Vartiotornin tutkiminen
JOTKUT hylkäävät Vartiotorni-lehden sanoen: ’Minulla on Raamattu, ja siinä on kaikki, mitä minä tarvitsen.’ Kuitenkin he käyvät kirkossa ja kuuntelevat saarnoja. Miksi vaivautua? Miksi he eivät jää kotiin ja lue Raamattuaan, jos siinä on kaikki, mitä he tarvitsevat? Koska vain harvat ymmärtävät, mitä he lukevat Raamatusta. He etsivät selitystä kuuntelemalla saarnoja. Mutta eikö painettu saarna ole yhtä hyvä kuin suullinenkin? Parempikin todellisuudessa, koska he voivat ottaa sen usein esille tutkiakseen sitä. Vartiotornissa olevia kirjoituksia voidaan pitää painettuina saarnoina, ja ne ansaitsevat huolellisen ja usein toistetun tutkimisen.
Vartiotorni on sellaisenaan vain vähäarvoinen. Raamatun ohella se on arvaamattoman arvokas. Se säästää aikaa. Raamatussa on esimerkiksi jotakin aihetta koskevat kohdat hajallaan siellä ja täällä sen sadoilla sivuilla. Meillä ei ole aikaa lukea Raamattua läpi kannesta kanteen saadaksemme tietää, mitä se sanoo tästä aiheesta. Me emme voi joka kerta, kun tulee uusi aihe, lukea koko Raamattua ja tarkastella kaikkia sitä asiaa koskevia kohtia. Mutta Vartiotornin kirjoituksen muutamilla sivuilla esitetään yhdessä monta tiettyjä aiheita koskevaa raamatunkohtaa. Se säästää totisesti aikaa.
Tämä menetelmä ei ainoastaan säästä aikaa, vaan se myöskin tarjoaa järjestelmällistä opetusta oppiaksemme nopeasti. Perustotuuksiin kiinnitetään huomiota, ja niille rakennetaan lisätotuuksia kuvan täydentämiseksi. Sitten asetetaan maailman nykyiset tapahtumat ja olosuhteet Raamatun ennustusten rinnalle, ja niin selviää, että edelliset ovat jälkimmäisten täyttymyksiä. Tämä auttaa meitä tietämään, millä kohdalla ajanvirralla me olemme, että me elämme viimeisiä päiviä, että Harmagedon pyyhkäisee pian pois tämän vanhan jumalattoman maailman tehdäkseen tietä Jumalan uudelle vanhurskaalle maailmalle. Jumalan vaatimukset varjeltumiselle tämän Jumalan Kaikkivaltiaan taistelun läpi on esitetty, ja siten Vartiotorni osoittaa Raamatun olevan ainoa käytännöllinen opas nykyiselle ajalle. Raamatun tutkiminen on kaikkein tärkeintä, ja koska Vartiotorni auttaa ymmärtämään Raamattua, niin senkin tutkiminen on tärkeätä.
”VARTIOTORNIN” TUTKIMINEN SEURAKUNNASSA
Tämän lehden yksityinen tutkiminen on tärkeää. Meidän tulee erottaa riittävä aika sen sisällön sulattamiseksi. Aivan samoin kuin me käytämme aikaa syödäksemme aineellista ruokaa ja antaaksemme sen sulaa oikealla tavalla, niin meidän tulee erottaa riittävästi aikaa ei ainoastaan lukeaksemme, vaan myöskin harkitaksemme Vartiotornin sisällystä. Hätäisesti ahmittu ruoka hyödyttää vain vähän, ja sama pitää paikkansa hengellisestä ravinnostakin. Meidän täytyy antaa mielellemme aikaa viipyä siinä ja sulattaa se perusteellisesti ravinnoksi. Tämä koskee lehden koko sisällystä, ei yksistään tutkittavia pääkirjoituksia. Me syömme kirjaimellisen aterian kaikkia ruokalajeja saadaksemme vaihtelua ja tasapuolista ravintoa. Meidän tulee myöskin lukea ja sulattaa kaikki Vartiotornin kirjoitukset. Tämä varustaa meidät täydellisemmin puhumaan toisille sen sisältämiä totuuksia. Se, että aika ei salli tutkia kaikkia kirjoituksia seurakunnassa, ei merkitse sitä, että ne eivät olisi tärkeitä. Niitä tulee tutkia yhtä ahkeraan kuin seurakunnassa tutkittaviksi varattuja pääkirjoituksiakin. Mutta tarkastelkaamme nyt, miten tähän tarkoitukseen valmistettuja kirjoituksia tutkitaan ryhmissä. Miten tällaista tutkistelua tulee johtaa kaikkien suurimmaksi hyödyksi?
