Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g98 22/2 s. 4-6
  • Toivoton taistelu rikollisuutta vastaan

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Toivoton taistelu rikollisuutta vastaan
  • Herätkää! 1998
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Rikollisuus alkaa pienestä
  • Ketkä ovat rikollisia?
  • Hyvät aikomukset eivät riitä
  • Miten oikeusviranomaiset suhtautuvat tehtäväänsä?
  • Lisääntyykö rikollisuus todella?
    Herätkää! 1974
  • Taistelu rikollisuuden lopettamiseksi
    Herätkää! 1996
  • Miksi rikollisuus kukoistaa
    Herätkää! 1970
  • Haluatko rikollisuuden loppuvan?
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1977
Katso lisää
Herätkää! 1998
g98 22/2 s. 4-6

Toivoton taistelu rikollisuutta vastaan

”RIKOLLISUUS saataisiin kuriin yhdessä yössä, jos kaikki olisivat halukkaita ponnistelemaan riittävästi”, sanoi Lontoon entinen poliisipäällikkö englantilaisessa Liverpool Daily Post -sanomalehdessä. Rikollisuus tosiaankin katoaisi, jos kaikki noudattaisivat lakia.

Useimmissa paikoissa rikollisuus on kuitenkin lisääntymässä. Sanat, jotka lausuttiin vuosituhansia sitten, soveltuvat meidänkin aikaamme: ”Maa turmeltui tosi Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.” (1. Mooseksen kirja 6:11.) (Ks. viereisen sivun tekstiruutua.)

Rikollisuus alkaa pienestä

Lain rikkominen pienissä asioissa voi totuttaa ihmisen rikkomaan sitä isommissa asioissa. Eräs opettaja koetti painaa tämän tosiasian oppilaittensa mieliin, kun hän selitti: ”Ne, joista tulee pankkirosvoja, ovat ensin varastaneet lyijykyniä koulussa.”

Mitä myöhemmin usein tapahtuu työpaikoilla? Ihmiset jäävät työstään kotiin, koska he väittävät olevansa sairaita, ja sen jälkeen he ottavat vastaan sairauspäivärahaa, johon heillä ei ole oikeutta. Tällainen epärehellisyys on yleisempää kuin voisi luulla. Esimerkiksi Saksassa työntekijöitten ilmoittamista sairauspäivistä osuu 6 prosenttia keskiviikolle, 10 prosenttia tiistaille ja 16 prosenttia torstaille, mutta huikeat 31 prosenttia niistä osuu maanantaille ja kaiken huippuna 37 prosenttia perjantaille! Ovatko ihmiset tosiaankin sairaita useammin maanantaisin ja perjantaisin, vai onko tässä vain kyse eräänlaisesta varastamisesta?

Ketkä ovat rikollisia?

Tavallisten ihmisten tekemillä rikoksilla ei tietenkään yleensä ole samaa vaikutusta kuin vallanpitäjien tekemillä rikoksilla. 1970-luvun alussa Yhdysvaltoja ravisteli poliittinen rikos, joka oli niin vakava, että siihen liitetystä nimestä tuli jopa osa englannin kieltä.

Erään sanakirjan mukaan ”Watergate” tarkoittaa ”skandaalia, erityisesti sellaista skandaalia, jonka yhteydessä on pyritty salaamaan vahingollista informaatiota tai laitonta toimintaa” (Barnhart Dictionary of New English).a Sen jälkeen se jatkaa: ”Watergate-juttu painoi 1970-luvulla syvät jäljet [englannin] kieleen. Tämä sana on tuottanut erilaisia uudissanoja, jotka niihin liitetyn gate-päätteen avulla osataan yhdistää skandaaleihin ja korruptioon.”

Sen jälkeen ovat monet muut poliittiset skandaalit osoittaneet rikollisuuden olevan yleistä, niidenkin keskuudessa, joiden pitäisi olla esimerkillisiä lain noudattajia. Japanissa poliittinen korruptio yleistyi siinä määrin, että 1990-luvun alussa oli säädettävä uusia lakeja, jotta sitä vastaan olisi voitu taistella. Vuonna 1992 Brasilian presidentti erotettiin virastaan korruptiosyytösten takia.

