Pakene henkesi edestä!
Juoksisitko pakoon jalopeuraa vai etkö välittäisi sen karjunnasta? Tämä saattaa näyttää tyhmältä kysymykseltä, mutta jotkut jättävät kuitenkin välinpitämättömästi huomioonottamatta historian tärkeimmän varoituksen. Lue hätkähdyttavät tosiasiat ja ryhdy sitten toimintaan, jos nimittäin pidät henkeäsi arvossa!
”JALOPEURA on eläinmaailman herrasmies. Hitaana vihaan, koska se tietää olevansa ylivoimainen, se astelee majesteettisesti poikki Afrikan tasankojen ja hyökkää harvoin, jollei sitä haavoiteta tai ärsytetä kohtuuttomasti.” – Roy Chapman Andrewsin kirjasta Nature’s Ways.
Jehova ilmaisee jalopeuraa muistuttavassa voimassaan ja majesteettisuudessaan samaa ylevää pidättyväisyyttä menettelyissään: ”Jehova on hidas vihaan ja yltäkylläinen laupeudessa; hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset; mutta se ei suinkaan puhdista syyllistä.” (4. Moos. 14:18, As) Jehovan kärsivällisyys hänen vihollisiaankin kohtaan on tosiaan saanut jotkut epäilemään, ettei hän toimi ollenkaan toimeenpannakseen tuomiota syyllisille, koska hän on sallinut heidän täyttää maan jumalattomilla teoillaan aina tähän päivään asti.
Jehovan arvostelijat kysyvät nyt kiivaasti: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa [läsnäolostaan]? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2. Piet. 3:4) Kieltäen kaiken Jumalan osallisuuden maan kehitykseen eräs nykyinen ”viisas mies” selitti: ”Kaikkeus ihmistä lukuunottamatta tai ennen hänen tuloaan on vailla ja oli vailla kaikkea tarkoitusta tai suunnitelmaa.” Hän sanoo, että nykyinen ihmiskunnan sekaannus ”on sellainen, minkä ainoastaan vastuunalainen inhimillinen tieto voi palauttaa järjestykseen”, ja että ihminen ”ei voi panna vastuuta oikeasta tai väärästä Jumalalle eikä luonnolle”. Miten samanlaista kuin muinaisen Juudan itsetyytyväinen filosofia: ”Ei Herra [Jehova] tee hyvää eikä pahaa.” (Sef. 1:12) He syrjäyttävät ja jättävät täten huomioonottamatta Jehovan voiman eivätkä huomaa mitään todistuksia siitä, että hän antaa nyt varoitusta tuomiosta.
Mutta ajattelevat Raamatun tutkijat näkevät nykyisissä maailman olosuhteissa painavia enteitä tulevaisuudesta. Hyväksyen Jumalan Sanan totuutena, tiensä merkkivalona, he näkevät siinä varoituksen uhkaavasta kuolemasta nykyiselle sekavalle asiainjärjestelmälle. (Ps. 119:105; Joh. 17:17) Samoin kuin ihmiset vapisevat pelosta ja huutavat varoitusta, kun karjuva jalopeura juoksee vapaana kaduilla, niin hekin huutavat nyt äänekkäästi varoitustaan Jehovan tulisista tuomioista. Profeetta Aamos sanoo sen hyvin: ”Leijona ärjyy: kuka ei pelkäisi? Herra, Herra puhuu: kuka ei ennustaisi?” – Aam. 3:8.
JEHOVA PUHUU
Jehovan sana tuli muinaisessa Samariassa asuville omahyväisille pahantekijöille Aamoksen kautta: ”Voi niitä, jotka ovat huolettomina Siionissa ja itseensä luottavaisina Siionin vuorella.” Niin, voi niitä, jotka vetelehtivät ympäri toimettomina viettäen aikaansa juhlien ja nauttien väkeviä juomia, lykäten mielessään kauas pahan päivän, sillä ”’he menevät ensimmäisinä maanpakolaisina maanpakoon, ja kemuilijoitten huuto on häviävä’, on Herran, sotajoukkojen Jumalan, ennustus”. – Aam. 6:1–8, Ak.
Jehovan ääni puhuu jälleen nykyään niille, jotka haluavat itseensä luottavaisina riistää häneltä hänen valtansa maahan nähden ja omaksua sen itselleen: ”Jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” – Dan. 4:31, 32.
