Vihkimistoimitus ja avioliiton vaatimukset

1. Millaiset häämenot olivat vallalla israelilaisten keskuudessa?

NIMENOMAAN kristityille ja heitä varten kirjoitetut Raamatun kirjat eivät esitä heille mitään avioliiton solmimismenoja. Ne osoittavat, että kun vanhemmat ja välittäjä eli puhemies olivat järjestäneet avioliiton, niin seurasi neitsyttyttöjen ollessa kyseessä noin vuoden pituinen kihlausaika. Ylkä meni sitten hääiltana morsiamen kotiin ja vei hänet hänen uuteen kotiinsa. Pari kulki kotiin iloisen juhlijajoukon keskellä. Häät tulivat siten yleisesti tunnetuiksi, ja ne painuivat yleiseen tietoisuuteen, ja kun mies toi morsiamen kotiin, niin pidettiin hääjuhlat, joihin osallistuivat kaikki kutsutut ja jotka yljän vanhemmat olivat järjestäneet. Ne olivat onnellisia, jotka oli kutsuttu hääillalliselle. Morsian ei pitänyt rakastavaa kihlattuaan odottamassa, ennenkuin hän tuli esille. Hän odotti miestään pukeutuneena hienoimpiinsa, valmiina isänsä tai suojelijansa annettavaksi hänelle. – Matt. 1:24; 22:1–11; 25:1–10; Joh. 2:1–11; 3:29; Mark. 2:19; Jes. 61:10; 62:5; Ilm. 19:7, 8; 21:2, 9–11.

2. Mitkä tosiasiat avioliitoista käyvät ilmi Raamatun kertomuksesta?

² On muistettava, että ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia eli israelilaisia niinkuin Jeesus itsekin. Juutalaiskristityt toivat senvuoksi ymmärrettävästi avioliittotapansa ja -järjestelynsä aikaisemmasta juutalaisesta yhteiskuntajärjestelmästä uuteen kristilliseen asiainjärjestelmään. Mutta yksi seikka on ehdottomasti pantava merkille: että Aabrahamin päivistä eteenpäin ei ollut pappia, ei leeviläistä eikä muutakaan uskonnollista virkailijaa suorittamassa mitään vihkimistoimitusta. Avioliitto oli kuitenkin pätevä, ja Jehova Jumala tunnusti sen. Se merkittiin myöskin kaupungin tai kylän rekisterivirastossa kirjoihin, ja avioliitosta johtuneet lapset merkittiin samoin siellä kirjoihin. Matteus ja Luukas jäljensivät epäilemättä Jeesuksen kaksi sukutaulukkoa Beetlehemin kaupungin kirjoista. Tämä johtaa kysymykseen: Kuka voi vahvistaa pätevät kristilliset avioliitot? Onko siviili- eli ei-uskonnollinen avioliitto yhtä sitova kuin uskonnollinenkin, vai onko avioliitto sakramentti ja niin ollen pätevä ainoastaan ollessaan uskonnollinen?

3. Mitä Raamattu osoittaa siitä tavasta, millä Iisakin avioliitto solmittiin?

³ Avioliitto ei ole sakramentti, mikä vaatisi uskonnollisen pappismiehen tai kristityn evankeliuminpalvelijan läsnäoloa ja toimitusta. Aabraham oli Jumalan profeettana hänen hyväksymänsä pappi suurelle huonekunnalle, mutta ei kerrota mitään siitä, että hän olisi ollut paikkeilla, kun hänen vanhin palvelijansa toi Rebekan Mesopotamiasta Iisakille Palestiinan Negebiin. Iisak kulki yksin mietteissään, ja palvelija toi Rebekan hänen luokseen ja kertoi Iisakille, miten hän oli saanut Rebekan hänelle. ”Sen jälkeen Iisak toi hänet äitinsä Saaran telttaan. Niin hän otti Rebekan, ja hänestä tuli hänen vaimonsa.” Mutta tällä hänen vaimoksiottamisellaan oli julkiset todistajat, nimittäin Aabrahamin avioliittopuhemies ja ”ne miehet, jotka olivat hänen kanssaan”, sekä Rebekan ”imettäjä” ja hänen muut ”naisseuralaisensa”. (1. Moos. 24:2, 54, 59–61, 66, 67, Um) Iisak ei ollut hankkinut mitään avioliittolupaa, eikä se ole tarpeellista eräissä maissa nytkään. Iisakin isä Aabraham, teokraattisen järjestön päämies, oli antanut luvan siihen, ja Jehova Jumala, jolta odotettiin opastusta, oli ohjannut avioliittotoimenpiteen askeleita koko matkan. Tässä tapauksessa ei siis tarvittu mitään avioliittolupaa. Mutta useammat kuin neljä henkeä olivat todistamassa, että Iisak otti Rebekan vaimokseen, ja se merkittiin Aabrahamin teokraattisen talouden kirjoihin, ja se on luonnollisesti kerrottuna Raamatussa nykyään. Siinä ei tapahtunut mitään uskonnollisia menoja, vaikka Jumalan tahtoa etsittiinkin ja se tunnustettiin pitkin matkaa.

