Miten maailmankauppa vaikuttaa sinuun?
KUN Petrou menetti työpaikkansa monikansallisessa yhtiössä, jossa hän oli ollut töissä 20 vuotta, irtisanomisilmoituksessa syyksi ilmoitettiin yksikantaan ”talouden globalisaatio”. Kun Thaimaan rahayksikkö baht menetti yli puolet arvostaan, maan talousministeri esitti televisiossa voimakasta kritiikkiä ”globalisaatiota” vastaan. Kun riisin hinta nousi 60 prosenttia eräässä Kaakkois-Aasian maassa, lehtikioskin otsikkomainokset julistivat: ”Globalisaation syytä!”
Mitä talouden globalisaatio oikeastaan on? Miten ja miksi se vaikuttaa sinun kotimaahasi ja taskussasi oleviin rahoihin? Mitä tämän suuntauksen taustalla on?
Mitä on globalisaatio?
Taloudellisena ilmiönä globalisaatio tarkoittaa siirtymistä erillisistä kansantalouksista maailmanlaajuiseen eli globaaliin talouteen. Nykypäivän ”maailmankylässä” on hyödykkeiden tuotanto kansainvälistynyt ja raha liikkuu vapaasti ja nopeasti yli rajojen. Kyse on käytännössä kaupankäynnistä ilman rajoja. Tässä järjestelmässä on monikansallisilla yhtiöillä paljon valtaa, kun puolestaan nimettömät sijoittajat voivat edistää aineellista vaurautta tai aiheuttaa tuhoisan laskukauden missä tahansa maailman kolkassa.
Globalisaatio on sekä nykyisen informaatiovallankumouksen syy että sen seuraus. Sitä vievät eteenpäin tietoliikenteen huimat edistysaskeleet, tietokoneiden tehon uskomaton kasvu sekä tiedonsiirtoverkkojen, esimerkiksi Internetin, kehittyminen. Tällaisen tekniikan avulla on mahdollista ylittää fyysisistä välimatkoista aiheutuvat esteet. Mihin tämä on johtanut?
Ristiriitainen siunaus?
Kannattajien mukaan globalisaatio voi antaa vauhtia kaupalle ja sijoituksille, jotka vahvistavat kansantalouksia ja nopeuttavat kehitystä maailman köyhimmissäkin maissa. Esimerkiksi pelkästään 90-luvulla ulkomaiset sijoittajat ovat sijoittaneet biljoona dollaria kehitysmaiden talouksiin. Tämä kansainvälisen rahoituksen ilmiömäinen kasvu on mahdollistanut teiden, lentoasemien ja tehtaiden rakentamisen köyhempiin maihin. Globalisaatio on tosiaan kohottanut elintasoa joissakin maissa kautta maailman. Kehitysasiain neuvoston puheenjohtaja Peter Sutherland sanoo, että ”viime aikoihin asti on elintason kaksinkertaistuminen kestänyt ainakin kaksi sukupolvea, mutta Kiinassa se tapahtuu nyt joka kymmenes vuosi”. Globalisaation katsotaan tuovan ennennäkemättömiä mahdollisuuksia miljoonille ihmisille. Maailmankaupan hämmästyttävä laajeneminen on lisännyt huimasti tuottavuutta ja tehokkuutta ja luonut uusia työpaikkoja.
Arvostelijat kuitenkin vastaavat tähän sanomalla, että globalisaatio voi myös kaataa talouksia yhdessä yössä. Muutama näpäytys tietokoneen hiirellä voi hyvin nopeasti viedä kansalliselta rahayksiköltä arvon, ja niin katoavat miljoonien palkansaajien elinikäiset säästöt. Pahaenteiset sanat Wall Streetin vaikutusvaltaisen asiantuntijan suusta voivat hetkessä saada joukon paniikkiin joutuneita sijoittajia myymään osakkeensa Aasiasta ja aiheuttaa siten valtavan pääomakadon, joka saattaa viime kädessä ajaa miljoonia ihmisiä köyhyyteen. Jokin johtokunta voi päättää sulkea tehtaan Meksikossa ja avata toisen Thaimaassa – Aasiaan syntyy lisää työpaikkoja mutta sadat latinalaisamerikkalaiset perheet joutuvat hätään.
