Käänny uuden maailman yhteiskuntaan

1. Millainen järjestö on kristillinen seurakunta?

MEILLÄ on teokraattisessa kristillisessä seurakunnassa järjestö, joka on pysyvästi antautunut toteuttamaan Jehovan päätöksiä, ja ainoa järjestö, joka säilyttää maan päällä Jumalan hyveet. Jeesus viittasi kristittyihin ihmiselämän, Jehovan palvonnan ja hyveen säilyttäjinä, kun hän sanoi: ”Te olette maan suola.” (Matt. 5:13) Tällä ”suolalla”, mikä nyt nähdään uuden maailman yhteiskunnassa, on vastuuvelvollisuuksia, joita se ei voi välttää, jos se haluaa ylläpitää Jehovan vanhurskautta, mikä etu ja velvoitus on kaikilla kristilliseen palvontaan ryhtyvillä.

2. Mitkä tarpeet piti täyttää varhaiskristillisessä seurakunnassa?

² Kristus Jeesus pani alulle kristillisen seurakunnan. Hän lähetti seuralaisilleen paaluun naulitsemisensa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenkohoamisensa jälkeen taivaallisen Isänsä hengen ja voiman, jotta he olisivat voineet rynnistää eteenpäin tosi palvonnan laajentamiseksi varhaisena kristillisenä seurakuntana. Kristillistä hyvää uutista piti saarnata, ihmisten täytyi kasvaa henkisesti vahvoiksi ja seisoa hallitsevan Rooman valtakunnan turmelusta vastaan, seurakuntia oli järjestettävä ja seurakunnissa olevia yksilöitä piti opettaa ja valmentaa kristilliseen evankeliuminpalvelukseen. Kristityt, niin alkavat kuin kokeneetkin, täytyi pitää kristillisen sopivaisuuden rajoissa ja teokraattisten periaatteitten mukaan toimivina, sillä muuten olisi turmelus tunkeutunut kristillisen seurakunnan voittoon sen Jumalan määräämissä tehtävissä.

3. Osoita, mitä on varattu kristillisen seurakunnan tarpeitten ja vaatimusten täyttämiseksi.

³ Kristillisessä seurakunnassa oli sentähden valtuusvelvollisuuksia, mitkä valtuusvelvollisuudet eli määräykset erityisiin etuihin ja vastuuasemiin tulivat antautuneille miehille, jotka osoittivat hengellistä kypsyyttä ja uskollisuutta velvollisuuksilleen ja saamilleen määräyksille. Nämä määräykset antoi kristillisen varhaisseurakunnan hallitseva elin, mikä oli keskittynyt Jerusalemiin ja minkä muodostivat apostolit ja toiset kypsät kristityt miehet sekä heidän edustajansa heidän puolestaan. Tällaiset määrätyt henkilöt osallistuivat kaikille kristityille yhteiseen palvelukseen. Heillä oli järjestövelvollisuuksia huolehdittavana seurakunnissa, joihin heidät oli sijoitettu ja joiden mukana he palvelivat. Asianomaisten seurakuntien huoltaminen ja valvominen vaati kristittyjä valvojia huolehtimaan siitä, että itse seurakunta ja siinä olevat henkilöt vaelsivat hyveen polkuja.

4. Kuka voidaan asianmukaisesti määrätä erityiseen palvelustehtävään?

⁴ 1. Timoteuksen kirjeen kolmannessa luvussa on esitetty ne pätevyysvaatimukset, mitkä sen täytyy täyttää, joka määrätään valvojaksi kristilliseen seurakuntaan. Hänen ei tule olla moitittava henkilö, kaksiavioinen, itsehillintää vailla oleva kohtuuton mies, joka on epävakainen mieleltään ja epäjärjestyksellinen, lähimmäistään vihaava, juoppo, riitaisa tai rahaa rakastava, ei nuorisorikollisuutta suosiva henkilö eikä vastakääntynyt eikä kiero liikeasioissa. Lausunto sanoo valvojista: ”Koeteltakoon näitä myöskin ensin, ovatko he sopivia, ja palvelkoot sitten palvelijoina, koska ovat vapaat syytöksestä.” (1. Tim. 3:10, Um) ”Ja mitä kuulit minulta monien todistajien vahvistamana, usko se uskollisille miehille, jotka vuorostaan ovat päteviä opettamaan toisia.” – 2. Tim. 2:2, Um.

