Uskonto politiikassa merkitsee sotaa Jumalan kanssa

”Sinä olet käyttäytynyt porton tavoin kansojen kanssa.” – Hes. 23:30, Ak.

1. Miksi ei kannata pelätä vesipisaraa eikä tomuhiukkasta?

PELKÄÄTKÖ sinä vesipisaraa? Säikähdätkö sinä tomuhiukkasta? Kaadettuasi veden ämpäristä sinä asetat ämpärin syrjään ja sanot sen olevan tyhjä, vaikka sen sisäpinnalla onkin joitakin pisaroita. Mutta mitä merkitsevät muutamat pisarat sangossa? Käytännöllisesti katsoen se on tyhjä. Sinä astut vaa’alle punnittavaksi. Otatko sinä nenäliinasi ja pyyhkäiset tomun pois vaakalaudalta? Mitä merkitsevät muutamat pölyhiukkaset? Eivät mitään; ne eivät paina mitään, eivät vaikuta mitään. Kun sinulta siis kysytään, pelkäätkö sinä vesipisaraa tai pelästytkö tomuhiukkasta, niin sinä vastaat kieltävästi empimättömän varmasti.

2. Millä tavalla muutamat taistelevat Jumalaa vastaan?

² Sinä saatat olla oikeassa omalta näkökannaltasi katsoen, mutta Jumalan näkökulmasta katsoen sinä voit olla väärässä. Sinun pelkosi sitä kohtaan, mikä voi olla kuin vesipisara tai tomuhiukkanen, saattaa panna sinut taistelemaan Jumalaa vastaan. Monet tekevät näin tietämättään. Jos he kuuluvat johonkin ryhmään tai uskontoon tai kansaan tai maailmaan, mikä taistelee Jumalaa vastaan, niin heidän olisi parempi erottautua toimimasta sellaisen joukon kanssa. Raamattu vahvistaa periaatteen, että jos kannattaa jotakin henkilöä tai ryhmää tai panee sellaisen valtaan, niin se tekee tuosta kannattajasta osallisen niihin synteihin, joita tuo henkilö tai ryhmä saattaa tehdä. (1. Tim. 5:22) Voi olla, että tämä kannattaja osallistuu tyrmistyksekseen Jumalaa vastaan taistelemisen syntiin.

3. Mitä verrataan vesipisaraan ja tomuhiukkaseen?

³ Apostoli Paavali, joka merkitsi muistiin tämän periaatteen, kirjoitti myöskin: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31) Kuka voi olla sinua vastaan? Sinun naapurisi, uskontosi, kansasi, se maailma, missä sinä elät, voi olla, mutta mitä ne ovat? Jumala sanoo, mitä ne ovat, Jesajan 40:15:nnessä: ”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa.” Jos Jumala on sinun puolellasi, niin kuka voi olla sinua vastaan, niin että se merkitsisi jotakin? Mutta jos Jumala on sinua vastaan, niin kuka voi olla sinun puolellasi, niin että sillä olisi jotakin merkitystä? Sinulla voi olla koko maailma puolellasi, mutta mitä sinä olet saanut, mikä merkitys sillä on? Vesipisara, tomuhiukkanen – voimakas tuki jollekulle, joka on sodassa Jumalaa vastaan!

4. Miten voimme saada Jumalan ajatuksia, ja mikä raamatunkohta esitetään Jumalan ajatuksen ilmaisemiseksi meille uskonnosta politiikassa?

⁴ Kuitenkin asettuvat miljoonat ihmiset tämän vanhan maailman puolelle ja Jumalaa vastaan peläten sitä, mitä Jehova vertaa vesipisaraan ja tomuhiukkaseen. Siksi hänen Sanansa varoittaa: ”Ihmispelko panee paulan.” Toiselta puolen: ”Jehovan pelko on tiedon alku.” (Sananl. 29:25; 1:7, As) Hänen tietonsa on ylevä. Niinkuin taivaat ovat maata korkeammat, niin ovat hänen ajatuksensa korkeammat meidän ajatuksiamme. (Jes. 55:8, 9) Meidän täytyy kohota hänen ajatuksiinsa; me emme voi vetää häntä alas omiin ajatuksiimme. Hän auttaa meitä kohoamaan ja tarttumaan ajatuksiinsa käyttämällä Raamatussa sanoja ja kuvauksia, mitkä saattavat hänen ajatuksensa maan kielen tasolle. Tässä on hiukan maan kieltä, mitä langennut ihmiskunta voi ymmärtää, kieltä, mikä tuo hyvin maallisen ihmismielen tajuttavaksi Jumalan ajatuksen uskonnosta politiikassa: ”Voiko ihminen kantaa tulta povellaan hänen vaatteittensa palamatta? Tai voiko joku kävellä kuumilla hiilillä hänen jalkojensa kärventymättä? Niin on se, joka menee lähimmäisensä vaimon luokse; kukaan, joka häneen kajoaa, ei pääse rankaisematta. Eivätkö ihmiset halveksi varasta, jos hän varastaa tyydyttääkseen ruokahaluaan ollessaan nälkäinen? Ja jos hänet tavataan, niin hän saa maksaa seitsemänkertaisesti; hän saa antaa kaikki talonsa tavarat. Joka tekee aviorikoksen, hänellä ei ole järkeä; joka sen tekee, hän tuhoaa itsensä. Haavoja ja kunniattomuutta hän saa, eikä hänen häpeäänsä pyyhitä pois. Sillä mustasukkaisuus tekee ihmisen raivoisaksi, eikä hän säästä, kun hän ryhtyy kostamaan. Hän ei ota vastaan mitään hyvitystä eikä lepy, vaikka sinä moninkertaistaisit lahjasi.” – Sananl. 6:27–35, Ts.

5, 6. Miten Sananlaskujen 6:27–35 valaisee kysymystä uskonto politiikassa?

⁵ Jos vaimo tekee aviorikoksen toisen miehen kanssa, niin hän ei ainoastaan saata itseään riitaan miehensä kanssa, vaan hän saattaa myöskin miehensä riitaan tuon toisen miehen kanssa. Jumalan laki sääti kuoleman aviorikoksesta. (5. Moos. 22:22) Henkilön, joka varasti tyydyttääkseen nälkäänsä, täytyi korvata se, vaikka se olisi saattanut hänet vararikkoon, mutta mikä maksu sovittaa aviorikoksen? Miehen ja vaimon suhde on läheinen ja pyhä, ja kun tämä side murretaan, niin herää mustasukkainen raivo. Lahja ei korvaa, lahjus ei lepytä, häpeää ei voida pyyhkiä pois. Vain armon kautta voi tulla anteeksianto.

