Kokoajanpalvelus – ihana aarre

”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” – Matt. 6:21.

1. Mitä meidän tulee harkita, kun tutkimme aarretta? Miksi?

ONKO kourallinen viljaa arvokkaampi kuin kourallinen timantteja? Onko lasillinen vettä haluttavampi kuin lasillinen helmiä? Onko pullollista happea pidettävä arvokkaampana kuin pullollista rubiineja? Me emme voi vastata myöntävästi enempää kuin kieltävästikään näihin kysymyksiin, koska ne olosuhteet, joissa henkilö on, ratkaisevat hänen arvostuksensa määrän. Nälkää näkevälle ihmiselle, joka on eristettynä jossain kaukaisessa osassa maailmaa, merkitsisi kourallinen viljaa enemmän kuin kourallinen timantteja. Paahtavassa autiomaassa oleva janoinen ihminen halveksisi lasillista helmiä vesilasin rinnalla. Ja ihminen, joka on menehtyä keuhkokuumeeseen, pitäisi happipulloa kallisarvoisempana kuin pullollista rubiineja. Kussakin tapauksessa eroavat arvot siitä, mikä olisi tavallinen asiaintila, koska elämä on kysymyksessä. Elämä merkitsee enemmän kuin kalliit jalokivet, sillä niistä ei voida nauttia ilman elämää. Kun me siis tutkimme jotakin aarretta, niin meidän tulee harkita, mitä perusteita on olemassa sen arvolle ja miksi meidän pitäisi kiinnittää sydämemme siihen.

2, 3. a) Miksi viisas mies ei kiinnitä sydäntään aineellisiin aarteisiin? b) Mihin hän kiinnittää sydämensä, ja miksi tätä tulee arvostaa asianmukaisesti?

² Luoja pani kallisarvoiset jalokivet maahan ihmisen iloksi, eikä ole kysymystäkään siitä, etteivätkö ne olisi haluttavia aarteita. Mutta niin ovat ruoka, vesi ja ilmakin – välttämättömiä elämän ylläpitämiseksi. Nämäkin ovat rakkaudellisen Luojan ihmiselle antamia aarteita. Mutta pitäisikö meidän kiinnittää sydämemme aineellisten aarteitten hankkimiseen, koska niiden tuottama ilo on ainoastaan tilapäinen? Pitäisikö lihan tarpeet, halut ja nautinnot arvioida niin suuriksi, että niistä tehdään elämisen syy, elämän päämäärä? Eikö keino, millä ihminen voisi saada iankaikkisen elämän, pitäisi olla paljon käytännöllisempi tavoite?

ELÄMÄNANTAJAN PALVELEMINEN

³ Koska Jehova Jumala on maan monien aarteitten Luoja ja iankaikkisen elämän Antaja, niin viisas mies kiinnittää sydämensä Hänen palvelemiseensa. Pysyvä nautinto ja tosi tyydytys tulee niille, jotka palvelevat tätä jokaisen hyvän ja täydellisen lahjan suurta rakkaudellista Antajaa koko ajallaan. Tässä on ihana aarre, mikä voittaa suuresti monet muut aarteet, joihin ihminen saattaa kiinnittää sydämensä. Se on aarre, mikä voi tuoda iankaikkisen elämän. On sentähden äärimmäisen tärkeää, että ihminen arvioi sen oikealla tavalla. Hänen pitäisi nähdä se oikeasta näkökulmasta. Hänen pitäisi ymmärtää syyt, miksi se on arvaamattoman kallis. Kun hän saa täsmällistä tietoa siitä, niin hän voi kehittää sen mielentilan, minkä Jehova tarkoitti luomustensa omaavan hänen palvelustaan kohtaan.