5, 6. Miten yleinen tämä virkaanasettamismenetelmä oli, ja missä määrin nuo määrätyt olivat kristikunnan pappien kaltaisia?

⁵ Tämä oli yhdenmukainen järjestely kaikissa kristillisissä seurakunnissa ja menettelytapa, jolla vastuulliset miehet asetettiin huolehtimaan kustakin seurakuntalaumasta jo niin kauan sitten kuin Antiokiassa, kuten luemme: ”Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia.” (Apt. 13:1) Puhuessaan filippiläisille Paavali sanoi: ”Pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.” (Fil. 1:1) Kristikunnan pappisluokan jäsenet eivät muistuta lainkaan näitä teokraattisen kristillisen järjestön seurakuntapalvelijoita ja seurakunnan kaitsijoita ja apulaisia. Teokraattiset palvelijat eivät vaadi eivätkä yritä johtaa laumojaan politiikkaan, yhteiskunnalliseen uudistukseen, psykiatriaan, keinotteluun eikä pakanallisiin uskonnollisiin oppeihin ja tapoihin. Nämä palvelijat tunnustetaan päinvastoin siksi, että he ovat tutkineet ja opettaneet Jumalan Sanaa ja Kristuksen lakeja, he ovat saarnanneet Jehovan valtakuntaa, Kristuksen lunastusta, ylösnousemusta ja uutta maailmaa ja ovat kaikessa pitäneet järkähtämättä kiinni siitä, että kristillisen seurakunnan muodostavien yksilöitten on täytynyt olla hyveellisiä, tai muuten heidät on erotettu.

⁶ Varhaiskirkko oli siis järjestetty toimimaan näissä suuntaviivoissa, eikä se eikä sen saarnaama Jumalan sana ole vastuussa niistä olosuhteista, mitkä seurasivat apostolien kuoleman jälkeen. Kristillinen järjestö meni silloin pakanamaailman vankeuteen, ja syntyi sekasikiö, pakanauskonnon ja väärän kristillisyyden yhdistelmä. Kristillisyys ja ”kristikunta” eivät ole sama, vaan ne ovat puhdasta palvontaa ja hyvettä koskevan kysymyksen vastakkaisilla puolilla.

7. a) Tarkastele Apostolien tekojen 20. luvussa olevan Paavalin ennustuksen olosuhteita ja sisältöä. b) Täyttyikö se totuuden ja hyveen kokonaiseen häviämiseen asti?

⁷ Apostoli Paavali, jolla oli Jumalansa henki, joka oli tietoinen Saatanan vastustuksesta ja kristillistä järjestöä ympäröivistä olosuhteista, joka katsoi tulevaisuuteen ja puhui henkeytettynä, lähetti Miletosta käsin hakemaan Efesosta seurakunnan kypsiä miehiä ja sanoi heille: ”Ja nyt katso, minä tiedän, että ketkään teistä, joiden keskuudessa minä kävin saarnaamassa valtakuntaa, eivät näe enää minun kasvojani. Siksi minä pyydän teitä todistamaan tänä päivänä, että minä olen puhdas kaikkien ihmisten verestä, sillä minä en ole pidättynyt kertomasta teille koko Jumalan neuvoa. Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on asettanut teidät valvojiksi, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa [oman Poikansa] verellä. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, eivätkä ne kohtele laumaa hellästi, ja teidän omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset perässään. . . . Teidän täytyy . . . auttaa niitä, jotka ovat heikkoja, ja täytyy pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, kun hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin ottaa’.” (Apt. 20:18–35, Um) Paavalin ennustuksen mukaan kävivät sudet Jumalan lauman kimppuun sisältä- ja ulkoapäin, ja historia kertoo, miten totuudenvalo hehkui verraten heikosti niinä aikakausina, mitkä seurasivat. Mutta kristillisyyden periaatteet pysyivät tästä kristillisen seurakunnan vankeudesta huolimatta lujina, ja Jumalan Sana säilyi hänen voimansa avulla kautta vuosisatojen ja on tullut meille puhtaana ja luotettavana nykyään.

