Lukijain kysymyksiä

● Kuoliko Aadam siksi, että hänet poistettiin Eedenin puutarhasta ja että hänen oli syötävä ulkopuolella kasvavaa epätäydellistä ravintoa? – L. D., Yhdysvallat.

Aadamia ei varoitettu puutarhan ulkopuolella kasvavan ravinnon syömisestä, vaan tietyn puutarhassa kasvavan hedelmän, nimittäin hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän, nauttimisesta: ”Mutta mitä tulee hyvän ja pahan tiedon puuhun, niin sinä et saa syödä siitä, sillä sinä päivänä, jona sinä syöt siitä, sinä kuolet ehdottomasti.” (1. Moos. 2:17, Um) Se ei johtunut siitä, että tuon puun hedelmä olisi ollut myrkyllistä, vaan päinvastoin ”vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kansaansa, ja hänkin söi”. Pahe oli siinä, mitä syöminen tottelemattomuudessa Jehovaa kohtaan ilmaisi, nimittäin sitä, että ensimmäinen ihmispari luuli voivansa päättää itse, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Tottelemattomuus johti siihen, että heille tuli syyllinen omatunto: ”Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.” – 1. Moos. 3:6, 7.

Tämä kapinallinen tottelemattomuus tuotti heille Jehovan kuolemantuomion. Heidät poistettiin puutarhasta, ja heidän piti otsansa hiessä hankkia elatuksensa maasta, mutta sen ravinnon syöminen ei tappanut heitä. Tottelemattomuus aiheutti kuoleman, ei ravinto. Mutta ravinto oli osaltaan Jehovan tuomion toimeenpanokeino nyt, kun ihminen oli tuomittu kuolemaan ja oli epätäydellinen. Ravinto ei ollut koko tekijä. Kun Jeesus oli maan päällä täydellisenä, niin hänellä oli oikeus elämään ja hän olisi voinut elää iankaikkisesti maan päällä täydellisenä ihmisenä. Jotkut kiistävät tämän sanoen, että hän olisi tullut epätäydelliseksi ja kuollut, kun hän olisi syönyt meidän nykyistä ravintoamme. Mutta jos ruoka tekisi tämän, niin sen olisi pitänyt alkaa tapahtua niiden kolmenkymmenenkolmen ja puolen vuoden aikana, mitkä hän eli, ja jos näin oli, niin Jeesus ei ollut silloin enää täydellinen kuollessaan eikä siitä syystä Aadamin vertainen eikä pätevä lunastajaksi. Mutta me tiedämme, että Jeesus oli täydellinen ihminen, Aadamin vertainen, kun hän kuoli, ja että hän on pätevä lunastaja. Hänen nauttimansa ruoka ei turmellut hänen täydellisyyttään. Ravinto ei ole koko tekijä. Se, mitä sinä syöt tai olet syömättä, ei ole määräävä, vaan se, totteletko sinä Jehovaa vai et. Näin oli Aadaminkin ollessa kysymyksessä.

● Joukko lukijoita on kirjoittanut tehden seuraavanlaisen kysymyksen: Miten voimme saada sopusointuun 1. Mooseksen kirjan 1:11–13, missä mainitaan maan tuottaneen kasvillisuutta kolmantena luomispäivänä, 1. Mooseksen kirjan 2:5, 6:nnen kanssa, mikä kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan näin: ”Mutta maassa ei ollut vielä kedon pensasta eikä mikään kedon kasvillisuus vielä orastanut, koska Jehova Jumala ei ollut pannut satamaan maan päälle eikä ollut ihmistä viljelemässä maata. Mutta sumu kohosi jatkuvasti maasta, ja se kasteli koko maanpinnan”?