4. Mikä Jumalan päätös oli luodessaan eläviä, älyllisiä luomuksia?

⁴ Jehovalla oli mielessä tietty päätös, kun hän alkoi luoda eläviä, älyllisiä luomuksia määrättömät aikakaudet takaperin. Hän ei luonut niitä pelkästään seurakseen, sillä hän ei tuntenut yksinäisyyttä. Hän oli itsessään täydellinen eikä riippuvainen kenestäkään muusta. Miksi hän ryhtyi sitten luomaan? Hän teki sen, koska hän näki hyväksi luoda ja sallia toisten iloita hyvyydestään, toveruudestaan ja viisaudestaan. Hän halusi jakaa elämän epäitsekkäästi toisten kanssa. Ja niin hän ympäröi itsensä sadoilla miljoonilla mahtavilla henkiluomuksilla, jotka kykenivät nauttimaan suoranaisesti hänen säteilevästä kirkkaudestaan. Hänen päätöksensä oli, että heidän piti palvella häntä jatkuvasti suorittaen uskollisesti hänen heille määräämänsä tehtävät. Heille annettiin siten kokoajanpalveluksen ihana aarre. Hän tarkoitti, että he omistaisivat aikansa kunnian ja kirkkauden tuottamiseksi hänen nimelleen, iloitsisivat hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan ja omaksuisivat viisautta häneltä. Koska hän on viisauden lähde, niin hänen ajatuksensa ovat kallisarvoisia ja mitä arvokkaimpia hänen luomuksilleen. ”Kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!” ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” – Ps. 139:17; Room. 11:33.

5. Miten enkelit katselivat Luojan palvelemista koko ajallaan?

⁵ Enkelit palvelivat rakkaudellisen Luojansa tarkoitusperiä iloiten eri tehtävissään. He eivät syrjäyttäneet näitä velvollisuuksia toisarvoisina omien harrastustensa tieltä. Ei, he omistivat omakohtaisen huomionsa ja kaiken tarmonsa ja kykynsä kaikkeuden suuren Yksinvaltiaan palvelemiseen. Heille ei mikään ollut tärkeämpää. Ne, jotka lähetettiin sanansaattajina, menivät empimättä hetkeäkään. He eivät vastustaneet eivätkä osoittaneet pienimmälläkään merkillä haluttomuutta ottaa vastaan määräystä. He iloitsivat Jehovan tahdon tekemisestä, koska heidän sydämensä oli siinä. He löysivät ilon hänen palvelemisestaan koko ajan.

6. Mitä erityisiä velvollisuuksia Jehova antoi muun muassa ensimmäiselle luomukselleen?

⁶ Ensimmäiselle näistä henkiluomuksista annettiin monia erikoisvelvollisuuksia, joihin kuului taivaan joukkojen luominen. Tämä Jumalan mahtava Poika omisti iloiten voimansa tähän tehtävään ja löysi ilon Jumalansa ja Isänsä kokoajanpalveluksesta. Koska hänet määrättiin Jehovan erityiseksi puhemieheksi, niin häntä sanottiin ”Sanaksi”. Johanneksen 1:1–3 (Um) sanoo hänestä: ”Alkujaan oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli eräs jumala. Tämä oli alkujaan Jumalan luona. Kaikki syntyi hänen kauttaan, eikä ilman häntä syntynyt yhtään mitään.” Ja sitten sanoo apostoli Paavali meille: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, koska hänen välityksellään luotiin kaikki muu taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät.” – Kol. 1:15, 16, Um.

7, 8. a) Mikä hänen asenteensa oli kokoajanpalvelukseen nähden? b) Masensiko pitkä palvelusaika jossakin tehtävässä häntä?

⁷ Hän otti iloiten vastaan, mitä Jumala antoikin hänen tehtäväkseen. Hän ei pitänyt kokoajanpalvelusta ihanana aarteena jossakin kaikkeuden osassa ja epämieluisena toisessa osassa. Hänelle ei ollut mitään eroa, mihin hänet määrättiin palvelemaan, niin kauan kuin hän voi olla hyödyksi Jumalalleen ja Isälleen. Psalmi 40:9 ilmaisi hyvin hänen asenteensa: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” Hän on osoittanut tätä samaa nöyrää asennetta ja halukkuutta palvella kautta kokoajanpalveluksensa pitkän uran. Hän sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30) Tämä on ollut hänen mielentilansa aivan alusta pitäen. Hän on sentähden esimerkki, jota kaikkien toisten luomusten on viisasta noudattaa.

