Kielirajat ja ”puhdas kieli”

KAKSI amerikkalaista huomasi varhain sunnuntaiaamuna kesällä 1951 Pariisissa tarvitsevansa kiireisesti vuokra-autoa. Lopulta tulikin auto, ja he antoivat ajajalle merkin pysähtyä. Koska heidän ranskankielen taitonsa oli surkean puutteellinen eikä ajaja ymmärtänyt sanaakaan englantia, niin he näyttivät kellojaan osoittaakseen kiireensä ja viittasivat sitten eräälle sivukadulle ilmaistakseen päämääränsä. Ajaja oli mitä vastahakoisin, mutta heidän hellittämättömyytensä voitti hänen vastustelunsa, ja hän ajoi tuota katua pitkin, kunnes he ilmoittivat tulleensa perille. Maksettuaan matkan käyttäen samaa merkkikieltä he lähtivät hymyillen, ja autonajaja pudisti päätään ja mutisi jotakin ranskaksi ja ajoi pois.

Jos vain kaksi kieltä voi aiheuttaa tuollaisen haitan, niin millaisia ongelmia voikaan 2 796 eri kieltä synnyttää? Maan päällä puhutaan nykyään erään kielitieteilijän mukaan tosiaan 2 796:ta eri kieltä lukuunottamatta vähäisempiä kielimurteita. Kerran oli ainoastaan yksi kieli, ja niinkuin Jumalan Sana osoittaa, se oli heprea. Tämä oli ainoa puhuttu kieli Baabelin tornin rakentamiseen saakka eli noin 1 800 vuotta. Jehova Jumala sekoitti silloin ihmisen kielet ehkäistäkseen hänen suunnitelmansa sitoa koko ihmiskunta yhteen ylivaltion avulla ja uhmaten Luojan päätöstä.

Vaikka tämä kielten sekoitus ei aiheuttanutkaan paljon vaikeutta niin kauan kuin Jehova toimi ainoastaan Israelin kansan kanssa, niin kielten eroavaisuudet muodostivat hyvin selvän pulman Kristuksen Jeesuksen käskettyä ”tekemään opetuslapsia kaikista kansoista”. (Aam. 3:2; Matt. 28:19, Um) Miten Jehova on auttanut palvelijoitaan voittamaan sen?

Ensinnäkin henkeyttämällä palvelijansa kirjoittamaan kristilliset Kirjoitukset koine-kreikaksi eikä hepreaksi, millä kielellä esikristilliset Kirjoitukset oli kirjoitettu, tai arameaksi, mitä kieltä juutalaiset puhuivat Kristuksen aikaan. Millä tavalla kreikaksi kirjoitetut kristilliset Kirjoitukset auttoivat kielirajojen voittamisessa? Siten, että koine-kreikka, mikä erosi klassillisesta, bysanttilaisesta ja nykyisestä kreikasta, oli kansainvälinen kieli useita vuosisatoja ennen ja jälkeen Kristuksen aikaa. Näin tavoitettiin suurin määrä ihmisiä lyhyimmässä ajassa. Vaikka Rooma oli ottanut Kreikan paikan maailmanvaltana, niin koine-kreikka oli silti kansainvälinen kieli, sillä – niinkuin eräs historioitsija sanoo – ’vaikka Rooman sotilasmahti oli voittanut Kreikan, niin Kreikan kulttuuri voitti roomalaiset’.

Jehova vuodatti lisäksi helluntaina kristityille palvelijoilleen pyhän henkensä, mikä antoi heille muitten ihmeellisten kykyjen mukana vierailla kielillä puhumisen lahjan. Kuten luemme: ”Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ’Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? . . . me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.’” – Apt. 2:7, 8, 11.

Mutta tuo kielilahja oli tarkoitettu hyödyttämään kristillistä seurakuntaa ainoastaan sen lapsuudessa silminnähtävän uskonperustuksen antamiseksi sille muiden lahjojen yhteydessä. Eikö Kristus Jeesus ollut todistanut ihmeteoilla olevansa Jumalan Poika niinkuin Mooseskin oli todistanut israelilaistovereilleen merkein olevansa Jumalan lähettämä? Apostoleille annettiin samoin heidän uskonsa perusteena olevan Kristuksen ylösnousemusihmeen lisäksi valta suorittaa ihmetekoja, kuten sairaitten parantamista, kuolleitten herättämistä ja kielilläpuhumislahja, hyvän uutisen levittämisen käytännöllisessä tarkoituksessa.

