Ranskankielisen Raamatun taistelu olemassaolosta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN RANSKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

YLI sata miljoonaa ihmistä maailmassa puhuu ranskaa. Vaikka et kuuluisikaan heihin, kertomus ranskankielisen Raamatun olemassaolon taistelusta on kiehtovaa luettavaa, osittain siksi, että se liittyy uskonnonvapauteen. Menneinä vuosisatoina monet ranskankieliset Raamatut saivat julman lopun vihollisten ja valheellisten ystävien käsissä. Kääntäjät ja painajat vaaransivat henkensä pelottavan ylivoiman edessä voittaakseen tämän taistelun.

1100-luvulla oli saatavilla Raamatun osista tehtyjä käännöksiä monilla kansankielillä, myös ranskaksi. Ryhmät, joita katolinen kirkko piti kerettiläisinä, edistivät niiden käyttöä. Mutta vasta 1800-luvulla Raamattua alettiin levittää ranskan kielellä laajalti. Tämä satoja vuosia pitkä ajanjakso heijastaa niitä vaarallisia koettelemuksia, joita ranskankielinen Raamattu kävi läpi ennen kuin se näki päivänvalon.

Ensimmäisiä ranskankielisiä kirjoja oli noin vuonna 900 julkaistu Raamatun sanakirja. Sen tarkoitus oli auttaa lukijoita ymmärtämään katolisen kirkon käyttämällä latinan kielellä kirjoitettua Raamattua. Tuolloin tavallinen kansa, joka puhui monia murteita, ei kuitenkaan enää osannut latinaa. Näin heiltä evättiin mahdollisuus lukea Jumalan sanaa. Se pysyi niiden latinaa taitavien pappien etuoikeutena, jotka osasivat lukea sitä.

Vuonna 842 ilmestyi ensimmäinen virallinen ranskankielinen valtion asiakirja. Siten tunnustettiin äänettömästi, että enemmistö ihmisistä ei enää puhunut latinaa. Tavallisen kansan kielellä kirjoitettuja uskonnollisia runoja alkoi ilmestyä Ranskassa vuoden 880 paikkeilla. Raamatunkäännöksiä ei kuitenkaan ilmestynyt vielä kahteensataan vuoteen. Ensimmäisten joukossa olivat 1100-luvun alussa Raamatun osista anglonormannin eli Normandiassa puhutulla ranskan kielellä tehdyt käännökset.

Taistelu alkaa toden teolla

Ensimmäisen toteutuneen yrityksen takana saada Pyhä Raamattu ranskalaisten ulottuville sellaisessa muodossa, että nämä pystyivät sitä lukemaan, oli Petrus Valdes, 1100-luvulla elänyt kauppias Lyonista Keski-Ranskasta. Valdes käännätti Raamatun osia provensaaliksi, Kaakkois-Ranskassa puhutulle murteelle. Vuonna 1179 hänen osittainen raamatunkäännöksensä esiteltiin paavi Aleksanteri III:lle kolmannessa lateraanisynodissa.

Myöhemmin kirkko tuomitsi Valdesin ja hänen seuraajansa kerettiläisiksi, ja munkit polttivat hänen teettämänsä käännökset. Siitä lähtien kirkko vastusti kaikkia yrityksiä saattaa Jumalan sana tavallisen kansan käsiin.

Kirkko teki strategiansa selväksi vuonna 1211 polttamalla Raamattuja Metzin kaupungissa Itä-Ranskassa. Vuonna 1229 Toulousen kirkolliskokous kielsi selvin sanoin maallikkoja käyttämästä mitään kansankielisiä Raamattuja. Tämän jälkeen pidettiin vuonna 1234 Espanjassa Tarragonan kirkolliskokous, jossa kiellettiin jopa pappeja omistamasta millään romaanisella kielellä (latinasta kehittyneellä kielellä) kirjoitettua Raamattua.