Pilkkaajat sanovat: ”Hyvin kauniita sanoja, mutta mitä todistuksia teillä on osoittaaksenne, että Jumala on koskaan käyttänyt tällaista valtaa maan asioihin nähden?” Pietari vastaa näille: ”Muinaisina aikoina oli taivaat, ja maa työntyi kiinteänä esiin vedestä ja veden keskeltä Jumalan sanan voimasta, ja sillä tavoin kärsi sen ajan maailma tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” (2. Piet. 3:5, 6, Um) Siinä on vastaus Teille, herra Pilkkaaja, älkääkä tuhlatko vaivojanne pannaksenne vastalauseen ja sanoen, ettei Nooan päivän vedenpaisumus tapahtunut koskaan todellisuudessa, sillä Te väittäisitte useampaa kuin yhdeksääkymmentä yli maailman tavattavaa historiallista kertomusta vastaan, mitkä todistavat vedenpaisumuksen todenperäisyyden, samoin kuin arkeologisia ja geologisia todisteita vastaan. Ja kuten todistukset osoittavat, Jumala tarttui asioihin ja varmisti valtansa tuhoamalla Sodoman ja Gomorran jumalattomat kaupungit sekä toimeenpanemalla Israelin kansan tuhon v. 607 eKr. ja uudelleen v. 70 jKr.
VAARAN LÄHDE LÖYDETÄÄN
Mutta miksi edellämainitut tapaukset koskevat meitä nykyään? Koska nuo tuhot, jotka aiheuttivat kuoleman lukemattomille tuhansille, tulivat rangaistuksena juuri samoista pahoista töistä, mitkä vaivaavat nykyistä sukupolvea. Nooan päivän ihmisillä oli pahat ajatukset sydämessään koko ajan, he olivat täyttäneet maan väkivallalla. Sodomalaiset olivat kuuluisia nurinkurisista sukupuolitavoista. Israelilaiset olivat syypäitä samoihin epäkohtiin ja enemmänkin. (1. Moos. 6:5, 13; Hes. 22; Matt. 23; Juud. 7) Katsahdus tämän ajan uutisotsikkoihin riittää vakuuttamaan, että nykyiset rikokset ja väkivaltaisuudet ovat saavuttaneet kaikkien aikojen huipun lukuisuudessaan ja kaikkien aikojen aallonpohjan turmeluksessaan. Nykyiset samanlaiset olosuhteet ansaitsevat samanlaisen tuhonkin kuin silloin.
Mutta vielä suurempi kuin kansallinen synti liittyi noihin edellisiin tapauksiin niinkuin nykyisiinkin. Ne eivät olleet pelkkiä sattumia, esimerkkejä historian toistumisesta luonnollisena menona kehitystaistelussa, jota käydään henkiinjäämiseksi. Ne olivat vain valmistelevia otteluita yleisessä ”jumalien sodassa” yleishallinnon ratkaisemiseksi.
Danielin 4. luku mainitsee tämän hallituskysymyksen käyttäen peittävää, suojaavaa, ravintoa antavaa puuta sopivana vertauskuvana tällaisesta hallinnosta. Hesekielin 28. luku kertoo, miten Jumalan alkuperäinen hallitus maan päällä turmeltui ja miten se suojaava kerubi, joka määrättiin suojelevaan huolenpitoasemaan, tuli kunnianhimoiseksi haluten saada samanlaisen vallan, mikä Luojalla on, ja salli kunnianhimonsa johtaa itsensä kapinoimaan Jehovaa vastaan. 1. Mooseksen kirjan 3:1–7 osoittaa, miten hän viekoitteli ensimmäisen miehen ja naisen puolelleen tuossa kapinassa käyttäen käärmettä pettämisvälineenään maan päällä. Saman luvun 15. jae antaa lupauksen, että tämän käärmepettäjän pää murskataan jonakin päivänä, jolloin hänet hävitetään. Ja Ilmestyskirjan 12:1–10 kuvailee lopuksi eloisasti, miten Kristus Jeesus, Jumalan ”vaimon” eli taivaallisen järjestön ”siemen”, alentaa tämän pääpetturin taivaallisesta vallasta rajoittaen hänen liikkuma-alueensa tänne maahan, kunnes hänet murskataan lopuksi kuolemassa.
Väkivaltainen siirtyminen Saatanan pahasta asiainjärjestelmästä Kristuksen vanhurskaaseen valtakuntaan on totisesti kauhistava aika kaikille taivaan ja maan asukkaille, varsinkin jälkimmäisille, joiden henki on vaakalaudalla tässä hallituskysymyksessä. Mutta milloin tulee täydellinen siirtyminen? Täytyykö meidän huolehtia sellaisesta tänä aikana? Jotkut sanovat, ettei tarvitse, koska historia on jatkunut näin kauan, eikä mitään sellaista ihmettä ole tapahtunut. Mutta niin kävi myöskin seitsemän päivää ennen vedenpaisumusta, kun Jumala varoitti Nooaa: ”Mene sinä ja koko perheesi arkkiin”, koska ”seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt.” (1. Moos. 7:1–4) Se, että sellaista ei ollut tapahtunut aikaisemmin, ei estänyt tuhoa eikä se estä nytkään.
