Nuorten kuolemantapaukset – murhenäytelmä

”Minulla on aivan sellainen tunne, että meidän sukupolvemme häipyy pian olemattomiin.” (18-vuotias Johanna P., joka opiskeli ensimmäistä vuottaan yliopistossa Connecticutissa Yhdysvalloissa)

POLIISEJA kohtasi kammottava näky maatilalla, josta oli vain lyhyt matka Hobartiin, Australiaan kuuluvan saariosavaltion Tasmanian pääkaupunkiin. Asuinrakennuksessa oli neljä tyttöä, joista nuorin oli 10-vuotias ja vanhin 18-vuotias, ja he kaikki olivat kuolleita. Isä oli tappanut heidät. Hän itse lojui lähistöllä kuolleena, kiväärillä tehty ampumahaava päässään. Hän oli myös hakannut oikean kätensä irti kirveellä. Nämä murhat ja itsemurha olivat suuri järkytys Tasmanian koko väestölle, ja ihmisten mieliä jäi askarruttamaan kysymys: miksi neljän syyttömän tytön täytyi kuolla?

Belgiaa kuohuttaa yhä tapaus, jossa kuudelle tytölle oli tehty seksuaalista väkivaltaa, minkä jälkeen neljä heistä oli tapettu. Näiden rikosten tekijä oli aiemmin tuomittu vankeuteen raiskauksista, mutta hänet oli päästetty ehdonalaiseen vapauteen. Jälleen sama kysymys: miksi näiden tyttöjen täytyi kuolla? Argentiinassa jotkut äidit uskovat, että niin sanotussa likaisessa sodassa katosi 30000 ihmistä, joista monet olivat heidän poikiaan ja tyttäriään.a Osalle näistä huono-onnisista kävi niin, että heitä kidutettiin ja heille annettiin huumaavaa ainetta, minkä jälkeen heidät lennätettiin merelle ja pudotettiin lentokoneesta mereen. Monet heistä olivat ulos heitettäessä yhä elossa. Miksi heidän täytyi kuolla? Heidän äitinsä odottavat yhä vastauksia.

Vuonna 1955 ”Äitien maailmankongressi” tuomitsi sodat hyödyttömiksi ja julisti kongressin olevan ”ennen kaikkea suuri vastalause, kaikkien niiden naisten varoitushuuto, jotka koettavat epätoivoisesti suojella lapsiaan, isoja ja pieniä, sotien ja sotavalmistelujen aiheuttamalta pahuudelta”. Tämän kongressin jälkeen verisissä sodissa on kaikkialla maailmassa kuitenkin kuollut aina vain enemmän nuoria, mikä kaventaa suuresti ihmissuvun geenipohjaa.

Kuolemantapauksilla pitkä historia

Historian sivut ovat täynnä nuorten ihmisten verta. Jopa tällä niin sanotulla valistuksen vuosisadalla nuoret ovat olleet rotu- ja heimovihan aiheuttamissa selkkauksissa raakuuksien erityisiä maalitauluja. Näyttää siltä, että nuoret joutuvat maksamaan hengellään vanhempiensa virheistä ja kunnianhimosta.

Eräässä Afrikan maassa on eräällä uskonnollisten nuorten sotilasjoukolla omatekoisena nimenä ”Herran vastarinta-armeija”, ja sen jäsenet on opetettu uskomaan, että luodit eivät voi vahingoittaa heitä, kertoo aikakauslehti The New Republic. Hyvin ymmärtää, miksi kyseisen lehtikirjoituksen otsikkona oli ”Nuoret henkisessä tyhjiössä”! Perheet, jotka surevat poikiaan ja tyttäriään, jotka eivät olleetkaan ”luodinkestäviä”, kysyvät sen tähden aiheellisesti: Miksi meidän lastemme täytyi kuolla? Mikä on kaiken tarkoitus?

Oman lisänsä tällaiseen epätoivoon ja kärsimiseen tuo se, että nuoret tekevät nykyään paljon itsemurhia.

[Alaviite]