⁸ Kun Jehova päätti luoda aineellisen kaikkeuden ja tehdä yhden aineellisista taivaankappaleista älyllisten, lihaa olevien luomusten paratiisikodiksi, niin Sana määrättiin saattamaan hänen päätöksensä kantamaan hedelmää. Ja niin hän ryhtyi aineellisen luomiseen Jehova Jumalan antaman esimerkin ja voiman avulla. Vaikka maan muodostaminen ja sen valmistaminen elämää varten olivat tehtäviä, mitkä vaativat pitkän ajanjakson, niin Sana ei menettänyt kiinnostustaan tähän työhön. Hän ei antanut miljardien vuosien samassa tehtävässä masentaa itseään eikä saada häntä lopettamaan. Hän pysyi tehtävässään ja työskenteli uskollisesti siinä, kunnes se tuli valmiiksi.

9. Mitä hän todisti pysymällä tehtävässään, ja mitä tämä tuotti hänelle?

⁹ Hän todisti sellaisella uskollisella palveluksella luotettavuutensa, ja hänelle annettiin senvuoksi toisia tehtäviä. Eräs näistä näyttää hyvin varmasti olleen israelilaisten vapauttaminen Egyptin orjuudesta. Hänellä oli vastuu heidän johdattamisestaan tulipatsaalla päivällä ja pilvipatsaalla yöllä. Ja kun kansa saapui sitten Hoorebin vuoren juurelle, niin ilmeisesti tämä Korkeimman rakastettu Poika välitti Jumalan Lain israelilaisille Mooseksen kautta. Danielin 12:1 sanoo tästä mahtavasta henkipojasta, jota nimitetään Miikaeliksi, että hän on ”se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana”. Varmasti on se enkeli, joka oli ohjannut heitä ja toimittanut uskollisesti Jumalan ohjeet heille sekä rangaissut heitä, kun he eivät totelleet Jumalan lakia, sama, joka seisoo Jumalan valitun kansan ruhtinaana.a

10. Mikä oli ainoasyntyisen Pojan vaikein tehtävä, ja miten hän suhtautui siihen?

¹⁰ Vaikein tehtävä Sanalle tuli, kun Jehova saattoi hänet luopumaan siitä elämästä, mikä hänellä oli taivaassa kirkkaana henkiluomuksena, ja ryhtymään kokoajanpalvelukseen maan päällä ihmisenä. Vaikka tämä työmääräys merkitsi enkeleitä alhaisemmaksi tulemista ja sisälsi uhrikuoleman Pojan ollessa maan päällä, niin se ei pannut häntä hylkäämään tehtävää. Hän myöntyi nöyrästi tekemään, mitä suuri Yksinvaltias määräsikin. Ja niin on kirjoitettu Filippiläiskirjeen 2:5–8 (Um): ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielenlaatu, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti.” Niistä koettelemuksista ja vaikeuksista huolimatta, mitkä kohtasivat Jumalan ainoasyntyistä Poikaa hänen erikoisessa tehtävässään, hän ei ajatellut hetkeäkään lopettavansa ja lähtevänsä pois taivaallisen Isänsä kokoajanpalveluksesta. Hän arvioi sen henkilökohtaisia tunteitaan, henkilökohtaista mukavuuttaan ja elämäänsäkin ylevämmäksi.

11, 12. a) Arvioiko Kristus kokoajanpalveluksen aarteen oikein? b) Mitä hän on osoittanut teoillaan?

¹¹ Olipa Kristus missä olosuhteissa hyvänsä, niin hänellä oli aina oikea arvostus kokoajanpalveluksen ihanaa aarretta kohtaan. Hänen arvostuksensa ei muuttunut, kun olosuhteet muuttuivat, niinkuin niiden arvostus muuttuu, jotka kiinnittävät sydämensä aineelliseen omaisuuteen. Hän tiesi, ettei tarvinnut vertaillakaan hänen Isänsä palvelusta mihinkään tämän maailman loistoon tai mukavuuksiin, ei edes elämän välttämättömyyksiin. Hän sanoi kerran: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34) Hän hylkäsi koko tämän maailman rikkaudet, kunnian ja vallan pitäen Jehovan palvelusta parempana. (Matt. 4:8–10) Häntä kiinnosti vain tämän tehtävän täyttäminen, niinkuin hän oli täyttänyt muutkin tehtävät. Tämä Jumalan palveleminen oli hänelle paljon arvokkaampi, koska se merkitsi Jehovan hyväksyntää ja iankaikkista elämää.