Uuden maailman käännöksen sanamuoto on sopusoinnussa jumaluusopin tohtori F. Delitzschin teoksen New Commentary on Genesis kanssa, mikä kuuluu: ”Eikä mitään kedon kasvia ollut vielä maan päällä, eikä yksikään kedon yrtti ollut vielä orastanut, sillä Jahve Elohim ei ollut vielä pannut satamaan maan päälle, eikä ollut ihmisiä maata viljelemässä. Ja sumu kohosi maasta, ja kasteli koko maanpinnan.” (Sivut 115, 117) Myöskin heprealaisen kielentutkijan E. Kautzschin saksankielinen Vanhan Testamentin pyhät Kirjoitukset kääntää näin: ”Mutta maassa ei ollut vielä mitään pensasta kedoilla, eivätkä mitkään kasvit orastaneet vielä kedoilla, sillä Jahwe Jumala ei ollut vielä pannut satamaan maahan, eikä ollut [vielä] ihmisiä viljelemässä maata, vaan sumu kohosi jatkuvasti maasta ja kasteli koko maanpinnan.” (Hakaset hänen)

Thomas J. Conantin The Book of Genesis sanoo myöskin: ”Mutta ei ollut vielä maassa yhtään kedon kasvia, eikä yksikään kedon yrtti ollut vielä orastanut, sillä Jehova Jumala ei ollut vielä pannut satamaan maan päälle, eikä ollut ihmistä maata viljelemässä. Ja maasta kohosi sumu, ja se kasteli koko maanpinnan.” Niin ikään sanoo George Bushin Notes Critical and Practical on the Book of Genesis I osansa 53. sivulla Kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä esiintyvään sanaan ”ennenkuin” liittyvässä alahuomautuksessa: ”Heprealainen partikkeli (terem), mikä on käännetty sanalla ’ennenkuin’, voi merkitä ’ei vielä’, nimittäin ’eikä maassa ollut vielä jokaista kedon kasvia, eikä jokainen kedon yrtti ollut vielä orastanut’, mikä on pääasiassa yhtäpitävä edellisen” Kuningas Jaakon käännöksen esityksen kanssa. Amerikkalainen käännös sanoo samalla tavalla, niinkuin myös Moffattin A New Translation of the Bible.

Edelläolevat jakeet eivät ole ristiriidassa 1. Mooseksen kirjan 1:11–13 kanssa; ne eivät voikaan olla. Jeesus Kristus lainasi Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuista 1 ja 2, ja apostoli Paavali teki samoin, joten kaksi todistajaa vahvisti sen, että molemmat kertomukset ovat tosia ja siis sopusoinnussa keskenään. – Matt. 19:4–6, Mark. 10:3–9; 1. Kor. 15:45, 47; 6:16; 2. Kor. 4:6; Ef. 5:31; Kol. 3:10; Hepr. 4:4, 10.

Näin ollen täytyy edellä lainatun 1. Mooseksen kirjan 2:5, 6:nnen koskea 1. Mooseksen kirjan 1:9–13 kuvailtua luomispäivää. Mutta se kuvaa ensiksi maan tilaa heti sen jälkeen, kun Jehova Jumala oli saattanut kuivan maan näkymään ja ennen kuin hän oli käskenyt maata tuottamaan ruohoa ja siementä kantavaa kasvillisuutta sekä hedelmää kantavia puita. Henkilöt, jotka ajattelevat Kuningas Jaakon käännöksen tai jonkin muun samanlaisen käännöksen olevan oikeassa, selittävät sen merkitsevän, että Jumala pani tuollaisen kasvielämän täydellisenä alkuun, toisin sanoen täysikasvuisena, ilman että se iti siemenestä. Mutta näin ei tarvinnut välttämättä olla, ei ainakaan Uuden maailman käännöksen ja toisten käännösten mukaan. Maa oli joka tapauksessa jonkin aikaa eloton, ilman kasvielämää ja ilman eläin- ja ihmiselämää. Maahan ei myöskään satanut. Huolehtiakseen tulevasta kasvielämästä Jehova Jumala varasi asianmukaisen kastelujärjestelmän, ei sateen, vaan sumun avulla koko maanpinnalla, lukuunottamatta sellaisia jokia kuin 1. Mooseksen kirjan 2:10–14 ilmaisee olleen. Kun Jumala pani siis kasvillisuuden peittämään kuivan maan, niin se ei muuttanut yleisiä olosuhteita siihen suureen vesikatokseen nähden, joka kiersi avaruudessa kaukana maan yläpuolella.