Monet kiinnittävät huomion siihen, että globalisaatio on tehnyt suurten ihmisjoukkojen elämästä vaikeampaa ja uhkaa syrjäyttää osan maailmaa. ”Ei ole sattumaa, että monissa Saharan eteläpuolella sijaitsevissa Afrikan maissa surkea talouselämä heijastelee kyvyttömyyttä nivoutua maailmantalouteen ja siten käydä tuottoisaa kauppaa ja houkutella sijoittajia”, sanoi Sutherland.
Tarttuvia vaikutuksia jotka voivat rikastuttaa tai köyhdyttää
Miten tämä liittyy sinuun? Paikalliset, kansalliset ja alueelliset taloudet ovat kytkeytyneet toisiinsa ja tulleet toisistaan riippuvaisiksi. Niinpä yhdessä taloudessa näkyvät sairauden oireet saattavat levitä nopeasti muuallekin, myös sinun kotimaahasi. Esimerkiksi maailmanlaajuinen talouskriisi, joka ravisteli Aasiaa vuonna 1997 sekä Venäjää ja Latinalaista Amerikkaa vuosina 1998 ja 1999, uhkaa nyt aiheuttaa huomattavaa vahinkoa Yhdysvaltojen, joidenkin Euroopan maiden ja monien muiden taloudellisesti vakaiden maiden vauraudelle. Talous, joka yhdellä hetkellä vaikutti terveeltä, onkin seuraavassa hetkessä vakavasti sairas, eikä syynä ole ilmeisesti mikään uusi kehitysvaihe maan omien rajojen sisäpuolella, vaan ulkomailta tullut isku. Taloustieteilijät puhuvat rahoitusmarkkinoilla leviävästä ”tartunnasta”. Financial Times -lehden Lionel Barber sanoo: ”Taloudelliset iskut sattuvat yhtaikaa, ja monissa tapauksissa ne vahvistavat toisiaan. Tartunta ei enää ole vain riski; se kuuluu elämän tosiasioihin.”
Globalisaatio on siis kasvavassa määrin kytkenyt ihmisten elämän yhden ainoan talouden yhteyteen ympäri maailman. Asuinpaikastamme riippumatta tartunnan leviäminen vaikuttaa meihin monellakin tavalla. Ajatellaanpa seuraavia esimerkkejä. Kun Brasilia päästi rahayksikkönsä kellumaan tammikuussa 1999, Argentiinan siipikarjankasvattajat kokivat järkytyksen tajutessaan, että brasilialaiset myivät kanoja Buenos Airesin supermarketeille halvemmalla kuin he. Sen lisäksi oli kansainvälinen laskusuhdanne jo pudottanut jyrkästi argentiinalaisen puun, soijan, hedelmämehun, naudanlihan ja juuston hintoja. Alhaiset hinnat ja pienentynyt kysyntä tekivät lopun useista sikäläisistä meijereistä, ja sadat ihmiset jäivät työttömiksi.
Samaan aikaan siankasvattajat havaitsivat Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa, että niin hyvät markkinat kuin heillä oli aiemmin ollutkin vahvaa nousukautta elävissä Aasian maissa, heidän oli nyt laskettava hintoja, koska kysyntä oli heikentynyt ja kilpailu oli kovaa. ”Emme ole ikinä kokeneet näin raskasta tappiota sikataloudessa, emme edes suuren laman aikaan”, huokaili eräs siankasvattaja. Saman maan terästeollisuuden työntekijöitä sanottiin irti, kun teräksen tuonti moninkertaistui Kiinasta, Japanista, Venäjältä, Indonesiasta ja muualta; kaikkien näiden maiden heikko valuutta teki niiden vientituotteista hyvin halpoja. Ilman aasialaisia ostajia viljavuoret kasvoivat Yhdysvalloissa sikäläisten viljelijöiden tyrmistykseksi.
