Tarkastelemme puun ajatonta kauneutta
”Herätkää!”-lehden Uuden-Seelannin-kirjeenvaihtajalta
PUU on käymässä nopeasti vähiin. Metsiä hävitetään hälyttävällä vauhdilla monin paikoin maailmassa. Koska puutavarasta on puutetta, nousee puun – maailman perushyödykkeisiin kuuluvan ja aiemmin runsaasti saatavilla olleen raaka-aineen – hinta pilviin.
Täällä Uudessa-Seelannissa on ironista kyllä kukoistavia istutusmetsiä, joissa kasvaa 1930-luvulla maahan tuotua montereynmäntyä, kun taas sellaiset metsät hupenevat, joissa kasvaa kotoperäisiä puita, kuten kauria, pyökkiä ja kahta havupuihin kuuluvaa puuta (Dacrydium cupressinumia ja Podocarpus dacrydioidesia).
Umpipuun iätön vetovoima
Ihminen on tuhansien vuosien ajan nauttinut puun työstämisestä kaikenlaisiksi hyödyllisiksi esineiksi. Puun väri, kullekin lajille tunnusomainen syiden suunta ja jopa useimmista puulajeista lähtevä tuoksu ovat useasti miellyttäneet ihmisiä. Eri käyttötarkoituksia palvelevat esineet ovat tuoneet tyydytystä vuodesta toiseen ja joissakin tapauksissa vuosisadasta toiseen.
Varhaisimmista ajoista lähtien on kodeissa käytetty umpipuisia huonekaluja. Miehet ja naiset ovat näyttäneet kykynsä ja taitonsa, kun he ovat alkukantaisia työkaluja käyttäen valmistaneet sellaisia perustavaroita kuin pöytiä, kulhoja, jakkaroita, tynnyreitä, arkkuja ja tuoleja.
Nykytekniikan ansiosta tällaisten esineiden valmistus on nyt paljon nopeampaa. Sähkökäyttöisillä työkaluilla, kuten sirkkeleillä, sähköporilla, konehöylillä ja hiomakoneilla, voi työstää raakapuusta umpipuisia huonekaluja nopeasti, joskin ääntä työstä kyllä lähtee melkoisesti. Useimmilla mailla on esitellä puutavara-alan tehtaita, jotka syytävät markkinoille massatuotantona valmistettuja huonekaluja kohtuulliseen hintaan.
Sellaiset huonekalut eivät kuitenkaan monesti ole kovin kestäviä joko 1) sen vuoksi, että umpipuun asemesta on käytetty korvikkeita (puuviilua, lastulevyä), tai 2) siksi, että kokoamiseen käytetään nopeuteen perustuvan valmistuksen vuoksi nitomapistooleja tai erilaisia nauloja.
Talson paluu
Yrittäessään päästä voitolle nykytekniikan näennäisistä varjopuolista jotkut etsivät apua eräästä ikivanhasta puun työstämiseen käytettävästä työkalusta: talsosta eli koverokirveestä. Se määritellään ”teräkaluksi, jossa on ohut, kaareva, kahvaan suorakulmaisesti kiinnitetty terä ja jota käytetään pääasiassa puun työstämiseen”. Uudessa-Seelannissa maorit käyttivät talsoja, joiden terä oli nefriittiä (jadea), kanoottien ja sellaisten pylväiden veistämiseen, joihin kaiverrettaisiin kuvioita. Nykyisin useimpien talsojen terä on kuitenkin metallia.
Menneinä vuosisatoina käyttivät puusepät talsoa talon- ja laivanrakennuksessa rungon oikaisemiseen ja tasoittamiseen. He viimeistelivät lankkuja, joita he pitivät jalkojensa välissä, leikkaamalla talson kaarevalla terällä pykäliä tai koloja puun pintaan.
Seuralaisena vuolin
Valmistettavan esineen korutonta viehätysvoimaa lisää toinen välttämätön työkalu ja talson seuralainen: vuolin. Sitä käytetään puutavaran syrjien ja lappeiden muotoilemiseen. Sekä talso että vuolin on pidettävä terävänä kuin partaveitsi.
Hankittuasi nämä työkalut ovat seuraavat askeleet sopivan raaka-aineen etsintä ja sitten sen muuttaminen miksi tahansa esineeksi tai huonekaluksi, jonka haluat valmistaa. Juuri tässä suhteessa on vanhanaikaisella, yksinkertaisella huonekalujen valmistustyylillä puuseppien silmissä huomattavia etuja tavanomaisempiin menetelmiin verrattuna.
Höyläämättömistä lankuista, mikäli ne vain ovat kuivia eivätkä ne ole vääntyneet eivätkä taipuneet, voidaan valmistaa huonekaluja, jotka ovat sekä tukevia että kauniita. Käyttökelpoista lankkua voi saada vaikkapa hylätyistä kalusteista (vaatekaapeista, sängynpäädyistä, pöytälevyistä), vanhoista puulaatikoista, hajonneiden rakennusten palkeista ja vanhoista aidanseipäistä.