⁶ Mutta mikä yhteys tällä on siihen, että uskonto politiikassa merkitsee sotaa Jumalan kanssa? Koska Jehova Jumala viittaa itseensä niiden aviomiehenä, joihin hän on liittosuhteissa. Kun Sippora astui liittosuhteeseen Jehovan kanssa, niin hän viittasi Jehovaan aviomiehenään. (2. Moos. 4:25, 26) Jehova sanoi israelilaisista heidän kanssaan tekemänsä lakiliiton takia: ”Minä olin aviomies heille.” (Jer. 31:32, KJ) Se pani Israelin kansan vaimon asemaan Jehovaan nähden. Se oli liiton tähden velvollinen olemaan uskollinen Jehova Jumalalle poliittisesti sekä uskonnollisesti: ”Jehova on meidän tuomarimme, Jehova on meidän lainantajamme, Jehova on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.” (Jes. 33:22, As) Hänessä yhdistyivät hallinnon oikeudenkäyttö- ja lainlaadinta- sekä lain toimeenpanohaarat samoin kuin uskonnollinen puolikin. Ollakseen siis uskollinen Jehovalle, suurelle Aviomiehelle, Israelin kansan olisi pitänyt seurata häntä myöskin hallinnollisissa eikä ainoastaan uskonnollisissa asioissa. Muiden uskonnollisten tai poliittisten yhteyksien muodostaminen vastoin Jehovaa oli hengellinen aviorikos Israelin puolelta, niinkuin Raamattu sanoo: ”Heillä oli uskoton yhteys toisten jumalien kanssa.” (Tuom. 2:17, Um; 2. Moos. 34:15, 16; Ps. 73:27; Hes. 6:9; Hoos. 4:12) Samoin kuin aviorikkoinen vaimo merkitsee riitaa miehen kanssa, samoin uskonto politiikassa merkitsee sotaa Jumalan kanssa.

7. Miten kristikunnan uskonnot yrittävät puolustella politiikkaan sekaantumistaan?

⁷ Kristikunnan uskonnot sanovat olevansa liittoyhteydessä Jumalan kanssa ja Kristuksen neitsytmorsian, mutta ne ovat kuitenkin siinä määrin väärän filosofian ja politiikkaan sekaantumisen vallassa, ettei niillä ole aikaa Jehovan palvelemiseen. (2. Kor. 11:2; Kol. 2:8; Ilm. 21:2, 9) Ne yrittävät puolustautua sanomalla sekaantuvansa politiikkaan sen puhdistamiseksi. Tämä virheellinen järkeily puhdistaa ne Jumalan edessä yhtä vähän kuin aviorikkoinen vaimo voisi puhdistautua sanomalla miehelleen: ”Minä olin tuon epäsiveellisen miehen kanssa suhteissa hänen puhdistamisekseen.” Jos joku menee rypemispaikkaan pestäkseen sian, niin pesijä tulee pian yhtä likaiseksi kuin sikakin. Terve järki määräisi sian poistettavaksi mutalätäköstä ennen pesemistä. Kristus Jeesus ei tullut osaksi turmeltuneesta maailmasta sen kääntämiseksi seurakuntaansa, vaan hän valitsi seurakuntansa ja määräsi sen olemaan erossa maailmasta, ”puhdistaen sen vesipesulla sanan avulla, voidakseen esittää seurakunnan itselleen loistossaan ilman tahraa tai ryppyä tai mitään senkaltaista, vaan että se olisi pyhä ja viaton”. – Ef. 5:26, 27, Um; Joh. 15:19.

8. Keille poliittinen asioihin sekaantuminen merkitsee hengellistä aviorikosta ja miksi?

⁸ Raamattu osoittaa, että Saatana on tämän maailman jumala ja että hänen paholaisensa ohjailevat sen ihmishallitsijoita, ja kaikista, jotka antautuvat tämän maailman palvelukseen, on tehty kavalasti Saatanan, sen jumalan, orjia. (Room. 6:16; 2. Kor. 4:4; Ilm. 16:13, 14, 16) ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” (1. Joh. 5:19, Um) Kaikkien, jotka ovat osa maailmasta, täytyy osallistua sen synteihin ja joutua sen jumalan, Saatana Perkeleen, valtaan, ja jos joku, joka on liittoyhteydessä Jehovan kanssa, alistuu tähän, niin se merkitsee hengellistä aviorikosta. Siitä syystä ne, jotka ovat liitossa Jumalan kanssa ja maailman ystäviä, luokitellaan Raamatussa avionrikkojiksi: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Mikä tahansa uskontojärjestö, joka harrastaa politiikkaa väittäessään olevansa liitossa Jehovan kanssa ja esiintyessään Kristuksen morsiamena, tekee hengellisen aviorikoksen. Se on avioeron syy, ja Jehova Jumala erottikin sillä perusteella Israelin kansan. – Jes. 50:1.

JUUDA AUTIOITETTIIN V. 607 EKR.

9. Mitkä tapahtumat olivat esikuvallisia, ja miksi tarkastelemme niitä nyt?

⁹ Jehovan menettely Israelin kanssa oli esikuvallista ja antaa meille nyt opettavia esimerkkejä. (Room. 15:4; 1. Kor. 10:11) Noiden esikuvallisten tapahtumien joukossa olivat nekin, mitkä kohtasivat kansaa v. 607 eKr. ja 70 jKr. Babylonia autioitti Jerusalemin ja Juudan v. 607 eKr., mutta Raamattu puhuu vielä sen jälkeen, kun Jerusalemia ei enää ollut ja kun Babylonian rauniot olivat hautautuneet kasaantuneen tomun ja roskan muodostamien kumpujen alle, Jerusalemin ja Babylonian tulevista toiminnoista, mikä osoittaa näiden paikkojen olleen esikuvallisia. Kristus Jeesus ennusti Matteuksen 24., Markuksen 13. ja Luukkaan 21. luvussa ne autioittavat tapahtumat, mitkä kohtasivat Jerusalemia v. 70 jKr., mutta maailmansota ja maailmanlaajuinen saarnaaminen ja toinen läsnäolo, joista hän puhui, eivät toteutuneet kuitenkaan silloin, mikä osoittaa, että v. 70 jKr. merkitsi ainoastaan pienoistäyttymystä ja että tulevaisuudessa piti olla suuremman, missä kaikki ennustuksen piirteet täyttyisivät täydelleen. Me emme tarkastele vuoden 607 eKr. ja 70 jKr. tapahtumia nyt vain siksi, että ne ovat esikuvallisia, vaan me havaitsemme näiden historiallisten tapausten tarkastelun erittäin sopivaksi myöskin siksi, että ne osoittavat, mitkä seuraukset siitä oli, että Israel sekaantui maailman politiikkaan. Jehovan menettely tuon liittokansan kanssa, kun se harhaantui politiikkaan, paljastaa hänen ajatuksensa sellaisista asioista.