¹² Tämän rakkaan Pojan antama esimerkki Jumalan palveluksesta on empimättä hienoin, mitä kukaan luomus voi noudattaa. Hänen miljardeja vuosia kestänyt uskollinen kokoajanpalveluksensa ja nöyrä halukkuutensa ottaa vastaan ja suorittaa, mitä ikinä määrätään hänen tehtäväkseen, sekä hänen kestävyytensä koetuksessa todistaa selvästi hänen syvän rakkautensa Isää kohtaan. Tässä on loistava esimerkki kokoajanpalveluksen aarteen arvostamisesta, ja se valaisee hyvin tämän aarteen asianmukaista arvossapitämistä.

PALVELUS ON VAIHDELLUT

13. a) Onko tämä aarre ollut rajoitettu yhteen palvelustapaan? b) Miten Nooa palveli?

¹³ Tapa, millä luomuksilla on ollut etu palvella Jehova Jumalaa koko ajallaan, on vaihdellut. Ainoasyntyinen Poika palveli useammalla kuin yhdellä tavalla, kuten olemme nähneet. Ja kun me tutkimme maan päällä olleitten uskollisten kokoajanpalvelijoitten historiaa, niin me huomaamme tämän pitävän paikkansa heistäkin. Kaikki eivät palvelleet samalla tavalla. Nooa esimerkiksi sai määräyksen suorittaa todistamistyötä. Hänen piti saarnata varoitusta siitä väkivaltaisesta lopusta, mikä oli tuleva vedenpaisumusta edeltäneelle maailmalle, ja sen lisäksi hänen piti rakentaa arkki luomusten, ihmisten ja eläinten, suojelemiseksi, niinkuin Jumala määräsi. Nooan tuli suorittaa tällä tavalla palvelusta Jehovalle. Se oli mitä tärkeintä palvelusta. Hän ei voinut sentähden panna sitä toiselle sijalle henkilökohtaisten yritystensä ja harrastustensa jälkeen. Koska hänen sydämensä oli Luojan kokoajanpalveluksessa, niin hän pysyi saamassaan tehtävässä, kunnes se oli suoritettu loppuun.

14. Miten Mooseksella oli syytä masentua?

¹⁴ Sama oli totta Mooseksesta, joka luopui paimentamisesta palvellakseen Jehovaa koko ajallaan. Hänkin pysyi lujana siinä palveluksessa. Hänen palvelustapansa erosi kuitenkin Nooan palvelustavasta, koska se oli määräys pitää huolta Jehovan eduista Israelin kansaan nähden. Se osoittautui hyvin vaikeaksi tehtäväksi tuon kansan valittavan, itsepäisen ja kapinallisen taipumuksen vuoksi. Vaikka tämä teki hänet hyvin masentuneeksi useissa tapauksissa., niin hän ei hylännyt johtajanvastuutaan eikä jättänyt sen pulmia jonkun toisen ratkaistaviksi. Lopettaminen ja työstä luopuminen olisi merkinnyt kokoajanpalveluksen aarteesta luopumista, ja Mooses piti parempana taakan kantamista kuin sitä. Hän pysyi siis työssään tilapäisestä masennuksesta huolimatta. Hänen sydämensä oli hänen Jumalansa palvelemisessa. – Hepr. 3:2, 5.

15. a) Minkä perinnön leeviläiset saivat? b) Miten heidän palvelusmääräyksensä oli erilainen?

¹⁵ Leevin sukukunta suoritti toisenlaista kokoajanpalvelusta. Se erotettiin Israelin kahdestatoista sukukunnasta temppelipalvelukseen. Leeviläiset määrättiin kiinnittämään koko huomionsa kansan palvonnan yhteyteen kuuluvien erilaisten velvollisuuksien täyttämiseen. Heidän piti sentähden palvella jatkuvasti tabernaakkelissa tai sen yhteydessä. Tämän Jumalan kokoajanpalvelemisen aarteen piti olla heidän perintönsä, niinkuin on osoitettu 5. Mooseksen kirjan 10:9:nnessä: ”Sentähden Leevi ei saanut osuutta eikä perintöosaa veljiensä rinnalla, sillä Herra [Jehova] on hänen perintöosansa, niinkuin Herra [Jehova], sinun Jumalasi, on hänelle puhunut.” Heidän perintönsä oli varmasti paljon suurempi kuin kahdentoista sukukunnan saama maa.

