän voi vain vavista pelosta ja ihmetyksestä luonnon maailman ennalta-arvaamattomien tapahtumien edessä – maan halkeillessa äkisti ja salaman leimahtaessa synkällä taivaalla. Tässä oli varmasti alku hänen uskolleen yliluonnolliseen. . . .

”Mutta alkuihmisen on täytynyt olla tietoinen yhtä salaperäisistä ja huolestuttavista tapahtumista, mitkä eivät esiintyneet ulkopuolisessa maailmassa, vaan hänessä itsessään. Mitä hän voi ajatella esimerkiksi unesta? Ero unen ja tietoisuuden välillä osoitti, että hänessä oli jotain, mikä vei voiton hänen ruumiistaan, jotain, mikä voi lähteä ja elää unessa omaa toimivaa elämäänsä matkaten ihmeellisesti avaruudessa ja ajassa. Ja lopuksi kohtasi kuolema ihmistä viimeisellä salaisuudellaan. Kun joku henkilö kuoli, niin hänen ruumiinsa elolliset ominaisuudet hävisivät – lämpö, liikunta, puhe, hengitys, tahtominen. Minne ne menivät? Koska itse liha hajosi, niin ruumis saattoi olla vain sen hengen asuinpaikka, mikä oli asustanut siinä sen eläessä.”

Niin mietiskellään, että ihminen kehitti luonnon salaisuuksista, tähtien salaisuuksista, taikavoimaisuudesta, totemismista, fetishismistä, animismista ja monijumalaisuudesta lopulta ylintä Kaikkivoipaa Jumalaa vastaavan käsitteen, jota Jumalaa sanotaan Raamatussa ”Jehovaksi”. Tätä ei ole todistettu. Se on pelkkää mietiskelyä. Se perustuu toiselle todistamattomalle mietiskelylle: ihmisen elimistön kehitykselle. Koska ihmisen ruumis kehittyi, niin hänen aivonsakin kehittyivät, ja kun ne kehittyivät, niin hänen ajattelunsa kehittyi, ja tästä kehittyvästä ajattelusta kehittyi uskonto. Kirjoitus mainitsee – kuten on tavallista kehityskirjoituksissa – valtavan luettelon oppineista auktoriteeteista paikkansapitävyyden todistukseksi. Tämä ei ole tietysti mikään todistus keillekään muille kuin niille, jotka haluavat seurata sokeasti ihmisiä.

Onko olemassa mitään tosiasioita, mitkä joko todistavat oikeaksi tai vääräksi sen mietiskelyn, että monijumalaisuus edelsi yksijumalaisuutta?

ALKUKANTAISTEN SIVISTYSASTEITTEN TODISTUS

Tiedemiehet etsivät uskonnon alkuperää tutkien muinaisten kansojen mykkiä jäännöksiä kaivauksissa ja niiden kaikkien alkukantaisimpien sivistysasteitten uskonnollisia käsityksiä, joiden edustajia elää vieläkin maan päällä. Lincoln Barnett on yhtä mieltä tämän kanssa ja sanoo, että tämän jälkimmäisen luokan ”pääasiallisia edustajia ovat nykyisen Australian alkuasukkaat”. Hän sanoo: ”Ei voida asettaa kyseelliseksi, etteikö heidän uskontonsa juontaisi alkujuuriaan esihistorian syvyyksistä. Ja on myöskin kiistaton tosiasia, että samanlainen, joskin vähemmän mutkikas uskonnon muoto oli vallalla paleoliittisten ihmisten keskuudessa 100 000 vuotta takaperin.”

Mutta kun me menemme näiden alkukantaisten uskontojen juuriin, niin me emme löydä monijumalaisuutta, vaan yksijumalaisuuden, uskon korkeisiin jumaliin, ja heidän palvontansa karkeammat ja monijumalaiset ainekset paljastuvat myöhemmiksi lisäyksiksi ja ilmaisevat rappeutumisen alkuperäisestä yksijumalaisuudesta monijumalaisuuteen. Esimerkiksi Australian heimojen joukossa ovat kaakossa asuvat vanhimpia, ja heidän uskonnostaan kirjoittaa tutkija W. Foy: ”On ensi silmäyksellä hämmästyttävää havaita erityisesti Kaakkois-Australiassa usko yhteen jumalaan, joka tunnetaan ’isänä’ tai ’isoisänä’ ja jonka otaksutaan luoneen ihmisen ja luonnon tärkeimmät ilmiöt.” Foy lisää, että tällä yhdellä korkealla jumalalla on rinnallaan poika, joka ”toimii välittäjänä hänen ja ihmisen välillä”.¹

