Kullan salaperäinen viehätysvoima

Kulta. Hamasta muinaisuudesta saakka tätä pehmeää, kirkkaankeltaista metallia on pidetty arvossa sen epätavallisten ominaisuuksien vuoksi. Sen väri, kiilto, taottavuus ja syöpymiskestävyys tekevät siitä epätavallisen metallien joukossa. Koska sen arvo on väikkynyt kullanetsijöiden mielessä, on sen historia poikkeuksellinen kaikkien muiden metallien historiaan verrattuna.

”KULTAA! Kultaa, sanon minä! Kultaa!” Kultalöytö on saanut sydämen jyskyttämään, pulssin kiihtymään ja mielikuvituksen laukkaamaan. Kultaa on etsitty maalta, joista ja puroista ja jopa tuhansien metrien syvyydestä maan alta.

Kulta on kaunistanut kuninkaita ja kuningattaria kalliiden korujen muodossa. Se on koristanut valtaistuimia ja palatsien seiniä. Kaloja, lintuja, nisäkkäitä ja muita aiheita esittäviä kultaisia epäjumalankuvia on palvottu jumalina. Heltymätön kullan etsintä on ulottunut laajalle alueelle, ja samoin on sen vaikutus kulttuuriin ollut kauaskantoinen.

Kulta ja historia

Muinaisen Egyptin faraot lähettivät kauppiaitaan ja armeijoitaan kaukaisiin maihin etsimään kultaa, jota pidettiin Egyptin jumalien ja faraoiden yksinomaisena omaisuutena. Vuonna 1922 löydetty Tutankhamonin hauta oli täynnä mittaamattoman arvokkaita kulta-aarteita. Jopa hänen arkkunsa oli täyttä kultaa.

Joidenkuiden historioitsijoiden mukaan Aleksanteri Suurta veti ”alussa Aasiaan Persian kuuluisa kulta-aarre”. Kertoman mukaan hänen armeijansa otti käyttöön tuhansia juhtia kantamaan hänen Persiasta anastamaansa kultaa Kreikkaan. Sen seurauksena Kreikasta tuli kansakunta, jolla oli runsaasti kultaa.

Muuan historioitsija kertoo, että Rooman ”keisarit käyttivät kultaa auliisti taatakseen virkamiestensä uskollisuuden ja vaikuttaakseen muiden maiden arvohenkilöihin. He tekivät vaikutuksen kansaansa ja usein pelottelivat sitä äveriäisyytensä loistokkuudella, mikä kävi helposti esittelemällä mahtavia kultakoristeita.” Erään lähteen mukaan roomalaiset saivat paljon kultaa valloittaessaan Espanjan ja saadessaan haltuunsa espanjalaisia kultakaivoksia.

Kullan tarina jäisi kuitenkin vajaaksi ilman sen verisempään historiaan perehtymistä. Se on tarina valloituksista, julmuudesta, orjuudesta ja kuolemasta.

Verta tihkuva historia

Kulttuurin kehittyessä suuremmat ja vahvemmat laivat purjehtivat etsimään uusia maita, perustamaan siirtokuntia ja etsimään kultaa. Kullan löytämisestä tuli pakkomielle monille löytöretkeilijöille, myös uraauurtavalle merenkulkijalle Kristoffer Kolumbukselle (1451–1506).

Alkuasukkaiden hengellä oli Kolumbukselle hyvin vähän merkitystä, kun hän etsi kultaa. Espanjan kuningas ja kuningatar rahoittivat Kolumbuksen retket, ja tämä selosti heille lokikirjassaan, mitä hän oli kokenut eräällä saarella: ”Jotta täällä voisi hallita, tarvitsee vain asettua aloilleen ja ulottaa valta alkuasukkaisiin, jotka toteuttavat kaiken, mikä heitä käsketään tekemään. – – Intiaanit – – ovat alastomia ja puolustuskyvyttömiä, ja näin ollen omiaan käskettäväksi ja pantavaksi työhön.” Kolumbus uskoi, että hänellä oli Jumalan siunaus. Kulta-aarteet auttaisivat Espanjaa rahoittamaan pyhät sotansa. Saatuaan kerran lahjaksi kultaisen naamion hän esitti toiveen, että Jumala armossaan auttaisi häntä löytämään kultaa.

