Rauhan rukoukset

MONET ihmiset rukoilevat Jumalaa ollessaan ahdistuksessa, mutta unohtavat hänet, kun kaikki on hyvin. Toiset syyttävät häntä murheistaan, mutta eivät koskaan siunaa häntä iloistaan. Rauhan rukoukset ovat runsaat, kun sota uhkaa, mutta kun hätä vähenee, niin kuinka paljon kristikunta välittää Jumalasta? Harvat kiittävät häntä yhtä hartaasti kuin rukoilevat ahdingon sattuessa. Keitä sinä pidät tosi ystävinäsi? Niitäkö, jotka tulevat vain silloin, kun he tarvitsevat jotakin? Keitä sinä tunnet haluavasi auttaa? Niitäkö, jotka tahtovat käyttää sinua itsekkäästi, vai niitä, jotka joka aika rakastavat sinua vilpittömästi? Jos joku, joka juoksee toisten kanssa hyvinä aikoina, tulee sinun luoksesi vain vaikeina aikoina, niin eikö sinun tee mielesi lähettää hänet hakemaan apua ”kauniin sään” ystäviltään?

Samoin on ymmärrettävää, miksi Jehova sanoi lopulta Israelille: ”Te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia; sentähden en minä enää teitä pelasta. Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet; pelastakoot ne teidät ahdinkonne aikana.” – Tuom. 10:13, 14.

Miten on kristikunnan kansojen laita, jotka väittävät palvelevansa Jumalaa? Niiden politiikka on turmeltunutta, kauppa ahnetta, uskonnot ulkokullattuja. Ne ovat panneet luottamuksensa kansainvälisiin liittoihin, mekanisoituihin armeijoihin, hävitysaseisiin. Koska kansat asettavat toivonsa tällaisiin, niin niiden pitäisi huutaa apuakin niiltä hädässä. Samoin kuin kansat, niin ihmisetkin karttavat mitä tahansa muuta enemmän kuin huulillapalvontaa Jumalan ja hänen Sanansa ollessa kysymyksessä. Kuten on ennustettu, niin suuret ihmisjoukot ovat ”itserakkaita, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmilleen, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, hillittömiä, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta, pettureita, uppiniskaisia, omanarvontunnon pöyhistämiä, nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia, jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia”. – 2. Tim. 3:1–5, Um.

Kun tällaiset ihmiset ja kansat rukoilevat Jumalalta rauhaa, niin voimmeko me odottaa hänen kuulevan? Tulisiko näiden odottaa saavansa Jumalan apua, vaikka eivät hylkääkään väärää tietään? Jumalan Sana sanoo: ”Jumalattomista on [Jehova] kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.” ”Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.” ”[Jehovan] silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta [Jehovan] kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” – Sananl. 15:29; 28:9; 1. Piet. 3:12.

Jos tahdotaan saada rukoukset kuulluiksi, niin rukoilijan täytyy ottaa vaarin Jumalan Sanasta, osoittaa rakkautta Jumalaan tottelemalla hänen käskyjään ja esittää anomuksensa Jumalan rauhaisasta uudesta maailmasta tekemän päätöksen mukaisesti. Tällaisiin rauhan rukouksiin vastataan. – Jes. 9:5, 6; Matt. 6:9–13; Jaak. 4:3; 1. Joh. 5:3; Ilm. 21:1–4.