Kierrätettävä puu saa lisää elinaikaa
Vanha puu, joka ei ole toukan syömää eikä lahoa, voi taitavissa käsissä alkaa hehkua lämpöä ja kauneutta.
Pintaviat, naulanreiät ja kolot voivat luoda poikkeuksellisia yksityiskohtia kierrätettävään puuhun, josta valmistetaan huonekaluja. Käsin tehty esineesi, olipa se jätetty luonnolliseen tilaansa tai petsattu ja kiillotettu, tuo tyydytystä ja mielihyvää, kun se on valmistettu hyvin ja se kestää kauan.
Kuten puutarhuri, joka muokkaa maata, savenvalaja, joka muovailee savea, tai kehrääjä, joka kehrää luonnonkuitua, niin puuseppäkin, joka työstää ja muotoilee puuta talsolla tai vuolimella, pitää aherrustaan erittäin antoisana. Kyllä, se on kovaa työtä. Se vie paljon enemmän aikaa kuin nykymenetelmät. Silti sen tajuaminen, että työ tuo tekijälleen tyydytystä ja että taidolla valmistetuista huonekaluista on niiden saajille hyötyä vuosiksi, lisää sitä ajatonta iloa, joka puun työstämiseen liittyy.
Tekniikkaa koskevia vihjeitä
Kaikki puulajit eivät sovi ihanteellisesti talsolla työstettäviksi. Trooppisen kovapuun kuidut kestävät tavallisesti talson iskuja. Yleensä pehmeämpi puu soveltuu talsolle paremmin. Oksankohtien ei tarvitse olla ongelma. Voit kovertaa ne pois kourutaltalla ja luoda siten käsiteltävänä olevaan pintaan erityisen yksityiskohdan.
Monesti sydänpuusta sahatut laudat ovat parhaimman värisiä. Niistä valmistettuja huonekaluja tarvitsee harvoin petsata. Jos kuitenkin haluat antaa käsittelemättömälle puulle säväyksen ja sen värille syvyyttä, on olemassa suuri määrä erilaisia petsejä, joista voit valita mieleisesi.
Edes tämän vaiheen ei ole pakko tulla kalliiksi. Jotkut ovat hieroneet vaaleaan puuhun tähän tarkoitukseen soveltuvaa öljyä ja huomanneet, että se korostaa käsin tehtyä esinettä upeasti.
Voit antaa luomuksellesi loppusilauksen jollakin monista tarjolla olevista polyuretaanipinnoitteista tai lakoista, joita voi ruiskuttaa tai sivellä huonekaluun. Luonnollisempi lopputulos syntyy, kun sivelet puuhun seuraavan reseptin mukaista kiillotusöljyä, joka ravitsee puuta eikä niinkään pinnoita sitä: viisi osaa etikkaa, neljä osaa tärpättiä, kaksi osaa raakaa pellavaöljyä ja yksi osa denaturoitua spriitä. Liuota seokseesi hieman mehiläisvahaa ja anna valmiin kiillotusöljyn sitten imeytyä puuhun usean päivän ajan.
Tyydytystä tuottava käsityötaito
Umpipuisissa huonekaluissa, jotka olet omin käsin valmistanut yksilöllisiksi, tulee aina olemaan vetovoimaa, kun ne seisovat kotonasi lempinurkassasi, olivatpa ne kuinka vaatimattomia tahansa. Joka puolelta maailmaa, kartanoista ja mökeistä, voi löytää kiehtovia näytteitä huonekalunvalmistajien töistä, joitakin jopa vuosisatojen takaa. Ne epäilemättä todistavat noiden ihmisten taidosta, uutteruudesta ja kärsivällisyydestä. He saivat tyydytystä ja mielihyvää siitä, että he valmistivat esineitä, joista on hyvin pidettyinä sekä hyötyä että silmäniloa. Ne lisäävät koristamiensa asuntojen yksilöllisyyttä melkoisesti.
Tänä aikana, jona erilaisten muovituotteiden määrä paisuu, Luojamme lahjaksi antama puu palvelee edelleenkin monia hyödyllisiä tarkoituksia. Eikä näistä ole vähäisin sellaisen raakapuun tuottaminen, joka kutsuu innokasta käsityön taitajaa muuttamaan sitä kauniiksi puuhuonekaluiksi.
[Kuvat s. 23]
”Dacrydium cupressinumia”
”Beilschmiedia tawaa”
Tammea
Oksaista montereynmäntyä
Lakattua mäntyä
Öljyllä käsiteltyä mäntyä
Tummaksi petsattua mäntyä
[Kuvat s. 24]
Talso
ja vuolin käytössä
[Kuva s. 25]
Käsin tehty astiakaappi
[Kuva s. 25]
Kulmahylly