”Oikealaatuinen palvelija”

1. Miten jostakusta tulee Jehovan palvelija, ja miten hän osoittautuu siksi?

SANAA diákonos käytetään Kreikkalaisissa Kirjoituksissa, ja se merkitsee kirjaimellisesti palvelijaa. (1. Tim. 4:6) Se tarkoittaa tässä sellaista, joka on Jehovan julkinen palvelija ja jonka Jehova on määrännyt virkaansa, kun hän on ensin ottanut antautumisaskeleen suostuen juhlallisesti tekemään Jumalan tahdon. Tällainen palvelija pyrkii uskollisesti suorittamaan kaikki käskyt ja tehtävät, mitkä ”ylivaltiaat” antavat hänelle, osoittautuakseen arvolliseksi kantamaan tuota nimeä ja säilyttämään Jumalan suosion. Tällainen palvelija osoittautuu myös ehdottomasti Jeesuksen Kristuksen, Jumalan tärkeimmän palvelijan, läheiseksi askeleissaseuraajaksi ja tunnustaa hänen tavallaan tärkeimmäksi velvollisuudeksi olla Kristuksen hallitseman Jehovan perustetun valtakunnan hyvän uutisen saarnaaja. Hän osoittautuu siten samoin kuin Jeesuskin yhdeksi Jehovan todistajaksi, joka todistaa totuudesta. – Room. 13:1, Um; Joh. 18:37; Jes. 43:10, As.

2. Voidaanko palvelijalle eli orjalle antaa vastuu Jehovan palveluksessa?

² Mutta vaikka mainittuun sanaan liittyvä oleellinen merkitys onkin palvelija tai jopa orja, niin se ei epää sitä, että tällainen palvelija voidaan panna huomattavan vastuunalaiseen asemaan, mihin kuuluu toisten ylivalvonta ja huolto. Matteuksen 24:45–47 oleva raamatunkohta, mikä lainattiin edellisen kirjoituksen lopussa, on hyvä esimerkki tästä yhdessä sen kanssa, mitä Jeesus sanoi kohta sen jälkeen seuraavassa vertauksessa. – Katso Matteuksen 25:21, 23.

3. Millä varhaisella yhteiskuntamuodolla oli Jumalan hyväksymys, ja mitä siten osoitettiin johtamisesta?

³ Siitä lähtien kuin ihmiset ovat eläneet yhdessä joko perhe-elämässä tai jonkinlaisessa kansallis- tai yhdyskuntaelämässä, on tarvittu jonkinmuotoista järjestettyä yhteiskuntaa. Tämä on merkinnyt sitä, että toiset on asetettu vaikutusvaltaiseen päämiehen asemaan vastuullisiksi toisten valmentamisesta ja johtamisesta oikealla tiellä. Tämä järjestely on Jumalan hyväksymä, sillä Jumala on toiminut erityisesti Nooasta alkaen Aabrahamiin ja hänen poikiinsa asti ja siitä edelleen näiden miesten ja heidän liittolaistensa kanssa sillä perusteella, että hän on hyväksynyt silloin vakiintuneen patriarkallisen yhteiskuntamuodon. – Katso syysk. 15. p:n Vartiotornia 1952.

4. Miten Nooa oli esimerkki hyvästä johtamisesta?

⁴ Ottakaamme Nooa esimerkiksi etupäässä Jehovan tosi palvonnan ollessa kyseessä. Hänen on täytynyt suorittaa sen lisäksi suurenmoinen työ valmentaessaan perheen päämiehenä seitsemän alaistansa henkilöä, kunkin hänelle kuuluvassa osassaan, tuohon hämmästyttävään ja mitä poikkeuksellisimpaan ja vaativaan tehtävään: suunnattoman laivan rakentamiseen. Muista myös kaikki pilkka ja vastustus, mikä heidän on täytynyt saada osakseen. Mitä taistelurohkeutta Nooa ilmaisikaan lujan uskonsa perusteella ja millaista tarkoituksen sitkeyttä ja hellää rakkautta huolenpidossaan olevia kohtaan, kun hän ”rakensi . . . arkin perhekuntansa pelastukseksi”! – Hepr. 11:7; 1. Moos. 6:9; 8:20.

