Tarkoituksellinen suunnittelu vai sattumanvarainen tapahtumaketju?

Vuonna 1802 englantilainen pappi ja teologi William Paley perusteli uskoaan Luojaan. Hän selitti, että jos hän nummella kävellessään näkisi maassa kiven, hänen olisi järkevää päätellä sen olevan jonkin luonnollisen tapahtumaketjun seuraus. Mutta jos maassa olisi kello, hän tuskin päätyisi samaan tulokseen siitä yksinkertaisesta syystä, että kellossa on kaikki suunnittelusta ja tarkoituksesta kertovat tunnusmerkit.

PALEYN ajatukset vaikuttivat voimakkaasti englantilaiseen luonnontieteilijään Charles Darwiniin. Paleyn logiikan vastaisesti Darwin esitti kuitenkin myöhemmin sellaisen ajatuksen, että suunnitelluilta vaikuttavat ominaisuudet eliöissä voidaan selittää tapahtumaketjulla, jonka hän nimesi ”luonnonvalinnaksi”. Darwinin evoluutioteoria oli monien mielestä lopullinen vastaus suunnittelun puolesta esitettyihin väitteisiin.

Aiheesta on kirjoitettu sivumäärin sitten Paleyn ja Darwinin päivien. Sekä suunnittelun että luonnonvalinnan puolesta esitettyjä väittämiä on jatkuvasti hiottu, laajennettu ja päivitetty. Kumpikin näkemys on vaikuttanut suuresti siihen, mitä ihmiset ajattelevat maailmankaikkeuden tarkoituksesta – tai tarkoituksettomuudesta. Oma näkemys voi hyvinkin vaikuttaa siihen, kuinka merkitykselliseksi tuntee elämänsä. Miksi sanomme näin?

Darvinismin loogisia seurauksia

Darwinin teoria on saanut monet vilpittömät ihmiset tulemaan siihen tulokseen, että heidän olemassaolollaan ei ole todellista tarkoitusta. Jos universumi ja kaikki, mitä siinä on, on seurausta alkuaineiden sattumanvaraisista yhdistymisistä alkuräjähdyksen jälkeen, elämällä ei voi olla todellista tarkoitusta. Nobelin palkinnon saanut edesmennyt biologi Jacques Monod kirjoitti: ”Ihminen tietää vihdoin, että hän on yksin sen universumin piittaamattomassa valtavuudessa, josta hän on sattumalta noussut esiin. Niin kuin hänen kohtalonsa, hänen velvollisuutensakaan ei ole kirjoitettuna mihinkään.”

Samanlaisen ajatuksen on esittänyt Oxfordin yliopiston kemian professori Peter William Atkins: ”Tämän ihmeellisen universumin olemassaolossa on mielestäni jotain mahtavaa, kunnioitusta herättävää suuruutta. Taivaankappaleet levittäytyvät avaruuteen kaikessa loistossaan, mutta täysin hyödyttöminä.”

Läheskään kaikki tiedemiehet eivät ajattele näin, ja heillä on siihen hyvät perusteet.

Hienosäätö – todiste tarkoituksellisesta suunnittelusta?

Luonnonlakien tutkiminen on saanut monet hylkäämään näkemyksen tarkoituksettomasta maailmankaikkeudesta. Heihin tekevät vaikutuksen muun muassa kaikkeutta säätelevät perusvoimat. Vaikuttaa siltä kuin niiden taustalla olevat lait olisi säädetty tarkalleen sellaisiksi, että syntyy elämää ylläpitävä maailma. ”Jos olemassa olevia lakeja muutettaisiin hitusenkin, seuraukset olisivat kohtalokkaat”, sanoo kosmologi Paul Davies. Jos esimerkiksi protonit olisivat hivenenkin raskaampia kuin neutronit eivätkä hiukan kevyempiä, kuten on asianlaita, kaikki protonit olisivat muuttuneet neutroneiksi. Olisiko siitä ollut suurta haittaa? Davies jatkaa: ”Ilman protoneja ja niiden ratkaisevan tärkeää sähkövarausta ei olisi atomejakaan.”

Sähkömagneettinen voima vetää elektroneja protonien puoleen, jolloin molekyylien on mahdollista muodostua. Jos tämä voima olisi merkittävästi heikompi, elektronit eivät pysyisi kiertoradallaan atomin ytimen ympärillä eikä molekyylejä voisi syntyä. Jos taas tuo voima olisi huomattavasti suurempi, elektronit jäisivät vangiksi atomin ytimeen. Silloin kemiallisia reaktioita ei tapahtuisi eikä elämää yksinkertaisesti olisi.

