Gutenberg – miten hän rikastutti maailmaa
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN SAKSAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
MIKÄ tuhannen viime vuoden aikana tehty keksintö on vaikuttanut elämääsi eniten? Onko se puhelin, televisio tai auto? Todennäköisesti ei mikään niistä. Monien asiantuntijoiden mukaan eniten on vaikuttanut kirjapainotaito. Mies, jonka ansioksi ensimmäisen käytännöllisen painomenetelmän keksiminen luetaan, on Johannes Gensfleisch zur Laden, joka tunnetaan paremmin Johannes Gutenbergina. Hänellä oli aristokraattinen tausta, eikä hänen sen vuoksi tarvinnut olla tavalliseen tapaan oppipoikana.
Gutenbergin keksintöä on kuvailtu ”Saksan suureksi lahjaksi sivistykselle”. Hänen painamansa mestariteoksen – niin sanotun 42-rivisen Gutenbergin Raamatun – jokainen jäljellä oleva kappale maksaa omaisuuden.
Kultainen Mainz
Gutenberg syntyi Mainzissa vuonna 1397 tai sen tietämillä. Reinin varrella sijaitseva Mainz oli silloin noin 6000 asukkaan kaupunki. Se tunnettiin kultaisena Mainzina, sillä se oli erään voimakkaan kaupunkiliiton keskus. Sikäläiset arkkipiispat olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vaaliruhtinaita. Mainz oli kuuluisa kultasepistään. Nuori Johannes oppi paljon metallin työstämisestä, myös sen, miten siihen pakotettiin kirjaimia. Hän pakeni poliittisten riitojen takia joiksikin vuosiksi Strasbourgiin, missä hän harjoitti ja opetti jalokivien hiontaa. Mutta hänen mielensä askarteli pääasiassa salaisen, tekeillä olevan uuden keksinnön parissa. Gutenberg yritti kehittää kirjapainotaidon huippuunsa.
Gutenbergin nerous ja Fustin rahoitus
Gutenberg palasi Mainziin ja jatkoi kokeilujaan. Saadakseen rahoittajan hän kääntyi Johann Fustin puoleen, joka lainasi hänelle 1600 guldenia – ruhtinaallinen summa aikana, jona taitava käsityöläinen hankki vain 30 guldenia vuodessa. Fust oli ovela liikemies, joka näki hankkeessa voitonmahdollisuuden. Minkälaista hanketta Gutenberg suunnitteli?
Gutenberg pani tarkkana miehenä merkille, että joitakin tarvikkeita tuotettiin suuria määriä, ja kutakin identtisinä kappaleina. Esimerkiksi metallista lyötiin kolikkoja ja valettiin ammuksia. Miksi ei siis painettaisi satoja identtisiä kirjoitusta sisältäviä sivuja ja koottaisi niitä sitten numerojärjestykseen identtisiksi kirjoiksi? Mistä kirjasta oli kyse? Hänellä oli mielessään Raamattu, kirja, joka oli niin kallis, että vain muutamat etuoikeuksiset omistivat sellaisen. Gutenberg aikoi tuottaa suuria määriä identtisiä Raamattuja ja tehdä niistä siten paljon halvempia kuin käsinkirjoitetut Raamatut uhraamatta kuitenkaan niiden kauneutta. Miten se onnistuisi?
Useimmat kirjat jäljennettiin käsin, mikä vaati huolellisuutta ja aikaa. Painamista oli kokeiltu käsin kaiverretuilla puulaatoilla, joista jokainen käsitti yhden painosivun. Kiinalainen mies nimeltä Pi Sheng oli jopa valmistanut painotarkoituksiin yksittäisiä kirjakkeita savesta. Koreassa oli valtion painoissa käytetty kuparisia kirjakkeita. Mutta irtokirjakkeilla (yksittäisiä kirjakkeita, jotka voidaan järjestää uudelleen jokaista uutta sivua varten) painaminen edellytti valtavaa määrää kirjakkeita, eikä kukaan ollut kehittänyt menetelmää niin suuren määrän valmistamiseen. Se oli Gutenbergin tehtävä.