Globalisaation seurauksia pahentaa lisäksi se, että rikkaiden maiden pankit ja eläkerahastot ovat lainanneet tai sijoittaneet valtavia summia ”nouseville markkinoille” eli kolmannen maailman kansantalouksille. Kun sitten jotkin tällaiset taloudet romahtivat vuosien 1997–99 talouskriisin aikana, se vaikutti suoranaisesti niihin tavallisiin kansalaisiin, jotka olivat eläkkeellä tai joilla oli ollut säästöjä tappioita kärsineissä pankeissa. Melkein kaikki ovat saaneet tuntea nahoissaan menetyksen pelon joko suoraan tai välillisesti.
Rikkaudeksi ja köyhyydeksi
Globalisaatioprosessin lähempi tarkastelu paljastaa, että se on synnyttänyt laajenevia hyvinvoinnin saarekkeita köyhiin maihin ja paisuvia köyhyyden hyökyaaltoja rikkaisiin maihin. David Korten kuvailee tätä maailmantaloutta käsittelevässä kirjassaan: ”Nopea taloudellinen kasvu pienten tulojen maissa tuo harvojen onnekkaiden ulottuville nykyaikaiset lentoasemat, television, moottoritiet ja ilmastoidut kauppakeskukset, joista hankkia korkeatasoista kulutuselektroniikkaa ja muotivaatteita. Se ei juuri koskaan paranna enemmistön elinoloja. Tämäntyyppinen kasvu vaatii talouden ohjaamista vientipainotteiseksi, jotta maahan saataisiin ulkomaista valuuttaa rikkaiden haluamien tavaroiden ostamiseen. Niinpä köyhien pellot pannaan kasvamaan vientiin tarkoitettua viljaa. Peltojen entiset viljelijät huomaavat elää kituuttavansa kaupunkislummeissa nälkäpalkalla, jota heille maksavat vientituotteita valmistavat, työntekijöitä riistävät yritykset. Perheet hajoavat, yhteiskuntarakenne rasittuu romahduspisteeseen asti, ja väkivalta yleistyy. Ne joita kasvu on suosinut, tarvitsevat silloin vielä enemmän ulkomaista valuuttaa voidakseen tuoda maahan aseita ja suojautua syrjäytyneiden raivolta.” (When Corporations Rule the World.)
Globalisaatio on maailmanlaajuisesti aiheuttanut suurta painetta työväestölle, kun valtiot ovat painaneet palkkoja alas ja tinkineet työolosuhteista, jotta maahan tulisi ulkomaisia sijoittajia alhaisten kustannusten toivossa. Vaikka jotkin uudet teollisuusmaat ovat hyötyneet vapaamman maailmankaupan tuomasta viennin kasvusta, ovat köyhät maat jääneet pitkälti osattomiksi tästä kaikesta.
Kuinka vakavaksi epätasa-arvo on maailmassa kasvanut? Ajatellaanpa vain yhtä Kortenin lainaamaa tilastotietoa: ”Maailmassa on nykyään [vuonna 1998] 477 miljardööriä, kun heitä vuonna 1991 oli vain 274. Heidän yhteen laskettu varallisuutensa vastaa jotakuinkin ihmiskunnan köyhimmän puoliskon – 2,8 miljardin ihmisen – yhteen laskettuja vuosituloja.” Kenen on syy? ”Tämä on suoranainen seuraus sääntelemättömästä maailmankaupasta.”
Ahneus pontimena – terveellinen suuntaus?