10. Miten Juudasta tuli avionrikkoja Jehovan silmissä ennen vuotta 607 eKr.?

¹⁰ Juudan maa kuuli monina vuosina ennen 607:ää eKr. varoituksia Jehovalta. Hän lähetti toistamiseen profeettojaan osoittamaan ne törkeät synnit, joilla asukkaat saastuttivat maan. (Jer. 7:13, 25) Juuda teki itsestään avionrikkojan Jehovan silmissä sekä sekaantumalla väärien jumalien palvontaan että muodostamalla poliittisia liittoja ympärillä olevien kansojen kanssa. Profeetta Hesekiel varoitti, että Juuda kiihoittaa Jehovaa räikeällä epäjumalien ja paholaisjumalien, auringonkin, palvonnallaan, sanoen koko ajan: ”Jehova ei näe meitä; Jehova on hylännyt tämän maan.” (Hes. 8:1–18, As) Profeetta osoitti jälleen, miten Jehova pelasti kansan, kun se oli tuhon vaarassa, miten hän puhdisti sen ja vaatetti sen ja teki sen vaimokseen, ja se menetteli vain sen jälkeen porton tavoin Egyptin ja Assyrian ja Babylonian pakanakansojen kanssa, niin että hän sanoi siitä: ”Vaimo, joka tekee aviorikoksen, joka ottaa vieraita miehensä sijaan.” Tämä porttona eläjä piti senvuoksi riisua ja paljastaa rakastajiensa edessä ja sen piti joutua niiden tuhoamaksi: ”Minä tuomitsen sinut, niinkuin sellaiset naiset tuomitaan, jotka rikkovat avioliiton ja vuodattavat verta, ja minä saatan sinun niskoillesi vihan ja kiivauden veren. Minä annan sinut myös heidän käteensä, ja he kukistavat sinun holvatun paikkasi ja murskaavat sinun ylhäiset paikkasi; ja he riisuvat sinulta sinun vaatteesi ja ottavat sinun kauniit jalokivesi, ja he jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi. He tuovat myöskin joukon sinua vastaan, ja he kivittävät sinut kivillä ja lävistävät sinut miekoillaan. Ja he polttavat sinun talosi tulella ja toimeenpanevat tuomiot sinulle.” – Hes. 16:32, 38–41, As.

11. Miten Juuda oli huikentelevainen aviorikoksissaan, ja mihin se johti?

¹¹ Kymmenen sukukunnan muodostaman Israelin ja kahden sukukunnan muodostaman Juudan kansan itsepäiset vaellukset on esitetty eloisasti kahta sisarusta koskevalla kuvauksella. Ohola, joka kuvasi Israelia, oli rakastunut assyrialaisiin ja harjoitti haureutta heidän kanssaan, ja lopuksi Jehova sanoi: ”Minkätähden minä annoin hänet rakastajiensa käteen, assyrialaisten käteen, joihin hän oli rakastunut. Nämä paljastivat hänen alastomuutensa, he ottivat hänen poikansa ja tyttärensä, ja he tappoivat hänet miekalla, ja hän tuli sananparreksi naisten keskuudessa, sillä he toimeenpanivat tuomiot hänelle.” Mutta sen näkeminen, että Assyria kukisti Israelin ja vei sen vankeuteen v. 740 eKr., ei varoittanut hänen sisartaan Oholibaa, joka kuvasi Juudaa, poistumaan tuollaiselta turmeluksen tieltä. Hän kietoutui assyrialaisiin ja lisäsi myöhemmin haureuksiaan sekaantuen babylonialaisiin. Hän oli haureudessaankin huikentelevainen ja käänsi selkänsä babylonialaisille tehdäkseen liiton Egyptin kanssa, minkävuoksi Jehova sanoikin hänelle: ”Minä nostatan sinua vastaan rakastajasi, joista sielusi on vieraantunut, ja minä tuon heidät sinun kimppuusi joka taholta: babylonialaiset ja kaikki kaldealaiset.” (Hes. 23:9, 10, 22, 23, As) Kuvailtuaan sen äärimmäisen autioituksen, mikä oli tuleva Juudalle sen entisten rakastajien taholta, Jehova lisää: ”Niin sinun haureutesi häpeä paljastuu – sinun irstas haureutesi. Se tuo sinulle kaiken tämän, koska sinä olet käyttäytynyt porton tavoin kansojen kanssa.” – Hes. 23:29, 30, Ak.

12. Miten Jehova oli käyttävä Babyloniaa, mutta miten Juuda sai varoituksen?

¹² Jehovan profeetta Jeremia oli kiitettävän innokas varoittaessaan Juudaa sen synneistä ja siitä autioituksesta, mikä oli tulossa, jollei parannusta pian ilmenisi. Hesekiel kertoi nämä Jehovan sanat babylonialaisista ja heidän liittolaisistaan: ”Minä uskon heille tuomion toimeenpanon.” (Hes. 23:24, Ak) Jeremia ilmaisi saman kertoessaan tämän lausunnon, jonka Jehova antoi toistamiseen ’Nebukadnessarista, Baabelin kuninkaasta, palvelijastani’. (Jer. 25:9; 27:6) Jeremia kiinnitti huomion eräisiin Juudan erityisiin synteihin ja varoitti, että babylonialaiset tulevat niiden tähden Jerusalemin kaupunkia vastaan ja hajoittavat sen maan tasalle sekä että Juudan maa on oleva autiona seitsemänkymmentä vuotta. (Jer. 25:11; 32:26–35) Mutta juutalaiset sivuuttivat kevyesti Jeremian kiihkoilevana onnettomuuden huutajana, eivät kiinnittäneet mitään huomiota hänen varoituksiinsa eivätkä ryhtyneet mihinkään parannustoimenpiteisiin. He olivat selviytyneet epäjumalanpalveluksineen niin kauan, että he eivät nähneet nyt mitään tarvetta muutokseen. Heidän omahyväinen asenteensa oli: ”Jehova ei näe meitä; Jehova on hylännyt tämän maan.”