Kokeneena metallityöntekijänä hän tajusi, että painaminen onnistuisi parhaiten erillisillä kirjakkeilla, joita ei valmistettaisi savesta eikä puusta, vaan metallista. Niitä valettaisiin muotissa eikä kovetettaisi uunissa tai kaiverrettaisi. Gutenberg tarvitsi sellaisia muotteja, joissa voitaisiin valaa kirjakkeet hänen käyttämiensä aakkosten kaikkia 26:ta kirjainta – pieniä ja isoja kirjaimia – varten ja lisäksi kaksoiskirjaimia, välimerkkejä, numeroita ja muita merkkejä varten. Hän laski tarvitsevansa kaikkiaan 290 erilaista kirjaketta ja jokaisesta kymmenittäin kopioita.
Keksijä käy työhön
Gutenberg valitsi kirjansa tyyliksi goottilaisen kirjoituksen ja kieleksi latinan niiden munkkien mallin mukaan, jotka jäljensivät Raamattua. Metallitöistä hankkimaansa kokemusta hyödyntäen hän kaiversi kunkin kirjaimen ja merkin peilikuvasta korkokuvion pienen teräskappaleen pintaan (kuva 1). Tällaisella teräsleimasimella kuvio sitten pakotettiin pehmeämpään metallinpalaseen, joka oli joko kuparia tai messinkiä. Pehmeämpään metalliin syntyi siis kirjaimen oikein päin oleva syvennyskuva, jota sanotaan matriisiksi.
Seuraavassa vaiheessa käytettiin valumuottia, joka oli Gutenbergin nerouden tuote. Muotti oli miehen nyrkin kokoinen ja sekä päältä että pohjasta avonainen. Kirjaimen matriisi kiinnitettiin muotin pohjaan ja sisälle kaadettiin sulaa metalliseosta (kuva 2). Tinasta, lyijystä, antimonista ja vismutista koostuva seos jäähtyi ja kovettui nopeasti.
Muotista poistetun valoksen – eli kirjakkeen – toisessa päässä oli korkokuvio kirjaimen peilikuvasta. Sitten prosessia toistettiin, kunnes tarvittava määrä tuota kirjaketta oli valmistettu. Sen jälkeen matriisi irrotettiin muotista ja sen tilalle kiinnitettiin seuraavan kirjaimen matriisi. Tällä tavoin pystyttiin lyhyessä ajassa valmistamaan kuinka paljon tahansa kirjakkeita kutakin kirjainta ja merkkiä varten. Kaikki kirjakkeet olivat samankorkuisia, aivan niin kuin Gutenberg halusi.
Nyt voitiin painaminen aloittaa. Gutenberg valitsi Raamatusta otteen, jonka hän tahtoi jäljentää. Latomahakaa käyttäen hän muodosti kirjakkeista sanoja ja sanoista rivejä (kuva 3). Kaikki rivit tasattiin eli tehtiin samanmittaisiksi. Hän latoi rivit latomalaivan avulla palstaksi, kaksi palstaa sivua kohti (kuva 4).
Koottu sivu kiinnitettiin paikoilleen painokoneen laakealle aluslevylle, ja sitten se kostutettiin mustalla painomusteella (kuva 5). Painokone, joka oli samantapainen kuin viininvalmistuksessa käytetyt puristimet, siirsi musteen kirjakkeista paperille. Tuloksena oli painettu sivu. Sitten käytettiin lisää mustetta ja paperia ja prosessia toistettiin, kunnes tarvittava määrä tuota sivua oli painettu. Koska kirjakkeet olivat erillisiä, niitä voitiin käyttää uudelleen toisen sivun latomiseen.
Kirjapainotaidon mestarinäyte
Gutenbergin kirjapaino, joka työllisti 15–20 ihmistä, sai ensimmäisen painetun Raamatun valmiiksi vuonna 1455. Sitä painettiin noin 180 kappaletta. Jokaisessa Raamatussa oli 1282 sivua, ja kunkin sivun kaksi palstaa olivat 42-rivisiä. Kirjat sidottiin – jokainen Raamattu koostui kahdesta niteestä – ja koristeelliset otsikot ja jokaisen luvun ensimmäinen kirjain maalattiin myöhemmin käsin Gutenbergin kirjapainon ulkopuolella.