Eikö olekin ilmeistä, että ne, joilla on valtaa – esimerkiksi vanhemmat, opettajat ja oikeusviranomaiset – edistävät väärinteoillaan tavallisten ihmisten rikollista käyttäytymistä?

Hyvät aikomukset eivät riitä

Useimmat myöntävät sen, että hallitukset haluavat kitkeä pois rikollisuuden. Eräs eläkkeellä oleva virkamies kuitenkin totesi omasta maastaan: ”Valtiovalta on tehnyt liian vähän sen hyväksi, että oikeuslaitos voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti. Koska tuomareita ei ole riittävästi, niillä muutamalla tuomarilla, jotka meillä on, on liikaa työtä. Poliiseja on liian vähän, ja heidän varusteissaan on toivomisen varaa. Joskus poliisit eivät saa palkkojaan ajallaan, joten heillä on suuri houkutus ottaa lahjuksia.”

Italialainen sanomalehti La Civiltà Cattolica valittaa ”valtiovallan voimattomuutta järjestäytyneen rikollisuuden edessä” ja toteaa sen jälkeen: ”Poliisille ja tuomareille annetaan kyllä tunnustusta siitä, että he ovat paneutuneet tosissaan taisteluunsa rikollisuutta vastaan, mutta on silti ilmeistä, ettei sillä ole ollut minkäänlaista vaikutusta järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka nykyään päinvastoin voimistuu ja kasvattaa valtaansa.”

Hallitusten hyvät aikomukset taistelussa rikollisuutta vastaan eivät selvästikään riitä. Siirtolais- ja oikeusasioista vastaava EU-komissaari Anita Gradin sanoi hyvällä syyllä: ”Me tarvitsemme parempia, tehokkaampia yhteistyömenetelmiä taistelussa huumeitten salakuljetusta ja kauppaa, ihmisten salakuljetusta, laitonta siirtolaisuutta, järjestäytynyttä rikollisuutta, petoksia ja korruptiota vastaan.”

Miten oikeusviranomaiset suhtautuvat tehtäväänsä?

Jotkut kysyvät, missä määrin viranomaiset todella tuntevat velvollisuudekseen taistella rikollisuutta vastaan. Eräässä maassa on muuan entinen korkea-arvoinen poliisi todennut, että ainakin julkisuudessa kaikki ”tuomitsevat korruption ja talousrikokset”. Hänen mukaansa kaikilla ei kuitenkaan ole aitoa halua kitkeä pois rikollisuutta ja korruptiota. Näyttää siltä, että yhä useammat ihmiset – myös oikeusviranomaiset – pitävät lahjontaa, vilppiä ja varastamista hyväksyttävinä keinoina, joiden avulla voi päästä eteenpäin elämässään.

Se tosiasia, että monet niistä, ”jotka tekevät rikoksia, pääsevät pälkähästä”, kuten eräs tullivirkailija asian ilmaisi, on epäilemättä yksi syy rikollisuuden lisääntymiseen. Esimerkiksi eräs venäläinen julkaisu puhuu siitä, ”miten helposti rikolliset selviytyvät rangaistuksetta”. Lehden mukaan tämä ”näyttää kannustavan tavallisia kansalaisia tekemään mitä raaimpia rikoksia”. Eräs raamatunkirjoittaja puhui samasta asiasta noin 3000 vuotta sitten: ”Koska pahan teon tuomiota ei ole pantu pian täytäntöön, niin ihmisten poikien sydän on heissä täysin kohdistunut pahan tekemiseen.” (Saarnaaja 8:11.)

On tuskin liioittelua, jos sanomme, että hallitukset käyvät nykyään toivotonta taistelua rikollisuutta vastaan. Saksalainen sanomalehti Rheinischer Merkur selittää: ”Väkivaltarikosten lisääntymisen pelko on juurtunut syvälle ihmisiin, eikä sitä voida vähentää tavallisella puoluepoliittisella kinastelulla eikä tilastoilla, joiden perusteella tilanne ei ole niin huono kuin miltä se ehkä näyttää.”

Sen sijaan että rikollisuus ei olisi niin pahaa kuin miltä se ehkä näyttää, asianlaita onkin todennäköisemmin päinvastainen. On silti aihetta optimismiin. Maailma, jossa ei ole rikollisuutta, tulee nykyään aina vain lähemmäksi, ja sinä saat ehkä nähdä sen. Seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, miksi sanomme näin.