4. a) Mitä laki ei määrännyt avioliitoista? b) Millainen asia avioliitto oli, ja miten sen sitova ominaisuus tähdennettiin?

⁴ Ei kerrota mitään uskonnollisesta muotomenosta, kun Iisakin poika Jaakob nai Leean ja Raakelin. (1. Moos. 29:18–30) Eikä Jehova Jumalakaan määrännyt eikä hahmotellut mitään uskonnollista vihkimistoimitusta valitulle kansalleen Israelille missään sadoissa laeissaan, jotka hän sille antoi. Avioliittojen vahvistamisoikeutta ja -velvollisuutta ei määrätty Aaronin pappisperheelle eikä leeviläisille temppelinpalvelijoille. Avioliitto oli kihlausajasta morsiamen ja yljän yhdistämiseen asti tämän isän kotona kauttaaltaan yksityinen perhejärjestely, eivätkä papit eivätkä leeviläiset osallistuneet siihen (itse Leevin sukukunnan ulkopuolella). Se tehtiin julkiseksi koko yhdyskunnalle, todistettiin asiaankuuluvasti ja merkittiin sitten paikkakunnan asiakirjaviraston kirjoihin, mistä syystä Joosefia vaadittiin menemään toverinsa beetlehemiläisen Marian kanssa heidän kotikaupunkiinsa kirjoihin merkittäviksi Rooman keisarin Augustuksen päivinä. – Luuk. 2:1–6.

5. Mitä osaa Jeesus vain näytteli Kaanan häissä, ja mitä hän ei tehnyt seuraajiensa avioliittoon nähden?

⁵ Kun Jeesus suoritti ensimmäisen ihmetyönsä Kaanassa, Galilean maakunnassa, niin hän oli hääjuhlassa. Mutta häntä ei pyydetty siellä toimimaan pappina, sillä hän ei ollut Aaronin pappisperheestä eikä Leevin sukukunnasta, eikä häntä hyväksytty uskonnolliseksi papiksi. Hänet oli kutsuttu sinne äitinsä ja opetuslastensa kanssa pelkästään vieraaksi, koska tuo kaupunki oli lähellä sitä kaupunkia, missä hän oli aikaisemmin harjoittanut puusepän ammattia. Hän ei siis pyhittänyt avioliittoa siellä ollessaan, vaan varasi parasta viiniä kaikkien läsnäolevien lisäiloksi. (Joh. 2:1–11) Hän ei käskenyt eikä valtuuttanut missään kahdelletoista opetuslapselleen ja evankelistoilleen antamissaan käskyissä heitä vahvistamaan kenenkään avioliittoa, vaan jätti avioliittoasian sellaiseksi, mikä se oli Jehovan kansan keskuudessa. Hän ei muuttanut koskaan avioliittoa sakramentiksi, joka olisi yksinomaan apostolien tai kristittyjen evankeliuminpalvelijoitten vallassa ja heidän pyhityksensä alainen.

6. Mikä Raamatun kanta on lain vaatimiin siviiliavioliittoihin nähden?

⁶ Onko uskonnollinen avioliitto sitten ehdottoman välttämätön? Ei. Valtuuttaako Jumalan Kirja Raamattu siviiliavioliiton? Kyllä, ja tässä suhteessa voivat kristityt ’antaa keisarille kuuluvan keisarille’. Useimmissa kristikunnan maissa on valtion määräämän virkamiehen suorittama siviilivihkiminen joko sallittu tai ehdottomasti vaadittu. Siviiliavioliittoon ei siis liity mitään yhteiskunnallista eikä uskonnollista häpeämerkkiä, ja Korkein Jumala tunnustaa antautuneen kansansa jäsenten siviiliavioliiton ja pitää heitä sen sitomina. Hallitukset tunnustavat joissakin kristikunnassa ja sen ulkopuolella olevissa maissa roomalaiskatolisten pappien ja toisten hyväksyttyjen uskontojen pappien vahvistamat avioliitot. Se valtuuttaa nämä papit vahvistamaan avioliittoja uskonnollisissa rakennuksissa tai joissakin rekisteröidyissä paikoissa. Näiden ohella ovat Jehovan todistajain määräämät evankeliuminpalvelijat valtuutetut eli oikeutetut vahvistamaan avioliiton. Virkaa hoitava uskonnon pappi toimii kaikissa näissä tapauksissa valtion palvelijana laillistaessaan avioliiton. Tällaiset avioliitot ovat siitä syystä myös sitovia, ja niillä on Jumalan tunnustus. Kun uuden maailman yhteiskuntaan tulee ihmisiä, jotka on vihitty minkä tahansa tällaisen valtuutetun uskonnon menoin, niin Jehovan todistajat tunnustavat näiden joukkoonsa tulevien ihmisten avioliiton sitovaksi ja yhä päteväksi. Missä Jehovan todistajilla ei ole omia valtuutettuja evankeliuminpalvelijoitaan suorittamassa vihkimistoimitusta, siellä he voivat puhtain omintunnoin mennä määrättyihin hallituksen virastoihin ja antaa valtion virkailijan suorittaa pätevän, Jumalan tunnustaman vihkimisen.