13. Mihin Juuda kääntyi apua hakemaan hyläten varoituksen?

¹³ Jehova käski Jeremian kautta Juudaa alistumaan Babylonian kuninkaan ikeeseen, sillä häntä käytettiin tuomion toimeenpanijana tälle itsepäiselle kansalle. Jos juudealaiset olisivat alistuneet, niin he eivät olisi kärsineet miekalla teurastamista eikä nälkää eikä ruttoa, eikä heidän kaupunkiaan Jerusalemia olisi autioitettu. (Jer. 27:12–17) Mutta sen sijaan että uppiniskaiset juutalaiset olisivat uskoneet Jehovaan ja pelastuneet tuholta puhdistamalla pois epäjumalanpalvontansa ja alistumalla babylonialaisten valtaan, he etsivät turvaa poliittisesta liitosta Egyptin kanssa. Kun Babylonian uhka häämötti enteellisenä näköpiirissä, niin juutalaiset katsoivat Egyptiin ja turvasivat siihen, että se karkoittaa vaaran. He tekivät näin huolimatta varoituksesta, mikä annettiin noin sataviisikymmentä vuotta aikaisemmin: ”Voi kapinallisia lapsia, sanoo Jehova, jotka ottavat neuvoa, mutta eivät minulta, ja jotka tekevät liiton, mutta ei minun Henkeni avulla, voidakseen lisätä synnin syntiin; jotka ryhtyvät menemään Egyptiin, eivätkä ole kysyneet tietoa minun suustani, vahvistaakseen itseään faraon voimalla ja hakeakseen turvaa Egyptin varjosta! Siksi on faraon voima oleva teidän häpeänne ja turva Egyptin varjossa teidän hämminkinne.” ”Voi niitä, jotka menevät Egyptiin apua hakemaan ja turvaavat hevosiin ja luottavat vaunuihin, koska niitä on paljon, ja hevosmiehiin, koska he ovat hyvin voimakkaita, mutta eivät katso Israelin Pyhän puoleen eivätkä etsi Jehovaa! Kuitenkin hänkin on viisas ja tuo pahan eikä peruuta sanojaan, vaan nousee pahantekijäin taloa vastaan ja niiden apua vastaan, jotka tekevät syntiä. Egyptiläisethän ovat ihmisiä eivätkä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Ja kun Jehova ojentaa kätensä, niin sekä se, joka auttaa, kompastuu, että se, jota autetaan, kaatuu, ja heidät hävitetään yhdessä.” – Jes. 30:1–3; 31:1–3, As.

14. Mikä pani Juudan ajattelemaan, että sen liitto Egyptin kanssa kannatti, mutta mikä todisti Juudan olleen väärässä?

¹⁴ Tämä poliittinen liitto osoittaa, että Juuda odotti aineellista ja lihallista voimaa puolustukseksi Jumalalta tulevaa tuomiota vastaan. Se oli mielettömyyttä, kuten kehittyvät tapahtumat osoittivat. Babylonian armeijat piirittivät Jerusalemia v. 609 eKr. Juutalaiset säikähtivät nähtävästi tähän aikaan ja säätivät viivästyneitä parannuksia, kuten orjien vapautuksen siihen aikaan, minkä Mooseksen laki vaati. Faraon armeijat tulivat sitten Egyptistä ja panivat babylonialaiset lopettamaan piirityksensä Jerusalemissa. Juutalaiset ajattelivat heti, että heidän poliittinen liittonsa Egyptin kanssa koitui pelastukseksi ja suojaksi babylonialaisia vastaan, ja unohtivat kaikki parannukset, mitkä he olivat nopeasti toimeenpanneet, sekä ottivat uudelleen orjiksi ne, jotka he juuri äsken olivat vapauttaneet Mooseksen lain mukaisesti. Jeremia varoitti, että piirityksen lopettaminen oli ainoastaan tilapäinen, että babylonialaiset palaavat ja hävittävät kaupungin, mutta juutalaiset turvasivat Egyptiin ja sanoivat, että Babylonian armeijat eivät tule takaisin. Ne tulivat kumminkin, ja Jerusalem ja Juuda autioitettiin perusteellisesti asumattomaksi v. 607 eKr. – 2. Kun. 25:1–12, 22–26; Jer. 34:1, 8–11, 21, 22; 37:5–10.

15. Mitkä seikat meidän tulee pitää mielessämme vuonna 607 eKr. sattuneista tapauksista?

¹⁵ Tässä historiallisessa tapahtumassa on eräitä tärkeitä piirteitä, jotka on pidettävä mielessä. Juutalaisia varoitettiin heidän Jumalaa vastaan tekemistään synneistä, mutta he eivät ottaneet varteen sitä varoitusta ajatellen, että Jehova ei katsellut heitä, että hän oli hylännyt maan, että he olivat tehneet syntiä näennäisesti rankaisematta niin kauan, ettei nyt tarvinnut tehdä muutosta. Sen sijaan että he olisivat alistuneet Jehovan palvelijan valtaan, he turvasivat maalliseen poliittiseen liittoon. Heillä oli oivallinen tilaisuus paeta nähtyään Babylonian kokoontuneen voiman. Kun piiritys lopetettiin tilapäisesti, niin heidän olisi pitänyt paeta sen puoleen, jota Jehova käytti, Babylonian Nebukadnessarin, ja siten välttää tuho. Mutta he eivät ainoastaan kieltäytyneet itse pakenemasta, vaan he myös estivät kaikkia toisiakin pakenemasta. Jos jotkut lähtivät kaupungista, niin he syyttivät heitä kapinallisuudesta! (Jer. 37:11–15) Pelkästään se, että Jehova käytti Nebukadnessaria rankaisemaan Juudaa ja sanoi häntä palvelijakseen, ei lopulta merkitse, että Nebukadnessar tai hänen alaisensa babylonialaiset olisivat olleet Jehovan palvojia. He eivät olleet. He olivat paholaisuskonnon kannattajia, ja ennenkuin Jehova käytti heitä, hän sanoi tuhoavansa heidät aikanaan. (Jer. 25:12) Tätä tilannetta voi selvittää valaiseva esimerkki. Kommunistit auttoivat toisen maailmansodan aikana demokratioitten tarkoitusta Hitlerin kukistamisessa, ja heitä voitaisiin siltä näkökannalta katsoen sanoa demokratioitten palvelijaksi. Mutta se ei tee kommunisteista demokratian kannattajia eikä estä demokratioita aina taistelemasta kommunisteja vastaan. Jehovakin voi käyttää paholaisia palvovia babylonialaisia, mutta kuitenkin myöhemmin tuhota heidät.