5. a) Millä tavalla Aabraham oli hyvä esimerkki tässä suhteessa? b) Mikä erityinen tehtävä uskottiin Aabrahamin vanhimmalle orjalle?

⁵ Aabraham oli niin ikään suurenmoinen esimerkki uskollisesta johtajakyvystä jälleen ensiksi Jehovan puhtaaseen palvontaan nähden. Hän ei ainoastaan antanut oikeaa esimerkkiä omalla käyttäytymistavallaan, vaan todistukset osoittavat, että hän valmensi ja johti perusteellisesti koko huonekuntaansa, johon kuului satoja orjia, uskollisessa tottelevaisuudessa taistelemaan Jehovan vanhurskaan asian puolesta ja täyttämään teokraattiset vaatimukset. (1. Moos. 14:13–20; 17:9–14, 22–27) Mutta me haluamme orjista puhuessamme muistaa sitä, joka oli vanhin Aabrahamin huonekunnassa. Hänelle uskottiin tehtävä matkustaa isäntänsä omien sukulaisten luo Harraniin etsimään enkelin opastuksella ja tuomaan takaisin mukanaan nainen, joka olisi Aabrahamin pojan Iisakin vaimo. Kertomus osoittaa, että tämä palvelija arvosti suuresti vastuutaan ja oli valpas tarkatessaan jokaista yksityiskohtaa tehtävänsä suorittamisessa. Hän ei turvannut omaan viisauteensa, vaan odotti isäntänsä uskon kaltaisella uskolla Jumalan ohjausta asiassa. – 1. Moos. 24:1–27.

6. Mitä voidaan siis oppia yhteenvetona jo tarkastelluista esimerkeistä?

⁶ Tarkastelemmepa me siis Jeesuksen ja apostolien sanoja tai menemme Raamatussa kerrottuihin ihmisen historian varhaisimpiin varjoihin, olkoonpa kysymys käytännöllisestä, käsin tehtävästä työstä, kuten laivan rakentamisesta, tai arkaluontoisesta tehtävästä löytää vaimo isännän pojalle ja perilliselle, niin ei ole kysymystäkään siitä, etteikö Jehovan palvelijoita ja orjia ole pantu usein hyvin vastuullisiin asemiin, mitkä ovat vaatineet täysipainoisten johtajanominaisuuksien käyttöä. Entä miten on Jehovan kansan laita nykyään?

VALMENNUSPALVELUS

7. Mitkä henkilökohtaiset kysymykset ovat edessämme nykyään, ja miten meidät voidaan kiusata syrjäyttämään ne?

⁷ Nykyään on niiden, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden ja jotka ovat nähneet ja ottaneet antautumisaskeleen, suoritettava täällä tämän maan päällä suunnaton työ, jolla ei ole vertaa ihmiskunnan historiassa. Oletko sinä ottanut tämän askeleen, oletko sinä tehnyt tuon lupauksen astuen siten Jehovan palvelukseen ainiaaksi hänen teokraattisena orjanaan? Sinä saatat sanoa: ’Kyllä minä olen ottanut sen askeleen, mutta minä en kuulu voideltuun luokkaan, ja koska minulla on monia rajoituksia ja maallisia velvollisuuksia, niin minulla ei ole mitään muuta velvollisuutta kuin käydä kokouksissa ja osallistua todistamistyöhön tilaisuuden tarjoutuessa.’ Tai sinä voit sanoa: ’Minä olen sisar sellaisessa seurakunnassa, missä on veljet kaikissa vastuullisissa asemissa, ja sentähden ei ole välttämätöntä eikä olisi oikeinkaan, että minä toimin johtajana millään tavalla.’ Katsokaamme kuitenkin asiaa vähän tarkemmin.