VOIT KÄÄNTYÄ TÄMÄN PUOLEEN

8. Mitä meille on todellisesti varattu nykyään?

⁸ Mutta meillä on nykyään kuitenkin tämän Jumalan Sanan lisäksi jotain muutakin, minkä Jehovan henki on tehnyt samalla tavalla mahdolliseksi. Se on uuden maailman yhteiskunta, mikä ulottuu ympäri maailmaa ja minkä muodostavat kaikkiin kansoihin kuuluvat miehet ja naiset, joista jokainen on tullut Jehova Jumalan luo antautuen hänelle, osoittaen omaavansa Jehovan hyväksymyksen ja hengen kunkin osallistuessa puhtaan palvonnan laajentamistyöhön. Miten on mahdollista, että maailmassa, mikä on saavuttanut uuden turmeluksen aallonpohjan, voi olla yhteiskunta, mikä on antautunut uudelle maailmalle, missä on asustava vanhurskaus? (2. Piet. 3:13) Onko maan päällä tosiaan kristittyjen yhteiskunta eli joukko, mikä pitää ehdottomasti kiinni siitä, että sen jäsenet ja siihen liittyneet harjoittavat hyvettä, ja mihin sinä voit kääntyä? Kyllä on!

9, 10. Mikä kehitys johti teokraattisen hallinnon uudelleenvahvistamiseen?

⁹ Kuten apostoli Paavali osoitti Efeson seurakunnan kypsille miehille pitämässään loppupuheessa, niin hän saarnasi Valtakunnan sanomaa. Niillä, joilla oli usko Jehovan lupauksiin, oli myös uskoa taivaan valtakunnan perustamiseen Jehovan omana aikana, ja he odottivat sitä. Kun tämän vanhurskaan hallituksen syntymisaika lähestyi, niin Jehova suoritutti työtä maan päällä saattaen kristityt totuudensanansa ymmärtämisen avulla edistymään kristillisessä opissa, järjestössä ja toiminnassa. Maata hallitsevan Jumalan valtakunnan valmisteleva julistamistyö lähti tosin pienestä, mutta ei silti halveksittavasta alusta yhdeksännentoista vuosisadan loppuvuosina. Kristityt muodostivat lahkolaisuudesta vapaan seuran ja seurakuntia järjestelmällistä Raamatun tutkimista ja evankeliuminpalvelusta varten. Koska he olivat nähneet pappishallinnon pahat puolet, niin he järjestäytyivät ensiksi demokraattiseen tapaan kunkin seurakunnan hoitaessa omia asioitaan äänestämällä demokraattisesti. Myöhemmin edistyttiin jossain määrin kohti teokraattista hallintoa. Tuli vuosi 1931, jolloin virallinen Seura, minkä he olivat muodostaneet työnsä järjestelmälliseksi eteenpäinviemiseksi, otti edistysaskeleen kohti teokraattisen hallinnan ennallistamista kristittyjen keskuuteen maan päällä.