16, 17. a) Oliko profeetoilla syytä olla masentuneita? b) Mitä esimerkkejä voit esittää joistakuista, jotka eivät jättäneet kokoajanpalvelusta masennuksen takia?

¹⁶ Kun myöhemmin herätettiin profeettoja israelilaisten keskuuteen, niin me huomaamme jälleen erilaisen kokoajanpalveluksen muodon. Jehova käytti heitä varoittamaan itsepäistä Israelin kansaa. He tekivätkin näin uskollisesti siitä herjauksesta huolimatta, mikä heihin kohdistettiin. ”Veljet, ottakaa pahan kärsimisen ja kärsivällisyyden harjoittamisen esikuvaksi profeetat, jotka puhuivat Jehovan nimessä. Katso, me julistamme onnellisiksi ne, jotka ovat kestäneet.” (Jaak. 5:10, 11, Um; 2. Aikak. 36:16) Vaikka heitä ei siis otettukaan suopeasti vastaan ja vaikka heillä oli hyvä syy olla masentuneita, niin he eivät jättäneet tehtäväänsä. Mikä voisi olla masentavampaa kuin tietää jo ennen puhumista, että ihmiset eivät kuuntele? Jeremian oli taisteltava tämän kanssa. Jumala sanoi hänelle: ”Ja sinun on puhuttava kaikki nämä sanat heille, mutta he eivät kuuntele sinua; ja sinun on myöskin käännyttävä heidän puoleensa, mutta he eivät vastaa sinulle.” (Jer. 7:27, As) Mitä sinä tekisit, jos joutuisit nyt samanlaiseen tilanteeseen? Heittäisitkö sinä sikseen, jos tietäisit, ennenkuin sinä alkaisitkaan puhua, että sinun yrityksesi olisivat turhia? Jättäisitkö sinä Jehovan kokoajanpalveluksen, koska sinusta tuntuisi, että työsi on turhaa? Vai pitäisitkö sinä kiinni siitä aarteesta ja täyttäisit tehtäväsi, niinkuin Jeremia teki? Raamattu osoittaa, että tällainen tilanne oli suuremmassa tai pienemmässä määrässä kaikkien profeettojen edessä, jotka lähetettiin Israelin kansalle? ”Ja vaikka minä lähetin kaikki palvelijani profeetat, varhain ja myöhään, siitä päivästä pitäen, jona teidän isänne tulivat pois Egyptin maasta, tähän päivään asti, niin he eivät kuunnelleet eivätkä kallistaneet korvaansa minulle, vaan jäykistivät niskansa ja käyttäytyivät pahemmin kuin heidän isänsä.” (Jer. 7:25, 26, Ak) Profeetat arvostivat oikein Jumalan palvelemisen aarretta ja siten pitivät siitä kiinni tuollaisista masentavista olosuhteista huolimatta. Ihmisten asenne ei muuttanut heidän asioille antamaansa arvojärjestystä.

¹⁷ Vaikka Elia ajatteli olevansa koko Israelissa ainoa, joka ei ollut hylännyt Jehovan palvontaa, niin hän ei ajatellut hetkeäkään, että hänen pitäisi luopua tehtävästään profeettana. Hän pysyi siinä, kunnes Jehova otti hänet. Hän säilytti toisten uskollisten profeettain tavalla nuhteettomuutensa Jehova Jumalan edessä mitä koettelevimmissa ja masentavimmissa olosuhteissa. Mutta hän ei kadottanut suurta arvonantoaan kokoajanpalveluksen verratonta aarretta kohtaan koettelemuksistaan ja masennuksistaan huolimatta. – 1. Kun. 19:2, 4, 9, 10.