Eräs tuotteliaimpia työntekijöitä tällä alalla on professori Wilhelm Schmidt. Osoitettuaan, että kääpiökansat ovat vielä vanhempia kuin Australian alkuasukkaat, hän sanoo: ”Jokaisella kääpiökansalla, jotka kuuluvat epäilemättä ihmiskunnan vanhimpiin jäseniin, nähdään olevan taikuuteen kuuluvia uskomuksia ja menoja vain suhteellisen vähässä määrässä . . . Me huomaamme nyt toisaalta kaikkien näiden alhaisimmalla tasolla olevien kansojen keskuudessa, ja erityisesti niiden keskuudessa, selvästi ja nimenomaan persoonallisen ja moraalisen Ylimmän Olennon tuntemuksen ja palvonnan. Me huomaamme siten historiallisen tutkimuksen avulla varman todistuksen siitä, että tämä korkean jumalan uskonto ei ole myöhäisempi kuin taikausko eikä siitä kehittynyt, vaan kaiken todennäköisyyden mukaan on edeltänyt sitä.”²

Schmidt mainitsee toisen auktoriteetin sanovan kääpiöistä: ”Jos me nyt siirrymme myönteisiin vertailukohtiin, niin meitä kohtaa eräs hyvin huomattava tosiasia ennen kaikkia muita. Se on Ylimmän Olennon selvä tunnustaminen ja palvominen. Hän on kaikkialla koko maailman luoja ja ylin herra, mikä täten kumoaa niiden teoriat, jotka otaksuvat, että tuollaiset alkukantaiset kansat ovat aivan kykenemättömiä tarkastelemaan kaikkeuden hämmennyttävää moninaisuutta kokonaisuutena, vielä vähemmän pitämään sitä yhdestä alkusyystä lähteneenä.”³

Mutta yksijumalaisuus alkukantaisten ihmisten joukossa ei rajoitu Australian alkuasukkaisiin ja kääpiöihin: ”Tällaisia korkeita jumalia ei löydetä ainoastaan Kaakkois-Australiasta, vaan myöskin kääpiöitten, bushmannien, vanhimpien pohjoisnapapiirin kansojen, Pohjois- ja Keski-Kalifornian alkuasukkaitten, alkeellisten algonkinien, tulimaalaisten, yhdellä sanalla sanoen, kaikkien alkukantaisten kansojen, keskuudesta, joista meillä on jotain läheisempää tuntemusta.”⁴

R. B. Dixon paljastaa, että eräällä näistä Keski-Kalifornian alkukantaisista heimoista, maiduilla, on ylin luoja ja vastustaja, jonka nimi on ”Kojootti”. Luoja on hyvänsuopa ja toimii ihmisen hyväksi ja onneksi ja iankaikkiseksi elämäksi, mutta Kojootti vastustaa aina ja koettaa tehdä elämän vaikeaksi ihmiselle. Schmidt lisää tähän kohtaan: ”Syy siihen, miksi Luoja näennäisesti myöntyy Kojootin hyökkäyksiin, on todellisuudessa se, että ihmiskunta itse antaa Kojootin harhaannuttaa itsensä seuraamaan häntä ja hylkäämään Luojan. Jälkimmäinen sallii sentähden ihmisten mennä omaa tietään ja valmistaa siten samalla mitä ansaituimman rangaistuksen.”⁵

Schmidtin suurenmoisessa teoksessa Origin and Growth of Religion on lisäksi seuraavat lausunnot: ”Yksijumalaisuus on usein joutunut peittoon, työnnetyksi taka-alalle ja tukahdutetuksi animismin ja sen kuolleille uhrattujen uhrien, henkihaamujen, esi-isien palvonnan ja pääkallonpalvonnan vaikutuksesta. Siten on Ylimmän Olennon kuva himmentynyt ja usein kokonaan hävinnytkin.” ”Usko Ylimpään Olentoon tavataan voimakkaimmassa ja selvimmässä muodossaan erityisesti vanhimpien kansojen keskuudesta ja poikkeuksetta kaikkien niiden keskuudesta.” ”Me voimme osoittaa, että jumalaistarusto ja taikuus eivät saavuttaneet täyttä voimakasta kehitystään ennenkuin sivistyksen myöhempinä aikakausina ja että mitä varhaisemmin ne ilmaantuvat, sitä heikompia ne ovat.” ”Nämä korkeat jumalat vanhimmassa muodossaan, missä me kohtaamme heidät alkukantaisissa sivistysasteissa, tulevat ennen kaikkia muita seikkoja, olkootpa ne sitten luonnontaruja, fetishismiä, henkienpalvontaa, animismia, tähtitaruja, totemismia tai taikuutta, joista jostakin edellisten vuosikymmenien varhaisemmat selitykset olivat saaneet uskonnon alun.” – Sivut 85, 147, 148, 220.