8. a) Mikä työ on tehtävä kristikunnassa olevien hyvätahtoisten hyväksi? b) Onko työmme päättynyt, kun nämä on koottu Siioniin?

⁸ Kuten jo tarkastellut raamatunkohdat selvästi osoittavat, niin on näinä viimeisinä päivinä suoritettava tärkeä ja suuri työ totuuden, Valtakunnan sanoman, julistamiseksi ja Babylonin tuomiovaroituksen ja nyt välttämätöntä pakenemista koskevan tiedon kaiuttamiseksi! Mutta siihenkö meidän tehtävämme päättyy? Ei, on suoritettava vielä työ niiden hyväksi, jotka huokaavat ja valittavat niiden iljettävyyksien tähden, joita tehdään kristikunnassa, ja jotka ovat valmiit ottamaan varteen varoitussanoman. Kuten tiedät, niin nämä hyvät ihmiset löydetään yleensä sellaisesta hämmentyneestä ja nälkiintyneestä hengellisestä tilasta, että he tietävät hyvin vähän tai eivät mitään Jumalan Sanan perustotuuksista, eikä heillä ole minkäänlaista käsitystä Jehovan teokraattisesta järjestöstä, Siionista, paikkana, mihin heidän täytyy paeta suojaan. Meidän täytyy sentähden kiirehtiä auttamaan näitä ihmisiä ei ainoastaan saamaan tietoa totuudesta, vaan myöskin arvostamaan sitä, mitä heidän tulisi tehdä sillä, auttamaan heitä tulemaan Babylonista Siioniin johtavalle valtatielle koottuina vihdoinkin kohotetun Merkin, Jeesuksen Kristuksen, hallitsevan Kuninkaan, suojelevan hallituksen alaisuuteen. Voimmeko nyt sanoa täyttäneemme tehtävämme näiden muiden lampaitten hyväksi, jotka ovat viimein ’yhdessä laumassa yhden paimenen’ alaisuudessa? – Hes. 9:4; Jes. 62:10; Joh. 10:16.

9. Mikä periaate soveltuu kaikkiin tosi uskoviin, ja miten tämä on osoitettu Raamatussa?

⁹ Etsien jälleen Raamatusta vastausta me huomaamme toistamiseen sekä ohjeina että esimerkkeinä sellaisen todistelun, mikä osoittaa, että niiden, jotka ottavat vastaan evankeliumin totuuden, valon sanoman, täytyy itsensäkin tulla valon kantajiksi. Heidän täytyy olla valmiit olemaan Daavidin kaltaisia, joka oli yksi Jehovan lampaista, mutta joka kutsuttiin lopulta tulemaan Israelin, Jehovan perinnön, paimeneksi, kun hän oli harjaantunut oikeissa ominaisuuksissa pitämään huolta isänsä kirjaimellisista lampaista. (Ps. 23:1; 78:70–72) Tai sanoaksemme asian toisella tavalla: niiden, jotka ovat kasvattaneet uskoa siinä määrin, että ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon, täytyy siitä lähtien ilmaista oikeaa uskoa sopivin teoin, ”sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi”. Jeesus ilmaisi saman periaatteen sillä tavalla, millä hän käsitteli ensimmäisiä opetuslapsiaan. Se, että he ottivat hänet vastaan Messiaana, ei riittänyt. Hän ei halunnut heidän olevan pelkästään uskovia. Hän kutsui heidät sen sijaan heti paikalla pois heidän tavallisesta toimestaan, kuten kalastamisesta, ja alkoi valmentaa heitä tulemaan ”ihmisten kalastajiksi”. Hän osoitti, että niiden, jotka ’kuulevat sanan oikealla ja hyvällä sydämellä’, täytyy itsensä ’säilyttää se ja kantaa hedelmää kestävyydessä’. Puhuen heidän vastuustaan hän sanoi: ”Kiinnittäkää huomiota siihen, miten kuuntelette, sillä kenellä on, sille annetaan enemmän” (Um), ja tähdentäen itsensä ja näiden auliitten opetuslasten välistä läheistä yhdyssidettä hän sanoi: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät.” Lyhyesti sanoen, jokaisen oikealaatuisen uskovan täytyy olla valmentunut tulemaan oikealaatuiseksi palvelijaksi. – Room. 10:10, Um; Mark. 1:17; Luuk. 8:15–21; Matt. 5:14; Jaak. 2:17.