18. Millä tavalla Daavid palveli koko ajallaan?

¹⁸ Kuningas Daavidilla oli sama arvostus Jehovan palvelusta kohtaan. Hän palveli koko ajallaan Jumalan Israelin kansalle määräämänä kuninkaana. Se oli hänen tehtävänsä, mikä oli selvästi erilainen kuin se, mikä annettiin profeetoille. Hänellä oli Jumalan valitun kansan voideltuna kuninkaana kunnia olla kaikkeuden suuren Hallitsijan yksinvaltaisen voiman edustaja. Siitä syystä voidaan sanoa, että hän istui Jehovan valtaistuimella. Tätä lausuntoa käytetään 1. Aikakirjan 29:23:nnessa Daavidin pojasta Salomosta, kun hänet kruunattiin toisen kerran kuninkaaksi. Siinä tilaisuudessa siirtyi teokraattisen kuninkaan kokoajanpalveluksen aarre Daavidilta Salomolle, mutta Salomo ei säilyttänyt sen oikeaa arviointia ja arvostusta koko elinikäänsä, niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

19. Miten Daavid katseli kokoajanpalveluksen aarretta, ja mikä hänen halunsa oli?

¹⁹ Mutta Daavidille ei tuottanut suurempaa iloa mikään muu kuin Jumalansa etujen palveleminen. Hän ilmaisi kerran halunsa asua Jehovan huoneessa koko elämänsä päivät. (Ps. 27:4) Hän ilmaisi siten selvästi, missä hänen sydämensä oli. Hänellä ei ollut halua olla missään muualla kuin Jehovan palveluksessa. Hän kaipasi vilpittömästi, että Jehovan ylistystä laulettaisiin kansoissa ja että Luojan ihmeellisiä töitä julistettaisiin kaikkialla. Tämä halu ilmeni kauniisti siinä kiitoksessa, minkä hän antoi Jehovalle silloin, kun arkki tuotiin Jerusalemiin ja asetettiin siihen telttaan, minkä hän oli valmistanut sille palatsinsa rinnalle. Tämä oli sellaisen henkilön sydämellinen ilmaisu, joka oli kokonaan antautunut Jumalan palvelukseen ja joka piti sitä kalleimpana kaikista aarteista. Daavid aloitti kiitoksenilmaisunsa sanoen: ”Kiittäkää Jehovaa, huutakaa avuksenne hänen nimeään, tehkää hänen työnsä tunnetuiksi kansojen joukossa! Laulakaa hänelle, soittakaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeellisistä teoistansa.” (1. Aikak. 16:8, 9, Um) Tämä Jehovan tekojen tunnetuksitekeminen ja hänen ihmeellisistä teoistaan puhuminen on senlaatuista palvelusta, minkä Suurempi Daavid aloitti huomattavasti myöhemmin.

VALTAKUNNAN PALVELEMINEN

20, 21. Minkä uuden tavan palvella Jehovaa koko ajan Kristus aloitti?

²⁰ Me olemme nähneet tähän mennessä, kuinka kokoajanpalveluksen aarteesta on iloittu eri tavoilla kautta aikakausien. Uskon omaavat ihmiset jatkoivat palvelustaan eri tavoin riippuen siitä tehtävästä, minkä Jumala oli antanut heille. Mutta kun Suurempi Daavid, Kristus Jeesus, tuli, niin aloitettiin uudenlainen kokoajanpalvelus. Se oli juuri sen tekemistä, mistä Daavid puhui – Jehovan tekojen tunnetuksitekemistä maailman ihmisten keskuudessa. Oli aika julistaa Jehovan valtakunnan hyvää uutista. Hän, joka voideltiin Valtakunnan Kuninkaaksi, pani asianmukaisesti alulle tämän uuden työn.

²¹ Tämä oli uusi määräys Jumalan ainoasyntyiselle Pojalle, joka oli syntynyt kolmekymmentä vuotta ennen Kuninkaaksi voiteluaan Marialle täydellisenä ihmisenä, koska hänen elinvoimansa oli siirretty taivaista Marian kohtuun. Hän aloitti siis kolmenkymmenen vuoden vanhana voideltuna Kuninkaana tämän Luojan uuden palvelemistavan. Jotta toiset tietäisivät, miten tätä palvelusta piti suorittaa, niin Kristus antoi esimerkin kulkemalla paikasta paikkaan saarnaamassa hyvää uutista Valtakunnasta ja Jumalan ihmeellisiä tekoja. Tämä oli valistustyötä, millä ei ollut vertaistaan. Se oli sellaisten ihmisten yhteen kokoamista, jotka olivat arvollisia saamaan iankaikkisen elämän lahjan. (Joh. 17:3) Kristus omisti koko aikansa tälle tehtävälle ja täytti sen, niinkuin jokaisen muunkin Isänsä hänelle antaman tehtävän.