Espanjan kuningas Ferdinand käski espanjalaisia konkistadoreja, jotka purjehtivat meriä Kolumbuksen vanavedessä etsimässä kultaa: ”Tuokaa minulle kultaa! Hankkikaa sitä inhimillisesti, jos mahdollista. Mutta tuokaa sitä minulle, millä keinolla hyvänsä saattekin sitä käsiinne.” Häikäilemättömät löytöretkeilijät teurastivat tuhansittain alkuasukkaita, joita he kohtasivat Meksikossa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Konkistadorien Espanjaan laivaama kulta kuvaannollisesti puhuen tihkui verta.

Sitten olivat vuorossa merirosvot, jotka eivät purjehtineet minkään kansakunnan lipun alla. Aavalla merellä he ryöstivät espanjalaisia galeoneja, joilla oli lastinaan kultaa ja muita arvokkaita aarteita. Koska galeoneilla oli usein vähemmän tykkejä ja miehistöä, niistä ei ollut vastusta hyvin aseistautuneille merirosvoille. Merirosvous oli 1600- ja 1700-luvuilla merten vitsaus, varsinkin Länsi-Intian saarilla ja Amerikan rannikolla.

1800-luvun kultakuumeita

Vuonna 1848 tehtiin Sacramenton laaksossa Kaliforniassa suuri kultalöytö. Sana lähti pian kiertämään, ja muuttajia tulvehti tasaisena virtana paikalle merkitsemään valtauksia nimiinsä. Seuraavana vuonna Kalifornian olivat piirittäneet kymmenettuhannet onnenonkijat, jotka olivat lähtöisin joka puolelta maailmaa. Kalifornian asukasluku nousi vuosien 1848 ja 1860 välisenä aikana suunnilleen 26000:sta noin 380000:een. Maanviljelijät hylkäsivät maansa, merimiehet jättivät laivansa, sotilaat karkasivat armeijasta – ainoastaan matkatakseen etsimään onneaan kullan parista. Joitakuita kuvailtiin ”verenhimoisiksi roistoiksi”. Tämä ihmiskunnan sulatusuuni toi mukanaan rikollisuuden ja väkivallan aallon. Ne jotka jäivät kullan koukkuun mutta eivät olleet valmiita tekemään työtä sen hyväksi, turvautuivat rosvoamiseen ja ryöstelivät postivaunuja ja junia.

Kalifornian kultakuumeen kannoilla, vuonna 1851, kuultiin uutisia, että suuria kultaesiintymiä löydettiin Australiasta. ”Tuotto oli aivan fantastinen”, kerrottiin. Australiasta tuli hetkeksi maailman suurin kullantuottaja. Jotkut jotka olivat muuttaneet Kaliforniaan, pakkasivat pian laukkunsa ja kiersivät toiselle puolelle maapalloa. Australian asukasluku nousi huimasti – vuosien 1850 ja 1860 välisenä aikana 400000:sta yli 1100000:een. Maanviljelys ja muut työt joutuivat käytännöllisesti katsoen seisauksiin, kun monet ryntäsivät koettamaan onneaan kullankaivajina.

1800-luvun lopulla alkoi vuorostaan mieletön massaryntäys Yukoniin ja Alaskaan, sen jälkeen kun kultaa oli löydetty noilta alueilta. Tuhannet ihmiset matkustivat kauas pohjoiseen Klondiken alueelle ja Alaskaan ja taistelivat purevaa pakkasta vastaan vallatakseen nimiinsä alueet, joilla oli kultapitoista maata.

Uponnut aarre

Kun syvänmerensukellus kehittyi 1900-luvulla, kullanetsijät käänsivät huomionsa merenpohjaan. Siellä he etsivät laivojen hylyistä uponneita aarteita: kultakoruja ja muita vuosisatoja sitten valmistettuja esineitä.

Syyskuun 20. päivänä vuonna 1638 espanjalainen galeoni Concepción upposi Tyyneenmereen Saipanin rannikon edustalla ajauduttuaan karille myrskyisessä säässä. Sillä oli lastinaan kultaa ja muita aarteita kymmenien miljoonien nykydollareiden arvosta. Suurin osa laivalla olleista 400 ihmisestä kuoli. Sukeltajat ovat hakeneet hylystä 32 kultaketjua, joista jokainen on noin puolitoista metriä pitkä ja useiden kilojen painoinen. Kaikkiaan sukeltajat ovat tuoneet ylös 1300 kultakorua: ketjuja, ristejä, rintamerkkejä ja -koruja sekä solkia.