10. Miten tämä periaate soveltuu erityisesti nykyään?

¹⁰ Jos juuri esitetty periaate piti paikkansa Jeesuksen päivänä ja jos se on pätevä vielä enemmän sen jälkeen, kun voimaa-antava pyhä henki oli tullut tuolle varhaiselle uskovien joukolle, niin kuinka paljon voimakkaammin tämä sama periaate soveltuukaan näinä päivinä, jolloin Pietarin helluntaipäivänä lainaama Jooelin ennustus kokee lopullisen täyttymyksensä. Meillä on siis tässä vastaus kysymykseemme. Niiden, jotka ovat olleet alttiita saarnaamaan totuutta, täytyy itsensä valmentua ja kouluttua tulemaan tämän saman Valtakunnan sanoman luotettaviksi ja päteviksi saarnaajiksi. Maailmanlaajuisesti suoritettavan suuren työn tähden ja sen hyödyn tähden, mitä se merkitsee asianomaisille itselleen, on tärkeää, että kaikki, jotka tulevat totuuteen, oppivat, miten voi toimeliaasti osallistua ”sovituksen virkaan”, ja oppivat, miten voidaan tehokkaasti kehoittaa toisia selittämällä oikein ”sovituksen sanomaa”. Paavali kirjoittaa juuri tässä yhteydessä: ”Työskennellen yhdessä hänen kanssaan me myös pyydämme hartaasti teitä, että ette vastaanota Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja epäonnistu sen tarkoituksessa”. – 2. Kor. 5:18–6:1, Um; Apt. 1:8; 2:17, 18.

11. Mainitse vielä raamatunkohtia, jotka tähdentävät nykyisen valmennustyön tarvetta.

¹¹ Kaikki tämä selvittää perusteellisesti, miten ehdottoman tärkeää on suorittaa tarmokasta valmennustyötä kaikkien niiden hyväksi, jotka tulevat Jumalan järjestöön, Siioniin. Ne, jotka varhaisina päivinä tulivat ”kansalaisiksi” ja ”Jumalan huonekunnan jäseniksi”, ”rakentuivat [valmentuivat ja kouluttuivat] apostolien ja profeettojen perustukselle . . . rakentuen yhdessä Jumalalle hänen henkensä kautta asuttavaksi paikaksi”. Käyttäen täsmälleen samoja vertauskuvia Jumalan huoneesta ja kaupungista ja puhuen näiden ”viimeisten päivien” valmennusohjelmasta, jolloin ”Jehovan huone on oleva perustettu vuorten huipulle”, Jesaja kirjoitti: ”Monet kansat menevät ja sanovat: ’Tulkaa ja menkäämme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, ja hän opettaa meille teitänsä, ja me vaellamme hänen polkujansa, sillä Siionista lähtee laki ja Jehovan sana Jerusalemista’.” – Ef. 2:19–22, Um; Jes. 2:2, 3, As.

12. Jos tämä työ on rajoitettu Seuran virkaanasetettuihin palvelijoihin, niin mitä vaikeuksia siitä syntyy, ja mihin johtopäätökseen tämä vie?