Mutta meidän ei tule odottaa enää kielilläpuhumisen jatkuvan tänä aikana enempää kuin toistenkaan lahjojen. Paavalihan sanoo meille, että ”kielillä puhuminen lakkaa”. (1. Kor. 13:8) Uskovat saivat tällaisia lahjoja ainoastaan kahdentoista apostolin toimesta tai läsnäollessa. (Apt. 8:17–23; 19:6) Kun apostolit kuolivat samoin kuin nekin, joille he olivat lahjoja jakaneet, niin nuo yliluonnolliset lahjat hävisivät.

KIELIRAJOJEN VOITTAMINEN NYKYÄÄN

Merkitseekö se sitä, ettei profeetallista käskyä saarnata Valtakunnan hyvää uutista kaikissa kansoissa voidakaan toteuttaa nykyään? (Matt. 24:14) Ei suinkaan. Huomaa ensinnäkin, että samoin kuin Jumala huolehti Jeesuksen ensimmäisen läsnäolon aikana siitä, että hänen sanomansa tuotiin ensiksi ilmi sen ajan kansainvälisellä kielellä, koine-kreikankielellä, niin hän on myös pitänyt huolta siitä, että saarnaamistyö on saanut meidän aikanamme alkunsa nykyisen ajan kansainvälisellä kielellä, nimittäin englanninkielellä.

Ja toisia kieliä puhuvien tavoittamiseksi on Jumala pannut niiden mieleen, joita hän käyttää saarnaamistyön johtamisessa, sanomansa kääntämisen muille kielille, ja niin me huomaammekin hyvää uutista Jehovasta ja hänen valtakunnastaan julkaistavan nykyään noin 100 eri kielellä. Julkaistaanhan Vartiotorniakin säännöllisesti 38 kielellä! Ja koska ei tarvita ainoastaan painettua sanaa, vaan myös jotakuta sen levittämiseen sekä henkilökohtaisia ohjeita, niin sama Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on varannut koulun South Lansingiin, New Yorkin valtioon, lähetystyöntekijöitten valmentamiseksi ulkomaiseen palvelukseen.

Nämä lähetystyöntekijät ovat menneet moniin maihin ja avanneet uusia kenttiä tosi palvonnan ennallistamiseksi. Heidän on täytynyt oppia uusia kieliä sen ulkolaisen kielen lisäksi, mitä he tutkivat Gilead-koulussa. Tutkimalla näitä kieliä joka päivä ja käyttämällä heti oppimaansa lähetystyössään he ovat hallinneet verraten lyhyessä ajassa sellaisia kieliä kuin arabia ja Siamin ja Intian murteet. Tämä ei ole tapahtunut hengen ”lahjan” avulla niinkuin ensimmäisellä vuosisadalla jKr., vaan ’hengen hedelmän [avulla], mikä on rakkaus’. – Gal. 5:22.

Eikä kielirajoista selvitä eikä niitä voiteta vain ulkomaisilla kentillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ovat monet Jehovan palvelijat oppineet vieraan kielen, kuten espanjan, niin että ovat pystyneet saarnaamaan tuota kieltä puhuville hyvätahtoisille ihmisille alueellaan tai paikallisella lähetyskentällä. Toisaalta ovat monet sellaiset, jotka olivat aikaisemmin laiminlyöneet sen maan kielen oppimisen, mihin he olivat muuttaneet, oppineet niiden ihmisten kielen, joiden luona he nyt asuvat, niin että he voivat saarnata lähimmäisilleen. Hekin ilmaisevat siten rakkautensa Jehova Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan. – Matt. 22:37–39.

”PUHTAAN KIELEN” OPPIMINEN

Samalla kun rakkaus auttaa näin Jehovan todistajia voittamaan menestyksellisesti kielten sekaannuksen asettamat esteet, niin heidän kykynsä puhua ”toista kieltä”, mikä on todellisuudessa heidän ensimmäinen kielensä, yhdistää heidät paljon paremmin ja täydellisemmin kuin esim. englanninkieli yhteenliittää kaikki englantia puhuvat kansat. Ja mikä se kieli on? Se on ne puhtaat huulet eli se puhdas kieli, minkä Jehova lupasi muuttaa kansalleen tänä meidän päivänämme. – Sef. 3:9.