[Alaviite]

a Watergate-juttu sai Yhdysvalloissa nimensä samannimiseen rakennukseen tehdystä murrosta, jonka jälkeen tapaus nousi julkisuuteen. Skandaali johti lopulta presidentti Nixonin eroon ja siihen, että useat hänen tärkeimmistä neuvonantajistaan saivat vankeusrangaistuksia.

[Huomioteksti s. 6]

Monille rikokset ovat hyväksyttävä keino päästä eteenpäin elämässään

[Tekstiruutu s. 5]

Väkivallan täyttämä maailma

BRASILIA: ”Väkivallan kasvavan aallon vuoksi täyttivät sadattuhannet ihmiset kadut [Rio de Janeiron] keskustassa ja toivat julki pelkonsa ja suuttumuksensa rikollisuuden johdosta, joka on ottanut heidän kaupunkinsa vangikseen.” (International Herald Tribune.)

ETELÄ-AFRIKKA: ”Hillitön väkivalta, joka on riistäytynyt käsistä, on uhka meille kaikille ja kaikelle, mitä me teemme – on pakko tehdä jotakin radikaalia.” (The Star.)

FILIPPIINIT: ”Filippiineillä kuusi perhettä kymmenestä sanoo, että ne eivät tunne oloaan turvalliseksi omassa kodissaan tai kaduilla.” (Asiaweek.)

IRLANTI: ”Mafiatyyliset rikollisten yhteenliittymät ovat juurtuneet Dublinin keskustaan ja köyhiin läntisiin esikaupunkeihin. Jengeillä on entistä parempi asevarustus.” (The Economist.)

ISO-BRITANNIA: ”Väkivallan kynnys on madaltunut, ja on yhä todennäköisempää, että rikoksentekijä turvautuu ensimmäiseksi väkivaltaan.” (The Independent.)

KIINA: ”Gangsterit tekevät uutta tuloaan Kiinassa, ja näyttää siltä, ettei vakaville rikoksille mahdeta siellä mitään. – – Kiinalaisten asiantuntijoitten mukaan jengien ja ’salaseurojen’ määrä kasvaa nykyään nopeammin kuin poliisi pystyy pitämään niistä kirjaa.” (The New York Times.)

MEKSIKO: ”Rikollisuus on lisääntynyt niin nopeasti niin lyhyessä ajassa, että se herättää suurta levottomuutta.” (The Wall Street Journal.)

NIGERIA: ”Poliisin edustajan Frank Oditan mukaan perhe, kirkot, moskeijat, koulut ja kerhot ovat epäonnistuneet tehtävässään estää nuoria tulemasta vedetyksi mukaan rikollisuuteen.” (Daily Champion.)

SAKSA: ”Juopa, joka erottaa halukkuuden turvautua väkivaltaan tilaisuuksista, jotka antavat sysäyksen tehdä niin, on käynyt koko ajan vain kapeammaksi. On siksi tuskin mikään yllätys, että väkivallasta on tullut jokapäiväinen ilmiö.” (Rheinischer Merkur.)

TAIWAN: ”Taiwanissa – – varkaudet, pahoinpitelyt, murhat ja tapot ovat vähin erin tulleet yhä tutummiksi yhteiskunnassa. Rikosten määrä onkin vähitellen lisääntymässä ja joissakin tapauksissa ylittämässä länsimaissa tehtyjen rikosten määrän.” (The New York Times.)

VENÄJÄ: ”Mafiatyyppiset jengit ovat muuttaneet kaupungin, joka neuvostovallan aikana oli yksi maailman turvallisimmista, todelliseksi rikollisten metropoliksi. – – ’Olen ollut partiotehtävissä 17 vuotta, mutta en ole ennen nähnyt näin paljon rikollisuutta Moskovassa tai mitään, mikä olisi ollut näin pahaa’, sanoo poliisiluutnantti Gennadi Groshikov.” (Time.)

YHDYSVALLAT: ”Yhdysvallat on teollistuneen maailman väkivaltaisin maa. – – Mikään muu teollisuusmaa ei pääse lähellekään sitä.” (Time.)

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa