Kävelykepin koristelemisen taito
Herätkää!-lehden Britannian-kirjeenvaihtajalta
”YLLÄTYN joka kerta kuullessani, että Britteinsaarilla on suuria alueita, missä kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, mitä tarkoitat, kun kerrot harrastavasi keppien koristelemista”, sanoo eräs tuon käsityön taitaja.
Kävelykeppi ja paimensauva ovat tuttuja monille. Koristelu tekee näistä tavallisista esineistä ainutlaatuisia taideteoksia. Vuosisatojen ajan ovat paimenet ja maatyöläiset tienneet, että tämä kiehtova käsityö vaatii melkoisesti taitoa – ja valtavasti kärsivällisyyttä. Mutta mitä kepin koristelemiseen sisältyy?
Puun valinta
Ensimmäinen vaihe on puun valinta. Mitä tahansa puulajia, jolla on oikeat mittasuhteet, voidaan käyttää, esimerkiksi oratuomea tai omena- tai päärynäpuuta. Usein valitaan orjanlaakeri sen ulkonevien ja viehkeiden oksankohtien takia. Monet keppien koristelijat kuitenkin käyttävät mieluiten pähkinäpensaan puuta. Joskus puun oksasta tai juuresta kasvaa pienessä kulmassa verso. Silloin voidaan valmistaa koko keppi kädensijoineen ja varsineen yhdestä puunkappaleesta.
Milloin tuleva varsiosa on paras katkaista? Yleensä silloin kun puu on lepotilassa eikä siitä valu mahlaa, vaikka monet keppien koristelijat vakuuttavatkin, että paras hetki on heti – ennen kuin joku toinen löytää sen! Joka tapauksessa kun sopivaksi katsottu kappale on katkaistu, sen leikatut päät täytyy rasvata tai maalata, jottei puu halkeilisi. Puun täytyy sitten antaa kuivua, mikä voi viedä kaksi vuotta tai kauemminkin. Vasta sen jälkeen kepin koristelija voi ryhtyä veistämään.
Kädensijan veistäminen
Kun kepissä ei ole luonnostaan kahvaa eli kädensijaa, koristelija saattaa valmistaa sellaisen lehmän, lampaan tai vuohen sarvesta. Varren tavoin sarven täytyy antaa kuivua, tämän puolestaan yleensä vuoden verran. Sitten kepin koristelija muotoilee sarven haluamansa muotoiseksi ruuvipuristimen avulla. Paimenet käyttivät ennen sukupolvesta toiseen apunaan sepän tulisijaa, kiehuvaa vettä, turvehiillosta tai jopa öljylampusta nousevaa lämpöä saadakseen sarven taipumaan. Silloin se oli valmis työstettäväksi miksi tahansa paimenen mielikuvitus ja taito sen kykenivät muokkaamaan. Hän saattoi veistää kahvan esimerkiksi skotlanninpaimenkoiran, linnun, taimenen, fasaanin pään tai jonkin pikkueläimen näköiseksi.
Sarvea veistäessään kepin koristelija keskittyy säntillisesti yksityiskohtiin. Jos hän esimerkiksi muotoilee taimenta, hän polttaa pyrstön ja evien ruodot kuumalla raudalla ja tekee jokaisen suomun erikseen pyöreällä kaivertimella. Silmät voivat olla mustaa puhvelin sarvea. Kalan värjäämiseen käytetään mieluummin mustetta kuin maalia. Sitä tarvitaan useampi kerros, ja sen siveleminen kiillotettuun pintaan saattaa olla pitkäveteistä. Loppusilaukseksi väri kiinnitetään sarveen lakkakerroksella.
Valmis taideteos
Sarvi liitetään varteen teräspultilla, naulalla tai puuvaarnalla. Sitten kepin koristelija hioo taideteoksensa taitavasti hienolla teräsvillalla. Seuraavaksi hän kiillottaa sen ja lakkaa sen varren. ”Taimenen valmistamiseen, evien ja muun sellaisen kaivertamiseen, sen suomujen tekemiseen sekä värjäämiseen ja viimeistelyyn sellaiseksi, että se voittaisi näyttelyn, menisi minulta satakunta tuntia”, kirjoittaa eräs kokenut keppien koristelija.
Kävelykepin koristeleminen on kiistämättä tarkkaa työtä. Mutta lopputuloksena voi olla todellinen taideteos, ja joitakin jopa viedään kilpailuihin. Joka tapauksessa keppien koristelija pitää kädentaitoaan muistona rauhallisemmalta aikakaudelta, vastapainona nykypäivän paineille ja rasitteille.