7. Miten roomalaiskatolinen kirkko katselee siviiliavioliittoa, ja mikä äskeinen tapaus osoittaa sen?

⁷ Maissa, joissa hallitus oikeuttaa, vaatii ja tunnustaa ainoastaan siviiliavioliiton, roomalaiskatolinen kirkko ei pidä siviiliavioliittoa pätevänä ja vaatii katolilaisia antamaan jälkeenpäin papin vihkiä uskonnolliseen avioliittoon. Kun esim. Monacon katolinen ruhtinas nai äskettäin hollywoodilaisen katolisen elokuvatähden, niin New Yorkin Times (huhtik. 20. 1956) kertoi: ”32-vuotiaan ruhtinaan ja hänen 26-vuotiaan morsiamensa, jotka vihittiin siviilimenoin eilen palatsissa, yhdisti kirkon silmissä Monacon piispa, monsignor Gilles Barthe. He saivat paavi Pius XII:n siunauksen hänen Pariisissa olevan nuntionsa, monsignor Paolo Marellan, kautta. . . . Morsian meni ensin paikalleen valkoisen marmorialttarin eteen, yleisen tavan antaessa sijaa yksinvaltiaan oikeudelle odotuttaa itseään. Ruhtinas liittyi häneen muutamia hetkiä myöhemmin.”

8. Mikä arvo on uskonnollisella kokouksella morsiamen ja sulhasen kanssa sen jälkeen, kun siviiliavioliitto on solmittu?

⁸ Roomalaiskatolisella vihkimisellä siviilivihkimisen jälkeen ei ole tietenkään mitään laillista arvoa enempää kuin minkään muunkaan uskontojärjestelmän uskonnollisella menolla. Mutta missä on mahdollista tai missä vaaditaan, siellä Jehovan todistajat voivat pitää uskonnollisen kokouksen sulhasen ja hänen morsiamensa kanssa jälkeenpäin. Tämä kokous ei ole välttämätön, eikä se ole mikään vihkimistoimitus, eikä sitä pidetä minkään laillisen arvon lisäämiseksi jo suoritetulle siviilivihkimiselle. Se pidetään, jotta annettaisiin vastanaineelle parille hyödyllisiä, ajankohtaisia raamatullisia kehoituksia ja neuvoja avioliiton tilaisuuksista ja velvoituksista ja avioliiton saattamiseksi huomattavammin paikallisseurakunnan huomioon sekä todistuksen antamiseksi Jehovan aviojärjestelystä kaikille läsnäoleville hyvätahtoisille ihmisille. Tämä tarjoaa myöskin hyvän ajan ja tilaisuuden avioliiton merkitsemiseksi seurakunnan kirjoihin ja sen merkinnän panemiseksi seurakunnan arkistoon.