Tällaisesta heltymättömästä vastustuksesta huolimatta ensimmäinen ranskankielinen käännös koko Raamatusta ilmestyi 1200-luvun jälkipuoliskolla. Tämä Raamattu käännettiin nimettömänä, ja se sai vain hyvin pienen levikin. Tuolloin tavallisella kansalla ei ollut mahdollisuutta saada minkäänlaista Raamattua. Jäljennöksiä tehtiin käsin. Korkean hinnan ja rajallisen saatavuuden vuoksi Raamattuja omisti lähes yksinomaan aatelisto ja papisto.

Raamatun puolustaminen alkaa

Kun Johannes Gutenberg keksi painokoneen ja irtokirjakkeet vuoden 1450 tienoilla, Ranska tempautui mukaan Euroopan kirjapainoalan vallankumoukseen. Kolmesta Ranskan kaupungista – Pariisista, Lyonista ja Rouenista – tuli tärkeitä painotoiminnan keskuksia, suojavalleja Raamatun puolustamisessa.a

Kamppailun tässä vaiheessa ranskalaiset raamatunkäännökset olivat pohjautuneet latinankieliseen Vulgataan. Tätä latinalaista tekstiä tahrasivat monet virheet, jotka olivat tulleet siihen niiden tuhannen vuoden aikana, joina sitä oli yhä uudelleen kopioitu, mutta kirkko piti tiukasti kiinni Vulgatasta. Ranskalainen katolilainen Jacques Lefèvre d’Étaples päätti kuitenkin saattaa Raamatun kansan ulottuville. Vuonna 1530 hän käänsi Vulgatan ranskaksi ja korjasi samalla joitakin sen virheitä käyttämällä apunaan heprealaisia ja kreikkalaisia käsikirjoituksia, jotka oli äskettäin saatu käyttöön. Hän poisti myös ne hämmentävät opilliset selitykset, jotka kirkko oli lisännyt tekstiin.

Lefèvren käännös joutui pian hyökkäyksen kohteeksi. Jotkin käännökset oli painettava Ranskan ulkopuolella. Ne joutuivat kirkon kiellettyjen kirjojen luetteloon. Lefèvren oli joksikin aikaa pakko etsiä turvaa Ranskan rajan itäpuolella sijaitsevasta Strasbourgista, joka oli tuolloin vapaa valtakunnankaupunki. Hänen käännöksensä oli kaikesta huolimatta menestys.

Ensimmäinen ranskankielinen raamatunkäännös, joka perustui alkukielisiin teksteihin, julkaistiin vuonna 1535. Kääntäjä oli ranskalainen protestantti Pierre-Robert Olivétan, uskonpuhdistaja Jean Calvinin sukulainen. Kirkon vastustuksen takia käännöstä ei voitu painaa Ranskassa, joten se painettiin Sveitsissä Neuchâtelissa, uudessa protestanttisessa yhdyskunnassa. Olivétanin ranskankielinen raamatunkäännös palveli monien myöhemmin julkaistujen tarkistettujen laitosten ja muunkielisten raamatunkäännösten vertailupohjana.

Vaarallinen taistelu

Ranskassa jotkut urheat painajat poltettiin roviolla Raamattujen painamisesta, esimerkiksi Étienne Dolet vuonna 1546. Vuonna 1546 pidetyssä Trenton kirkolliskokouksessa Vulgatan ”oikeaperäisyys” vahvistettiin sen virheistä huolimatta ja kirkko asettui entistä lujemmin kansankielisiä käännöksiä vastaan. Vuonna 1612 Espanjan inkvisitio aloitti raivoisan kampanjan kansankielisten Raamattujen hävittämiseksi perin pohjin.

Vaino johti toisinaan nerokkaisiin uusiin ideoihin. Valmistettiin niin sanottuja chignon- eli nutturaraamattuja, jotka olivat niin pieniä, että ne voitiin piilottaa naisen nutturaan. Ja vuonna 1754 otteita Raamatun heprealaisista ja kreikkalaisista kirjoituksista painettiin kirjaksi, joka oli kooltaan vain kolme kertaa viisi senttimetriä.