22. a) Minkä muutoksen Valtakunnan palvelus teki kokoajanpalveluksen aarteeseen nähden? b) Miten eräät suhtautuivat kutsuun tehdä tämä aarre omakseen?

²² Kokoajanpalveluksen aarre oli rajoitettu ennen Kristuksen päiviä ainoastaan muutamiin yksilöihin, mutta Valtakunnan palvelus muutti sen. Se teki lopulta tämän aarteen kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille mahdolliseksi, niin että kuka tahansa voisi tarttua siihen. Johannes ja hänen kalastajatoverinsa Andreas olivat ensimmäiset niistä tuhansista, jotka tulivat ottamaan sen vastaan tässä uudessa muodossa. Kun Jeesus tarjosi sen heille ja myöhemmin Pietarille, niin he eivät empineet hyväksyä sitä. Sama pitää paikkansa Jaakobistakin, Johanneksen veljestä. Matteuksen 4:18–22 sanoo tästä: ”Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Ja hän sanoi heille: ’Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia’. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät. Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä.” Kuten Kristus oli luvannut, niin hän opetti heitä ja teki heistä ihmisten kalastajia. He keskittivät nyt aikansa ja tarmonsa tähän työhön: Jehova Jumalan suurenmoisten päätösten julistamiseen.

23. Miten Paavali katseli kokoajanpalvelusta?

²³ Apostoli Paavali oli erittäin huomattava tässä suhteessa. Hän omisti kaikkensa evankeliuminpalvelukselle. Vaikka hän koki monta ankaraa koetusta, niin hän ei ajatellut koskaan vähintäkään lopettaa kokoajanpalvelusta. 2. Korinttolaiskirjeen 11:24–27 sanoo eräistä hänen kokemuksistaan: ”Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.” Nämä olisivat olleet hyviä syitä työn jättämiseksi sellaiselle henkilölle, jolta puuttuu kokoajanpalveluksen aarteen oikea arvostus. Mutta Paavali ei tehnyt niin. Hän rakasti aarrettaan liian paljon ajatellakseenkaan sellaista. Minkäänlainen vaikeus ja solvaus ei voinut saada häntä jättämään tätä aarretta. Eikä hän antanut aineellisten mukavuuksien, rahan turvallisuuden tai kalliitten jalokivien viehätyksen muuttaa omaksumaansa arvojärjestystä. Hän piti kaikkea sitä, minkä maailma saattoi tarjota aineellisesti, tappiona verrattuna evankeliuminpalvelukseen ja sen elämänantaviin totuuksiin. Hän sanoi tästä: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemuksen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana.” (Fil. 3:8) Paavali piti näin ollen tämän maailman asioita, joihin ihmiset kiinnittävät sydämensä, roskana verrattuna siihen aarteeseen, mikä hänellä oli Jumalan kokoajanpalveluksessa Valtakuntaa palvellessaan.

24. Mikä menettelytapa ihmisen on viisasta omaksua?

²⁴ Eikö näytä tyhmältä, jos kiinnität sydämesi paljoon roskaan ja teet siitä elämäsi tavoitteen? Eikö ole tyhmänrohkeaa tehdä siitä aarrettasi? Koska ihmisen arvostus timantteja, helmiä ja rubiineja kohtaan muuttuu kokonaan niiden olosuhteitten mukaan, joissa hän on, niin eikö ole viisaampaa, että kiinnität sydämesi aarteeseen, jonka arvo ei muutu koskaan, aarteeseen, mikä voi merkitä iankaikkista elämää? Jeesus sanoi kerran: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:21) Missä sinun sydämesi on nyt sitten? Onko se siinä, missä hänen sydämensä on, kokoajanpalveluksen ihanassa aarteessa?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 166]

”Sinun tahtosi minä teen mielelläni.”