Ei tarvittu sadetta kasvillisuuden saamiseksi kasvamaan tai jatkamaan kasvamistaan enempää kuin tarvittiin ihmistäkään viljelemään maata ja panemaan kasvillisuutta kasvamaan tai jatkamaan kasvamistaan. 1. Mooseksen kirjan 2:5 ei sano, etteivät kasvit voineet kasvaa, koska Jumala ei ollut pannut satamaan eikä ollut luonut ihmistä viljelemään maata. Jumala pani kasvillisuuden alulle sateetta ja ihmisettä, koska Jumala tuotti tarpeellisen kosteuden, mikä teki sateen ja ihmisen tarpeettomiksi. Siksi alkaakin seuraava jae (6) konjunktiolla ”vaan” ja sanoo, että sumu kohosi jatkuvasti maasta ja kasteli koko maanpinnan ympäri maapalloa. Tämä oli luonnollisesti etäällä avaruudessa olevan suuren vesikatoksen alla, mikä oli putoava paljon myöhemmin Nooan päivänä ja mitä sateitten ja sateenkaaren piti seurata. Meille ei ole ilmoitettu, miten tiheää tuo kohoava usva eli sumu oli, mutta se antoi enemmän kuin pelkän kasteen. Se riitti vielä kastelemaan maanpinnan sekä Eedenin puutarhassa että sen ulkopuolella, kun ihminen oli luotu ja pantu sinne kuudennen luomispäivän lopulla, eikä tuo sumu tehnyt yleistä ilmakehää epämukavaksi ihmiselle.

Tämä usva silloin olleitten jokien ohella pystyi pitämään kasvit jatkuvasti kukoistavassa tilassa vedenpaisumukseen asti ja tekemään sen ilman sadetta. Marraskuun 15. p:n Vartiotorni v. 1954 osoitti sivulla 352, kappaleessa 38, miten pelkkä kastekin pystyi tehokkaammin virvoittamaan eräitä kasveja kuin itsensä maan kastelu ja miten sellaiset kasvit kykenivät varastoimaan kasteesta vettä juuriensa ympärille niin paljon kuin kasvi painoi tai enemmänkin. Miten paljon enemmän tämä olikaan totta kolmannesta luomispäivästä eteenpäin sellaisen sumun ollessa kyseessä, mikä kohosi säännöllisesti koko maan pinnalle ja mikä ilmaisi maanpinnan säilyttäneen kosteutta. Sen sijaan että vettä olisi tullut maahan taivaan pilvistä kastelemaan maata, Jumalan Sana sanoo sumun kohonneen maasta, ja tämä asiaintila jatkui, kunnes syntinen Aadam oli ajettu pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata maanviljelijänä, niin, ja Nooan päivän vedenpaisumukseen ja ensimmäiseen sateenkaareen asti.

Seuraava jae, 1. Mooseksen kirjan 2:7, hyppää koko 1. Mooseksen kirjan 1:14–25 kerrotun luomishistorian yli, mikä koskee valon murtautumista maan pinnalle ja eläinten luomista mereen, lintujen ilmaan ja ihmistä alemman luomakunnan maan päälle. Se menee yksityiskohtiin ihmisen luomisessa tarkemmin kuin 1. Mooseksen kirjan 1:27. Mutta kun ihminen luotiin ja pantiin Eedenin puutarhaan, niin ei 1. Mooseksen kirjan 2:5:nnestä tule tehdä sellaista johtopäätöstä, että nyt alkoi sataa maan päälle ja että ihminen alkoi työskennellä kuin maanviljelijä kyntäen maata ja sirotellen siementä ja korjaten satoa. Hän alkoi viljellä maata sillä tavalla sen jälkeen, kun hänet oli ajettu pois Eedenin puutarhasta, ja Kain seurasi Aadamin esimerkkiä ja hänestä ”tuli maanviljelijä”. (1. Moos. 4:1–3, Um) Ihminen ja sade eivät siis edeltäneet kasvillisuuden luomista mahan, ja 1. Mooseksen kirjan 1:9–13 ja 1. Mooseksen kirjan 2:5, 6:nnen havaitaan olevan yhtäpitäviä.