9. Mitä voidaan tehdä, kun laki vaatii rekisteröintiä etäisessä kaupungissa, mihin vastanaineitten ei ole mukava päästä?

⁹ Se, mikä tehdään seurakunnan edessä, tehdään ”Jumalan edessä”, niinkuin se, mitä tehtiin muinaisessa Israelissa, tehtiin Jumalan edessä. (2. Moos. 21:6; 22:8, 9, 28) Entä jos kristityt menevät Afrikassa avioliittoon ja häät pidetään jossakin kaupungissa tai kylässä, mutta se täytyy merkitä hallituksen kirjoihin kaukaisessa kaupungissa, mihin vastavihittyjen ei ole mukava päästä heti? ”Vihkimisilmoitus” voidaan täyttää Jehovan todistajain Valtakunnansalissa. Tällä ei ole laillista arvoa, eikä se astu siviilirekisteröinnin sijaan, mutta se tunnustetaan Jumalan kansan keskuudessa. Se todistaa uuden maailman yhteiskunnan edessä, että vastayhdistetty pari tunnustaa, että heidän avioliittonsa on voimassa ja sitova ja että he ilmoittavat sen valtion lain mukaisesti niin pian kuin heidän sopii se tehdä. Tämä ”Vihkimisilmoitus” pannaan sitten seurakunnan ja Vartiotorni-Seuran toimiston arkistoon, ja vastavihityt voivat olla aviosuhteissa ennenkuin heidät rekisteröidään yhteiskunnallisesti. Seuralla on täten merkintä avioliitosta sinä aikana, jolloin valtion hallituksella ei kenties sitä ole, ja Seura voi palvelijoittensa kautta tarkastaa jonkin ajan kuluttua nähdäkseen, onko asianmukainen hallituksen rekisteröinti tapahtunut ja onko aviopari noudattanut lakia.

10. a) Mitä niiden sopii tehdä, jotka vihitään heimotapojen mukaan? b) Millaisia vihkiäisiä suositellaan sellaisille heimojen jäsenille, jotka kuuluvat uuden maailman yhteiskuntaan, ja miksi?

¹⁰ Jos heimon jäsenet ovat menneet naimisiin heimon tapojen mukaan ennen Valtakunnan totuuden saamista ja uuden maailman yhteiskuntaan tulemista, niin heidän avioliittonsa sitoo heidät yhä ja on hyväksytty. Uudelleenvihkiminen ei ole välttämätön, mutta on sopivaa ilmoittaa heimoavioliitto uuden maailman yhteiskunnalle allekirjoittamalla Vihkimisilmoitus, jos hallitukselle ei ole toimitettu laillista ilmoitusta. Mutta jossain maassa saattaisi olla lain takia hyödyllistä miehelle ja hänen perheelleen, että tällaiset heimon jäsenet vihittäisiin uudelleen maan lain mukaisesti. Me suosittelemme niille naimattomille heimon jäsenille, jotka tulevat uuden maailman yhteiskuntaan, siviilivihkimistä, koska se tuo mukanaan suuremmat edut ja takaa varmemman suojan lain taholta, mikä lupaa huoltoa vaimolle ja lapsille aviomiehen kuoltua. Jos entiset pakanat menevät naimisiin pakanallisen tavan mukaan, niin se on varmasti taka-askel, ja jos siihen on liittynyt epäraamatullisia pakanallisia menoja, niin se olisi sovittelemista tämän maailman kanssa ja uskon kieltämistä ja saattaa aiheuttaa seurakunnasta erottamisen.

11, 12. a) Miksi morsiushinta-avioliittoa ei tarvitse toistaa totuuteen tulon jälkeen? b) Miten seurakunnat voivat avustaa siviilirekisteröinnin aikaansaamiseksi? c) Mitä järki ja teokraattinen sääntö osoittaa lahjainantotilaisuuksista, kutsuista, vihkimistilaisuuksista, hääjuhlista?

¹¹ Myötäjäis- eli morsiushinta-avioliittoa, mikä on solmittu ennen kristityksi tuloa, ei tarvitse korvata kalliilla uudelleen toimitetulla vihkimisellä. Totuuteen tuleminen ja Jumalalle antautuminen ei tee tyhjäksi aikaisempaa morsiushinta-avioliittoa eikä leimaa eikä tee sellaisia henkilöitä haureellisiksi, jotka ovat menneet naimisiin heimon tapojen mukaan ja jotka ovat edelleen sellaisessa avioliitossa. Ihmisten auttamiseksi pääsemään suurista avioliittokuluista uuden maailman yhteiskunnan vaatimia asiakirjoja laaditaan ja pidetään ilmaiseksi. Jos seurakunta haluaa maksaa joidenkuiden jäsentensä avioliiton laillisen kirjoihinmerkinnän tai auttaa siinä, niin se on hyvin käytännöllinen toimenpide niiden noudatettavaksi, jotka tahtovat vapaaehtoisesti auttaa näiden kulujen kantamisessa. Kenelläkään seurakunnan jäsenellä ei ole velvollisuutta pitää lahjojenantamistilaisuutta, kutsua kokoon monia ja lahjoittaa paljon tavaroita tulevalle morsiamelle, jotta hän voisi käyttää niitä ja nauttia niistä avioliiton jälkeen. Lahjojen antaminen on yksityisasia, ja siihen osallistuminen täytyy jättää jokaisen harkittavaksi ilman painostusta.

