Hyviä uutisia Kreikasta

SODAN raatelemasta ja pappien rasittamasta Kreikasta tulee sekä hyviä että huonoja tietoja Jehovan todistajista. Huonot uutiset kertovat niistä kauheista kärsimyksistä, joita aiheutetaan jatkuvasti näille nöyrille kristityille. Hyvät uutiset kertovat taas, miten Kaikkivaltias Jumala ei ainoastaan ylläpidä ja tue todistajiaan heidän ahdistuksissaan, vaan myöskin, miten hän antaa heille ihmeellisiä tilaisuuksia, joissa he voivat kertoa toisille sekä Jehovan laupeudesta että hellästä armosta maan sävyisiä kohtaan ja hänen kiivaasta ja kauheasta vihastaan, mikä päästetään irroilleen kaikkia ihmiskunnan jumalattomia sortajia vastaan. Tämä sykähdyttävä uutinen ilahduttaa ja lohduttaa kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten sydäntä, jotka rakastavat vapautta ja totuutta ja taistelevat niiden puolesta.

Huhtikuun 12 p:nä viime vuonna vangittiin julmasti Ateenassa yhdeksän Jehovan todistajaa, kun he viettivät ylevintä juhlaa, muistoillallista, jonka Kristus asetti sinä yönä, minä hänet petettiin. Nämä Kristuksen veljet tuomittiin moniksi kuukausiksi vankilaan. Jumalan viholliset syöksyivät jälleen tänä vuonna Jehovan todistajain kimppuun siitä huolimatta, että ei sotalaki eikä hätätilatoimenpiteet olleet voimassa tekosyynä tällaiselle jumalattomalle toiminnalle. Tapaus sattui tällä kertaa Serresissä, Makedoniassa, missä 35 Herran kansaan kuuluvaa ja 4 kiinnostunutta hyvätahtoista ihmistä kokoontui muistonviettoon Kristuksen käskyn mukaan. Kaikki vangittiin, tutkittiin ennakkoluuloisessa oikeudessa ja tuomittiin vankilaan 3–7 kuukaudeksi ja 100 000–300 000 drakman sakkoihin ja vuoden ehdonalaiseen sen jälkeen.

Teitä kiinnostaa tietää, mille tuon hirmuvaltaisen maan tuomarit perustivat päätöksensä. Käännös tuon halpamaisen virkkeen siitä osasta, N:o 233, kuuluu: ”. . . so. nämä, jotka kuuluvat Jehovan todistajain kerettiläisyyteen, panivat kuntoon rukouskokouskodin, käyttäen tähän tarkoitukseen erästä huonetta John Duzulikopuloksen kodista, mikä sijaitsee Megalou Alexandroun kadun 33:ssa, ja se järjestettiin asiaankuuluvasti tilaisuutta varten sijoittamalla istuimia, penkkejä ja sopivasti asetettu pöytä, jolle he olivat panneet happamatonta leipää ja muita messunsa välineitä sekä Jehovan todistajain kerettiläisyyden erilaisia kirjoja, kuten Vartiotornin ja muuta senkaltaista, mitkä viranomaiset ottivat ja mitkä oli tarkoitettu heidän Kristuksen muiston (pääsiäisen) viettoaan varten. . . .”

Mutta tällä mustalla vainon inkvisitiopilvellä on kuitenkin kirkkaampikin puoli. Oikeudenkäynti kesti koko päivän, ja läsnä oli n. 500 henkeä, jotka kuulivat valtavan todistuksen Jehovan kansan työstä ja uskosta. Tuomioistuimenkin täytyi harkita 2 ¹/2 tuntia, ennen kuin se pääsi ratkaisuun. Serresin, Salonikin ja Ateenan sanomalehdet selostivat tätä oikeudenkäyntiä. Kaikki kääntyi lopulta näin ollen Jehovan nimen kunniaksi. Annetusta tuomiosta vedottiin Salonikin korkeampaan oikeuteen.