Johtajan tulee esittää lyhyitä valmistelevia huomautuksia valaisten niitä pääkohtia, mitkä selitetään tutkistelun aikana. Hän voi tehdä tämän esittämällä kolme tai neljä kysymystä, joihin tutkittava kirjoitus vastaa, kysymystä, mitkä liittyvät tutkittavan osan aiheeseen. Jos tutkittava on jatkoa edellisellä viikolla tutkittuun kirjoitukseen, niin hän voi hyvin lyhyesti toistaa tuossa aikaisemmassa tutkistelussa todetut pääkohdat ja yhdistää sen siihen, mitä nyt tullaan tarkastelemaan. Hänen alkuhuomautuksensa ei tule kestää kauan, ei enempää kuin kaksi tai kolme minuuttia.
Aloittaen varsinaisen tutkistelun hän lukee painetun kysymyksen sen sivun alaosasta, millä tutkittavan osan ensimmäinen kappale on. Läsnäolijat voivat palvella vapaasti nostaen kätensä ja vastaten, kun johtaja pyytää heitä sen tekemään. Mutta johtaja voi kysyä joltakulta seurakunnassa olevalta, vaikka tämä ei olisikaan ilmaissut haluavansa vastata.
Oletetaan nimittäin, että kaikki ovat tutkineet tehtävän etukäteen ja tietävät vastaukset, jotka ovat kappaleissa. On useita, jotka empivät antaa itsestään selitystä, mutta jotka puhuvat, kun heitä pyydetään. Tämä menettely voi auttaa myöskin joitakuita, jotka ovat tulleet leväperäisiksi tehtävän tutkimisessa etukäteen, pääsemään siitä pahasta tavasta, mihin he ovat ajautuneet. Se voi vaikuttaa kannustimena ja saada meidät kaikki valmistautumaan perusteellisemmin ennen seurakunnassa tapahtuvaa tutkistelua. Jos näin on, niin se tekee kokouksen hyödyllisemmäksi jokaiselle siellä olevalle. Siksi kokouksen johtaja voi kysyä eri henkilöiltä, viitatkootpa he tai eivät, alkaen tämän numeron tutkistelusta seurakunnassa.
Mutta johtajan tulee käyttää hyvää arvostelukykyä tehdessään siten. Hänen tulee koettaa välttää yllättämästä ketään. Hänen ei pidä kysyä vasta totuuteen tulleilta. Jos julistaja on uusi ja vielä epäkypsä eikä ole koskaan halunnut vastata oma-aloitteisesti, niin on hyvä olla kysymättä häneltä. Vaikka joku olisikin viitannut ja vastannut, mutta on uusi, ei johtajan pidä pyytää häntä vastaamaan vaikeampiin kysymyksiin. Valitkaa uudemmille ja sellaisille, joiden on vaikea esiintyä, helpommat kysymykset, joihin on yksinkertaiset ja lyhyet vastaukset. Pyytäkää kypsempiä todistajia vastaamaan mutkikkaampiin kysymyksiin. Ja muistakaa, että viittausmenetelmä on yhä käytännössä myöskin. Johtaja voi kysyä ainoastaan niiltä, jotka haluavat vastata ja viittaavat, tai hän saattaa kysyä joiltakuilta, jotka eivät viittaa, tai hän kysyy ehkä joltakulta, joka ei ole viitannut, ja sitten yhdeltä tai kahdelta, jotka ovat, kaikilta saman kappaleen asioita. Joitakin kappaleita tutkittaessa saattavat näin ollen puhua vain viitanneet, toisia tutkittaessa puhuvat vain ne, joilta kysytään heidän viittaamatta, ja taas toisia kappaleita tutkittaessa kenties sekä viittaavat että ei-viittaavat vastaavat. Mutta johtajan täytyy käyttää aina hyvää arvostelukykyä ja välttää yllättämästä läsnäolevia.