Voitko kuvitella, kuinka monta kirjaketta Raamatun painamiseen tarvittiin? Jokaisella sivulla on noin 2600 merkkiä. Jos oletetaan, että Gutenbergillä oli kuusi latojaa, joista jokainen työskenteli kerralla kolmen sivun parissa, he olisivat tarvinneet suunnilleen 46000 kirjaketta. On helppo ymmärtää, että Gutenbergin valumuotti oli irtokirjakkeilla painamisen avain.
Ihmiset olivat ällistyksissään, kun he vertasivat Raamattuja: jokainen sana oli kussakin samalla kohtaa. Sellainen oli mahdotonta käsin kirjoitetuissa asiakirjoissa. Günther S. Wegener kirjoittaa, että 42-rivinen Raamattu on ”niin yhtenäinen ja symmetrinen, harmoninen ja kaunis, että tämä mestariteos on saanut painajat mykistymään kautta aikojen”.
Taloudellinen perikato
Fust ei kuitenkaan ollut yhtä kiinnostunut mestariteoksen aikaansaamisesta kuin rahan hankkimisesta. Hänen sijoituksensa ei tuottanut voittoa niin nopeasti kuin hän oli odottanut. Liikekumppanukset riitaantuivat, ja vuonna 1455 – juuri kun Raamatut oltiin saamassa valmiiksi – Fust vaati lainaamiaan rahoja takaisin. Gutenberg ei kyennyt maksamaan niitä ja hävisi siitä seuranneen oikeusjutun. Hän joutui luovuttamaan Fustille ainakin joitakin painolaitteita sekä irtokirjakkeet, joilla Raamatut oli painettu. Fust perusti oman kirjapainon yhdessä Gutenbergin taitavan työntekijän Peter Schöfferin kanssa. Heidän yrityksensä, Fust ja Schöffer, sai osakseen maineen, jonka Gutenberg olisi ansainnut, ja siitä tuli maailman ensimmäinen taloudellisesti menestyvä kirjapaino.
Gutenberg yritti jatkaa työtään perustamalla uuden painon. Jotkut oppineet pitävät joitakin muita 1400-luvulta peräisin olevia töitä hänen painaminaan. Mikään ei kuitenkaan yltänyt 42-rivisen Raamatun ylevyyden ja loiston tasalle. Vuonna 1462 hänellä oli jälleen epäonnea. Eräästä katolisen kirkon sisäisestä valtataistelusta seurasi, että Mainz poltettiin ja ryöstettiin. Gutenberg menetti kirjapainonsa toisen kerran. Hän kuoli kuusi vuotta myöhemmin, helmikuussa 1468.
Gutenbergin jättämä perintö
Gutenbergin keksintö levisi nopeasti. Vuoteen 1500 mennessä kirjapainoja oli Saksassa 60 kaupungissa ja sen lisäksi 12 muussa Euroopan maassa. ”Kirjapainotaidon kehittäminen merkitsi vallankumousta viestinnän alalla”, sanoo The New Encyclopædia Britannica. ”Seuraavien 500 vuoden aikana painotekniikkaan tehtiin monia parannuksia, mutta perusprosessi pysyi olennaisilta osiltaan samanlaisena.”
Kirjapainotaito muutti eurooppalaista elämää, sillä tieto ei enää kuulunut vain niille, jotka nauttivat etuoikeuksia. Uutiset ja informaatio alkoivat tavoittaa tavallisia ihmisiä, jotka tulivat tietoisemmiksi siitä, mitä heidän ympärillään tapahtui. Painaminen synnytti tarpeen luoda kullekin kansalliselle kielelle yhdenmukainen kirjoitettu muoto, jota jokainen kykenisi ymmärtämään. Niinpä englannin, ranskan ja saksan kieli yhdenmukaistettiin, ja ne säilyivät. Luettavan aineiston kysyntä lisääntyi huimasti. Ennen Gutenbergia Euroopassa oli muutama tuhat käsikirjoitusta; 50 vuoden kuluttua hänen kuolemastaan kirjoja oli miljoonia.