Mutta me kysymme jälleen: ”Milloin se tulee?” Onko Jumala antanut meille mitään aikamittaa, niinkuin hän antoi Nooan tietää, milloin on paettava hävitystä? Kyllä hän on selvästi antanut. Kun katsomme jälleen Danielin 4. luvussa mainittua hallinnon ”puuta”, niin löydämme tällaisen aikamitan. Samoin kuin Jehova puhui henkipettäjälle Eedenissä käyttäen hänen maallista välikappalettaan, käärmettä, vertauskuvana, niin Hän puhuu tässäkin Saatanalle, Pettäjälle, käyttäen hänen toista maallista välikappalettaan, Babylonian kuningasta, vertauskuvana. Hän viittaa tässä Nebukadnessarin hallitukseen ”puuna”, mikä piti hakata maahan ja ennallistaa sen jälkeen osoittaen, miten Nebukadnessarin päämiehen, tuon aikaisemman ”suojelevan kerubin” hallitus kaatui hänen kapinoidessaan, jolloin vanhurskaan hallinnon ”puu” kaatui, ja kuinka tuo hallinnon ”puu” versoo kuitenkin jälleen Jehovan määräämänä aikana ja kasvaa hänen avullaan, jonka hän valitsee sen hallituksen hoitajaksi. – Jakeet 15–17.
PAKENEMISAIKA
Nebukadnessarin tapauksessa asetettiin täsmällinen aika, ”seitsemän aikaa” eli seitsemän 360-päiväistä vuotta, minä aikana hänen ylhäinen hallituksensa oli oleva alennettu eläimelliseen mielipuolisuuteen. Mikä merkitys tällä ajalla oli oleva hänen suurelle päämiehelleen, Perkeleelle? Danielin profeettatoverille Hesekielille annettiin samanlainen kuvaannollinen esitys hallitusta koskevassa asiassa, ja Jehova sanoi hänelle säännön: ”Päivän kutakin vuotta kohti minä olen sinulle pannut.” (Hes. 4:6) Kun Nebukadnessarin seitsemän mielipuolisuuden vuotta laajennetaan tällä Jehovan määräämällä perusteella, niin se merkitsee, että Danielin ennustuksen täydellinen täyttymys sisältää yhtä monta vuotta, kuin tuon maallisen hallitsijan ”seitsemässä ajassa” eli vuodessa oli päiviä. Perkeleen hylkäämä vanhurskas hallitus oli toisin sanoen kokeva profeetallisen ajanjakson, mikä ei ollut oleva 2 520 päivää, vaan oli yhtä monta vuotta.
Näitä aikoja ei pitänyt alkaa laskea heti Saatanan poispoikkeamisesta Eedenissä. Niiden piti alkaa päinvastoin paljon myöhemmin, kun ”Jehovan valtaistuimella” hallitsevien uskollisten Jehovan kuningasten sarja oli kokonaan päättynyt. (1. Aikak. 29:23) Se tapahtui v. 607 eKr., jolloin Jehova kukisti Juudan viimeisen kuninkaan, Sidkian, hallinnon, ”kunnes tulee hän, jolla on oikeus”. – Hes. 21:27.
Heinäkuun 30:nnen ja elokuun 3:nnen välisenä aikana v. 607 eKr. tuli hirveitä onnettomuuksia. Jos me ymmärrämme oikein nuo seitsemän profeetallista ”aikaa”, niin silloin pitäisi suunnilleen samojen aikojen 2 520 vuotta myöhemmin nähdä tapauksia, jotka koskevat hallinnon ”puuta” hänen käsissään, ”jolla on oikeus”. Ennustaen yhden silloin tapahtuvista asioista Jeesus sanoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” (Matt. 24:7) Aikanaan päättyivät nuo 2 520 vuotta, ja maailma tuli kesään v. 1914 (jKr). Mitä tapahtui silloin? Se tuli miltei päivälleen! Tuon vuoden heinäkuun 28:nnen ja elokuun 4:nnen päivän välillä syöksyi tyrmistynyt maailma raivoisaan joukkosurmaamisen kurimukseen, mistä se ei ole koskaan sen jälkeen toipunut. Ensimmäinen maailmanlaajuinen sota oli syttynyt!