¹² Mutta ketkä suorittavat kaiken tämän opettamisen ja valmentamisen? Tekevätkö sen ainoastaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran määräämät seurakunnan miespuoliset jäsenet, jotka on asetettu palvelijoiksi erikoisasemiin, Seuran matkustavien edustajien kanssa, jotka on määrätty kierros- ja piiripalvelijoiksi? Jos tämä vastaus olisi oikea, niin, ottaen huomioon niiden Herran muiden lampaitten suuren määrän, jotka nyt kuulevat hänen ääntään joka maassa, se merkitsisi välttämättä sitä, että suurimman osan näistä pitäisi odottaa hyvin kauan aikaa, ennenkuin he voisivat saada välttämättömän henkilökohtaisen avun ja valmennuksen, mikä auttaisi heitä tulemaan luotettaviksi ja säännöllisiksi saarnaajiksi ja julistajiksi. Eikö ole sitäpaitsi totta, että niidenkin joukossa, jotka ovat olleet järjestön yhteydessä jo pidemmän aikaa, on monta, jotka tarvitsevat vielä paljon apua? Oikea ja käytännöllinen vastaus on sentähden, että jokainen, joka on vakiintunut totuudessa, mies niinkuin nainenkin, voi osallistua jollakin tavalla tähän tärkeään työhön, sellaisten valmentamiseen, jotka eivät ole niin edistyneitä kuin hän.

13. Miten on tarve täytetty valmennustyön suorittamiseksi teokraattisella tavalla?

¹³ Mutta kunkin itsensä ratkaistavaksi ei ole jätetty epävarmalla, demokraattisella tavalla, kykeneekö hän valmentamaan toisia, eikä itsensä päätettäväksi, kuka tarvitsee apua ja miten se tulee antaa. Yankee Stadiumin suuressa konventissa v. 1953 olleet muistavat päinvastoin, että tätä pulmakysymystä katsottiin ja käsiteltiin tosi teokraattiseen tapaan todellisuudentajuisesti, kun ilmoitettiin voimaperäinen talosta taloon valmentamisen ohjelma. Siinä tilaisuudessa osoitettiin ponnekkaasti, että jokaisen julistajan tulisi kyetä saarnaamaan hyvää sanomaa vaikuttavalla tavalla talosta taloon ja säännöllisesti. Sitten selitettiin uudet järjestelyt, joiden avulla kaikki virkaanasetetut palvelijat voivat kiinnittää asiaankuuluvaa huomiota tähän työhön. Näiden palvelijoitten piti vuorostaan kehoittaa toisia seurakunnassa olevia, jotka ovat vakiintuneita totuudessa ja luotettavia evankeliuminpalvelijoita, omaksumaan etu ja vastuu yhden tai useamman sellaisen kokemattoman tai heikon valmentamisesta, joka tarvitsee auttavaa kättä. Koska tämä valmennusohjelma on ollut nyt käynnissä jonkin aikaa, niin on hyvin mahdollista, että sinua on pyydetty osallistumaan tähän työhön, jos sinä itse olet luotettava julistaja, vaikka et olisikaan voideltuun jäännökseen kuuluva tai vaikka olisitkin sisar jossakin seurakunnassa, missä on joukko päteviä miesjäseniä.