1500-luvun uskonpuhdistus olisi loppunut alkuunsa ilman kirjapainotaitoa. Raamattu käännettiin englanniksi, hollanniksi, italiaksi, kirkkoslaaviksi, puolaksi, ranskaksi, saksaksi ja tšekiksi, ja painokone teki kymmenientuhansien käännösten julkaisemisen helpoksi. Martti Luther käytti painokonetta hyväkseen levittäessään sanomaansa. Hän onnistui pyrkimyksissään, kun taas toiset, jotka olivat eläneet ennen Gutenbergin kirjapainon olemassaoloa, olivat epäonnistuneet. Ei ihme, että Luther kuvaili painokonetta Jumalan keinoksi ”levittää tosi uskontoa koko maailmaan”!
Jäljellä olevat Gutenbergin Raamatut
Kuinka monta Gutenbergin Raamattua on säilynyt? Viime aikoihin asti niitä uskottiin säilyneen eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa 48 kappaletta, joista osa on vaillinaisia. Washingtonissa Kongressin kirjastossa oleva pergamentille painettu Raamattu on yksi näyttävimmistä. Sitten vuonna 1996 tehtiin sensaatiomainen löytö: Saksassa Rendsburgissa löydettiin kirkon arkistosta vielä osa yhdestä Gutenbergin painamasta Raamatusta (ks. Herätkää! 22.1.1998 s. 29).
Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että kuka tahansa voi nykyisin hankkia Raamatun! Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että voimme mennä ostamaan 42-rivisen Gutenbergin Raamatun! Kuinka paljon sellainen maksaa? Mainzissa toimiva Gutenberg-museo hankki yhden vuonna 1978 ja maksoi siitä 3,7 miljoonaa Saksan markkaa (nykyrahassa noin 11 miljoonaa Suomen markkaa). Tuon Raamatun hinta on nyt moninkertainen.
Mikä tekee Gutenbergin Raamatusta ainutlaatuisen? Gutenberg-museon entinen johtaja professori Helmut Presser mainitsee kolme syytä. Ensinnäkin se on ensimmäinen kirja, joka painettiin lännessä irtokirjakkeilla. Toiseksi se on ensimmäinen Raamattu, joka koskaan on painettu. Kolmanneksi se on henkeäsalpaavan kaunis. Professori Presser kirjoittaa, että Gutenbergin Raamatussa näemme ”goottilaista kirjoitusta ehdottomassa huipussaan”.
Kaikkien kulttuurien ihmiset ovat kiitollisuudenvelassa nerokkaalle Gutenbergille. Hän saattoi yhteen valumuotin, metalliseoksen, painomusteen ja painokoneen. Hän keksi kirjapainotaidon ja rikastutti maailmaa.
[Kuvat s. 16, 17]
1. Kupariseen matriisiin pakotettiin kirjaimen syvennyskuva teräsleimasimella
2. Valumuottiin kaadettiin sulaa metalliseosta. Kun seos oli kovettunut, kirjake poistettiin muotista ja siinä oli kirjaimen peilikuva
3. Kirjakkeet aseteltiin latomahakaan sanoiksi, jotka muodostivat rivin
4. Rivit ladottiin palstoiksi latomalaivan avulla
5. Koottu sivu asetettiin painokoneen laakealle aluslevylle
6. Gutenbergia esittävä kuparikaiverros vuodelta 1584
7. Nykyään Gutenbergin painama Raamattu maksaa miljoonia markkoja
[Lähdemerkinnät]
Kuvat 1–4, 6 ja 7: Gutenberg-museo, Mainz; kuva 5: American Bible Societyn luvalla
[Kuvan lähdemerkintä s. 16]
Taustakuva: British Libraryn luvalla / Gutenbergin Raamattu