¹² Lahjojenantamistilaisuuksien ja häitten ilmoitukset tulee tehdä yksityisesti eikä Valtakunnansalin lavalta eikä Valtakunnansalin ilmoitustaululla. Tulee käyttää kohtuullisuutta muodollisten yksityisten painettujen kutsujen lähettämisessä vihkimistilaisuuteen ja sen jälkeen pidettäviin häihin. Jotkut, jotka eivät ole läheisiä tuttavia, vaan ainoastaan ”hyvän päivän” tuttuja, tai jotka asuvat kaukana, mikä tekee hääkutsuun myöntymisen ja sen noudattamisen epäkäytännölliseksi heille, ovat pahoillaan, kun hääkutsu lähetetään heille, koska he tuntevat sen heille asettaman velvoituksen. Valtakunnansalissa voidaan suorittaa vihkimistoimituksia milloin tahansa, kun ne eivät häiritse kokouksia eikä muita palvelusjärjestelyjä. Vihkimistoimitusten jälkeisiä häitä ei tule pitää Valtakunnansalissa, koska ne muuttaisivat sen kutsujenpitopaikaksi.

13. Miten tulee olla pukeutunut häihin, ja miksi sormuksen puuttuminen ei ole häpeä?

¹³ Siviiliavioliitossa ei ole tarpeellista pukeutua kalliisiin vaatteisiin. Pääasia on, että ollaan pukeutuneita siististi ja asianmukaisesti ja että ollaan kristittyinä henkisesti hyvin pukeutuneita rakkauteen, nöyryyteen, tottelevaisuuteen ja uskollisuuteen. Vihkisormus ei ole ehkä tavanmukainen tai saattaa mennä yli asianomaisen varojen. Naimisissaoloa ei kuvata kaikkialla vihkisormuksella. Se ei kuulu olennaisena osana vihkimistoimitukseen. Vihkisormuksen poisjättäminen ei koidu häpeäksi. Sielläkin, missä vihkisormus tunnustetaan naineen naisen merkiksi ja missä se on ilmoituksena jokaiselle, jolla on himokkaita haluja, jotkut voivat vastustaa omantuntonsa tähden sormuksen käyttöä tuossa toimituksessa, koska he muistavat kristikunnassa totunnaisen vihkisormuksen pakanallisen alkuperän. Joissakin paikoissa ilmaistaan naisen naimisissaolo hänen pukeutumistavallaan tai uudella vaatekappaleella, minkä hän lisää pukuunsa. Tämä on paikkakunnalla yhtä tehokas kuin vihkisormus, jopa paremmin huomattavissakin. Vihkisormuksella ei ole mitään merkitystä, jos ei ole olemassa todellista sidettä tai jos aviosidettä ei arvosteta. Himokas nainen ei anna sormuksen pidättää itseään tekemästä aviorikosta. Vihkisormuksen käyttö avioliitossa tulee sentähden jättää kunkin ratkaistavaksi omantunnon ja paikallisten tapojen mukaan.

14. a) Mitä monivaimoisen täytyy tehdä tultuaan totuuteen? b) Ja mitä sellaisen naisen täytyy totuuteen tultuaan tehdä, joka on naimisissa monivaimoisen kanssa, kun tämä on laillista ja tavanomaista?

¹⁴ Jumalan Sana tekee kristitylle moniavioisuuden mahdottomaksi siitä huolimatta, mitä kansan tai heimon laki säätääkin siitä. Kristityllä miehellä ei saa olla monta vaimoa eikä kristityllä naisella monta miestä. Jos monivaimoinen haluaa tulla uuden maailman yhteiskuntaan antautuen Jumalalle Kristuksen kautta, niin hän saa pitää ainoastaan yhden vaimoistaan, jonka hän on voinut saada myötäjäisillä tai morsiushinnalla eli lobolalla. Hänen täytyy jättää toiset ja lähettää heidät takaisin kotiin, niinkuin pappi Esra ja juutalainen maaherra Nehemia pani ne israelilaiset tekemään, jotka olivat rikkoneet Jumalan lain, mikä kielsi naimasta pakanoita. (Esra 10:1–44; Neh. 13:23–31) Jos Valtakunnan totuuden omaksunut nainen on naimisissa monivaimoisen kanssa siellä, missä tämä on laillista tai tavanmukaista, niin mitä hänen tulee tehdä? Hänen on selitettävä miehelle se askel, minkä hän on päättänyt ottaa, ja ne velvoitukset Jumalan edessä, mitkä tämä asettaa hänelle kristittynä ja hänen todistajanaan. Sitten hänen on otettava vastaan seuraukset asenteestaan. Palauttakoon monivaimoinen mies hänet hänen vanhempiensa tai suojelijoittensa luokse ja vaatikoon takaisin hänestä antamansa myötäjäiset ja vapauttakoon siten hänet. Jumalan laki ilmaisee hänen suhteensa monivaimoiseen haureudeksi eikä avioliitoksi. Jos hän jatkaa tällaisissa suhteissa, niin se estää häntä pääsemästä kasteelle, vaikka hän kävisikin kokouksissa ja puhuisi Jumalan Sanan totuuksia toisille.