HENKILÖKOHTAINEN VASTUU

14. Mitä tulee ottaa huomioon ja mitä tulee välttää, jotta voisi olla ”oikealaatuinen palvelija”?

¹⁴ Oletko sinä yksi Seuran suoraan määräämistä palvelijoista vai oletko sinä yksi niistä, joita nämä palvelijat ovat kehoittaneet osallistumaan jollain lailla tähän palvelusvalmennukseen? Jos olet, niin me haluamme vedota sinuun, että olet ”oikealaatuinen palvelija”, niinkuin Paavali kehoitti Timoteusta. Älä kieltäydy äläkä vetäydy pois, tullen veltoksi asiassa, sillä sinä tiedät, että Jehova ei hyväksy sellaista asennetta. (Luuk. 9:62; Hepr. 6:11, 12) Älä tule toisaalta ylpeämieliseksi, jos sellainen vastuu annetaan sinulle, vaan koeta säilyttää raitis mieli ja saada tasapuolinen näkemys asiasta. Sinä huomaat Roomalaiskirjeen 12:3–8 olevan Paavalin kehoituksen erittäin sopivaksi tässä yhteydessä. Tutki se hyvin ja pidä se mielessäsi. Älä tee niiden maailmallisten johtajien erehdystä, jotka menevät helposti äärimmäisyyksiin joko johtaen urheasti turvallisesta asemasta takana tai pöyhistellen edellä ylpeän kunnianhimon hengessä. Muista päinvastoin Jumalan järjestön henki, taisteluhenki niiden hyväksi, jotka tarvitsevat suojelusta, ja myöskin rakkauden ja nöyryyden henki, jollaista Opettaja ja Mestari osoitti, kun hän pesi niiden jalat, joille hän antoi oikeaa opastusta. Paavali kirjoitti jälleen: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnioituksen osoittamisessa toisianne kohtaan. Älkää työssänne olko veltot. Olkaa hengessä palavat. Olkaa Jehovan orjia.” Kun sinä pidät nämä seikat mielessäsi, niin sinä et ole koskaan käskevä, vaativa etkä kärsimätön niitä kohtaan, jotka on pantu sinun huoltoosi, vaan sinä osoitat samaa sitkeyttä ja hellyyttä, mitä sinun suuret Johtajasikin, Jehova ja hänen rakas Poikansa Kristus Jeesus, osoittavat. – Room. 12:10, 11, Um; Joh. 13:12–17.

15, 16. a) Minkä avun ja rohkaisun Raamattu antaa tämän valmennustyön ollessa kyseessä? b) Mitä vastuuta täytyy samalla katsoa suoraan silmiin?

¹⁵ Mutta ehkä sinä tunnet vielä olevasi kykenemätön tähän tehtävään, auttamaan jonkun toisen valmennuksessa, ajatellen, että työ on liian monimutkainen, kun mielessäsi on kaikkien järjestön antamien varusteitten oikea käyttö sekä se vastustus ja ne vaikeat kysymykset, joita hyvin luultavasti saa työskennellessä talosta taloon. Me muistutamme vastauksessamme sinulle Jeesuksen viimeisistä opetuslapsilleen lausumista sanoista: ”Menkää sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heitä . . . [ja] opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” Heidän ei tullut jakautua riippumattomina oman mielensä mukaan, vaan juuri niinkuin heille oli perusteellisesti opetettu, miten on suoritettava palvelusta Kristuksen käskyjä totellen, niin heidän tuli opettaa toisia noudattamaan täsmälleen samoja asioita, ei mitään enemmän eikä vähemmän. Ei pitäisi totisesti olla liian vaikeaa auttaa jotakuta toista samalla tavalla, kuin sinua itseäsi on valmennettu, varsinkaan kun muistat, että nyt – niinkuin varhaisina päivinäkin – on järjestö asettanut palvelijoita eri asemiin erityisesti ”valmentaakseen pyhiä palvelustyöhön”. Sinun ei tule tietenkään yrittää suorittaa tätä työtä omalla voimallasi ja viisaudellasi. Jeesuskin, tuo täydellinen Palvelija, turvasi kokonaan siihen, että hänen Isänsä henki ja Sana ylläpitää ja ohjaa häntä hänen tehtävänsä täyttämisessä. – Matt. 28:19, 20; Ef. 4:12, Um.

¹⁶ Auttaaksemme sinua säilyttämään oikean ja tasapuolisen näkemyksen palveluksestasi haluaisimme vielä osoittaa, että kysymyksessä ei ole minkään aseman vertaaminen toiseen valmennustyössä. Oletpa sinä lähetystyöntekijä tai kierros- tai piiripalvelija tai sisar, jota seurakunnanpalvelija on pyytänyt ojentamaan kätesi jonkun vähemmän kokemusta saaneen sisaren auttamiseksi, niin johtamiseen vaaditut ominaisuudet ovat samat joka tapauksessa. Sinä olet kuin huoneenhaltija, ja ”sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi”. Jeesus sanoi saman periaatteen vahvistukseksi: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” – 1. Kor. 4:2; Luuk. 16:10. Katso myös Matteuksen 25:14–30.

17. a) Miten 1. Korinttolaiskirjeen 4:15:nnessä olevat Paavalin sanat on ymmärrettävä? b) Mitä voidaan oppia tässä suhteessa Timoteuksesta?