EVANKELIUMIN SAARNAAMINEN KREIKAN VANKILOISSA

Jehovan todistajain Ateenan-ryhmän apulaisryhmänpalvelija sai äskettäin suoritetuksi 120-päiväisen tuomionsa vankilassa, mitä tuomiota hän ei ollut saanut väärinteon, vaan Jumalan palvelemisen johdosta. Hän kertoo kirjeessä niitä ihmeellisiä kokemuksia, joita hän sai vankeutensa aikana, ja tämän kirjoituksen loppuosa onkin otettu tästä kirjeestä.

”Minut pantiin aluksi tilapäisvankilaan 27–30 vangin kanssa, jotka kaikki pantiin yhteen koppiin, mikä oli tarkoitettu vain 5–6 henkilölle. Mutta se oli melko siedettävä huone puhtautensa ja vankien laadun puolesta. Useimmat muut olivat kauppiaita, sotaväen upseereita, tuomareita, lääkäreitä, professoreja, santarmeja ja muita ammattimiehiä.

”Minua pidettiin siellä 14 päivää, minkä ajan kuluessa huoneen kautta kulki 84 eri vankia. Herran armosta kävi mahdolliseksi pitää kahden tunnin yleisiä kokouksia joka ilta, jolloin esitettiin puheita Kristuksen hallitsemasta Jumalan valtakunnasta ja tulevista Jumalan siunauksista. Kaikki kuulivat annetun todistuksen. Myöskin osaston päällikkö, hänen apulaisensa ja kaikki vanginvartijat ja santarmit kuulivat. Kaksi heistä ilmaisi sen jälkeen poikkeuksellista kiinnostusta totuuteen, ja tänään aloitin Raamatun kotitutkistelun toisen luona.

”Minut vietiin jälkeenpäin Ateenan erääseen toiseen vankilaan, ja koska en halunnut hylätä Jehova Jumalaa, jota palvon, niinkuin päävartija vaati, minut suljettiin 73 vaarallisen pahantekijän ja hashishin polttajan kanssa koppiin. (Hashish on huumausaine, jolla on oopiumin typerryttävä voima.) Nämä ihmiset tunsivat turmeltuneesta tilastaan huolimatta hyvin Raamatun totuuden, koska he olivat oppineet paljon toisilta Jehovan todistajilta, jotka olivat myös olleet ennemmin suljettuina sinne.

”Pidän ohimennen sanoen velvollisuutenani sanoa teille, että mikäli olen voinut varmistua asiasta, niin niiden Jehovan todistajain käytös, jotka ovat kärsineet vankeustuomioitaan tässä ja muissa vankiloissa sekä Makronesuksen ja Yuran vankilasaarilla, on auttanut paljon Herran nimen tunnetuksitekemisessä. Tämä näyttää johtuvan veljien kristillisestä käyttäytymisestä ja heidän järkevyydestään ja teokraattisesta tahdikkuudestaan eri keskusteluissa. Maaperä oli näin ollen sopivasti valmistettu siihen aikaan, kun minä saavuin, ja niin minun ’yleisiä esitelmiäni’ arvostettiin suuresti.

”Mutta useat tuosta joukosta kuulivat kumminkin ensi kerran Raamatusta, rakastavasta Jumalasta ja hänen valtakunnastaan, tulevasta Harmagedonin taistelusta ja miten pakottavan tärkeää on, että he asennoituvat nyt Kristus-Kuninkaan oikealle puolelle. Nämä ’pahantekijöinä ja huumausaineitten orjina’ pidetyt kuuntelivat innostuneina ja pyysivät, ettei annettaisi mennä yhdenkään päivän tai illan ilman raamatullista puhetta ja keskustelua Jumalan Sanasta. Kun aika kului, kuultiin useitten heistä ilon täyttäminä huutavan vartijoille, että he ovat tästä lähtien Jehovan todistajia! He tahtoivat tosiaankin koettaa lopettaa polttamisensa, ja kaksi heistä onnistuikin siinä. He alkoivat tutkia Raamattua, ja ennen kuin minä lähdin, he ottivat kotiosoitteeni, jotta heidän kodeissaan aloitettaisiin säännölliset Raamatun tutkistelut, kun he pääsevät vankilasta.

