Teokraattista edistystä Norjassa
TÄSSÄ vuonojen, epätasaisten vuorien, ihanien laaksojen ja pengermien maassa, missä on vaikea matkustella, menee Valtakunnan sanoma eteenpäin. Jumalan Sanaa ei pitänyt saarnattaman ainoastaan kaupungeissa ja kylissä, vaan niinkuin Jeesus käytti aikaa puhuakseen samarialaiselle vaimolle kaivolla ja tienvarsilla olleille ihmisille ja pitääkseen tutkisteluja yksityiskodeissa, samoin ovat Norjan Jehovan todistajatkin koettaneet viedä Valtakunnan sanoman laaksojen ja vuorten eristämiin paikkoihin. Voittaen suunnattomia vaikeuksia julistajat ovat saaneet rivinsä lisääntymään 23,6 prosentilla, ja nyt he ovat saavuttaneet julistajahuipun 1 346. Te nautitte haaratoimistonpalvelijan raportista, kun hän kertoo sellaisten ystävien kokemuksia, jotka ovat menneet tien päähän asti – ovat tunkeutuneet tunturien ja laaksojen etäisimpiinkin asumuksiin saarnatakseen hyvää uutista.
Eräässä tyypillisessä ihanassa laaksossamme keskittyi huomio kahteen Jehovan todistajaan, jotka matkustivat silloin sitä pitkin ja poikin pyörillä ja jalan. Nämä miehet kävivät kaikkien laakson asukkaiden luona raamatullista kirjallisuutta mukanaan. Jotkut kiinnostuivat ja olivat ystävällisiä, toiset vastustivat näiden miesten käyntiä heidän kodeissaan.
Keskustelu keskittyi eräässä naisten kerhossa näihin kahteen todistajaan, heidän työhönsä ja kirjallisuuteensa. Joku huomautti läsnäolijoiden suurimman osan kannattamana, että Jehovan todistajain kirjallisuus sisälsi vääriä ennustuksia. Muuan koulunopettajatar, joka asennoitui todistajien puolelle, kysyi, olivatko nuo naiset lukeneet mitään näistä julkaisuista. Ei, he eivät olleet. Miten he sitten voivat tietää niiden sisältävän vääriä ennustuksia, jos he eivät olleet lukeneet niitä? Opettajatar jatkoi, että hän oli saanut kirjan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”, ja hän oli lukenut sen huolellisesti eikä ollut löytänyt siitä yhtään kohtaa, mikä olisi ollut ristiriidassa Raamatun kanssa. Rouvat ja neidit siirtyivät nyt asiasta toiseen väittäen, että nuo miehet eivät voineet olla oikealla asialla maata kiertäessään ja käydessään maanviljelijäin vaimojen tykönä jne. Opettajatar vastusti jälleen, ja tällä kertaa hän sai tukea toisiltakin. Myöhemmin hän kertoi kaiken toiselle todistajalle tämän tehdessä uusintakäynnin hänen luokseen lisätäkseen hänen kiinnostustaan saamiinsa julkaisuihin ja niiden ymmärtämistä. Miten samanlaisia syytöksiä esitettiinkään meidän Herrastamme!
Kun ilma oli kesällä kuuma, nämä veljet lähtivät varhain aamulla ja työskentelivät lujasti koko päivän loitoten yhä kauemmas lähtöpaikastaan. Nähdessään korkealla tunturien rinteillä sijaitsevia maalaistaloja he kiipesivät sinne jalan jättäen pyöränsä tien varteen, koska rinne oli liian jyrkkä pyöräiltäväksi. Kun he tulivat nälkäisiksi, niin he yrittivät vaihtaa kirjallisuutta ateriaan. Jollei majapaikkaa löytynyt yöksi, kuten usein tapahtui, he pysähtyivät tien viereen ja vierittivät auki vuoteensa, mikä oli tässä tapauksessa hyvin suuri paperipussi. Siinä he nukkuivat männynhavuilla pysyen lämpimänä koko yön.
