Miten tosi kristityt katselevat politiikkaa
Kristittyjä vaaditaan osallistumaan politiikkaan. Mitä tosi kristityn tulee tehdä? Onko hänen yritettävä muuttaa maailmaa? Vai tuleeko hänen muuttaa itsensä sopusointuun kristillisyyden kanssa?
POLITIIKKA tunkeutuu yhä enemmän uutisiin. Ja yhä useammat ihmiset antautuvat politiikkaan joko tulemalla poliittisten puolueitten jäseniksi tai äänestämällä puolueen ehdokkaita. Keskellä politiikan lisääntyvää kansansuosiota kuuluu uskonnon ääni. Tämäkin ääni puhuu politiikasta. Mutta politiikasta saarnaaminen ei ole kaikki, vaan uskonto vaatii kristityiksi tunnustautuvia olemaan toimivia poliittisesti, kuten paavi Pius XII teki, kun hän New Yorkin Timesin heinäkuun 23. p:n numeron mukaan 1956 ”kehoitti roomalaiskatolilaisia ottamaan tänä aikana toimeliaasti osaa politiikkaan”. Mutta kristittyjen suuret joukot ovat ilman kirkon kehoituksiakin niin uppoutuneita politiikkaan, että monet ovat poliittisesti toimeliaampia kuin uskonnollisesti. Kaikki tämä herättää eräitä kysymyksiä.
Mutta ihmiset pysähtyvät harvoin harkitsemaan näitä kysymyksiä: Osoittaako ihminen politiikkaan uppoamalla olevansa Kristuksen seuraaja? Onko tämä pyrkimys parantaa maailmaa politiikalla Jeesuksen ja varhaiskristittyjen antama esimerkki?
Me voimme lukea historiakirjoista, millaisen asenteen varhaiskristityt ottivat politiikkaan nähden. Niinpä puhuu E. G. Hardyn kirja Christianity and the Roman Government varhaiskristityistä ja ”heidän kammostaan kaikkia kansalaisvelvollisuuksia ja virkoja kohtaan”. Toinen kirja, Heckelin ja Sigmanin kirjoittama On the Road to Civilization, A World History, kertoo: ”Kristityt kieltäytyivät osallistumasta eräisiin Rooman kansalaisten velvollisuuksiin. . . . He eivät halunneet pitää poliittisia virkoja.”
Olivatko nuo varhaiskristityt väärässä, kun eivät yrittäneet parantaa maailmaa osallistumalla politiikkaan? Miten he olisivat voineet olla? Heidän oppainaan olivat Kristus Jeesus, kristillisyyden Perustaja, ja hänen apostolinsa.
Kristillisyyden tekstikirja, Raamattu, kertoo meille, miksi nuo varhaiskristityt karttoivat politiikkaa. Se osoittaa, että kristillisyyden perusperiaate on ero maailmasta. Ja varhaiskristityt muuttivat elämänsä elääkseen oikean palvonnan vaatimusten mukaan. Raamatun kirjoittaja Jaakob sanoi: ”Se palvontamuoto, mikä on puhdas ja saastuttamaton Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen, on tämä: että huolehtii orvoista ja leskistä heidän ahdistuksissaan ja varjeltautuu tahrattomana maailmalta.” ”Avionrikkojat, ettekö te tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Kuka tahansa haluaa siis olla maailman ystävä, se tekee itsestään Jumalan vihollisen.” Politiikkaan antautuminen merkitsee ystävyyden osoittamista maailmaa kohtaan, ja ystävyyden osoittaminen maailmaa kohtaan merkitsee Jumalan viholliseksi tulemista. Siitä syystä karttoivat varhaiskristityt politiikkaa. – Jaak. 1:27; 4:4, Um.
JUMALAN VALTAKUNTA EI OLE OSA TÄSTÄ MAAILMASTA
Mutta miksi tosi kristittyjen tulee karttaa politiikkaa, kun he voisivat tehdä nähtävästi paljon maailman parantamiseksi? Vastaus on: Raamattu osoittaa, että tosi kristityt eivät puolusta eivätkä saarnaa demokratiaa, sosialismia, kommunismia eikä mitään muutakaan inhimillistä hallitusmuotoa maailman ahdistuksen parannuskeinona. Kristityt saarnaavat taivaallista hallitusta, Jumalan valtakuntaa. Eikä tämä valtakunta ole osa tästä maailmasta. Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun seuralaiseni olisivat taistelleet, ettei minua olisi luovutettu juutalaisille. Mutta näin ollen ei minun valtakuntani ole tästä lähteestä.” – Joh. 18:36, Um.
Jumalan valtakunta ei ole pelkkä yhteiskunnallinen uudistus, vaan se on hallitus, mikä hallitsee kaikkeutta. Raamattu osoittaa, että tämän maailman poliittisten hallitusten täytyy tuhoutua tilan tekemiseksi Jumalan valtakunnan yleishallitukselle. Tämä hävitys ei tule ihmisiltä vaan Jumalalta. Profeetta Daniel selitti: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesta ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.
Varhaiskristityt olivat siis varovaisia, jotteivat olisi sekaantuneet politiikkaan. He tiesivät, että Jumalan valtakunnan on määrä hävittää kaikki poliittiset hallitukset ja että ne, jotka sekaantuvat politiikkaan, ovat Jumalan vihollisia ja siis myöskin menossa tuhoon. Varhaiskristityt saarnasivat ponnekkaasti Valtakuntaa maailman toivona. He osoittivat, miten äärimmäisen turhaa on turvata ihmishallitsijoihin. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Me puhumme nyt viisautta niiden joukossa, jotka ovat täysi-ikäisiä, mutta emme tämän asiainjärjestelmän eikä tämän asiainjärjestelmän hallitsijoitten viisautta, jotka tulevat tyhjäksi.” Me elämme vielä Raamatun mainitsemassa ”nykyisessä jumalattomassa asiainjärjestelmässä”. Mutta tämän maailman hallitsijat tulevat pian tyhjäksi uhkaavassa Harmagedonin taistelussa. Ne ihmiset, jotka ovat ystävällisissä väleissä maailman kanssa, ovat menossa samaan kohtaloon. – 1. Kor. 2:6; Gal. 1:4, Um.
Jeesus tahtoi seuraajiensa elävän eikä kärsivän tuhoa pahan maailman mukana. Hän kielsi heitä siitä syystä osallistumasta politiikkaan ja kehoitti pysymään erossa maailmasta. Hän antoi itse esimerkin ja eli aina sanojensa mukaisesti: ’Minä en ole osa maailmasta.’ – Joh. 17:16, Um.
Galilean väestö halusi eräässä tilaisuudessa syöstä Jeesuksen politiikkaan. Ihmiset näkivät, että Jeesus oli vanhurskas ja viisas, ja he ymmärsivät, että hänestä tulisi ihanteellinen poliittinen hallitsija. Kenties heistä tuntui, että Jeesus heitti vain pois tilaisuutensa saarnaamalla tulevaa valtakuntaa, kun hän olisi voinut saada valtakunnan suoraan silloin. Miten Jeesus vastasi tuon joukon suosimaan suunnitelmaan? ”Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.” Politiikka ei sopinut Jeesukselle! – Joh. 6:15.
MUUTU ITSE SOVELTUAKSESI KRISTILLISYYTEEN
Tuon ihmisjoukon asenne antaa meille viitteen siitä, mitä suuret joukot yrittävät tehdä kristillisyydelle nykyään. Tuo ryhmä ei ollut todellisuudessa kiinnostunut elävästä kristillisyydestä. Noita ihmisiä kiinnosti kovasti kristillisyyden sivutuotteet, mutta tuskin lainkaan itse kristillisyys. He päättelivät: Jos hän antaa meille leipiä ja kaloja, parempia taloja, lyhyemmät työtunnit, suuremmat palkat ja keinot työmme keventämiseksi ja vapaa-aikamme lisäämiseksi, niin seuratkaamme häntä ja tehkäämme hänestä hallitsijamme. He halusivat omia itsekkäitä tarkoituksiaan varten Jeesuksesta kuninkaan, he halusivat Jeesuksen muuttavan kristillisyyden. Mutta Jeesus ei muuttanut tätä kristillisyyden vaatimusta – eroa maailmasta – ihmisille sopivaksi. Jos he halusivat olla Kristuksen seuraajia, niin heidän piti muuttua itse sopiviksi kristillisyyteen.
Kansanjoukkojen asenne on nykyään hiukan erilainen. Kristillisyys on sentähden joukoille laimennettua uskoa, uskoa, mikä on turmeltu, lievennetty ja muutettu sopivaksi niiden mielentilaan, jotka eivät pitäneet kristillisistä vaatimuksista sellaisinaan. Vaikka Raamattu esittää selvästi kristillisen vaatimuksen, että on oltava erossa maailmasta, niin useimmat ihmiset, jotka sanovat olevansa kristittyjä, muuttavat nopeasti tämän vaatimuksen itselleen sopivaksi. Mutta tosi kristitty ei muuta tätä vaatimusta, vaan hän muuttaa itsensä sopimaan tähän vaatimukseen. Raamatun käsky kuuluu: ”Lakatkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne, jotta voisitte varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta.” – Room. 12:2, Um.
Jos kristitty osallistuu maailman politiikkaan, niin se merkitsee hänen muodostumistaan tämän asiainjärjestelmän mukaan. Mutta kristitty muuttuu päinvastoin, ollakseen tosi kristitty, ”Jumalan otollisen ja täydellisen tahdon” mukaan. Kun siis tullaan tuntemaan, mitkä Jumalan vaatimukset ovat, niin täytyy tapahtua muutos henkilössä, ei vaatimuksissa. ”Teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne ja joka turmeltuu hänen petollisten halujensa mukaan.” Muutos henkilössä johtaa uuteen henkilöllisyyteen, joka ei muovaudu tämän maailman, vaan Jumalan tahdon mukaan: Pukeutukaa ”uuteen henkilöllisyyteen, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa”. – Ef. 4:22–24, Um.
Se, joka pukeutuu ”uuteen henkilöllisyyteen”, ei voi olla enää osa tästä maailmasta. Hänen täytyy seurata kiinteästi Kristuksen Jeesuksen askeleissa, joka sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niinkuin en minäkään ole osa maailmasta.” ”Jos te olisitte osa maailmasta, niin maailma rakastaisi sitä, mikä on sen omaa. Mutta koska te ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, niin maailma vihaa teitä tämän tähden.” – Joh. 17:16; 15:19, Um.
”Ei osa maailmasta” – tämä on tosi kristittyjen ottama asenne. Se ei merkitse vetäytymistä pois maailman kaikkien ihmisten yhteydestä ja erakkoelämän viettämistä luostarin eristäytyneisyydessä. Ei Jeesuskaan tullut munkiksi pysyäkseen tahrattomana maailmalta. Hän suoritti saarnaamistyötä ja kävi ihmisten luona heidän kodeissaan, mutta varjeltautui kuitenkin maailman ystävyydeltä. Jeesus ei halunnut mitään osaa tästä maailmasta, koska hän tiesi, että tämän maailman poliittiset mahdit ovat ”tämän maailman hallitsijan”, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan” Saatana Perkeleen, aikaansaamia ja alaisia. ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” – Joh. 12:31; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:19, Um.
Kuinka selvää onkaan nyt, miksi ystävyys maailman kanssa merkitsee vihollisuutta Jumalaa kohtaan! Jumalan päävihollinen, Perkele, hallitsee tätä maailmaa. Tämän maailman ystävien täytyy sentähden olla Jumalan vihollisia. Miten kristityt voivat sekaantua maailman politiikkaan ja odottaa saavansa Jumalan hyväksymyksen? He eivät voi! ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” – 1. Joh. 2:15.
Kristuksella Jeesuksella oli totisesti Isän, Jehovan, rakkaus. Hän varjeltautui aina tahrattomana maailmalta. Kun Jeesukselle tarjottiin tämän maailman hallitusta, niin hän hylkäsi sen säilyttäen rakkautensa Isäänsä ja kristillisen eristäytyneisyytensä maailmasta. Raamattu sanoo meille: ”Perkele vei hänet mukanaan tavattoman korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, ja hän sanoi hänelle: ’Kaikki nämä minä annan sinulle, jos sinä lankeat polvillesi ja teet palvontateon minulle.’ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, Saatana! Sillä kirjoitettu on: ”Jehovaa, Jumalaasi, täytyy sinun palvoa.”’” – Matt. 4:8–10, Um.