¹⁰ Seuraavana vuonna, 1932, alistuivat Jehovan todistajien seurakunnat kautta maailman teokraattiseen menettelytapaan saaden Jehovan ilmeisen siunauksen, kunnes me havaitsemme nyt maailmanlaajuisen uuden maailman yhteiskunnan toimivan samoin kuin varhaiskristillinen seurakunta: ei kaupan eikä politiikan hengessä, vaan kunkin siinä olevan yksilön vapaaehtoisin ponnistuksin. Kristillisellä seurakunnalla on sentähden nyt oikea teokraattinen valvonta, jollaista ei ollut ollut siitä vankeudesta saakka, mistä Paavali varoitti.

11. Kuka johtaa kristillistä uuden maailman yhteiskuntaa?

¹¹ Kuka valvoo järjestöä, kuka ohjaa sitä? Kuka on sen johdossa? Ihminenkö? Ihmisryhmäkö? Pappisluokkako? Paaviko? Pappisvaltako? Neuvostoko? Ei, ei mikään näistä. Miten se on mahdollista? Eikö ole välttämätöntä, että joka järjestössä on ohjaava päämies tai hallitseva osa, mikä valvoo eli johtaa järjestöä? Kyllä. Onko elävä Jumala, Jehova, teokraattisen kristillisen järjestön Johtaja? On.

12. Mitkä tärkeät tosiasiat todistavat edelläolevan vastauksen?

¹² Uuden maailman yhteiskunta on teokraattinen, mikä merkitsee ”Jumalan hallitsemaa”, siitä tärkeästä syystä, että teokraattista uuden maailman yhteiskuntaa hallitseva laki on Jehova Jumalan Sana, ja siitä syystä, että taivaan valtaistuimelle noussut Kristus Jeesus on Jehovan Toimeenpaneva Virkailija, joka suorittaa hänen työtään maan päällä, ja edelleen siitä syystä, että Kristuksen Jeesuksen omaama Jumalan henki vaikuttaa hänen Sanansa kautta hänen antautuneitten palvelijoittensa sydämeen ja mieleen.

13. a) Miten evankeliuminpalvelijat määrätään? b) Todista, että nämä määräykset ovat teokraattisia. c) Keitä koskee teokraattinen valvonta?

¹³ Tuleeko Kristus Jeesus maan päälle määräämään toimiin yksityisiä evankeliuminpalvelijoita, valvojia ja apulaisia sekä muita tällaisia palvelijoita maan päällä olevissa seurakunnissa? Ei. Miten nämä määräykset suoritetaan sitten? Ne tekee näkyvä hallitseva elin, joka on sen laillisen välikappaleen eli Seuran yhteydessä, minkä Jehovan todistajat rekisteröivät vuonna 1884 tätä tarkoitusta varten ja mikä on Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura. Ne ovat teokraattiset, koska ne ovat sopusoinnussa suuren Teokraatin kirjoitetun Sanan ja varhaiskristillisen kirkon eli seurakunnan muodostaman mallijärjestön kanssa, minkä Kristus Jeesus pani alulle. Jotkut sanovat, että tämä on ”etsittyä”. Mutta osoittakoot ne, jotka väittävät, että Jehovan todistajat eivät ole teokraattinen järjestö, missä kohdassa he eivät ole. Uuden maailman yhteiskunta koettaa vilpittömästi mukautua Jehova Jumalan Sanaan sanoissa ja teoissa, opissa, järjestössä ja käytännössä, sekä pitää lujasti kiinni sen periaatteista, minkä vuoksi se on raamatullinen, kristillinen, teokraattinen eli Jumalan ohjaama järjestö. Jehova ilmaisee ajatuksensa kansalleen Sanansa kautta. Kristikunnassa ei ole toista järjestöä, mikä mukautuisi Raamatun antamaan esikuvaan tai malliin. Yksistään Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta vaatii sen riveissä olevia mukautumaan Raamatun esimerkkiin sekä henkilökohtaisesti että seurakuntana. Tämä teokraattinen valvonta ja ohjaus ei koske kaikkia ihmisiä, se ei koske edes kaikkia niitäkään, jotka saattavat tulla kosketuksiin sen kanssa tai olla Jehovan todistajain seurakuntien yhteydessä tai käydä heidän kokouksissaan. Henkilön täytyy halukkaasti alistua eli tulla tämän hyväätekevän valvonnan alaisuuteen antautumalla omakohtaisesti Jehova Jumalalle. Teokraattinen valvonta ja ohjaus koskee ainoastaan näitä antautuneita.