Paul Radin puhui v. 1924 aiheesta ”Yksijumalaisuus alkukantaisten kansojen keskuudessa” juutalaisten historialliselle seuralle ja sanoi: ”Kukaan ei kiellä nyt vakavasti sitä, että monilla alkukantaisilla kansoilla on usko Ylimpään Luojaan.” Hän sanoo vuonna 1954 tämän julkaistun tutkielman alkupuheessa: ”Jonkinlaatuisen yksijumalaisuuden olemassaolosta itse asiassa kaikkien alkukantaisten kansojen keskuudessa voi olla vain vähän epäilyksiä.”⁶

J. H. J. Leuba kirjoittaa: ”On vanha mielipide, että alhaisimmallakin raakalaisella on usko Ylimpään Olentoon, kuinka himmeästi käsitetty ja vähän kunnioitettu hyvänsä. . . . Vaikka tämä mielipide saikin osakseen tilapäistä epäilyä . . . äskeiset antropologiset tutkimukset antavat riittävästi todistuksia oikeuttaakseen paluun tähän katsantokantaan.” Hän lopettaa yleissilmäyksensä tähän todistukseen sanoilla: ”Useimmat antropologit hyväksyvät nyt Korkeisiin Jumaliin omaksutun uskon olevan yleinen.”⁷

ARKEOLOGIAN TODISTUS

Tärkeämpi kuin alkukantaisten kansojen nykyiset uskomukset on todistus varhaisimmin tunnettujen rotujen omaamista muinaisista uskomuksista. Me käännymme arkeologian puoleen tarkastellaksemme näitä uskomuksia. Huomataan, että mitä kauemma taaksepäin monijumalaisten rotujen historia tunkeutuu, sitä vähemmän niillä on jumalia ja sitä lähemmä yksijumalaisuutta ne tulevat. A. Rendle Short sanoo Intiasta ja Egyptistä:

”Intian kirjallisuus käsittää ajan noin vuodesta 2000 eKr. nykyaikoihin asti, ja kun sitä seurataan taaksepäin, niin yksimielisesti myönnetään virran tulevan puhtaammaksi ja kallistuvan yksijumalaisuuteen, mitä lähemmä sen alkulähdettä tullaan. A. A. MacDonell puhuu Rigveda-kirjallisuudesta, jossa on ’yksijumalaisuuden vivahdus’. Vedajumalia, joita katsottiin olevan 33, laskettiin yleensä myöhempinä aikoina olevan 330 000 000. Koko kehitys oli rappeutumista varhaisemmalta tasolta alaspäin. . . .

”Egyptissäkin on todisteita siitä, että yksijumalaisuus on varhaisempi kuin monijumalaisuus. Joukko oppineita todistaa tämän: Brugsch, Blum-Ernst, Renouf. Renouf kirjoittaa: ’On kiistämättä totta, että Egyptin uskonnon ylevimmät osat eivät ole karkeamman osan poistamistapahtumuksen verraten myöhäinen tulos. Ylevimmät osat ovat todistettavasti ikivanhoja, ja Egyptin uskonnon viimeinen vaihe oli kaikkein turmeltunein.’”⁸

Historioitsija toht. Albert Hyma kirjoitti: ”Sumerilaiset olivat monien nykyisten auktoriteettien mukaan alkujaan yksijumalaisia uskoltaan, sillä kaikkein vanhimmat kirjoitetut asiatiedot sanovat selvästi, että he uskoivat ainoastaan yhteen Jumalaan. Tämä on hyvin tärkeä huomioonotettava seikka, koska suuri määrä historioitsijoita uskoi aivan äskettäin (1937), että ihmiskunta oli alkujaan monijumalainen ja että kun ihmisolennot tulivat vähitellen sivistyneiksi, niin he muodostivat korkeamman käsityksen jumaluudesta.” Myös: ”Kuten aikaisemmin on sanottu, sumerilaiset uskoivat alun perin ainoastaan yhteen Jumalaan, mutta he kehittivät jälkeen vuoden 3500 eKr. [Hyman aikamäärä] erilaisia monijumalaisuuden muotoja. He alkoivat palvoa suurta määrää jumalia, joiden joukosta he siirsivät myöhemmille babylonialaisille pääjumalansa Mardukin.”⁹