JERUSALEM HÄVITETTIIN V. 70 JKR.

16. Mitkä tapahtumat veivät vuoteen 29 jKr.?

¹⁶ Jehova herätti aivan ennustuksen mukaisesti Meedo-Persian Kyyroksen murskaamaan Babylonian ja vapauttamaan israelilaiset vangit, jotta nämä olisivat voineet palata uudelleenrakentamaan temppelin ja kotimaansa. (Esra 1:1–4; Jes. 44:28; 45:1–4; Dan. 5:30, 31) Vaikka juutalaiset välttivätkin seuraavina vuosisatoina entisaikojen törkeitä epäjumalanpalveluksia, niin he muodostivat kumminkin joukon perimätietoja ja pirstoutuivat useisiin uskonlahkoihin. He harhaantuivat kauas Jehovan tosi palvonnan tieltä. Johannes Kastaja aloitti keväällä v. 29 jKr. työn ”Jehovan tien valmistamiseksi” herättääkseen kansan näkemään Jehovan tulon edustettuna luvatun Messiaan persoonassa. Johannes varoitti israelilaisia heidän synneistään ja katumisen välttämättömyydestä ja siitä, että heidän piti olla kuin vehnää ja hyvää hedelmää tuottavia puita eikä kuin akanoita ja huonoa hedelmää tuottavia puita, mitkä on määrätty heitettäväksi tuleen, mitä kukaan ihminen ei pysty sammuttamaan. Juutalaiset odottivat ja tähyilivät tämän johdosta Messiasta. – Luuk. 3:1–17.

17. Minkä varoituksen Jeesus antoi kapinallisille juutalaisille?

¹⁷ Jeesus kastettiin syksyllä v. 29 jKr. Jordanin virrassa ja voideltiin Jehovan hengellä, minkä jälkeen hän uhrasi itsensä luvattuna Messiaana. Hänessä täyttyivät Messiasta koskevat Heprealaisten Kirjoitusten ennustukset. Mutta juutalaiset uskonnolliset johtajat eivät ottaneet häntä vastaan. Jeesus ei ruokkinut heidän turhamaisuuttaan, eikä hän soveltunut heidän poliittisiin kunnianhimoisiin pyrkimyksiinsä. Hän varoitti sen sijaan heitä heidän synneistään, että he tekivät Jumalan Sanan tyhjäksi perimätiedoillaan, sanoivat toista ja tekivät päinvastoin, sortivat yhteistä kansaa, koettivat loistaa henkilökohtaisesti, vaativat imartelevia arvonimiä, kieltäytyivät tosi palvonnasta ja estivät toisiakin harjoittamasta sitä, olivat turhantarkkoja pienissä asioissa ja jättivät suorittamatta suuremmat jumalisuuden vaatimukset sekä erikoistuivat ulkonaiseen vanhurskauden näyttämiseen samalla kun peittelivät monet törkeät syntinsä. Sanoen heitä käärmeiksi ja kyykäärmeitten sikiöiksi hän halusi tietää, miten he odottivat pelastuvansa tuhosta, ja julisti heille: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:1–39; 15:3–9.

18. Mikä juutalaisten inhoittava teko aiheutti minkä sekä Johanneksen että Jeesuksen kaiuttaman varoituksen täyttymisen?

¹⁸ Mutta juutalaiset eivät kuunnelleet Johannes Kastajan eikä Jeesuksen varoitusta. Heidän ei olisi pitänyt ainoastaan tapahtumain suunnasta, vaan myöskin Raamatun ajanlaskusta päätellen odottaa Messiasta ja tuntea Jeesus siksi. (Dan. 9:24–27) He politikoivat kuitenkin mieluummin Rooman valtakunnan kanssa, ja kun Pilatus esitti Jeesuksen heidän kuninkaanaan, niin he hylkäsivät vihaisina hänet vaatien hänen surmaamistaan ja huusivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:14, 15) Pakanallinen Rooma oli väärine jumalineen ja paholaisuskontoineen sekä epäjumalisine lippuineen, joille se uhrasi, inhoittava ja iljettävä Jehovan silmissä, ja kun hänen niinsanottu kansansa teki poliittisen liiton sen kanssa, niin se ei voinut tuoda sille muuta kuin tuhon ja autioituksen. Pilatus osallistui Jeesuksen kuolemaan juutalaisten uskonnoitsijoitten kanssa, ja tämä salaliitto oli Psalmin 2:1, 2 ensimmäinen täyttymys. (Apt. 4:25–27) Tämän liiton pilaantunut hedelmä osoitti juutalaiset huonojen puitten kaltaisiksi ja arvottomiksi akanoiksi, jotka kelpasivat ainoastaan perinpohjaiseen tuhoon, mitä vertauskuvattiin tulella, niinkuin sekä Johannes että Jeesus olivat varoittaneet. (Matt. 7:19) Heidän varoituksensa täyttyivät vuoden 70 tuhoisissa tapauksissa, jolloin autioitus kohtasi Jerusalemia sen inhoittavan, iljettävän liiton tähden, minkä juutalaiset olivat tehneet Rooman valtakunnan kanssa. Tuollaiset kohtalokkaat tapaukset vaativat tarkkaa tutkistelua.

19. Mitä tapahtui v. 66 jKr., ja mistä se muistuttaa kristittyjä?

¹⁹ Levottomuus ja kapinallisuus olivat järkyttäneet Palestiinaa joitakin vuosia, mutta v. 66 jKr. puhkesi kapina todellisuudessa, ja Cestius Gallus, Syyrian roomalainen maaherra, marssi sinne armeijoineen ja sulki juutalaiset Jerusalemiin. Ajattelivatpa uskottomat juutalaiset Jeesuksen pakenemisvaroitusta tai eivät, niin Jerusalemiin ahdistetut kristityt pohtivat sitä varmasti: ”Kun te näette Jerusalemin leiriytyneitten sotajoukkojen ympäröimänä, niin tietäkää, että sen autioitus on lähestynyt. Silloin Juudeassa olevat alkakoot paeta vuorille ja sen keskellä olevat lähtekööt sieltä pois, älköötkä lähiseuduissa olevat menkö sinne, koska nämä ovat oikeuden jakamispäiviä, jotta kaikki kirjoitettu täyttyisi.” Ja: ”Kun näkyviinne tulee se inhoittava seikka, mikä aiheuttaa autioituksen, kuten on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisomassa pyhässä paikassa (käyttäköön lukija huomiokykyään), silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.” – Luuk. 21:20–22; Matt. 24:15, 16, Um.