14. Mitä tarkoitusta varten teokraattiset virkamääräykset annetaan?

¹⁴ Nykyinen velvollisuuksien antaminen seurakunnan palvelijoille sekä teokraattisen järjestön muille erikoisedustajille on nimenomaista tarkoitusta varten. Näiden täytyy ravita Jumalan laumaa, kaiten uskollisesti ja rakkaudessa. Heidän täytyy auttaa Jehovan kansaa kaikkialla tutkimaan Raamattua, kasvamaan kypsyydessä, tulemaan valmennetuiksi kenttäpalveluksessa saarnaten Valtakunnan hyvää sanomaa toisille, ja heidän täytyy säilyttää hyve seurakunnassa kaikkialla uuden maailman yhteiskunnan järjestössä. Tämä on välttämätöntä, jottei turmeltuneisuuden eikä minkäänlaisen säädyttömyyden sallittaisi hiipiä joukkoon saastuttamaan sitä.

15. Millä tavalla havaitaan teokraattisen poiseristämisperiaatteen toimivan uuden maailman yhteiskunnassa?

¹⁵ Kuten olemme aikaisemmin havainneet, niin puhtaan palvonnan turmeltuminen aiheutti esikuvallisessa Israelin kansassa kuoleman väärintekijälle. Seurakunnan jäsenet eivät ota kristillisessä seurakunnassa rikkojalta henkeä. Mutta on kuitenkin olemassa kristillinen poiseristäminen eli erottaminen. Tämä ei merkitse ihmisen elämän ottamista, vaan karkoittamista Jehova Jumalan antautuneitten palvelijoitten muodostaman seurakunnan yhteydestä, erottamista uuden maailman yhteiskunnasta. Tämä on välttämätöntä sen jälkeen, kun muut kristillisen hallinnon toimenpiteet on käytetty tällaisten asioitten käsittelemiseksi, ja se toteutetaan kristillisen seurakunnan virkaanasetettujen palvelijoitten kypsän tuomion ja harkitun toiminnan avulla. Tämä on heidän vastuunsa. Jos he ovat uskollisia, niin heidän täytyy täyttää tämä vastuu ilman kiihkoa kaikkien niiden eduksi, joita asia koskee, ja Jehovan kunniaksi sekä hänen järjestönsä puhtaudeksi.

EROTTAMISEEN SUHTAUTUMINEN

16. Mainitse rikkomuksia, mitkä vaativat puhdistusta.

¹⁶ Rikkomukset, mitkä tekevät erottamisen välttämättömäksi, sisältävät ne, mitkä aiheuttivat rangaistuksen varhaiskristillisen seurakunnan aikanakin. Sellaiset rikkomukset ovat valehtelemisessa pysyminen, varastaminen, epärehellisyys liike-elämässä, sukupuolirikokset, väärän opin opettaminen, Jehovan Kristuksen Jeesuksen kautta varaaman huollon hylkääminen, kapina teokraattista järjestöä vastaan, jakaumien aiheuttaminen, herjaaminen, panettelu ja muut vääryydet. Me tiedämme, että nämä eivät ole hyveellisiä, emmekä me voi kuvitella Jehova Jumalan eikä hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen harjoittavan tällaista.