”Noiden onnettomien ihmisten luona oloni antoi heille tilaisuuden kuulla Valtakunnan hyviä uutisia, eikä ainoastaan kuulla, vaan myöskin vahvistua toivossaan saada elämä Kristuksen hallitseman Jehovan valtakunnan alaisuudessa.

”Noiden 17 päivän loputtua minut kutsuttiin vankilan johtajan luo, joka kehoitti hyvin hienosti ja kohteliaasti, etten puhuisi enää enkä tekisi enemmän ’propagandaa’, koska hänen salaiset asiamiehensä, joita on tavallisesti joka vankihuoneessa, ovat ilmoittaneet siitä hänelle. Johtaja lupasi lisäksi ja saadakseen minut suostumaan pyyntöönsä, siirtää minut vankilan toiseen siipeen tarjoten minulle siten enemmän vapautta ja mukavuutta.

”Vastaukseksi tähän tarjoukseen johtaja salli minun selittää, että uskoni pelkkä pohtiminen ei ole ’propagandaa’, ja koska puhuminen itsessään, pelkkä kielen käyttäminen, ei ole kielletty, niin minulle on mitä mieluisinta puhua Luojan ja hänen valtakuntansa tulevista siunauksista, sen sijaan että lörpöttelisin ja keskustelisin muista aiheista ja asioista. Lisäsin, että Jehovan todistajat eivät sekaannu poliittisiin ja liikeasioihin, vaan että he ovat kiinnostuneita yksistään Luojansa tuntemiseen. Käytin näin hyväkseni tätä tilaisuutta selittääkseni hänelle lyhyesti uskoamme ja Jumalan tahtoa, joka on esitetty Raamatussa.

”’Mutta miksi te nimitätte Jumalaa Jehovaksi?’ hän kysyi. ’Vastauksen voi antaa Teille itse vankiloitten uskonnollinen tarkastaja, joka on täällä läsnä.’ Käännyin tällöin tämän herran puoleen, joka vastasi empimättä: ’Jumalan nimi on Jehova, pidämmepä siitä tai emme.’ Iloni oli kovin suuri, koska johtaja kuuli puhdasoppisen pappismiehen suusta, että Jehova on Jumalan nimi!

NYKYAIKAINEN ”PAAVALI” PAKANAIN JOUKOSSA

”Saatuaan tietää, että Jehova on Jumala, vankilan johtaja, joka oli aluksi niin ankara, määräsi minut vietäväksi parempaan rakennuksen siipeen, huoneeseen, jota nimitettiin Colonakiksi (mikä merkitsee ’ylhäisön osastoa’), ehkä siksi, että hän ajatteli, että täällä olevat eivät välittäisi sanomastani yhteiskunnallisen asemansa takia ja koska monet heistä olivat tiedemiehiä ja sivistyneitä ateisteja. Mutta asiat kehittyivätkin aivan toisiksi.

”Lähimmässä kopissa annettiin laaja todistus 12 asukille puheitten ja keskustelujen kautta. He tunnustivat, että Jehovan todistajat ovat johdonmukaisia ja menettelevät käytännössä sen mukaan, mitä he uskovat Raamatusta. He tiesivät, että puhdasoppisista uskonnoista on tullut politiikan välineitä, että ne ovat ihmisten muodostamia järjestelmiä, jotka perustuvat perimätietoihin, ja että heidän oppinsa ovat ristiriidassa Raamatun kanssa.

”Tämä koppi, missä olin, erosi aivan kaikista toisista, joissa olin ollut siihen mennessä, sillä minulla ei ollut ainoastaan helpompaa ja mukavampaa, vaan minun sallittiin myöskin olla vapaasti kosketuksissa koko vankijoukon kanssa kaikkialla tässä rakennuksen siivessä klo 8.30:stä 18:aan. Herra antoi minun näin tutustua tähän noin 600 hengen joukkoon, joista jotkut osoittautuivat ’lampaiksi’.