Eräs tienraivaaja kertoi monta kiintoisaa kokemusta samanlaisesta laaksosta, joka on pohjoisemmassa lähellä Trondheimin kaupunkia. Käydessään maatalossa aterian aikaan tai illalla hän tapaa tavallisesti maanviljelijän perheineen ja palkollisineen istumasta pöydän ympärillä, jokaisella sanomalehti tai kirja edessään. Kun hän koputettuaan astuu sisään, niin he katsahtavat luettavansa ylitse häneen, mutta kun hän alkaa kertoa heille käyntinsä tarkoituksesta, niin he vetäytyvät taas lehtiensä ja kirjojensa taakse sanomatta sanaakaan. On hyödytöntä jatkaa puhumista heille, kun heidän ajatuksensa on muussa kiinni. Hän lakkaa puhumasta heille ja katselee ympäri huonetta, ehkä tähyillen kissaa, koiraa tai lasta lattialta. Sitten hän kiinnittää huomionsa kissaan, koiraan tai lapseen. Raaputellen ja hyväillen koiraa tai kissaa hän kertoo kissasta tai koirasta, mikä hänellä oli kerran tai mistä hän tiesi jotakin. Jos talossa on lapsi, niin hän ottaa sen syliinsä ja hypittää sitä polvellaan. Tällä tavalla hän vetää ennemmin tai myöhemmin puoleensa toisen perheen jäsenen huomion toisensa jälkeen, saa heidät ehkä keskusteluunkin koirasta, kissasta tai lapsesta. Hän saa heidät siten kiinnostumaan siihen, mitä hän tekee, ja kohta hän onkin ystävällisissä väleissä heidän kanssaan. Tämän lyhyen valmistelemattoman johdantonsa jälkeen hän kääntää keskustelun Raamatun ja kirjallisuutensa aiheisiin, sillä olisi hyödytöntä koettaa tehdä sitä oikopäätä. Hänen täytyi vain käyttää aikansa sopivan johdannon esittämiseen asiaansa.
Maa on pääasiallisesti vuorista, täynnä kapeita, pitkiä tai lyhyitä vuonoja ja laaksoja, jotka ulottuvat sisämaahan. Näissä vuonojen varsilla olevissa laaksoissa on pieniä kyliä ja yksinäisiä kalastajamajoja sekä vähäisiä maatiloja. Ainoat viljelyskasvit ovat heinä lehmille ja peruna.
Ystävät ja kiinnostuneet asuvat hajallaan näissä laaksoissa ja vuonoissa. On monesti vaikea tulla yhteisiin kokouksiin tai tehdä säännöllisiä uusintakäyntejä, koska myrskyn myllertämä vuono erottaa heidät toisistaan. Mutta huolimatta näistä monista vaikeuksista ja esteistä työ menee eteenpäin ihmeteltävästi. Julistajien lukumäärä on kasvanut kuluneena vuonna noilla kolmella pohjoisella alueella 52 prosentilla, niin että kun 1948 raportoi keskimäärin 75 julistajaa, heitä on nyt 114.
Ajatelkaahan, miten suuri innostus ystävillä on ongelmineen, kun he koettavat löytää riittävästi aluetta, missä työskennellä, kun esim. eräässäkin pienessä 25 perheen kylässä on 9 julistajaa. Kun matkapalvelija oli siellä varhaiskeväällä, niin 55 henkeä tuli kuuntelemaan hänen yleistä esitelmäänsä. Hänen lähdettyään kysyivät monet kylän asukkaat ryhmänpalvelijalta, milloin ”se Jenssen” tulee jälleen, koska he kuuntelivat mielellään, mitä hänellä oli sanottavana.
Tämä kylä ja sen valtakunnan julistajat ovat vuorien ja vuonojen eristämiä lähimmästä kenttäalueesta. Saa kulkea toista tuntia veneellä usein myrskyisiä vesiä saavuttaakseen ihmisiä, joille voi saarnata tätä evankeliumia. Mutta huolimatta pimeän talven myrskyävistä meristä julistajat levittävät Valtakunnan sanomaa ja löytävät paljon kiinnostusta. Säännöllisten uusintakäyntien tekeminen on vaikeaa, mutta niitä tehdään niin usein ja säännöllisesti kuin mahdollista.
Frederikstadin piirikonventti oli konventtien kohokohta tänä vuonna. Meillä oli siellä vuokrattuna sali pienen mäen laelta keskeltä kaupunkia. Salin kahden puolen oli suuri avoin tila. Aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta kaikki kolme päivää. Kovaääniset asetettiin ulkopuolelle, joten ystävät ja lähellä olevat muutkin ihmiset (jotka olivat erittäin ystävällisiä) voivat kuulla kaikki puheet sisällä tai ulkona.
Me päästimme julkisuuteen konventeissamme kysymyskirjasen kirjaan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”, kirjasen Kaikkien kansojen ilo, Valtakunnan palveluksen laulukirjan, Ohjeita teokraattisesta järjestöstä Jehovan todistajille sekä tanskalaisen ”Kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”-kirjan käännöksen. Kaikki nämä julkaisut auttavat meitä edelleen työssämme Valtakunnan palveluksessa. Me aloimme tutkia ”Valmistunut”-kirjaa kaikissa ryhmissä heinäkuussa, ja se on ollut jo suurena apuna meidän valmistamisessamme suorittamaan parempaa palvelusta Jehovan ylistykseksi. Ystävät ovat osoittaneet todellista kiinnostusta myöskin kirjallisiin kertauksiin.
(Vuosikirjasta)