Alppien kansallispuistojen kauneus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN RANSKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KRISTALLINKIRKKAANA purossa virtaava vesi, lehtien vaimea kahina tuulessa, yläpuolella pilvetön taivas, puiden lomitse siivilöityvä auringonvalo. Nämä ihastuttavat näkymät ja äänet tervehtivät meitä, ja olemme varmoja, että ne ovat vasta tämän suurenmoisen päivän alkua. Missä me olemme? Écrinsin kansallispuistossa Dauphinén Alpeilla Ranskassa.

Opastustaulut, jotka ovat metsän reunassa puiston erään sisäänkäynnin luona Ailefroidessa, kertovat, että puistossa ei saa esimerkiksi leiriytyä eikä sytyttää nuotiota. Meitä kehotetaan viemään kaikki roskat mukanamme kotiin, ja toteamme, ettei puistoon saa viedä koiria, koska usein ne pelästyttävät alueen alkuperäiset eläimet tai häiritsevät niitä.

Niiden tarkoitus

Mutta mikä kansallispuisto oikeastaan on, ja mitä tarkoitusta se palvelee? Ensimmäinen kansallispuisto, Yellowstone, perustettiin Yhdysvaltoihin Wyomingin osavaltioon vuonna 1872. Siitä lähtien on avattu monia kansallispuistoja kaikilla mantereilla. Ranskassa on seitsemän kansallispuistoa, joista kolme on Alppien muodostamalla puolikuun muotoisella alueella, joka ulottuu Ranskasta Itävaltaan. Euroopan ensimmäinen kansallispuisto perustettiin vuonna 1914 Graubündenin kantoniin Sveitsiin. Sitten vuonna 1922 avattiin Italiassa Gran Paradiso -⁠niminen kansallispuisto. Muita kansallispuistoja Alppien muodostamassa puolikuussa ovat muun muassa Berchtesgaden Saksassa, Hohe Tauern Itävallassa, Stelvio Italiassa ja Triglav Sloveniassa. Ranskan ensimmäinen kansallispuisto Vanoise perustettiin vuonna 1963.

Kansallispuistojen päätarkoitus on suojella luonnollista kasvistoa ja eläimistöä. Täytyy mainita myös, että monilla muillakin puistoilla on aivan sama päämäärä, vaikka niillä ei ole kansallispuiston asemaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Vercorsin puisto Ranskassa ja Karwendelin suojelualue Itävallassa. Kansallispuistoilla on kuitenkin erityinen asema, joka suo niiden vartijoille tietyt valtuudet. Heillä on oikeus sakottaa niitä, jotka eivät noudata puiston sääntöjä. Esimerkiksi jos Sveitsissä tällaiseen puistoon tuo koiran, voi saada jopa 500 Sveitsin frangin (1800 mk) sakot.

Ehkä jotkut pitävät sitä kohtuuttomana. Mutta erilaisiin kieltoihin ja sakkoihin on olemassa hyvät syyt. Mietihän asiaa. Ollessamme kerran Mercantourin kansallispuistossa Meri-Alpeilla Kaakkois-Ranskassa, törmäsimme pienen pieneen gemssin poikaseen. Se näytti olevan yksin ja täysin avuton. Emme kuitenkaan koskeneet siihen, koska ajattelimme, että meidän hajumme saattaisi estää sen emoa hyväksymästä sitä takaisin. Mutta kuvittele, jos meillä olisi ollut mukana koira! Gemssiparka olisi ollut kauhuissaan, varsinkin jos koira olisi alkanut haukkua.

Tarkoittaako tämä sitä, etteivät vartijat ole muuta kuin puistopoliiseja? Ei tietenkään. Eräs vartija, jonka tapasimme Mercantourin puistossa, vei meidät paikkaan, josta gemssilauma oli juuri kulkenut jättäen jälkensä vasta sataneeseen lumeen. Hän näytti, millaisen jäljen niiden sorkat jättävät. Tämä auttoi meitä ymmärtämään, että vartijoiden tehtävä puistossa on paitsi luonnon tasapainon varjeleminen myös tiedon jakaminen ja opettaminen.

Luonnon rikas eläinlajisto

Kun kuljemme polkua eteenpäin, näemme kaukana mäenrinteellä gemssejä, jotka hyppelevät lumijään eli rakeiseksi kovettuneen lumen muodostamilla kentillä. Näemme myös kaksi alppimurmelia telmimässä vyörykivikasojen päällä. Jotkin alppimurmelit ovat erityisen kesyjä, ja ne tulevat patikkaretkeläisten luo herkkupalan toivossa.