20. Mikä teki paon mahdolliseksi, ja ketkä tarttuivat tilaisuuteen?

²⁰ Mutta miten Jerusalemissa olevat kristityt voivat totella pakenemiskäskyä, kun vihollisarmeija ympäröi heitä? Heille avautui pakotie, kun Gallus jostakin selittämättömästä syystä veti pois armeijansa. Historioitsija Josephus sanoi, että ”jos hän [Cestius] olisi vain jatkanut piiritystä vähän kauemmin, niin hän olisi varmasti vallannut kaupungin”. Sen sijaan ”hän vetäytyi pois kaupungista ilman kerrassaan mitään syytä”.a Samoin kuin Nebukadnessarin armeijoitten poisvetäytyminen salli paon ennen Jerusalemin kukistumista v. 607 eKr., niin antoi Galluksenkin outo perääntyminen v. 66 jKr. tilaisuuden paeta ja totella Jeesuksen varoitusta. Inhoittava Rooman armeija oli seisonut hyvin kirjaimellisella tavalla iljettävine, epäjumalisine lippuineen Jerusalemin pyhän paikan ja sen temppelin ympärillä. Oli totisesti aika paeta, jos halusi pelastua siltä autioitukselta, minkä Jeesus sanoi seuraavan. Kun Galluksen armeija vetäytyi pois, niin kristityt eivät siis paenneet ainoastaan Jerusalemista, vaan Juudeastakin, mennen Jordanin yli ja asettuen Gileadin vuoristoon ja majoittuen erityisesti Pellaan.b He pelastuivat siten siltä autioitukselta, mikä tuli myöhemmin Rooman kanssa tehdyn inhoittavan liiton takia. Tuhon aiheutti se, että keisari asetettiin iljettävästi siihen kuninkuuteen, mikä oli varattu yksistään Messiaalle.

21. Miten ja milloin tuomio toimeenpantiin lopullisesti Jerusalemille?

²¹ Mutta miten Jumalan tuomio kohtasi lopuksi juutalaisia, jotka sekaantuivat politiikkaan ja halveksivat pakenemiskehoitusta? Jehova käytti Kristusta Jeesusta, joka oli julistanut tulisen tuhon kohtaavan Jerusalemia ja jolle tuomion toimeenpano uskottiin, valvomassa taivaasta tulevan tuomion toteuttamista, ja roomalainen kenraali ja ruhtinas Titus, keisari Vespasianuksen poika, oli armeijoineen se inhimillinen välikappale, jota käytettiin sen toteuttamisessa. Profeetta Daniel sanoi puhuessaan Messiaan inhoittavasta ja iljettävästä hylkäämisestä ja keisarin valitsemisesta: ”Hän [Messias] hävittää kaupungin ja pyhäkön ruhtinaan [Tituksen] avulla, joka tulee.” Tai: ”Jälkeenpäin hän [Messias] autioittaa kaupungin ja pyhäkön ruhtinaan [Tituksen] avulla, joka on tuleva.” (Dan. 9:26, LXX; Houbigant) Danielin ennustuksen ja temppeliä koskevien Jeesuksen sanojen mukaan, että ”ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta”, Rooman armeijat autioittivat Tituksen johdolla kaupungin ja sen temppelin v. 70 jKr. – Matt. 24:2.

HUOMATTAVAT HISTORIALLISET YKSITYISKOHDAT

22–24. Mitkä varoitukset juutalaiset jättivät huomioonottamatta ja millaisin seurauksin?

²² Kun Cestius Gallus vetäytyi pois v. 66 jKr. ja pako turvaan kävi mahdolliseksi, niin siitä lähtien soveltui Jeesuksen varoitus: ”Älköötkä lähiseuduissa olevat menkö sinne.” (Luuk. 21:21, Um) Uskottomat juutalaiset jättivät nämä sanat huomioonottamatta, mistä johtui, että kun Titus tuli v. 70 jKr., niin hän tapasi kaupungin tulvillaan vierailijoita Palestiinasta, ”sillä he olivat tulleet koko maasta happamattoman leivän juhlaan, ja armeija sulki heidät äkkiä sinne. . . . Tämä suunnaton väenpaljous on tosiaan kokoontunut kaukaisista seuduista, mutta kohtalo oli nyt sulkenut koko kansan kuin vankilaan, ja Rooman armeija piiritti kaupungin, kun se oli tungokseen asti täynnä asukkaita.”c

²³ Jeesus varoitti viivyttelemästä pakoa. (Matt. 24:16–18) Tätäkin varoitusta pilkattiin, ja kun monet juutalaiset halusivat paeta, niin oli liian myöhäistä tehdä se menestyksellisesti. Luukkaan 19:41–44 (Um) sanoo: ”Ja kun hän [Jeesus] tuli erääseen läheiseen kohtaan, niin hän katseli kaupunkia ja itki sitä sanoen: ’Jospa sinä, juuri sinä, olisit tänä päivänä ymmärtänyt sen, mikä koskee rauhaa – mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinut yllättävät päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat sinun ympärillesi linnoituksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut ja sinun lapsesi maan tasalle eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska sinä et tuntenut aikaa, jolloin sinua tarkastettiin.’” Juutalaiset uskonnoitsijat eivät huomanneet sitä, mikä koski Rauhan Ruhtinasta, vaan he sulkivat itsepäisyydessään silmänsä ja korvansa häntä koskevalta todistukselta ja hyväksyivät keisarin. He eivät käsittäneet, että kun Jeesus oli maan päällä, niin se oli tarkastelun ja tuominnan aikaa Israelin kansalle. Heidän havaittiin olevan ilman Jehovan ylistykseksi koituvaa hyvää hedelmää. (Jes. 6:10; 9:5; Matt. 13:14, 15; 21:19) Eivätkä he halunneet paeta tuomitusta Jerusalemista, kun heillä oli tilaisuus, vaan viivyttelivät, kunnes Rooman armeijat palasivat eivätkä ainoastaan piirittäneet kaupunkia, vaan myöskin ympäröivät sen muurilla eli ’teroitetuista paaluista tehdyllä linnoituksella’ aivan niinkuin Jeesus oli edeltävaroittanutkin kolmekymmentäseitsemän vuotta aikaisemmin. Tämä kahdeksan kilometrin pituinen muuri saatiin valmiiksi kolmessa päivässä, ja Josephus sanoi siitä: ”Kaikki pelastumistoivo katkaistiin täten juutalaisilta samoin kuin heidän vapautensa lähteä kaupungista.”d He olivat viivytelleet, kunnes pakeneminen turvaan oli mahdoton!