17. Millä tavoilla erottaminen on rakkaudenteko?

¹⁷ Kristillinen laki ei jätä näissä asioissa huomioonottamatta ihmisen heikkoutta eikä sivuuta Kristuksen Jeesuksen lunastustoimenpidettä ja Jehovan anteeksiantamista ja armoa. Erottaminen ottaa kaikki nämä huomioon ja on todellisuudessa viimeinen keino, mihin turvaudutaan, kun kaikki muut toimenpiteet ovat pettäneet puhtauden ja hyveen säilyttämiseksi tai ennallistamiseksi. Erottaminen on sentähden todellisuudessa rakkaudenteko, mikä ilmaisee rakkautta Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen puolelta, itsensä teokraattisen järjestön puolelta ja niiden seurakunnan palvelijoitten puolelta, jotka asiaankuuluvasti ryhtyvät suoraan toimenpiteeseen. Asia on näin, koska sitä ei suoriteta ilkeämielisyydestä eikä epäystävällisyydestä, vaan totellen Jehovan vanhurskaita lakeja. Se on uskollisuuden teko. Jos järjestöä ei pidettäisi puhtaana, niin se olisi uskottomuutta. Sillä on kolminainen tarkoitus: 1) uuden maailman yhteiskunnan kristillisen seurakunnan pitäminen puhtaana; 2) rikkojan auttaminen, mikäli mahdollista, tällä jyrkällä keinolla, jos ehkä hänet voitaisiin saada näkemään erehdyksensä ja asianmukaisesti katumaan Jehova Jumalan edessä; 3) se tapahtuu niiden hyväksi, jotka tarkkailevat toimenpidettä, sillä se saa heidät vakuuttuneiksi teokraattisen järjestön moitteettomuudesta, sekä on varoituksena heille oikeasta käyttäytymisestä poikkeamisen vakavuudesta.

18. Vertaa sukupuolirikoksia muihin kristillisen lain rikkomuksiin.

¹⁸ Nämä eri rikkomukset, joista olemme nimenneet muutamia, ovat omiaan heikentämään yksilöä ja seurakuntaa, jos niitä jatketaan itsepintaisesti. Me voimme tuntea useimmat niistä rikoksiksi toista henkilöä vastaan, sillä ne riistävät toiselta tiettyjä oikeuksia ja osoittavat sentähden rakkauden puutetta. Mutta joidenkuiden näyttää olevan vaikeaa ymmärtää, miksi sukupuolirikosten pitää olla niin moitittavia kristillisessä seurakunnassa ja miksi Jumala itse tuomitsee ne niin ankarasti Sanassaan, Raamatussa. Suuri Luoja ja Isä on varannut mahdollisuuden ihmiselämän jatkumiselle, ja tämä on hyvin ihmeellinen ja pyhä asia. Me kaikki olemme saaneet nauttia sen hyvyyttä, koska me elämme. Jos me otamme vastaan sen hyödyn, niin me hyväksymme myöskin tietysti Jumalan menetelmätavan, ja kun me hyväksymme hyödyn ja menettelyn, niin se pakoittaa meidät hyväksymään koko tapahtumusta koskevan Jumalan säädöksen. Jotkut voivat väittää, etteivät sukupuolirikokset tuota mitään vahinkoa, eivät edes niiden halukkaille harjoittajillekaan, joten missä suhteessa ne ovat sitten niin vääriä? Valehteleminen, se on väärää! Varastaminen myös! Sellainen riistää toiselta sitä, mikä kuuluu hänelle. Mutta sellainen rikos kuin aviorikos tai haureus – eikö se ole eri asia? Koska sitä harjoitetaan niin yleisesti vanhassa maailmassa, niin miten sen harjoittaminen uuden maailman yhteiskunnan jäsenille voi olla niin paha?