Muitakin hylkyjä on löydetty. Vuonna 1980 sukeltajat paikansivat Floridan rannikolla Yhdysvalloissa 1600-luvulta peräisin olevan espanjalaisen galeonin Santa Margaritan hylyn. Seuraavan vuoden loppuun mennessä sukeltajat olivat tuoneet ylös yli 44 kiloa kultaharkkoja ja lisäksi muita kultaesineitä.

Sodan aikana ryöstettyä kultaa

Saksan hallituksen antauduttua vuonna 1945 liittoutuneiden joukot tekivät hätkähdyttävän löydön Kaiserodan suolakaivoksilla Thüringenissä Saksassa. The Atlanta Journal -lehden mukaan ”kaivoksista löytyi huikeiden 2,1 miljardin dollarin [11,6 miljardin markan] arvosta kultaharkkoja, taideteoksia, rahaa ja arvopapereita”. Sieltä löydettiin myös kasseittain joukkoteurastuksen uhrien hampaista irrotettua kultaa ja hopeaa, josta osa oli jo sulatettu. Tämä valtaisa kultakätkö auttoi natsien sotapäällikköjä rahoittamaan pitkäksi venynyttä sotaa. Kultaa on palautettu arviolta 2,5 miljardin dollarin (13,8 miljardin markan) arvosta noin kymmeneen maahan, jotka Hitler aikanaan valloitti, kerrotaan Journalissa. Koska yleisesti uskotaan, että kaikkea natsien kätkemää kultaa ei ole löydetty, etsinnät jatkuvat.

Kullalla on varmasti arvoa. Raamatussa kuitenkin sanotaan, ettei kulta, niin kuin eivät muutkaan aineelliset rikkaudet, voi antaa sitä etsiville elämää (Psalmit 49:6–8; Sefanja 1:18). Raamatun sananlasku sanoo: ”Oi kuinka paljon parempaa onkaan viisauden hankkiminen kuin kulta!” (Sananlaskut 16:16.) Tosi viisaus tulee Luojalta, Jehova Jumalalta, ja on löydettävissä hänen Sanastaan, Raamatusta. Se joka etsii sellaista viisautta, voi Jumalan sanaa tutkimalla oppia Jumalan lakeja, periaatteita ja neuvoja ja sitten soveltaa näitä elämäänsä. Sillä tavoin hankittu viisaus on paljon haluttavampaa kuin kaikki ihmisen koskaan löytämä kulta. Sellainen viisaus voi merkitä parempaa elämää nyt ja ikuista elämää tulevaisuudessa. (Sananlaskut 3:13–18.)

[Tekstiruutu s. 27]

Joitakin tietoja kullasta

• Kulta on kaikista metalleista taottavin ja venyvin. Siitä voidaan takoa millimetrin kymmenestuhannesosan paksuinen kalvo. Kymmenen grammaa kultaa voidaan takoa peittämään noin kuuden neliömetrin suuruinen ala. Kymmenestä grammasta kultaa voidaan venyttää suunnilleen 24 kilometrin pituinen lanka.

• Koska puhdas kulta on niin pehmeää, siihen sekoitetaan yleensä muita metalleja sen kovuuden lisäämiseksi, jotta sitä voitaisiin käyttää korujen ja muiden kultatöiden valmistamiseen. Seosten kultapitoisuus ilmoitetaan kahdeskymmenesneljäsosina, joita sanotaan karaateiksi. 12-karaattinen kultaseos on siis 50-prosenttista kultaa, 18-karaattinen kulta on 75-prosenttista kultaa, ja 24-karaattinen kulta on puhdasta kultaa.

• Suurimmat kullantuottajamaat ovat Etelä-Afrikka ja Yhdysvallat.

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Aleksanteri Suuri: The Walters Art Gallery, Baltimore

[Kuvat s. 26]

Maalaus, joka kuvaa Kristoffer Kolumbuksen saapumista Bahamasaarille vuonna 1492 hänen ollessaan etsimässä kulta-aarteita

[Lähdemerkintä]

Museo Navalin (Madrid, Espanja) ja Don Manuel González Lópezin luvalla