Pyhittääkö tarkoitus keinot?
”OIKEAOPPISET” uskonnot vastaavat tähän kysymykseen myöntävästi ainakin teoillaan, vaikka eivät ehkä sanoillaan. Niillä on pitkä historia, mikä kertoo tarkoituksenmukaisuuden kirveellä suoritetuista periaatteitten mestauksista. Niiden teot sanovat, että ne ovat enemmän huolissaan asemastaan maailmaan kuin Jumalaan nähden.
Jumalan periaate on: ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan” ja ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on.” Mutta useimmat kristikunnan uskonnot hylkäävät tämän periaatteen, mikä vaatii eroa maailmasta, ja saarnaavat sen asemesta: ”Tarkoitus pyhittää keinot.” Papit koettavat puolustaa sekaantumistaan politiikkaan sanomalla, että he panevat voimaan moraalisen lain ja saattavat Jumalan hallitukseen. Heidän vuosisatainen politikoimisensa ei ole tehnyt vielä tätä eikä teekään sitä. – Jaak. 4:4; 1. Joh. 2:15.
He sekaantuvat tämän maailman sotiin siunaten minkä puolen hyvänsä, millä he asuvat, ja päätyvät siihen, että hyväksyvät, kun toisen maan katolilaiset tappavat toisen maan katolilaisia ja samoin protestantit tappavat protestantteja ja juutalaiset juutalaisia. Silmällä pidetty tarkoitus pyhittää tämän pahan keinon, he sanovat.
Tiede opettaa kehitystä ja mustaa Raamattua. Kristikunnan uskonnot etsivät suosiota ja myöntävät sentähden kehityksen olevan totta ja sovittelevat Raamatun kustannuksella sanoen, että Jumala käytti kehitystä elävien luomusten aikaansaamisessa. He väittävät, että kun tarkoituksena on pitää kiinni kirkon jäsenistä, niin se pyhittää sovittelukeinot.
Tällaiset uskonnot haluavat todellisuudessa, että maailma pitäisi niistä, ja hankkiessaan tätä rakkautta maailman taholta ne erottavat itsensä kristityn asemasta. Jeesus sanoi: ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” – Joh. 15:19.
Väärät uskonnot eivät johda, vaan ne seuraavat perässä. Niiltä puuttuu moraalinen voima johtaa oikealla tavalla, ja ne päätyvät siihen, että niitä johdetaan väärällä tavalla. Luopiokristityt ovat sovitelleet keisari Konstantinuksen päivinä ja sen jälkeen hyväksyen pakanallisia oppeja uskontunnustuksiinsa ja pyhittäen nämä keinot sillä perusteella, että seurauksena on paljon käännynnäisiä pakanauskonnoista.
Jeesuksen ajan juutalaiset uskonnoitsijat tappoivat hänet, koska he luulivat sen pelastavan heidän kansansa roomalaisten alaisuudessa. Heidän kansansa pelastamistarkoitus pyhitti Jeesuksen murhaamisen, he päättelivät. He sanoivat: ”Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” – Joh. 11:45–48.
Tällainen moraaliton iskulause, mikä asettaa tarkoituksenmukaisuuden periaatteen edelle, ei voi olla menestykseksi. Jeesus sanoi, ettei se voi: ”Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.” Huonot keinot eivät aikaansaa hyviä tuloksia. Hyvät keinot – hyvä tulos; pahat keinot – paha tulos. Lyhytnäköisten ansa on se, että he lunastavat tarkoituksenmukaisuuden periaatteen hinnalla. Pysyvä hyvä voi tulla ainoastaan pitämällä kiinni Jumalan periaatteista. – Matt. 7:18.