SOPIMUKSEEN PERUSTUVA JA VAHVISTAMATON AVIOLIITTO

15, 16. a) Mikä on vahvistamaton avioliitto ja mikä sopimusavioliitto? b) Mitkä olosuhteet ja henkiset kannanotot selittävät sen, että monet elävät tällaisessa järjestelyssä?

¹⁵ Tämä johtaa vahvistamatonta avioliittoa koskevaan aiheeseen. Se on tavanomaisen lain (ei siviili- eikä kirkollisen lain) mukainen avioliitto, mikä solmitaan ilman laillista siviilivihkimistoimitusta tai ilman uskonnollista toimitusta, ja missä mies ja nainen päättävät yksityisesti elää yhdessä aviomiehenä ja -vaimona tehden siten siitä myöskin sopimusavioliiton. Tällaisessa tapauksessa ei anneta myötäjäisiä eikä morsiushintaa. Maissa, joissa kirkkolaki vallitsee ja joissa sopimusavioliittoa ei hyväksytä laillisesti, kaksi tällaisiin sopimusjärjestelyihin ryhtynyttä haluaisi usein mennä lailliseen avioliittoon, mutta avioliiton solmimismaksut, joita tätä liittoa sakramenttina pitävät papit vaativat, ylittävät pariskunnan varat, koska he ovat liian köyhiä. On vaikea ottaa välttämättömät lailliset askeleet, kuten esim. hankkia syntymätodistus, jota ei kenties ole olemassakaan. Tai voi olla, että maan hallitus ei salli missään olosuhteissa laillista avioeroa tai että ero puolisosta raamatullisin perusteinkin on kallis ja pitkäveteinen asia. Niin eroa saamaton henkilö, joka haluaa mennä uusiin naimisiin, ryhtyy yksityisesti suhteisiin jonkun toista sukupuolta olevan henkilön kanssa, ja he elävät aviomiehenä ja -vaimona. Näin he elävät siis yhdessä olematta avioliitossa. Mutta mies ryhtyy hyvin usein sopimusavioliittoon, koska hän haluaa pitää naista alhaisempana, hänestä riippuvaisena. Jos nainen haluaa saada hänen tukensa hänen tarjoamassaan kodissa, niin hänen täytyy olla moraalisesti uskollinen miehelle. Mutta vaikka mies tahtookin vaimon pitävän kiinni hänestä, niin hän ei ehkä halua aina pitää tätä vaimoa. Jos mies ei ole laillisesti sidottu häneen avioliitossa, niin hän voi minä hyvänsä haluamanaan hetkenä tuntea olevansa vapaa jättämään sopimusliittopuolisonsa ja lapset sekä ryhtymään samanlaiseen elämään jonkun toisen naisen kanssa. Naiset haluavat sentähden laillista avioliittoa itsensä ja lastensa suojelemiseksi, mutta mies saattaa itsekkäästi kieltäytyä laillistamasta heidän liittoaan.

¹⁶ Monet elävät sodan jälkeen yhdessä olematta avioliitossa, koska nainen saa avustusta hallitukselta sotaleskenä tai muuten, ja hän menettäisi tämän, jos hän menisi naimisiin. Siksi hän ja mies päättävät elää yhdessä menemättä avioliittoon säilyttääkseen hallituksen määrärahan, joka tulee naiselle, ja tästä liitosta syntyneitä aviottomia lapsia opetetaan tukemaan tätä uskottelua sanomalla miestä ”sedäksi” eikä ”isäksi”.

17. a) Miten vahvistamaton avioliitto usein alkaa, ja miksi se on väärin? b) Mikä seuraus muun muassa on vahvistamattomista avioliitoista, ja miten nämä laillistetaan eräissä maissa?