Joissakin Alpeilla sijaitsevissa puistoissa elää alppikaurislaumoja. Eniten niitä on Italiassa Gran Paradiso -⁠puistossa. Meistä oli jännittävää nähdä niitä Mercantourissa. Tässä eteläisessä alppipuistossa on runsas eläimistö. Muflonit, jotka kuuluvat villilampaisiin, vaeltelevat alueella vapaasti, ja viime vuosina sinne on jälleen ilmaantunut susia. Vierailijoiden ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä sudet uskaltautuvat harvoin poluille ja ne karttavat ihmistä. Aikoinaan Sveitsin Alpeilla vaeltelivat myös karhut, mutta viimeinen siellä nähty yksilö kuoli vuonna 1904. Länsi-Euroopassa voi maakarhuja tavata nykyään Pyreneillä Ranskan ja Espanjan rajalla, Cantabrian vuorilla Pohjois-Espanjassa ja Abruzzin kansallispuistossa Keski-Italiassa. Toisaalta joskus voi kuulla urosjalohirven mylvivän Sveitsin kansallispuistossa, missä niitä on paljon.

Mutta suurten eläinten lisäksi täällä on vierailijan iloksi runsaasti myös pienempiä eläimiä, kuten kärppiä ja metsäjäniksiä, jotka muuttuvat talvella valkoisiksi, samoin kuin kettuja, alppimurmeleita ja oravia. Lisäksi näillä alueilla asustaa valtava määrä hyönteisiä, muun muassa upeita perhosia ja ahkeria muurahaisia. Lintujen ystävät eivät varmasti pety. Saatat nähdä kotkan – tai Sveitsin kansallispuistossa sekä Vanoisen ja Mercantourin puistoissa jopa partakorppikotkan – liitelevän korkealla pääsi yläpuolella. On myös melko tavallista kuulla tikalle tyypillistä nakutusta, kun se hakkaa nokallaan puunrunkoa etsiessään hyönteisiä. Monet kysyvät, miten nuo vuorten asukkaat selviytyvät Alpeilla talven läpi. Nämä eläimet ovat sopeutuneet tähän ympäristöön hyvin, vaikka ankarat olosuhteet karsivatkin pois sairaat ja vanhat yksilöt.

Alppien kasvillisuus

Jopa puistojen kasvit ovat suojelun alaisia. Niinpä kukkien poimiminen on kiellettyä, myös upeiden ruskoliljojen, jotka reunustavat kulkemaamme polkua. Ehkä pohdit, mikä siihen on syynä. Jotkin kasvit – esimerkiksi kuuluisa edelweiss, alppikylmänkukka, alppiruusu, vuorikaunokki ja jotkin katkerolajit – ovat harvinaisia, ja niitä on suojeltava, jotta ne eivät häviäisi olemassaolosta. Kukkien runsaus on todella vaikuttava.

Luonnon kauneutta ilmentävät myös puut, jotka koristavat puistoja. Syksyllä metsää kaunistavat euroopanlehtikuusten kullankeltaiset värit. Sembramänty taas näyttää uhmaavan talven ankaruutta ja on ehtymätön ruoanlähde linnulle, joka tunnetaan yleisesti pähkinähakkina. Lintu kuljettaa keräämiään männynsiemeniä kuvussaan ja hautaa ne sitten tulevaa käyttöä varten. Toimiessaan näin se edistää männyn leviämistä paikkoihin, minne puu ei muutoin pääsisi siementämään. Voisimme epäilemättä viettää koko päivän ihaillen meitä ympäröivää kauneutta. Mutta mikäli haluamme päästä vuoristomajaan, meidän täytyy jatkaa matkaa.

Jatkamme patikointia ja tulemme pian vaikeammalle reitille. Aivan kuin gemssit olisivat odottaneet meitä metsässä, ja saammekin otettua niistä valokuvia. Mutta kun tulemme lähemmäksi, nämä kauniit luomukset pakenevat nähtävästi säikähdettyään meitä. Muistelemme Jumalan ihmeellistä lupausta, joka on merkitty muistiin Jesajan 11:​6–9:ään: ”Susi on viivähtävä uroskaritsan luona, ja itse leopardi asettuu levolle vohlan viereen, ja vasikka ja harjakas nuori leijona sekä syöttöeläin ovat yhdessä, ja pikkupoika niitä johdattelee. Ja lehmä ja karhu käyvät laitumella; yhdessä niiden jälkeläiset asettuvat levolle. – – Ne eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani.” Iloitsemme siitä odotteesta, että pian koko maapallosta tulee valtava puiston kaltainen paratiisi, jossa ihmiset ja eläimet elävät yhdessä vailla pelkoa.

[Kuva s. 13]

Gemssi kotonaan Ranskan Alpeilla

[Kuva s. 14]

Varovainen alppimurmeli Vanoisen kansallispuistossa Ranskassa

[Kuva s. 14]

Kotka Mercantourin kansallispuistossa Ranskassa

[Kuva s. 15]

Gemssejä kiipeilee Ranskan Alpeilla

[Kuva s. 15]

Nuori gemssi

[Kuva s. 16]

Alppiruusu

[Kuva s. 16]

Hopeakurho

[Kuva s. 16]

Akileija

[Kuva s. 16]

Alppikauris

[Kuva s. 17]

Ruskolilja

[Kuva s. 17]

Varjolilja

[Kuva s. 17]

Alppipiikkiputki

[Kuva s. 17]

Alppimurmeli