Millä tavoin he kertovat hyvää uutista?

KRISTITTYJÄ on käsketty ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä’, mutta tämä ei merkitse, että heidän tulee käyttää painostusta tai käännyttää toisia väkipakolla. Jeesuksen tehtävänä oli ’kertoa hyvää uutista sävyisille, sitoa niitä, joiden sydän oli särkynyt, ja lohduttaa kaikkia surevia’. (Matteus 28:​19; Jesaja 61:​1, 2; Luukas 4:​18, 19.) Jehovan todistajat pyrkivät tekemään näin julistamalla Raamatun hyvää uutista. Muinaisen profeetan Hesekielin tavoin Jehovan todistajat yrittävät nykyään löytää ne, jotka ”huokailevat ja voihkivat kaikkia – – inhottavuuksia” (Hesekiel 9:​4).

Yksi keino löytää ne, joita nykyiset olosuhteet ahdistavat, on kulkea talosta taloon, ja tästä todistajat parhaiten tunnetaankin. Tällä tavalla he pyrkivät myönteisessä hengessä tavoittamaan ihmisiä, aivan kuten Jeesus, joka ”lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”. Hänen varhaiset opetuslapsensa tekivät samalla tavalla. (Luukas 8:​1; 9:​1–​6; 10:​1–9.) Nykyään Jehovan todistajat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan käymään jokaisessa kodissa joitakin kertoja vuodessa ja keskustelemaan asukkaiden kanssa muutaman minuutin aiheista, jotka ovat paikallisesti tai kansainvälisesti kiinnostavia tai huolestuttavia. He voivat lukea raamatunkohdan tai pari ja pyytää puhuteltavaa miettimään niitä, ja jos hän osoittaa kiinnostusta, todistaja saattaa sopia uudesta tapaamisesta, jotta keskustelua voitaisiin jatkaa. Todistajilta voi saada Raamatun ja sitä selittävää kirjallisuutta, ja jos puhuteltava haluaa, hänen kanssaan aletaan tutkia hänen kotonaan Raamattua ilmaiseksi. Miljoonia tällaisia hyödyllisiä raamatuntutkisteluja pidetään yksittäisille ihmisille ja perheille säännöllisesti kautta maailman.

”Valtakunnan hyvää uutista” kerrotaan toisille myös kokouksissa, joita pidetään paikallisissa valtakunnansaleissa joka viikko. Yhdessä niistä kuullaan esitelmä jostakin ajankohtaisesta aiheesta, minkä jälkeen tutkitaan jotakin raamatullista aihetta tai ennustusta Vartiotorni-lehden pohjalta. Toisessa kokouksessa on ensin koulu, jossa todistajia valmennetaan paremmiksi hyvän uutisen julistajiksi, ja sitä seuraa ohjelma, jonka aikana tarkastellaan paikkakunnalla suoritettavaa todistamistyötä. Lisäksi todistajat kokoontuvat kerran viikossa yksityiskoteihin pieninä ryhminä tutkimaan Raamattua.

Kaikkiin näihin kokouksiin on yleisöllä vapaa pääsy. Kolehtia ei koskaan kerätä. Kokoukset ovat hyödyllisiä kaikille. Raamattu sanoo: ”Meidän tulisi miettiä, miten jokainen meistä voi parhaiten kannustaa toisia rakkauteen ja aktiiviseen hyvyyteen, eikä jäädä pois kokouksistamme, kuten jotkut jäävät, vaan pikemminkin rohkaista toinen toistamme, vielä tavallista enemmän nyt kun näette Päivän lähestyvän.” Henkilökohtainen tutkiminen on välttämätöntä, mutta kokoontuminen toisten kanssa antaa virikkeitä: ”Niin kuin rauta teroittaa rautaa, niin ihminen teroittaa toisen ihmisen oivalluskykyä.” (Heprealaisille 10:​24, 25; Sananlaskut 27:​17; The New English Bible.)

Todistajat käyttävät myös hyväkseen tilaisuuksia puhua ihmisten kanssa hyvästä uutisesta ollessaan kosketuksissa heihin jokapäiväisessä elämässään. Ehkä he vaihtavat muutaman sanan naapurin kanssa tai toisen matkustajan kanssa bussissa tai lentokoneessa; ehkä he keskustelevat vähän pitempään ystävän tai sukulaisen kanssa tai juttelevat työtoverin kanssa ruokatunnilla. Kun Jeesus oli maan päällä, hän todisti usein tällä tavoin – kävellessään järvenrannalla, istuessaan vuorenrinteellä, aterioidessaan jonkun luona, ollessaan vieraana häissä tai matkatessaan kalastusveneessä Galileanmerellä. Hän opetti synagogissa ja Jerusalemin temppelissä. Missä tahansa hän olikin, hän löysi tilaisuuksia puhua Jumalan valtakunnasta. Jehovan todistajat pyrkivät seuraamaan hänen askeleitaan tässäkin asiassa (1. Pietarin kirje 2:​21).

SAARNAAMINEN OMAN ESIMERKIN VÄLITYKSELLÄ

Yhdelläkään näistä hyvän uutisen saarnaamistavoista ei olisi sinulle merkitystä, ellei puhuja soveltaisi opetuksia itse. Se, että sanoo yhtä ja tekee toista, on ulkokultaisuutta, ja uskonnollinen ulkokultaisuus on saanut miljoonat ihmiset kääntämään selkänsä Raamatulle. Ei ole kuitenkaan oikein syyttää siitä Raamattua. Kirjanoppineilla ja fariseuksilla oli Raamatun heprealaiset kirjoitukset, mutta Jeesus tuomitsi heidät ulkokultaisiksi. Hän sanoi heidän lukevan Mooseksen lakia, mutta lisäsi sitten puhuen opetuslapsilleen: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa, mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” (Matteus 23:​3.) Kristityn oma esimerkki oikeasta elämäntavasta puhuu enemmän kuin tuntikausien saarnaaminen. Tähän kiinnitettiin huomiota sanoissa, jotka osoitettiin ei-uskovien miesten kristityille vaimoille: ”Heidät – – [voidaan voittaa] sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne – – silminnäkijöitä.” (1. Pietarin kirje 3:​1, 2.)

Jehovan todistajat koettavat siis suositella hyvää uutista toisille myös olemalla esimerkillisiä siinä kristillisessä käytöksessä, jota he suosittelevat toisille. He pyrkivät ’tekemään toisille, mitä he tahtoisivat toisten tekevän heille’ (Matteus 7:​12). He yrittävät suhtautua näin kaikkiin ihmisiin, eivät ainoastaan todistajatovereihinsa, ystäviinsä, naapureihinsa tai sukulaisiinsa. Epätäydellisinä he eivät aina onnistu sataprosenttisesti. Mutta he haluavat sydämestään tehdä kaikille hyvää, eivät ainoastaan kertomalla heille Valtakunnan hyvää uutista, vaan myös ojentamalla heille auttavan käden milloin vain se on mahdollista (Jaakobin kirje 2:​14–17).

[Kuva s. 19]

Havaiji

[Kuva s. 19]

Venezuela

[Kuva s. 19]

Jugoslavia

[Kuvat s. 20]

Käytännöllisissä valtakunnansaleissa tarkastellaan Raamattua

[Kuvat s. 21]

Sekä perhe-elämässään että kanssakäymisissä toisten ihmisten kanssa Jehovan todistajat yrittävät vilpittömästi toimia sen mukaan, minkä puolesta he puhuvat