¹⁷ Kun lähestymme tämän tutkistelun loppua, niin haluamme muistuttaa mieleesi Paavalin korinttolaisille lausumat sanat: ”Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin teillä ei ole varmastikaan monta isää, sillä minusta on Kristuksessa Jeesuksessa tullut teidän isänne hyvän uutisen kautta.” (1. Kor. 4:15, Um) Mikä ero on kasvattajalla ja isällä? Maksettu kasvattaja huolehtii etupäässä velvollisuuksiensa täyttämisestä antamalla sitä opetusta eli valmennusta, mitä häneltä vaaditaan, vaikka hän ei odottaisikaan, että hänen tarvitsisi toistaa opetustaan kovin monta kertaa oppilaansa hitaan käsityskyvyn takia. Kun hän on suorittanut velvollisuutensa, niin hän on tyytyväinen ja lopettaa tehtävänsä ja odottaa palkkaansa. Mutta todellinen isä ei huolehdi pääasiassa itsestään, vaan lapsensa auttamisesta edistymään todellisesti, ja hän on rakkaudesta enemmän kuin velvollisuudesta valmis olemaan loputtoman kärsivällinen ja pitkämielinen ja antaa iloiten ja epäitsekkäästi parastaan. Kehoitamme sinua katsomaan apostolin edellisiä sanoja 1. Korinttolaiskirjeen 4:11–13 nähdäksesi, miten hän osoittautui isäksi noille Korinton veljille. On kiinnostavaa huomata myös hänen jäljempänä, jakeissa 16 ja 17 olevat sanansa hyvinvalmennetusta Timoteuksesta, jolle Paavali oli todellinen isä. Mainituista opettamistavoista voidaan saada hyvä käsitys tutkimalla kaksi apostolin rakkaalle Timoteukselle lähettämää kirjettä, joista huomaamme kehoittamista ja varoittamista koskevan terveen raamatullisen neuvon sekä käytännölliset yksityiskohdat tämän nuoren evankeliuminpalvelijan auttamiseksi täyttämään vastuunsa toisten valmentamisessa. Paavali sanoo: ”Antamalla näitä neuvoja veljille sinä olet oikealaatuinen Kristuksen Jeesuksen palvelija, sellainen, jota on ravittu uskon ja sen oikean opetuksen sanoilla, mitä sinä olet noudattanut kiinteästi.” Timoteus noudatti uskollisesti eteensä asetettua ohjausta, ja hänet oli siten opetettu tietämään, millä lailla voi tulla toisten hyväksi johtajaksi evankeliuminpalveluksessa. Mekin haluamme ottaa vastaan Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tänä päivänä ja toteuttaa sen tarkoituksen valmentumalla auttamaan toisia tulemaan vakaantuneiksi hyvän uutisen saarnaajina. – 1. Tim. 4:6, Um.

18. Miten meidän täytyy olla huolellisia muodostaessamme mielikuvan Jeesuksesta hänen maan päällä ollessaan?

¹⁸ Olemme jo kiinnittäneet hiukan huomiota profeetta Jesajan kautta paljastettuun profeetalliseen näkemykseen, mikä koskee Jehovan Palvelijaa ja Johtajaa, Kristusta Jeesusta. Mutta koska me olemme vielä lihassa, niin muodostakaamme lopuksi lyhyt kuvaus siitä, minkälaatuinen ihminen, millainen johtaja Jeesus oli ollessaan maan päällä opetuslastensa kanssa. Meidän täytyy karkoittaa mielestämme kaikki väärät vaikutelmat, mitkä olemme saaneet uskonnollisista kirjoista tai kuvista, joissa on usein esitetty se ajatus, että Jeesus oli poikkeuksellinen ulkonäöltään, että hänellä oli puoleensavetävä hymy, jota kukaan ei voinut vastustaa, ja käskevä katse, jota yksikään ei uskaltanut olla tottelematta. Näyttää päinvastoin ilmeiseltä niistä halveksivista mielipiteistä päätellen, mitkä Jeesuksen syntymäseudun ihmisillä oli hänestä, että hän ei näytellyt eikä esitellyt täydellisiä ominaisuuksiaan toisten huomioitaviksi. Hän ilmaisi täysin hyvää arvostelukykyä ja vaatimattomuutta. – Matt. 13:54–56.