Pienikin muutos sähkömagneettisen voiman suuruudessa vaikuttaisi myös aurinkoon ja maapallolle tulevaan aurinkoenergiaan. Kasvien yhteyttäminen voisi tällöin vaikeutua tai tulla mahdottomaksi. Sähkömagneettisen voiman tarkka suuruus määrää siis sen, onko elämä maan päällä mahdollista vai ei.a

Tietokirjassa Science & Christianity—Four Views havainnollistetaan kiinnostavalla tavalla sitä, miten herkkä eri voimien ja alkuaineiden välinen tasapaino universumissa on. Lukijoita pyydetään kuvittelemaan mielessään vierailu kuvitteelliseen ”koko maailmankaikkeuden valvomoon”. Siellä on rivi toisensa jälkeen erilaisia mittareita, jotka voidaan säätää mihin tahansa arvoon, mutta jokaisen näistä arvoista on oltava täsmälleen oikea, jotta elämä olisi mahdollista. Yksi mittari säätää vetovoiman suuruuden, toinen sähkömagneettisen voiman suuruuden, kolmas neutronin ja protonin massojen suhteen ja niin edelleen. Noita lukemattomia mittareita tutkimalla käy ilmeiseksi, että ne olisi voitu säätää toisenkinlaisten arvojen mukaan. Toisaalta yksityiskohtaiset laskelmat paljastavat, että pienikin muutos mihin tahansa asetukseen muuttaisi universumin rakennetta niin, että elämä sammuisi. Kukin mittari on kuitenkin säädetty täsmälleen sellaiseen arvoon, että maailma pyörii ja on asuttava. Mitä tästä tarkasta säädöstä pitäisi päätellä?

Tähtitieteilijä George Greenstein sanoo: ”Kun punnitsemme kaikkia todisteita, mieleen nousee väistämättä ajatus, että taustalla täytyy olla jokin yliluonnollinen voima – tai pikemminkin Voima. Onko mahdollista, että olemme yhtäkkiä, tahtomattamme, törmänneet tieteellisiin todisteisiin Korkeimman olemassaolosta?”

Mitä sinä ajattelet? Kumpi selitys sopii mielestäsi paremmin universumissa havaittavaan hienosäätöön, tarkoituksellinen suunnittelu vai sattumanvarainen tapahtumaketju?

”Me vain olemme täällä, ei siinä sen ihmeempää”

Ateisteilla on tähän tietysti omat vastaväitteensä. Jotkut sivuuttavat maailman ilmeisen hienosäädön seuraavanlaisella päättelyllä: ”Totta kai havaittava maailmankaikkeus voi ylläpitää ihmiselämää, muutenhan emme olisi täällä hämmästelemässä sitä. Mitään selitettävää ei siis oikeastaan ole. Me vain olemme täällä, ei siinä sen ihmeempää.” Kuulostaako tämä sinusta tyydyttävältä selitykseltä olemassaoloomme?

Erään vastaväitteen mukaan jonain päivänä vielä todistetaan, että perusvoimia ilmentävät yhtälöt toimivat vain yhdenlaisilla luvuilla. Toisin sanoen edellä mainittujen mittareiden asetusten täytyi olla oikeanlaisia, jotta universumia yleensäkään olisi – arvot ovat sellaisia, koska niiden täytyy olla. Vaikka tämä kehäpäätelmä pitäisikin paikkansa, se ei silti tarjoaisi lopullista selitystä olemassaoloomme. Maailmankaikkeuden olemassaolo ja sen kyky ylläpitää elämää olisivat tällöin lyhyesti sanottuna vain yhteensattumaa.

Yrittäessään selittää maailmassa havaittavaa suunnitelmallisuutta ja hienosäätöä pelkästään luonnollisten tapahtumaketjujen avulla jotkut suuntaavat katseensa teoriaan multiversumista eli rinnakkaismaailmoista. Se pohjautuu sellaiseen oletukseen, että oma maailmankaikkeutemme on vain yksi lukemattomista universumeista, joista kussakin on erilaiset olosuhteet eikä yhdelläkään ole mitään erityistä tarkoitusta. Ajatellaan, että jos universumeja vain on riittävästi, todennäköisyyslakien mukaan jossain niistä pitäisi olla elämälle sopivat olot. Tämän teorian tueksi ei kuitenkaan ole mitään tieteellisiä todisteita. Se on puhdasta spekulointia.

Nobelin palkinnon saanut biokemisti Christian de Duve sanoutuu irti multiversumi-ideasta ja kirjoittaa: ”Mielestäni elämä ja ihmismieli ovat niin hämmästyttäviä aineen ilmenemismuotoja, että ne ovat merkityksellisiä siitä riippumatta, kuinka monia niiden tuottamiseen kykenemättömiä universumeja on olemassa tai voisi olla olemassa. Biljoonien muiden universumien mahdollinen olemassaolo ei mitenkään vähennä oman universumimme ainutlaatuisten ominaisuuksien merkitystä. Nämä ominaisuudet ovat mielestäni paljonpuhuvia vihjeitä niiden taustalla olevasta ’perimmäisestä todellisuudesta’.”