Vastahyökkäyksiä

Aikanaan alkoivat kuitenkin puhaltaa muutoksen tuulet. Raamatun kestettyä ankaria hyökkäyksiä vuosisatojen ajan, sen puolesta alettiin käydä päättäväistä taistelua. Uudet ajatukset ja Ranskan vallankumouksen jälkeen voimaan tullut palvontavapaus iskivät kirkon vastustuksen ytimeen. Niinpä vuonna 1803 Ranskassa painettiin protestanttinen Uusi testamentti, ensimmäinen 125 vuoteen!

Apua saatiin myös raamattuseuroilta. Vuonna 1792 Lontooseen perustettiin Ranskan raamattuseura, jonka tavoite oli ”hankkia mahdollisimman paljon ranskankielisiä Raamattuja niille ranskalaisille, jotka eivät omista tätä jumalallista aarretta ymmärtämällään kielellä”. Muitakin raamattuseuroja liittyi taisteluun. Ne onnistuivat hyvin tavoitteessaan tuottaa ja levittää ranskankielisiä Raamattuja.

Kuolinisku

Katolinen kirkko kieltäytyi muuttamasta taktiikkaansa mitenkään, mutta se oli tuomittu häviämään taistelu. 1800-luvulla paavit antoivat sarjan säädöksiä, joissa vastustettiin taipumattomasti kansankielisiä Raamattuja. Vielä vuonna 1897 paavi Leo XIII vahvisti uudelleen, että ”kaikki Pyhien kirjojen käännökset, jotka kuka tahansa ei-katolinen kirjoittaja on tehnyt ja jotka on kirjoitettu millä tahansa yleisellä kielellä, ovat kiellettyjä, varsinkin ne, jotka Rooman paavin moneen otteeseen tuomitsemat raamattuseurat ovat julkaisseet”.

Mutta koska saatavilla oli raamattuseurojen julkaisemia halpoja protestanttisia Raamattuja, katolinen kirkko antoi katolisten oppineiden kääntää Raamatun ranskaksi. Augustin Cramponin käännös, joka julkaistiin aluksi seitsemänosaisena (1894–1904) ja sitten yksiosaisena (1904), oli ensimmäinen ranskankielinen katolinen käännös, joka perustui alkuperäisiin teksteihin. Huomionarvoista olivat monet tieteelliset alaviitteet sekä se, että Crampon käytti monissa kohdissa Jumalan nimen ranskankielistä muotoa Jéhovah.

Lopulta Vatikaani teki täyskäännöksen ja asetti vuonna 1943 julkaisemassaan kiertokirjeessä Divino Afflante Spiritu säännöt Raamatun kääntämisestä kansankielille. Siitä lähtien on julkaistu monia katolisia käännöksiä, esimerkiksi kuuluisa Jerusalem Bible, joka julkaistiin ensin ranskaksi ja käännettiin myöhemmin useille muille kielille, muun muassa englanniksi.

Eräs Raamattu, joka on auttanut ranskaa puhuvia ihmisiä kaikkialla maailmassa, on Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen ranskankielinen laitos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran kokonaisena vuonna 1974 ja tarkistettuna laitoksena vuonna 1995. Niissä monissa erikielisissä Uuden maailman käännöksestä tehdyissä laitoksissa, jotka on tähän mennessä julkaistu, annetaan kunnia Raamatun Tekijälle siten, että hänen nimensä Jehova on palautettu Heprealaisiin kirjoituksiin sekä sellaisiin kohtiin Kreikkalaisissa kirjoituksissa, joissa se on ollut sopivaa. Tähän mennessä ranskankielistä laitosta on painettu yli viisi miljoonaa kappaletta. Ranskankielinen Raamattu on epäilemättä voittanut taistelunsa olemassaolosta.

[Alaviite]

[Kuva s. 16]

Lefèvre d’Étaples’n Raamattu vuodelta 1530

[Kuva s. 16]

Olivétanin Raamattu vuodelta 1535

[Kuva s. 17]

Ote harvinaisesta ”1200-luvun Raamatusta”

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

Raamatut: Bibliothèque Nationale de France