²⁴ Juutalaiset yrittivät siitä huolimatta viivästynyttä pakoa, mutta jättivät yhä itsepintaisesti huomioonottamatta Jeesuksen varoituksen eri piirteet. Jeesus sanoi esimerkiksi, ettei heidän tullut koettaa ottaa maallista omaisuuttaan mukanaan, koska se hidastuttaisi heitä ja vaarantaisi heidän pakenemisensa onnistumisen. (Mark. 13:15, 16) Kun jotkut pakenivat kaupungista, niin he kuitenkin nielivät kultansa ottaakseen sen mukaansa, ilman että kaupungissa olevat juutalaiset tai sen ulkopuolella olevat roomalaiset tiesivät sen olevan heillä. Josephus kertoo, mikä oli seurauksena: ”Mutta kun tämä juoni havaittiin eräässä tapauksessa, niin huhu siitä täytti heidän useat leirinsä, että pakenijat tulivat heidän luokseen täynnä kultaa. Ja niin arabialaisten sekä syyrialaisten suuri joukko leikkasi auki ne, jotka tulivat armonanojina, ja etsi heidän vatsansa. Eikä minusta näytä näitä juutalaisia kohdanneen kurjuutta, mikä olisi ollut kauheampi kuin tämä, sillä yhden yön aikana avattiin näitä pakenijoita noin kaksituhatta.”e Vaikka Titus uhkasi kuolemalla niitä, jotka syyllistyivät tähän kunniattomaan tekoon, niin roomalaiset sotilaat liittyivät toisten kanssa etsimään tällä pöyristyttävällä tavalla kultaa ihmisten vatsasta. Niin ”he leikkasivat heidät ja ottivat tämän saastuneen rahan heidän sisälmyksistään, mitä rahaa löytyi vielä muutamista heistä, vaikka hyvin monet tuhottiin pelkästään siinä toivossa, että heistä saataisiin siten jotain, mikä kauhea kohtelu pani monet pakenevat palaamaan jälleen kaupunkiin”.f

25. Miten juutalaiset lisäsivät vaikeuksiaan?

²⁵ Juutalaiset itse lisäsivät vielä paon vaikeuksia. He syyttivät vuosia aikaisemmin Jeesusta kapinasta keisaria vastaan ja antoivat ymmärtää, että jokainen, joka oli suosiollinen häntä kohtaan, oli isänmaallisuudeltaankin kyseenalainen. He syyttivät Kristuksen seuraajia kapinasta, vaikka opetuslapset ainoastaan karttoivat politiikkaa ja kannattivat Kristuksen valtakuntaa. (Luuk. 23:2; Joh. 19:12; Apt. 17:7; 24:5) Mutta juutalaiset olivat v. 70 jKr. kapinallisia Roomaan nähden, ja jokainen, joka yritti pelastua Jerusalemin kuolemanloukusta pakenemalla, laskettiin kapinalliseksi juutalaisia kohtaan ja tapettiin. Jos juutalaiset saivat siis kiinni jonkun, joka yritti paeta, niin häntä syytettiin kapinasta, ja rangaistuksena oli kuolema. Jos taas pakenevat pelastuivat juutalaisten käsistä ja saavuttivat roomalaisten piirityslinjat, niin seurauksena oli parhaimmassa tapauksessa vankeus. Mutta jäljellejääminen merkitsi lopullista kuolemaa joko miekkaan tai ruttoon tai nälkään. Kun juutalaiset eivät taistelleet roomalaisia vastaan, niin he taistelivat keskenään ollen jakaantuneet useihin poliittisiin ja uskonnollisiin joukkueisiin, joista jokainen tahtoi hallita tuomittua kaupunkia. Jokaisen käsi oli hänen veljeänsä vastaan siinä tilanteessa. He tuhosivat sisäisessä taistelussaan omat ruokavaransakin jouduttaen siten nälänhätää ja ruttoa ja roomalaisten voittoa.

26, 27. Mitkä onnettomuudet Jehova ennusti tottelemattomuudesta, ja milloin ja miten ne täyttyivät voimakkaasti?

²⁶ Jehova Jumala oli ennustanut tuhatviisisataa vuotta ennen vuoden 70 kohtalokkaita tapahtumia, että ne tulisivat tottelemattomuuden seurauksena: ”He piirittävät totisesti sinua kaikkien sinun porttiesi sisäpuolella, kunnes sinun korkeat ja vahvistetut muurisi, joihin sinä turvaat, kukistuvat koko sinun maassasi, niin, he piirittävät varmasti sinua sinun kaikkien porttiesi sisäpuolella koko sinun maassasi, minkä Jehova, sinun Jumalasi, on antanut sinulle. Silloin on sinun syötävä kohtusi hedelmää, niiden poikiesi ja tytärtesi lihaa, jotka Jehova, sinun Jumalasi, on antanut sinulle, sen ahdistuksen ja vaikeuden tähden, mihin sinun vihollisesi sinut sulkee. Ja Jehova hajoittaa varmasti sinut kaikkien kansojen sekaan maan toisesta äärestä maan toiseen ääreen, ja sinun on siellä palveltava muita jumalia, joita et ole tuntenut, et sinä eivätkä sinun esi-isäsi, puuta ja kiveä. Eikä sinulla ole niiden kansojen keskuudessa rauhaa, eikä siellä osoittaudu olevan mitään leposijaa jalkapohjallesi, ja Jehova antaa sinulle totisesti siellä vapisevan sydämen ja raukenevat silmät sekä sielun epätoivon. Ja sinä olet varmasti elämäsi suurimmassa vaarassa ja pelossa yöllä ja päivällä, etkä sinä ole varma hengestäsi. Ja Jehova vie sinut varmasti takaisin Egyptiin laivoilla sitä tietä, mistä minä olen sanonut sinulle: ’Sinä et näe sitä enää koskaan’, ja sinun on myytävä itsesi siellä vihollisillesi orjiksi ja palvelustytöiksi, mutta ei ole ketään ostajaa.” – 5. Moos. 28:52, 53, 64–66, 68, Um.