Vuosi 1914, Danielin ”seitsemän ajan” loppu, oli totisesti huomattava vuosi. Matteuksen 24. luvussa oleva monipuolinen merkki on myöskin täyttynyt tuosta merkittävästä vuodesta lähtien. Nälänhädät, ruttotaudit, maanjäristykset, sydäntävihlova pelko ja tuska – nämä ja paljo muukin kurjuus raivoaa nyt maailmassa.
MINNE PAETA
Eivätkä nämä nykyiset historialliset tosiasiat ole vain jälleen historian toistumista. Ne ilmoittavat sen sijaan suuren yleisen ”jumalien sodan” viimeisen osan, Saatanan ja hänen maallisten välikappaleittensa, mielettömien hallitsijoitten, lopun alun, noiden, joiden hallinto on tuottanut vain moraalittomuuden, rikollisuuden ja väkivallan karvaita hedelmiä. Ilmestyskirjan 12. luku kertoo, miksi maa on nyt tällaisessa murheellisessa tilassa: koska Kristus Jeesus on heittänyt rajussa taivaan sodassa Saatanan pois hänen taivaallisesta asemastaan ja jättänyt hänet ikäänkuin kahlehdittuna tämän maan läheisyyteen. Tämä yrittää raadella ja niellä villipedon tavoin jokaisen, jonka hän voi. – 1. Piet. 5:8.
Mutta hänen loppunsa on varma, sillä silloin kun hänet alennettiin maahan, kuului taivaassa huuto: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta.” (Ilm. 12:10) Se murhe, minkä Saatana tuo nyt maan päälle, on varma merkki meille siitä, että Jehovan valta on alkanut vihdoinkin jälleen ilmetä vanhurskaan hallinnon asettamisella hänen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta. Tuho on alkanut kohdata Saatanan jumalatonta asiainjärjestelmää, eikä tuho lakkaa, ennenkuin se on raunioina. Danielin 2. luku kuvaa sen Jumalan hyväksymänä kivenä, joka murskaa maailmanvallat palasiksi ja jauhaa ne tomuksi. Kivi kasvaa sitten suureksi, koko maan täyttäväksi vuoreksi. – Jakeet 35, 44, 45.
Nyt on siis aika, jolloin Jehovan huoneen vuori on perustettu vuorten huipulle, ”ja kaikki kansat virtaavat sinne”. – Jes. 2:2, 3, As.
Pako Jehovan huoneen vuorelle on nyt mitä tärkein, sillä kaikki, jotka jäävät Saatanan ”vuorille” eli hallituksiin, jauhautuvat tomuksi niiden mukana.
Jumaliset ihmiset jättävät nyt yhä kasvavassa määrässä Saatanan vanhan asiainjärjestelmän. Sen sijaan että he hylkäisivät uskottomasti Jehovan lupaukset, jotka koskevat meidän ratkaisevia päiviämme, he ovat antaneet pelotonta todistusta hänen päätöksistään. Hänen varoitushuutonsa kuuluu nyt heidän kauttaan yli maan, kaikuen lukuisista kurkuista, niinkuin Hoosea ennustikin: ”’He kulkevat Herran jäljessä; kuin jalopeura hän karjuu; niin, hän karjuu, ja hänen lapsensa tulevat vavisten lännestä, he tulevat lepattaen kuin lintu Egyptistä ja kuin kyyhkynen Assyrian maasta; ja minä vien heidät takaisin heidän koteihinsa’, kuuluu Herran ennustus.” – Hoos. 11:10, 11, Ak.
Vielä ollessaan keskellä Saatanan kuolevaa vanhaa asiainjärjestelmää he tulevat osaksi uudesta asiainjärjestelmästä. Tietäen, että ”maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan”, he elävät jo nyt Jehovan uuden maailman vanhurskaitten periaatteitten mukaan muodostaen siten uuden maailman yhteiskunnan kansan, tulevan vanhurskaan maallisen hallituksen ydinjoukon, nyt hallitsevan taivaallisen Kuninkaansa, Kristuksen Jeesuksen, johdossa. He puhuvat Jehovalle antautuneina todistajina hartaasti kaikille ihmisille, joilla on hyvä tahto Jumalaan nähden: ”Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Jehovan luo. Sanokaa hänelle: ’Ota pois kaikki vääryys ja hyväksy se, mikä on hyvää’.” Asettuen siten Jehovan suojeluksen varjoon he säästyvät iankaikkiseen elämään hänen loputtomassa uudessa maailmassaan. – Jaak. 4:4; Hoos. 14:2, 7, As.
Niin, ”leijona on karjunut. Kuka ei pelkäisi? Herra Jehova on puhunut. Kuka voisi muuta kuin ennustaa?” (Aam. 3:8, As) Varoitusta on annettu! Äkillinen kuolema uhkaa! Pakene henkesi edestä!