Kun seurakunta on vastannut kysymykseen tai kysymyksiin, niin pätevä lukija lukee tarkasteltavana olevan kappaleen. Tutkistelun johtaja tekee sitten seuraavan kappaleen kysymykset, ja niin jatketaan koko tunnin tutkistelun aika. Tutkistelun johtaja saattaa antaa itsekin jonkun selityksen tai laajentaa annettua selitystä selventääkseen käsiteltävää asiaa, kun se on välttämätöntä, mutta tämä käy tarpeelliseksi kenties vain kerran tai kahdesti tunnin aikana.
Johtajan tulee myöskin päättää tutkistelu yhden tunnin määräajassa, ja pitkähköjä ilmoituksia on vältettävä. Tunti varsinaiseen tutkisteluun ynnä korkeintaan kymmenen minuuttia alku- ja loppurukoukseen, lauluihin ja ilmoituksiin pitäisi riittää. Jos johtaja säännöstelee tutkistelun merkiten, miten paljon on läpikäytävä viidentoista minuutin, kolmenkymmenen minuutin ja neljänkymmenenviiden minuutin kuluessa, ja pitää kiinni tästä suunnittelusta, niin ei hänellä pitäisi olla vaikeutta lopettaa täsmälleen. Hän ei hidastele tutkistelun alkuosassa ja kiirehdi loppuosassa, vaan pitää hyvää tasaista vauhtia koko ajan. Ja ne, jotka esittävät selityksiä, voivat auttaa puhumalla lyhyesti ja asiallisesti.
Tämä tuo esiin vastaamista koskevan asian. Se on etu. Sitä tulee katsoa sellaisena. Sitä on pidettävä myöskin velvollisuutena, mikä on täytettävä kokouksen menestymiseksi. Jos läsnäolijain lukumäärä on suuri, niin kenties kenenkään ei tarvitse vastata kuin kerran. Vaikka joukko olisi pienikin ja vaikka tarvittaisiin useita selityksiä jokaiselta, niin jos vastaaminen jaetaan yleensä kaikille, ei yksi tai jotkut harvat esitä kaikkia selityksiä. Niin monen kuin mahdollista pitäisi osallistua. Jotkut eivät vastaa koskaan, koska eivät tutki kylliksi ollakseen varmoja itsestään. Toiset ovat hermostuneita. Kaikki puhujat tuntevat alkuhermostusta, mutta se häviää, kun pääsemme puhumaan. Siksi toisen vastauksesi antaminen kokouksessa on helpompi kuin ensimmäisen. Olkoonpa vaikeus mikä hyvänsä, niin voita se ja pakoittaudu vastaamaan ainakin kerran. Sinä olet silloin avustanut kokousta, ja olosi tuntuu paremmalta sen vuoksi. Sinä saat enemmän tutkistelusta. Ja kun sinä vastaat, niin puhu kyllin kovasti, että kaikki huoneessa olevat kuulevat.
Jos kaikki tutkivat ahkerasti etukäteen, niin he ovat vastausten täyttämiä, niin että kun johtaja pyytää heitä tutkistelun aikana, he ovat valmistautuneet puolestaan avustamaan kokousta. (Sananl. 20:5) He kykenevät jakamaan keskenään hyviä asioita tämän suullisen opetuksen aikana. (Gal. 6:6) Jokainen hioo toisia keskustelullaan, ja kaikki hyötyvät. Sananlaskujen 27:17 sanoo: ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” Tehköön siis jokainen oman osansa seurakunnan Vartiotornin-tutkistelussa rakentaen toisiaan ja hioen toisiaan, jotta kaikki olisivat sitä terävämpiä saarnaamaan, kun me kuljemme ovelta ovelle.