19. Millaiseksi johtajaksi Jeesus osoittautui, ja miten hänen omat sanansa osoittavat tämän?

¹⁹ Mutta kun ajattelemme nykyaikaisemmin, niin kuvittelemmeko me Jeesuksen johtajaksi, joka astuu eteenpäin, on viimeinen sana tehokkuudessa ja järjestyksessä, kärsimätön toisten virheitten ja puutteitten johdosta? Tuskin. Muistathan, että ei ollut epäilystäkään hänen täydellisistä kyvyistään joka suhteessa. Ei milloinkaan erehdystä, ei tuhlausta eikä koskaan väärää sanaa. Mutta hänen persoonallisuutensa ei pitänyt pelon vallassa hänen seuraajiaan, vaikka nämä tunnustivat hänet Mestarikseen, niin että he olisivat tunteneet hänen olevan kaukana edellä itsestään, ikäänkuin toista luokkaa. Hän oli päinvastoin sekä hengeltään että käytökseltään hyvin lähellä seuraajiaan, ystävällinen ja helppo lähestyä, paitsi milloin tilanne vaati joskus muuta. Ja tämä likeisen läheisyyden ajatus on yksi niistä pääajatuksista, mitkä liittyvät johtamiseen, niinkuin isä johtaa lasta tai koira sokeaa miestä. Mitä Jeesus sanoi kutsuessaan eräitä tulemaan opetuslapsikseen? Huomaa hänen armolliset sanansa: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva, ja minun taakkani on keveä.” Tämä merkitsee sitä, että hän oli lempeämielinen, järkevä, armollinen ja huomaavainen niitä kohtaan, joita hän valmensi. Pikkuseikat eivät saaneet häntä menettämään malttiaan. Hän oli myöskin vaatimaton toimiessaan heidän kanssaan, hänellä ei ollut suuria ajatuksia itsestään eikä hän synnyttänyt ylemmyyden vaikutelmaa, vaikka olikin täydellinen. Hän oli aina virkistävä toveri, sillä hän oli tosiaan mitä ihastuttavin ja rakastettavin persoonallisuus. Fariseukset eivät saaneet luonnollisestikaan sitä vaikutelmaa, mutta me rajoitamme tällä kertaa näkemyksemme Jeesuksesta häneen hänen ystäviensä, opetuslasten, johtajana ja valmentajana. – Matt. 11:28–30, Um.

20. Mitkä seikat tulee pitää mielessä mennessämme eteenpäin valmennustyössä?

²⁰ Vaikka Jeesus ei olekaan näkyvänä kanssamme nykyään, niin me tiedämme, että hän ei ole muuttunut henkilöllisyydeltään hituistakaan. (Hepr. 13:8) Hän on meidän esimerkkimme ja mallimme, ja ne, joilla on etu osallistua jotenkin, suuressa tai pienessä määrässä, johtamaan oikein veljiään, tekevät hyvin noudattaessaan tätä esimerkkiä läheisesti. Silloin sinä olet Jeesuksen tavalla aina virkistyksenä veljillesi, ja sillä tavalla sinä annat myös parastasi ja saat parhaan toisilta. Pitäkäämme omaksi hyödyksemme ja esimerkiksemme aina mielessä se innostava kuvaus johtamisesta, minkä Jehova täyttää nyt ”palvelijansa”, Kristuksen Jeesuksen, kautta: ”Hän kaitsee laumaansa kuin paimen, hän kokoaa lampaansa käsivarsilleen ja kantaa niitä sylissään sekä johdattaa lempeästi niitä, joilla on karitsoita.” – Jes. 40:10, 11, As.