²⁷ Historia todistaa näiden onnettomuuksien huomattavan täyttymyksen juutalaisille vuoden 70 jKr. jälkeen. Josephus esittää havainnollisen ja pöyristyttävän kertomuksen eräästä naisesta vuoden 70 piirityksessä: hän ”tappoi poikansa ja sitten käristi hänet ja söi toisen puolen hänestä ja piti toisen puolen kätkössä. Tämän jälkeen tulivat heti kapinalliset, ja kun he haistoivat tämän ruoan pöyristyttävän hajun, niin he uhkasivat häntä, että he katkaisevat heti hänen kurkkunsa, jollei hän näytä heille, mitä ruokaa hän oli valmistanut. Hän vastasi, että hän oli säästänyt erittäin hyvän osan siitä heille ja paljasti samalla, mitä oli jäljellä hänen pojastaan.” Miehet jättivät hämmästyneinä ja kauhun lyöminä vavisten tuon kuvottavan näyn.g Kun Titus valtasi lopulta kaupungin, olivat sen tappiot 1 100 000 kuollutta ja 97 000 vankia.h Hengissä säilyneet juutalaiset hajaantuivat maailman kaikkiin osiin eivätkä löytäneet mistään lepoa, vaali vaelsivat sydän epätoivon ja vavistuksen ja pelon täyttämänä elinikänsä. Eikä siinä kaikki, vaan suuret joukot näitä vankeja palautettiin orjina Egyptiin, alennettiin juuri siihen tilaan, mistä Jehova vapautti heidän kansansa yli tuhatviisisataa vuotta aikaisemmin. Josephus sanoo, että heidän vangitsijansa ”panivat heidät kahleisiin ja lähettivät heidät Egyptin kaivoksiin”.i Eräs juutalainen Raamatun selitys, minkä on toimittanut J. H. Hertz, sanoo 5. Mooseksen kirjan 28:68:nnen tarkastelussa, että ”kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin, niin sekä Titus että Hadrianus lähetti joukoittain juutalaisia orjuuteen, ja Egypti sai suuren osan noista orjista”. Se osoittaa edelleen, että roomalaisilla oli Välimerellä laivasto, millä he kuljettivat juutalaisia orjia Egyptiin ja että vaikka juutalaiset yrittivät myydä itsensä orjiksi, niin ei monillakaan heistä ollut ostajia, koska he olivat niin halveksittuja ja koska heitä oli niin runsaasti tarjolla. Miten voimakkaasti 5. Mooseksen kirjan ennustus täyttyikään tuhatviisisataa vuotta myöhemmin!

28. Mitkä havainnot Josephus kertoo, ja – vaikka tämä onkin sivupiirre – miten kirjaimellisella tavalla inhoittava seikka oli pyhässä paikassa?

²⁸ Nämä onnettomuudet kohtasivat sukupolvea, mikä oli huomattavan jumalaton. Josephus sanoi siitä: ”Eikä mikään muu kaupunki kärsinyt koskaan sellaista kurjuutta, eikä mikään toinen aikakausi synnyttänyt sukupolvea, joka olisi ollut hedelmällisempi jumalattomuudessa kuin tämä, maailman alusta pitäen.”j Josephus uskoi, että Jumala toi roomalaiset rankaisemaan juutalaisia, ja hän mainitsee Tituksen sanoneen: ”Meillä on totisesti ollut Jumala apunamme tässä sodassa, eikä kukaan muu kuin Jumala karkoittanut juutalaisia näistä linnoituksista, sillä mitä ihmisten kädet tai mitkään koneet olisivat voineet tehdä näiden tornien kukistamiseksi?”k Jumalan kosto johtui siitä inhoittavasta poliittisesta liitosta, minkä juutalaiset tekivät pakanallisen Rooman kanssa Kristuksen Jeesuksen surmaamisen varmistamiseksi. Se, että he panivat keisarin siihen kuninkaan asemaan, mikä oli varattu Messiaalle, oli se suuri julkinen teko, mikä oli niin inhoittava ja aiheutti autioituksen, mutta on myöskin kiinnostavaa huomata, että Jerusalemin kukistumisen jälkeen ”roomalaiset toivat, kapinallisten paettua kaupunkiin ja poltettua itse pyhän huoneen sekä kaikki rakennukset sen ympäriltä, merkkinsä temppeliin ja asettivat ne vastapäätä sen itäistä porttia [lähelle alttaria], ja siellä he uhrasivat uhreja niille”.l Inhoittavat epäjumalat olivat siten hyvin kirjaimellisella tavalla juutalaisten pyhässä paikassa.

29. Mikä huomattava rinnakkaisuus on vuosina 607 eKr. ja 70 jKr. sattuneitten tapausten välillä?

²⁹ Sekä vuonna 607 eKr. että vuonna 70 jKr. tapahtuneilla määrätyillä asioilla on huomattava rinnakkaisuus. Tämä on hyvin sopivaa, koska nuo kummatkin ajat esikuvasivat nyt tätä nykyistä sukupolvea kohtaavia tapahtumia. Sekä v. 607 eKr. että v. 70 jKr. kohdanneitten onnettomuuksien edellä oli se kansa, joka väitti olevansa liitossa Jehovan kanssa ja joka mahtaili uskollisena ”vaimona”, syypää moniin synteihin. Se oli uskonnollisen harhailunsa ja poliittisen asioihin sekaantumisensa takia hengellisesti aviorikkoinen, ja sitä varoitettiin toistamiseen, että Jehova hävittää sen, jollei se tee parannusta, ja että hän käyttää tämän aikaansaamiseksi kansoja, joiden kanssa se oli tehnyt liittoja, mutta joista se oli nyt vieraantunut. Tuo kansa voi odottaa Jehovan vitsausta sekä autioitusta häneltä entisten poliittisten rakastajiensa kautta. Kummassakin tapauksessa tulivat autioittavat voimat tuhoamaan, mutta vetäytyivät kuitenkin sen jälkeen pois joksikin ajaksi sallien suotuisan tilaisuuden paeta turvaan. Kapinalliset viivyttelivät pakoa ja leimasivat kapinalliseksi jokaisen, joka yritti paeta. Pakenemistilaisuus luisui käsistä, tuhoojat palasivat, ja autioitus tuli koston yhteydessä. Mutta kuten oli ennustettu, niin ne voimat, joita käytettiin tämän koston tuomisessa, hävitettiin itsekin myöhemmin. Babylonia kukistui sen jälkeen kun sitä oli käytetty v. 607 eKr. Rooman valtakunta hajosi ja luhistui sen jälkeen kun sitä oli käytetty v. 70 jKr. Ilmestyskirjan 17:10 osoitti, ettei tuo kuudes maailmanvalta kestäisi, vaan että seitsemäs maailmanvalta seuraisi sitä. Seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, miten kaikki nämä kohtalokkaat menneet tapahtumat kuvaavat tapauksia, jotka kohtaavat nykyistä sukupolvea.

[Alaviitteet]