¹⁷ Sopimusavioliitto alkaa usein siten, että tyttö sallii miehen olla yhteydessä kanssaan pelkästään sen perusteella, että tämä lupaa naida hänet. Kun mies alkaa sitten pitää suhteita häneen, niin hän ryhtyy elämään hänen kanssaan täyttämättä kuitenkaan laillisia vaatimuksia. Mutta lupaus mennä naimisiin ei ole raamatullinen peruste yhteiselämän aloittamiselle. Kihlautuneillakaan henkilöillä ei ole Raamatun mukaan lupaa olla sukupuolisuhteissa kihlausaikanaan. Koeavioliitot, joita ei ole laillistettu, vaan joissa ainoastaan kokeillaan, voiko pari tulla toimeen yhdessä, eivät ole oikeita, sillä Jumalan laki julistaa ne suoraan haureudeksi, moraalittomuudeksi. Jotkin valtiot hyväksyvät vahvistamattoman avioliiton, niin että se on tosiaan sitova liitto, jolla on lailliset velvoitukset, mutta monet valtiot ja maat (katolisetkin maat), jotka eivät hyväksy sitä, eivät tee mitään sopimusavioliiton suhteen. Tämän johdosta se on laajalti vallalla useimmissa maissa, ja useimmissa paikoissa ympäristö hyväksyy sen aivan tavallisena. Näin syntyy paljon aviottomia lapsia: eräässäkin maassa tiedämme niitä olevan aina viisikymmentäviisi prosenttia lapsista ja toisessa kahdeksaankymmeneen prosenttiin asti. Joissakin maissa on sopimusavioliitossa oleva pari oikeutettu solmimaan laillisen siviili- tai uskonnollisen avioliiton, kun he ovat eläneet yhdessä jonkin vähimmäisvuosimäärän tai kun lapsi on syntynyt. Oikeusistuin voi silloin määrätä sen lailliseksi avioliitoksi ilman muuta. Tämä tosiolojen mukainen avioliitto voidaan merkitä hallituksen kirjoihin toisen tai molempien sopimusavioliitossa olevien anomuksesta.

18. Mitkä raamatunpaikat osoittavat, että meidän on todistettava niille, jotka elävät vahvistamattomassa avioliitossa?

¹⁸ Uuden maailman yhteiskunta ei tunnusta sopimusavioliittoa eikä vahvistamatonta avioliittoa täydelliseksi. Se ei merkitse sitä, että me emme uskalla saarnata totuutta tällaisessa avioliitossa eläville ihmisille. Jeesus itse puhui yksityisesti Jaakobin lähteellä samarialaisessa Sykarin kaupungissa samarialaiselle naiselle, jolla oli ollut viisi miestä ja jonka mies, joka oli silloin suhteissa häneen, ei ollut hänen aviomiehensä. Jeesus saarnasi tälle naiselle pelastusta ja tunnusti senkin, että hän oli luvattu Messias eli Kristus. (Joh. 4:4–30) Jollei totuutta voitaisi saarnata nyt moraalittomalle, niin miten Paavali voi mainita huorintekijät, avionrikkojat ja sodomistit sopimattomiksi Jumalan valtakuntaan ja sanoa sitten uskollisille kristityille: ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä”? – 1. Kor. 6:9–11.

19. Mitä uuden maailman yhteiskunta vaatii jäseniltään vahvistamattomaan avioliittoon ja sopimusavioliittoon nähden?

¹⁹ Kenenkään uuden maailman yhteiskuntaan tulevan ei sallita sen jälkeen solmia sopimusavioliittoa eikä vahvistamatonta avioliittoa. Mitä niihin tulee, jotka ovat jo siinä, kun Valtakunnan sanoma saavuttaa heidät, niin heidän täytyy laillistaa avioliittonsa asiaankuuluvin laillisin menoin, ennenkuin heidät voidaan kastaa vedessä kuvaukseksi heidän antautumisestaan Jumalalle. Heidän täytyy siis nimenomaan tunnustaa avioliiton lailliset velvoitukset sekä alistua lain suojelukseen ja muihin etuihin saattamalla avioliittonsa kirjoihinmerkityksi ja laillisesti tunnustetuksi. Heidän täytyy vahvistaa lain mukaisesti lastensa syntymä ja tunnustaa olevansa heidän vanhempansa. Uuden maailman yhteiskunta laatii ja pitää sitten myöskin viralliset merkinnät tästä laillisesta avioliitosta. On kirjoitettu: ”Missä asemassa kukin kutsuttiinkin, veljet, pysyköön hän siinä Jumalan yhteydessä.” (1. Kor. 7:24, Um) Hän ei voi olla Jumalan yhteydessä siinä, jos tuo asema on epäpuhdas.

20. a) Missä olosuhteissa voidaan sopimusavioliitto hyväksyä, ja millaisen velvollisuuden tämä asettaa naiselle? b) Missä olosuhteissa naisen täytyy kieltäytyä olemasta missään tekemisissä aikaisemman sopimusaviomiehensä kanssa?