Mikä globalisaatiossa on pohjimmiltaan vikana? Kommentoidessaan vuoden 1997–98 talouskriisiä toimittaja Jim Hoagland sanoi, että tulevaisuuden historiantutkijat näkevät globalisaation vanavedessä ”menetettyjä mahdollisuuksia, puutteellista kansainvälistä yhteistyötä ja inhimillistä ahneutta”. Tilanteen johdosta on herännytkin seuraavanlaisia kysymyksiä: Voidaanko maailmanlaajuista rauhaa ja hyvinvointia kokea talousjärjestelmässä, joka asettaa rikkaan vähemmistön ja rutiköyhän enemmistön vastakkain ja panee ne taistelemaan elämästä ja kuolemasta? Onko pienen voittajien joukon eettisesti oikein nauttia tuhlailevasta yltäkylläisyydestä samalla kun paljon suuremman häviäjien joukon on pakko elää nöyryyttävässä puutteessa?
Kyltymätön ahneus ja vajavainen moraali ovat tosiaan saaneet aikaan maailman, jossa vallitsee uskomaton taloudellinen epätasa-arvo. Se mitä muuan lakimies sanoi kaksituhatta vuotta sitten, pitää yhä paikkansa: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” (1. Timoteukselle 6:10.) Ovatko valtiot valmiit voittamaan nämä ihmisen epätäydellisen luonteen myötäsyntyiset puutteet? Brasilian presidentti Fernando Cardoso puki huolen aiheensa sanoiksi: ”Inhimillisen ulottuvuuden tuomisesta globalisaation aikakauden kehitykseen on tullut keskeinen haaste, sillä meidän kaikkien on kohdattava – – se eettinen tyhjiö, jonka markkinoiden palvominen on luonut.”
”Mittava taistelu vallasta ja arvoista”
Puhuessaan eräässä kansainvälisen kehityksen konferenssissa (22nd World Conference of the Society for International Development) Korten ilmaisi suhtautuvansa epäilevästi joihinkin globaalin talouden myönteisiin seurauksiin. Hän sanoi, että käynnissä on ”mittava taistelu vallasta ja arvoista ihmisten enemmistön ja globaalin talouden instituutioiden välillä. Taistelun lopputulos luultavasti määrää, vajoaako lajimme 2000-luvulla ahneuden, väkivallan, riiston ja ympäristön tuhoamisen anarkiaan, joka voi hyvinkin johtaa omaan sukupuuttoomme, vai syntyykö silloin hyvinvoivia, elämänläheisiä sivistysyhteiskuntia, joissa kaikki ihmiset voivat elää ilman puutetta rauhassa toistensa kanssa ja tasapainossa maapallon kanssa.”
[Tekstiruutu/Kuva s. 22]
”MAAILMA ON MUUTTUMASSA YHÄ GLOBAALIMMAKSI”
Tällaista ilmausta käytettiin Asiaweek-lehden 26.2.1999 pääkirjoituksessa, jossa sanottiin: ”Maailma on muuttumassa yhä globaalimmaksi kaupanteon, pääoman, tiedon ja tekniikan vapaan liikkuvuuden johdosta. – – perusideana on mukaan liittäminen: mitä useampia alueita ja maita maapallon verkostoon kytketään, sitä suuremmat markkinat on kaikilla maailman tuottajilla.”
Kirjoituksessa jatkettiin: ”Itä-Aasian, Venäjän ja Brasilian [viime vuosina sattuneet] taloudelliset romahdukset ovat osoittaneet, että tässä taloudellisesti ja teknisesti yhdentyvässä maailmassa on lyhytnäköistä kehittää yhtä aluetta samalla kun muut luhistuvat.”
Artikkelissa varoitettiin lukemasta Aasiaa ”taloudelliseksi ja poliittiseksi takapajulaksi” ja muistutettiin lukijoita siitä, että ”maailman toiseksi ja kolmanneksi suurimmat taloudet ovat edelleen Japani ja Kiina”. Siinä jatkettiin: ”Jo pelkkä asukastiheys on Aasiassa sellainen voima, joka varmasti tullaan ottamaan huomioon.” Aasian miljardeja ihmisiä ei voida unohtaa. Elämme tosiaan globaalissa, maailmanlaajuisessa taloudessa, jossa kaupan raja-aitoja on madallettu.
[Kuvat s. 23]
Globalisaatiota on syytetty köyhien ja rikkaiden välisen kuilun syventämisestä