Ihmisen tietoisuus

Se että ihminen kehittelee teorioita selittääkseen universumin olemassaolon, on merkittävä seikka. Tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa tämä kyky ei voisi olla muuta kuin sattumanvaraisen tapahtumaketjun seuraus. Tuntuisiko se järkevältä?

Ihmisen aivoja on kuvailtu ”hämmästyttävimmäksi ja arvoituksellisimmaksi kappaleeksi koko kaikkeudessa”. Vaikka fysiikan ja kemian alalta karttuisi tietämystä kuinka paljon tahansa, se ei yksinään pystyisi selittämään tyydyttävästi ihmisen kykyä ajatella abstraktisti ja hänen laaja-alaista elämän tarkoituksen etsintäänsä.

Ihmismieli ja siihen kytkeytyvä halu ymmärtää on joko ylivertaisen älyn tuote tai sattuman kauppaa. Kumpi näistä kahdesta vaihtoehdosta tuntuu sinusta järkevämmältä?

Toinen selitys?

Tiede on eittämättä saanut paljon selville maailmankaikkeudesta ja eliöiden toimintatavasta. Jotkut ajattelevat, että mitä enemmän opimme, ”sitä epätodennäköisemmältä olemassaolomme vaikuttaa”. Se olisikin epätodennäköistä, jos se riippuisi evoluutiosta. Mutta kuten tiedekirjoittaja John Horgan asian ilmaisee, ”todellisuus näyttää harvinaisen suunnitellulta ja jollain tavoin liian hyvältä ollakseen silkkaa sattumaa”. Fyysikko Freeman Dyson on tullut samanlaiseen tulokseen: ”Mitä enemmän tarkastelen kaikkeutta ja tutkin sen arkkitehtuurin yksityiskohtia, sitä enemmän löydän todisteita siitä, että maailmankaikkeuden on täytynyt jollakin tavoin tietää meidän olevan tulossa.”

Kun ajattelemme todisteita – kaikkeuden monimutkaisuutta, hienosäätöä ja ilmeistä suunnitelmallisuutta sekä ihmisen tietoisuutta – eikö olisi johdonmukaista ainakin harkita Luojan olemassaolon mahdollisuutta? Yksi hyvä syy miettiä sitä on se, että Luoja varmasti pystyisi kertomaan, miten elämä on ilmaantunut maan päälle ja mikä tarkoitus sillä mahdollisesti on. Näihin kysymyksiin ei tiede kykene antamaan vastauksia.

Näitä asioita käsitellään Pyhässä Raamatussa, jonka kirjoittajat väittävät kirjoittaneensa Jumalan hengen ohjauksessa hänen ajatuksiaan. Mitä jos ottaisit selvää siitä, mitä se sanoo?

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 8]

Ovatko aivot tarkoituksettoman tapahtumaketjun tuote?

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Mikä mahdollistaa tieteellisen tutkimuksen?

Tieteellinen tutkimus on mahdollista sen ansiosta, että fyysinen maailma on järjestyksellinen ja aine ja energia käyttäytyvät tietyissä olosuhteissa ennustettavalla, yhdenmukaisella tavalla. Järjestyksellisyys voidaan ilmaista matematiikan, fysiikan, kemian ja muiden luonnontieteiden peruslaeilla. Ilman sitä ei tieteellistä tutkimusta, tekniikan sovelluksia tai itse elämää yksinkertaisesti voisi olla.

Tämä herättää kysymyksen, mistä fysiikan lait ovat peräisin. Miksi ne ovat sellaisia kuin ovat? Monien mielestä kaikkein järkevin vastaus on Korkeimman Älyn olemassaolo. Millä kannalla sinä olet?

[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Tyhjästä syntynyt?

Jokaisen elävän solun DNA- eli deoksiribonukleiinihappomolekyyleissä on eliöiden tarkoituksenmukaiselle kehittymiselle välttämättömät monimutkaiset ohjeet. Noita molekyylejä voitaisiin verrata DVD-levyn sisältämään digitaaliseen tietoon, joskin DNA on monin verroin mutkikkaampi. DVD-levyä soitettaessa siihen koodatut tiedot mahdollistavat videon katselemisen tai musiikin kuuntelemisen. Vastaavasti DNA-molekyylit, jotka muistuttavat kiertyneitä köysitikkaita, sisältävät koodattua tietoa, joka mahdollistaa kaiken elämän ja tuottaa siihen vaihtelua, niin että banaanit eroavat pavuista, seeprat muurahaisista ja ihmiset valaista.

Tuskin kukaan menisi väittämään, että DVD-levyn digitaalinen informaatio voisi mitenkään olla sattumanvaraisen tapahtumaketjun tuote. Onko järkevää väittää, että DNA:n äärimmäisen monimutkainen informaatio olisi syntynyt tyhjästä?

[Kuvan lähdemerkintä s. 6]

Sombrerogalaksi: NASA and The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)