Nämä puhtaat huulet eli tämä puhdas kieli on Jehova Jumalan puhtaan palvonnan sanoma eli totuus ”hengessä ja totuudessa”, ja se panee Jehovan todistajat palvelemaan yksimielisesti. (Joh. 4:24) Se on vapaa ihmisten perimätiedoista ja vääristä opeista, vapaa pakanallisista eksytyksistä, vapaa kaikesta luomusten palvonnasta. Se johtaa palvontaan, joka perustuu alati lisääntyvän valon paljastaman Jumalan Sanan täsmälliseen tuntemukseen ja ymmärtämiseen. – Sananl. 4:18; Ef. 4:13.

Jehovan nimen kunniaansaattamista koskevan tärkeimmän kysymyksen tunteminen ja ymmärtäminen, sen todistamisen, maailmasta erossa pysymisen ja Valtakunnan, ihmisten ainoan toivon, tärkeys – mainitaksemme vain muutamia tämän puhtaan kielen huomattavia piirteitä – ilmaisee ne, jotka pystyvät puhumaan sitä. – Ps. 83:19; Jes. 43:10–12; Dan. 2:44; Matt. 6:9, 10; Jaak. 1:27.

Tällä puhtaalla kielellä on lisäksi oma sanastonsa siinä määrin, että eräs Yhdysvaltain tuomari huomasi Jehovan todistajilla olevan oma sanavarastonsa. Tärkein sana tässä teokraattisessa kielessä on nimi Jehova, mikä esiintyy 6 823 kertaa Heprealaisissa Kirjoituksissa ja sellaisissa sanatarkoissa käännöksissä kuin Amerikkalainen standardikäännös ja Youngin käännös. Tämän puhtaan kielen toisia huomattavia sanoja ja sanontoja ovat teokratia, valtakunta, kunniaansaattaminen, Sana, antautuminen, uskollisuus, todistaminen, Raamatun tutkistelu jne.

Ja sitä mukaa kuin valo lisääntyy, tämä puhdas kielikin laajenee. Kun Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös päästettiin julkisuuteen, niin Jehovan todistajain keskuudessa ovat tulleet yleisiksi sellaiset sanonnat kuin ansaitsematon hyvyys, täsmällinen tieto, kallio, asuttu maa, Herran illallinen, pyhä palvelus, pyhä salaisuus, julistaa (julistettu) vanhurskaaksi jne.a Ja kun Vartiotornin palstat heittävät enemmän valoa Jumalan Sanaan, niin Jehovan todistajat huomaavat sanavarastonsa rikastuvan, puhtaan kielen kasvavan. Me havaitsemme täten sen suojelevan kerubin, josta tuli Saatana, tulleen ”erotetuksi” uskottomuutensa tähden Jumalan järjestöstä, että meidän vapautemme on ”suhteellinen” verrattuna Jehovan ehdottomaan vapauteen; ”pystysuora hurmio” tarkoittaa kohdalla olevana aikana taivaassa tapahtuvasta saatua yliluonnollista ilmestystä, jotavastoin ”vaakasuora hurmio” kertoo etäällä tulevaisuudessa ajanvirralla tapahtuvasta. – 2. Kor. 12:1–4.

Ihmiskunnan noin 1 800:n ensimmäisen olemassaolovuoden aikana oli vain yksi kieli, heprea. Baabelin tornin rakentamisen yhteydessä tuli kielten sekoitus. Jeesuksen ensimmäisessä läsnäolossa voitettiin monien kielten asettamat esteet kielilläpuhumisen ihmeellisen henkilahjan avulla. Meidän aikanamme se voitetaan hengen hedelmän, rakkauden, avulla. Ja puhtaan palvonnan ennallistamisen mukana ja lisääntyneen valon johdosta on syntynyt puhdas kieli, mikä on johtanut yhä suurempaan palveluksen yksimielisyyteen.

[Alaviitteet]