²⁰ Otaksukaamme, että sopimusavioliitossa oleva vaimo hyväksyy totuuden ja haluaa saada avioliiton laillistetuksi ja merkityksi kirjoihin, mutta mies kieltäytyy itsekkäistä syistä ehdottomasti antamasta vaimon taivuttaa itseään siihen. Uuden maailman yhteiskunta tunnustaa avioliiton tosiolojen mukaiseksi, jos tuo avuton nainen tekee lupauksen ja allekirjoittaa kirjallisen lausunnon, että hän on uskollinen sopimuspuolisolleen niinkuin aviomiehelle ja tekee liiton laillistetuksi niin pian kuin voi saada miehen laillistamaan sen. Hän ei voi silloin itse tämän jälkeen peruuttaa tätä tosiolojen mukaista avioliittoa eroamalla miehestä. Tämä tilapäinen tunnustus hänen tosiolojen mukaisesta avioliitostaan ei tuota naiselle mitään laillisia etuja, mutta se aiheuttaa hänelle hengellisiä etuja. Hänen antautumistaan Jumalalle voidaan nyt pitää Hänen hyväksymänään ja hänet voidaan kastaa vedessä ja häntä voidaan kohdella seurakunnan jäsenenä ja hänet voidaan oikeuttaa saarnaamaan Valtakunnan sanomaa. Kuten apostoli Pietari neuvoo vaimoja, niin hän yrittää saada miehen totuuteen ja siten halukkaaksi laillistamaan ja merkitsemään kirjoihin heidän tosiolojen mukaisen avioliittonsa. Avioliiton rekisteröiminen on velvollisuus, mikä avioparilla on sitä yhdyskuntaa kohtaan, missä se asuu, ja se julistaa heidän suhteensa miehenä ja vaimona lailliseksi koko yhdyskunnan sekä sen hallituksen edessä, minkä alaisuudessa he ovat. Mies, joka rakastaa vaimoaan, laillistaa ja rekisteröi ylväästi avioliittonsa hänen kanssaan. Jos sopimusliiton mies ei laillista avioliittoa ja jos nainen ei ole riippuvainen ja jos hän ei halua ilmoittaa Jumalan seurakunnan edessä olevansa mieheen sidottu vaimo, niin hänen täytyy käskeä miestä pysymään poissa, niin ettei hänellä ole enää mitään tekemistä tuon miehen kanssa. Hänen täytyy elää naimattomana, kunnes hän voi mennä lailliseen avioliittoon. Maissa tai valtioissa, joissa laki hyväksyy vahvistamattoman avioliiton, voidaan tällainen liitto purkaa ainoastaan toisen tai molempien aviopuolisoiden laillisin toimenpitein.

21, 22. a) Mitä miehen täytyy tehdä, jos totuus tapaa hänet, kun hän on sopimusavioliitossa kahden vaimon kanssa? b) Jos toinen tai molemmat naiset omaksuvat totuuden, niin mikä vastuu heillä on?

²¹ Monissa katolilaisten valvomissa maissa voi mies olla kahdessa tai useammassakin sopimusavioliitossa samalla kertaa. Nyt ilmaantuu tapaus, missä kaksi hänen vaimoistaan omaksuu Jumalan valtakunnan sanoman ja mies hyväksyy sanoman tai ei hyväksy sitä. Miten voidaan jonkun tai kaikkien heidän antaumustaan pitää otollisena Jumalalle, ja miten vesikaste voidaan suorittaa sen kuvaukseksi? Jos mies ottaa vastaan totuuden, niin hänen täytyy ratkaista, kenen noista kahdesta tai useammasta naisesta hän haluaa vaimokseen, ja mennä lailliseen avioliittoon hänen kanssaan sekä hylätä sen jälkeen suhteet kaikkiin toisiin. Jos hän ei tule totuuteen, niin asia riippuu silloin noista kahdesta naisesta. Molemmat eivät voi jatkaa suhteitaan saman miehen kanssa ja ylläpitää haureutta. Toisen täytyy järjestää niin, että hän on miehen ainoa vaimo, ja saada hänet laillistamaan heidän avioliittonsa, tai hänen täytyy julistaa seurakunnan edessä olevansa sidottu häneen hänen valitsemanaan naisena, kunnes laillistaminen on mahdollinen. Toisen naisen täytyy tunnustaa tämä järjestely ja hylätä kaikki suhteet mieheen sen jälkeen. Muuten ei kummallakaan naisella saa olla enää mitään tekemistä miehen kanssa, varsinkaan, jos hän ylläpitää vielä toisia sopimusjärjestelyjä muiden naisten kanssa. He eivät voi tarjota vaimon etuja monivaimoiselle miehelle.

²² Avio-ongelmia tarkastellaan lisää sekä Raamatun kanta naimattomuudesta esitetään Vartiotornin seuraavassa numerossa.