BILDAD

Jobin kolmesta toverista se, jota sanottiin suhilaiseksi; Abrahamin ja Keturan pojan Suahin jälkeläinen (Job 2:11; 1Mo 25:2; 1Ai 1:32). Bildad oli Jobin kanssa käydyillä kolmella keskustelukierroksella järjestyksessä toinen puhuja, ja hän seurasi tavallisesti Elifasin esittämää yleistä teemaa; hänen puheensa olivat lyhyempiä ja purevampia, joskaan eivät niin purevia kuin Sofarin puheet. Bildad syytti ensimmäisenä Jobin lapsia väärinteosta ja väitti, että he sen vuoksi ansaitsivat kohtaamansa onnettomuuden. Hän järkeili väärin käyttäessään seuraavaa kuvausta: niin kuin papyruskasvi ja ruo’ot kuivuvat ja kuolevat ilman vettä, samoin kuolevat ”kaikki ne – – jotka unohtavat Jumalan”. Tämä lausunto on sinänsä totta, mutta vihjattaessa, että se soveltui Jumalaa pelkäävään Jobiin, oltiin täysin hakoteillä. (Job 8.) Elifasin tavoin Bildad luokitteli Jobin ahdistukset väärin sellaisiksi, jotka kohtaavat jumalattomia, antaessaan ymmärtää, ettei Job-paralla tulisi olemaan ”jälkipolvia eikä jälkeläisiä” (Job 18). Jobin kolmen toverin ”lohdutuksen” sanat päättyivät Bildadin kolmanteen, lyhyeen puheeseen, jossa hän väitti, että ihminen on ”toukka” ja ”mato” ja sen vuoksi epäpuhdas Jumalan edessä (Job 25). Lopuksi Jumala käski Bildadia yhdessä noiden kahden muun kanssa uhraamaan polttoteurasuhrin ja pyytämään, että Job rukoilisi heidän puolestaan (Job 42:7–9).