Assyrologian professori Stephen Langdon Oxfordissa kirjoitti kirjoituksen aiheesta ”Yksijumalaisuus monijumalaisuuden edeltäjä sumerilaisten uskonnossa.”¹⁰ Sumerilaisten sanotaan olevan vanhin arkeologian tuntema kansa, ja heidän käsityksensä voidaan lukea heidän muinaisista kirjoituksistaan. Joitakuita heidän esihistoriallisten kaupunkiensa paikkoja on kaivettu aina koskemattomaan kerrokseen asti. ”Tehdessäni tätä kolmensadan työmiehen kanssa Kishissä”, Langdon sanoo, ”yli kaksitoista vuotta, tulin siihen johtopäätökseen, että laajaa sumerilaista monijumalaista järjestelmää edelsi yksijumalaisuus. Myös saksalaisten Erekissä ja Shuruppakin kaupungissa Nippurin ja Erekin välillä tekemät kaivaukset vahvistivat tämän johtopäätöksen selvemmin minulle.”

Professori Langdon esittää seuraavat lausunnot kirjoituksessaan: ”Me tiedämme noin vuodelta 3000 eKr. olevista kirjoituksista, että sumerilainen jumalain joukko käsitti jo noin 750 jumalaa. . . . on kuitenkin varmaa, että kun me tunkeudumme taaksepäin uskonnon alkua kohti kirjoitetuissa todistuskappaleissa, niin vuoden 3000 eKr. jumalten joukko vähenee neljään ja sitten vain kahteen jumalaan.” ”Jumalien joukko sisälsi täydessä kukoistuksessaan yli 5 000 pientä ja suurta jumalaa. Tämän jumalien joukon varhaista historiaa voidaan seurata taaksepäin kaikkein alkuperäisimpiin kuvakirjoituksiin asti. Suuri määrä noin vuodelta 3300 eKr. olevia varhaisia tekstejä osoittaa olleen ainoastaan 500 jumalaa. Babylonialaiset ja sumerilaiset asettavat aina vuoteen 3300 eKr. [Langdonin aikamäärä] kaikissa jumalien joukkoa koskevissa jumaluusopillisissa tutkielmissaan Taivaan Jumalan alkuun.” ”Tahtoisin lisätä heti, että noissa alkuperäisissä muistiinmerkinnöissä ei ole jälkeäkään noituudesta eikä paholaisista. Kaikki viittaa alkuperäiseen persoonalliseen jumalaan nimeltä An, Taivas.” ”Näyttää sopivalta myöntää, että Intian, Kreikan ja Italian sekä kaikkien indogermaanisten uskontojen luonnon tarujumalat alkoivat Taivaan Jumalasta.”

KEHITYSAJATUS ON KOMPASTUSKIVI

Professori Langdon huomasi, että darwinismin vaikutuksen alaisuudessa olevien opiskelijoitten on vaikeaa tutkia uskonnon alkuperää, ja hän sanoo riuhtaisseensa itsensä irti tiettyjen ennakkokäsitysten houkutuksesta omien seemiläisiä uskontoja koskeneitten tutkimustensa avulla.

Schmidt havaitsi kehitysajatuksen salahaudat: ”Tämän mukaan täytyy alhaisemman, eläimellisemmän ja rumemman olla myöskin vanhempaa; parempi jokaisessa tapauksessa oli korkeampaa ja sentähden myöhempää kehitysvaihetta.”¹¹ ”Ne [kehitysajatuksen vaikutuksen alaiset liikkeet] otaksuivat, että uskonto alkoi alhaisemmista muodoista, ja selittivät kaikki sen korkeammat ilmaukset, erittäinkin yksijumalaisuuden myöhäisimpänä aikaan nähden, pitkän kehitystapahtumuksen tulokseksi.”¹²

Paul Radin osoittaa tämän kehitysajatuksen juuri siksi, mikä sokaisi tiedemiehet näkemästä yksijumalaisuuden edeltäneen monijumalaisuutta, kun Andrew Lang esitti tämän todistuksen ensin hiukan epämääräisesti vuonna 1898 julkaistussa teoksessa The Making of Religion: ”On kyllin luonnollista, että ammattikansatieteilijän ja kansatieteellisen teoreetikon olisi pitänyt ottaa selvää tästä ajatuksesta, kun otamme huomioon kehitysteorian valta-aseman siihen aikaan. . . . Jos olisi myönnetty, että alkukantaisten kansojen keskuudessa oli vallalla yksijumalaisuus jossain muodossa, niin se olisi ollut samaa, kuin että he olisivat hylänneet koko kehitysvaiheteoriansa.”¹³