19. Miten Paavali osoittaa uskonnon sisältyvän asiaan?

¹⁹ Ehkä apostoli Paavali tapasi samanlaista ajattelua. Hän osoittaa joka tapauksessa 1. Korinttolaiskirjeensä 6. luvussa, että asiaan sisältyy uskonto, sanoen mm.: ”Paetkaa haureutta. Jokainen muu synti, minkä ihminen tekee, on hänen ruumiinsa ulkopuolella, mutta joka harjoittaa haureutta, tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan. Mitä! Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on sen teissä olevan pyhän hengen temppeli, mikä teillä on Jumalalta? Ettekä te kuulu itsellenne, sillä teidät ostettiin hinnalla. Kirkastakaa ehdottomasti Jumala ruumiissanne.” – 1. Kor. 6:9–20, Um.

20. Miksi Herran ”muiden lampaitten” täytyy pidättyä sukupuolisista saastaisuuksista?

²⁰ Paavali puhuu tässä Kristuksen ruumiin jäsenille. Mutta merkitseekö tämä, että käsky pidättyä sukupuolisesta epäpuhtaudesta ei ole sitova Herran muille lampaille, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan suuren enemmistön? Johtopäätös ei voi olla tällainen, vaan tämä ohje moraaliseen puhtauteen on yhtä sitova kaikille Jumalan antautuneille palvelijoille. Miksi? Koska hänen henkensä on hänen antautuneella kansallaan ryhmänä eli joukkona sekä yksilöinä. Muut tuomitut synnit, kuten valehteleminen, varastaminen, väärien oppien opettaminen ja kapinallisuus, ovat Herran ”muiden lampaitten” yksityisen jäsenen ruumiin ulkopuolella, mutta aviorikoksen ja haureuden synnit ovat hänen omaa ruumistaan vastaan, mikä ruumis tulisi käyttää Jumalan kirkastamiseen.

21. Mitä meidän täytyy tehdä kirkastaaksemme Jumalaa?

²¹ Me emme voi kirkastaa Jumalaa tässä enempää kuin muissakaan asioissa, jos me kieltäydymme alistumasta hänen asettamiinsa säädöksiin. Onko Jehovan muiden lampaitten jäsenillä hänen henkeään? Heillä on. Siksi he eivät rohkene tehdä syntiä omaa ruumistaan vastaan. Ajat, joissa elämme ja jotka ovat arveluttavat ja joista on vaikea selviytyä, vaativat tarkkaa hyveen säilyttämistä, eivätkä ne vaadi tätä ainoastaan ”Kristuksen ruumiin” jäännöksen jäseniltä, vaan myöskin Herran ”muiden lampaitten” jäseniltä, kaikilta, jotka muodostavat tai toivovat muodostavansa uuden maailman yhteiskunnan. Paavali viittasi aikanaan vallallaolevaan haureuteen. Se ei ole vähemmän vallalla nyt.