TÄMÄ MAAILMA JA SEN POLITIIKKA OVAT TUOMITUT
Perkele valvoi kaikkia maailman valtakuntia Jeesuksen päivänä ja valvoo yhä. Mutta kohta raivataan ”tämän maailman hallitsija” pois tieltä, ja tämä nykyinen jumalaton asiainjärjestelmä tulee loppuunsa. Tosi kristityt osoittavat silloin olevansa Kristuksen seuraajia, ei yrittämällä paikata tätä maailmaa tai uudistaa sitä politiikalla, vaan julistamalla sen valtakunnan hyvää uutista, mikä hävittää tämän maailman. Annettakoonpa tämän asiainjärjestelmän hallitsijoitten puolesta miten monta ääntä hyvänsä, niin se on tuomittu. Mitkään poliittiset rynnistykset, mitkään määrät politiikassa olevia kristityiksi tunnustautuvia ja mikään pappien tai poliitikkojen rukousten paljous tämän maailman puolesta eivät pelasta sitä varmalta tuholta. ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 1. Joh. 2:17.
Kun tämä maailma tulee tuliseen loppuunsa Harmagedonin sodassa, niin kaikki maan hallitsijat ja heidän kannattajansa, mihin poliittiseen aatesuuntaan ja uskonnolliseen vakaumukseen he kuulunevatkin, ovat Jehovan kuningasten Kuningasta ja herrain Herraa, Kristusta Jeesusta, vastaan. Ilmestyskirjan kertomus sanoo: ”Minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.” Poliittiset mahdit kukistuvat häviössä Kristuksen Jeesuksen ja hänen taivaallisten sotajoukkojensa edessä, ja ne singotaan ”tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”, iankaikkisen hävityksen Gehennaan. – Ilm. 19:19–21.
Kun tämä jumalaton asiainjärjestelmä on hävitetty ja Saatana Perkele raivattu pois tieltä, niin vanhurskas uusi maailma alkaa Valtakunnan alaisuudessa. Valtakunta antaa ihmiskunnalle täydellisen hallituksen, eikä ainoastaan sitä, vaan myös tilaisuuden päästä iankaikkiseen elämään. Ne, jotka säilyvät Jehovan, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa”, iloitsevat vanhurskaasta uudesta maailmasta, joka on ”yksi maailma”, sillä siellä on ainoastaan yksi hallitus, ja se hallitus on taivaallinen. Politiikka on hävinnyt iäksi. Politiikka, mikä on jakanut kaikkiin uskontoihin kuuluvat ihmiset ja saattanut samaan uskontoon kuuluvatkin tappamaan toisiaan poliittisten järjestelmien takia, on hävinnyt ainiaaksi. – Ilm. 16:14.
Sinä voit iloita sen vanhurskaan hallituksen eli valtakunnan iankaikkisista siunauksista, mikä sisällyttää hallintoonsa koko tämän maapallon. Jotta voisit iloita siitä, niin se merkitsee, että sinun on muututtava sopeutumaan kristillisyyden vaatimuksiin, joista on erittäin tärkeä se, että ei saa olla osa tästä maailmasta.
Jehovan kristityt todistajat nykyään samoin kuin Jehovan todistajat kristillisyyden varhaisinakin päivinä säilyivät tahrattomina maailmalta. He pidättyvät tietoisesti osallistumasta tämän maailman politiikkaan, äänestämästäkin. He tietävät, että poliittinen osanotto ei olisi ainoastaan turhaa, vaan aiheuttaisi myöskin Jumalan epäsuosion. Tosi kristillisen näkemyksen säilyttäminen politiikasta auttaa sinua säilymään tahrattomana tältä jumalattomalta asiainjärjestelmältä ja saavuttamaan iankaikkisen elämän Harmagedonin jälkeisen uuden maailman täydellisen hallituksen alaisuudessa.