Edelleen: ”Pääasiallinen erehdys on ja on aina ollut otaksuma, että sivistyksen jokaisen aineksen on täytynyt kehittyä . . . ei ole minkäänlaista syytä olettaa, että tietyt käsitteet vaativat pitkän ajan kehittyäkseen.”¹⁴

Arvostellessaan toht. Söderblomia Radin sanoo: ”Sillä hän ei voi vakiintuneempien kehitysopin kannattajien tavalla saada itseään uskomaan, että alkukantaisten kansojen hengenlaatu ei eroa olennaisesti omastamme. . . . hänelle täytyy nimenomaisen ja ehdottoman yksijumalaisuuden edustaa pitkän ja asteittaisen kehityksen viimeistä vaihetta.”¹⁵

Radin huomauttaa lopuksi: ”Pelkään, että esittämäni väite näyttää monista liioitellulta, aivan alkukantaisiin kansoihin totunnaisesti yhdistettyjen kaikkien ajatusten vastaiselta. Useimmat meistä on kasvatettu vakiintuneen kansatieteen periaatteissa, ja tämä oli suureksi osaksi innostunut ja aivan kritiikitön yritys soveltaa Darwinin kehitysteoriaa ihmisyhteiskunnan kokemuksen tosiasioihin. Monet kansatieteilijät, yhteiskuntatieteilijät ja sielutieteilijät pitävät yhä kiinni tästä yrityksestä. Koskaan ei saavuteta kumminkaan edistystä, ennenkuin oppineet vapautuvat kerta kaikkiaan siitä omituisesta käsityksestä, että kaikella on kehityshistoriansa.”¹⁶

RATKAISEVA TODISTUS

Raamattu sanoo, että Jehova Jumala loi ihmisen ja ilmaisi itsensä ensimmäiselle ihmiselle. Jehova ilmaisi itsensä toisillekin ihmisille sitä seuraavina vuosisatoina. Kun ihmiset ajelehtivat pois Jumalasta, niin he muodostivat vääriä jumalia, satoja ja lopulta tuhansia, aikaansaaden monijumalaisuuden. Mutta Raamattu osoittaa, että yksijumalaisuus oli ensiksi, ja sekä nykyisten alkeellisten sivistysmuotojen että arkeologisten löytöjen tosiasiat vahvistavat Raamattua ja kumoavat sen selityksen, että Ylimmän Jumalan käsite olisi muodostunut monijumalaisuudesta. Jehova Jumala ei ole kehityksen tuote. Kun Life ja muut lehdet opettavat näin olevan, niin ne levittävät kuoleman sanomaa.

Jehovan palvelijat eivät kompastu sokeasti kehitysajatuksen pimeyteen, vaan todistavat siitä totuudesta, että ennen Jehovaa ei ollut mitään jumalia eikä hänen jälkeensäkään ole mitään tosi jumalia, vaan ainoastaan monijumalaisuuden kuvitelmia. ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte ja uskoisitte minut ja ymmärtäisitte, että minä olen hän. Ennen minua ei ollut yhtään Jumalaa muodostettu eikä ole jälkeenikään oleva.” – Jes. 43:10, As.

VIITTAUKSET

¹ ”Origin and Growth of Religion”, kirj. toht. Wilhelm Schmidt, Wienin yliopiston professori, sivut 242, 243.

² Sama, sivut 157, 158.

³ Sama, sivu 191.

⁴ Sama, sivu 88.

⁵ Sama, sivu 190.

⁶ ”Monotheism Among Primitive Peoples”, kirj. Paul Radin, sivut 8, 3.

⁷ Leuban ”A Psychological Study of Religion, Its Origin, Function and Future”, sivu 100, Schmidtin lainaus kirjassa ”Origin and Growth of Religion”, sivulla 195.

⁸ ”Modern Discovery and the Bible”, kirj. A. Rendle Short, sivut 24, 25.

⁹ ”An Outline of Ancient History”, kirj. Albert Hyma,’ sivut 10, 11, 14.

¹⁰ Painettu julkaisussa ”Evengelical Quarterly” huhtikuussa 1937 ja painettu uudelleen Sir Charles Marstonin teokseen ”The Bible Comes Alive”, sivuilla 189–200.

¹¹ Schmidtin ”Origin and Growth of Religion”, sivu 5.

¹² Sama, sivu 12.

¹³ ”Monotheism Among Primitive Peoples”, sivu 7.

¹⁴ Sama, sivu 27.

¹⁵ Sama, sivu 28.

¹⁶ Sama, sivut 29, 30.