22. Mitä on sanottava koko seurakunnan edusta ja vastuusta tässä hyveen säilyttämisasiassa?

²² Miten on koko seurakunnan edun ja vastuun laita tässä hyveen säilyttämisasiassa? Me muistamme, että seurakunta, kansa, toimeenpani esikuvallisessa Israelissa kuolemantuomion rikkojille, jotka ansaitsivat sen Jehova Jumalan lain mukaan. Kaikkien täytyy kristillisessä seurakunnassa vilpittömästi haluta säilyttää Jehovan hyveet ihmisten keskuudessa. Heidän täytyy kunnioittaa palvelijoitten ratkaisuja sellaisissa asioissa kuin erottaminen. Tiituksen kirjeen 1:5–16 tukee tätä: ”Suorita virkaan asetuksia . . . jotta he kykenisivät sekä kehoittamaan terveellisellä opetuksella että nuhtelemaan niitä, jotka väittävät vastaan. . . . niskoittelevia miehiä, . . . sulje näiden suu, . . . nuhtele heitä jatkuvasti ankarasti, . . . He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta he hylkäävät hänet teoillaan, koska he ovat inhoittavia.” Me näemme tästä, että niskoittelua ei tule sallia. Niskoittelu voi olla toinen rikos, eikä toinen rikos tee hyvää eikä auta Jumalan lain ensimmäistä rikkomista, mikä on erottamistoimenpiteen peruste. Jos joku asettaa kyseelliseksi erottamisratkaisun, niin se on ristiriidassa hänen tunnustuksensa kanssa, että hän uskoo Jumalaan ja hänen sanaansa sekä haluaa nähdä Jumalan sanan vaikuttavan hänen kansansa keskuudessa. Se olisi ristiriidassa meidän liittymisemme kanssa uuden maailman yhteiskunnassa sen ihmeelliseen työhön puhtaan palvonnan laajentamiseksi. Se osoittaisi luottamuksen puutetta, jotavastoin kaikkien seurakunnassa olevien yhteistoiminta ja mukautuminen erottamiseen, mikä toimeenpantiin kaikkien hyväksi, osoittaa niiden luottamusta, jotka ovat yhdyskunnassa. On sentähden välttämätöntä, että kaikki seurakunnassa hyväksyvät seurakunnan menettelyn. Paavali kirjoitti tessalonikalaisille: ”Me pyydämme nyt teitä, veljet, osoittamaan kunnioitusta niitä kohtaan, jotka työskentelevät ankarasti teidän joukossanne ja johtavat teitä Herrassa ja kehoittavat teitä, ja antamaan heille enemmän kuin poikkeuksellista kunnioitusta rakkaudessa heidän työnsä takia.” – 1. Tess. 5:12–27, Um.

23. Missä määrin hairahtuneen henkilön täytyy murehtua syntinsä johdosta?

²³ Erotetun henkilön viha ei liity hänen katumukseensa. Ihminen ei ole sekä katuvainen että vihainen. Siksi ei tule osoittaa väärää sääliä ja väärää myötätuntoa. Täytyykö sydämen tulla sitten murheelliseksi? Kyllä erottamisen pitäisi tehdä sydän murheelliseksi. Erehtyvän henkilön täytyy osoittaa todellista katumusta kaikista Jumalan lakien rikkomuksista, pienistä niinkuin suuristakin, mikä merkitsee sydämen murhetta. Mitä tulee erotettuun henkilöön, niin jotta erottaminen vaikuttaisi hänen hyväkseen ja mahdolliseksi ennallistamisekseen, täytyy sydämen tulla lävistetyksi, mielen murtuneeksi, hänen puoleltaan täytyy ilmetä todellista vilpitöntä kaipuuta hyveeseen, mikä kaipuu johtaa katumukseen.

24. Millä toiminnalla me voimme osoittaa riippuvaisuutemme Jehovasta ja rakkautemme hänen hyvettään kohtaan?

²⁴ Koko seurakunta on koetuksella aidon palvonnan ja Jumalan hyveen säilyttämisen vuoksi. Tottelevaisen menettelyn noudattaminen tuo Jehovan siunauksen. Kaikki seurakunnassa olevat osoittavat siten yhtäpitävästi riippuvaisuutensa Jehovasta Kristuksen Jeesuksen kautta kaikessa: kysymyksen ollessa itsestään totuudesta, hänen hengestään, mikä auttaa meitä säilyttämään nuhteettomuutemme ja suorittamaan palveluksemme, vieläpä elämän yleisistä siunauksistakin. Missä sovelletaan ja saadaan neuvontaa ja opastusta ja ankaraa kuriakin, ’mitä hyvettä on olemassa, mitä ylistettävää on olemassa’, se tulee Jehova Jumalalta Kristuksen Jeesuksen kautta. Teokraattinen uuden maailman yhteiskunta ansaitsee jatkuvasti, vuosikymmenen toisensa jälkeen, meidän kokosydämisen tukemme ja yhteistoimintamme kristittyinä, jotka palvovat Jehova Jumalaa hyveen säilyttämiseksi hänen hyveellisessä voittoisassa valtakunnassaan. Käänny uuden maailman yhteiskunnan puoleen!