”Eräs näistä lammasmaisista henkilöistä oli kiihkouskonnoitsija ennen totuuden tuntemistaan, niin että hän oli ostanut kaikki julkaisut, mitkä eräs Ateenan yliopiston professori oli kirjoittanut todistajia vastaan. Hän oli lahjoittanut ne vankilan kirjastoon siinä toivossa, että toiset vangit eivät joutuisi niiden harhaannuttamiksi, joita hän nimitti ’Jehovan kerettiläisiksi todistajiksi’. Mutta koska tämä mies oli rehellinen sydämeltään, niinkuin fariseus Saulus, josta tuli myöhemmin apostoli Paavali, niin hänkin on nyt Jehovan innokas todistaja.

”Minun täytyy kertoa vielä eräs erittäin kiintoisa kokemus. Eräs Ateenan yliopiston hyvin tunnettu professori julkaisi lyhyen arvostelukirjeen Jehovan todistajia vastaan ateenalaisessa Estia-nimisessä sanomalehdessä, ja siinä oli mm. seuraava väite: ’He [Jehovan todistajat] vääristelevät Raamattua ja selittävät Ilmestyskirjaa, joka on ainiaksi sinetöity ja suljettu kirja.’ Tämä julkaisu aiheutti aivan hälinää vankikopissamme, ja eräs vankitoveri, joka oli lakimies, kysyi luettuaan tuon professorin lausunnon, onko minulla eriävä mielipide. Sanoin hänelle: ’Kuuntelen ensin Teidän mielipiteenne, mutta ennen kuin puhutte, lukekaa Ilmestyskirjan 22:10.’ Hän luki siis Puhdasoppisen veljeskunnan julkaisemasta Uudesta Testamentista tämän raamatunpaikan: ’Älä lukitse tämän, kirjan profetian sanoja.’ Minkä jälkeen hän huudahti: ’On hyvin ilmeistä, että tämä professori ei ole oikeassa, ja minä olen hämmästynyt hänen julkeudestaan, kun hän herjaa julkisesti Jehovan todistajia ja vääristelee totuutta näin mahtipontisesti.’

”Toisetkin kuulijat kiirehtivät kopissa lukemaan tuon lehden julkaisun sekä Ilmestyskirjasta mainitun jakeen ja ilmaisivat myöskin hämmästystä professorin väärän lausunnon johdosta. Antaen heille enemmän tietoja sanoin: ’Jos luette nyt Ilmestyskirjan 1:1:sen, missä on kirjoitettu: ’Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa’, niin ymmärrätte helposti, että tämä kirja on sinetöity ja suljettu tuolta professorilta, koska hän ei ole Kristuksen palvelija, mutta tämä kirja ei ole suljettu Jumalan ja Kristuksen palvelijoista, Jehovan todistajilta. Jo itse kirjan nimikin, Ilmestyskirja, osoittaa, ettei se ole suljettu ikuisesti.’

”Yksin Herra tietää, kuinka monet noista vangeista, jotka osoittivat kiinnostusta tähän totuuden sanomaan, menevät eteenpäin ja edistyvät Raamatun tuntemuksessaan. Jehova Jumala tuntee omansa eikä salli yhdenkään lampaansa kadota. Kiitän Herraa koko sydämestäni niistä siunatuista kokemuksista, mitkä hän soi minulle pidätysaikanani. Itselleni sopimattomalla ajalla, mutta noille vangeille sopivalla ajalla koetin käyttää hyväkseni jokaista tilaisuutta saarnata Sanaa. Näistä kokemuksista käy mitä selvimmin ilmi, että kaikki nämä täällä Kreikassa Jehovan todistajille kasatut vaikeudet, vainot ja vangitsemiset todistavat vain Jumalamme kirkkauden ja majesteettiuden ja suuruuden, hänen, jonka ainoan nimi on Jehova!”