Joustavia mutta silti uskollisia jumalisille normeille
”SUVAITSEVAISET ihmiset eivät ole koskaan hölmöjä, eivätkä hölmöt ihmiset ole koskaan suvaitsevaisia”, sanoo kiinalainen sananparsi. Siinä on paljon perää, sillä suvaitsevaisuuden osoittaminen on haaste, johon ei voi vastata, ellei olla uskollisia oikeille käyttäytymisnormeille. Millaisille normeille meidän sitten pitäisi olla uskollisia? Eikö olisi johdonmukaista noudattaa ihmisen Tekijän normeja, jotka on ilmaistu hänen Sanassaan, Pyhässä Raamatussa? Jumala itse on parhaana esimerkkinä omien normiensa noudattamisesta.
Luoja – paras esimerkkimme
Kaikkivaltias Jumala, Jehova, on täysin tasapainoinen suvaitsevaisuudessaan, sillä hän ei osoita sitä liikaa eikä liian vähän. Hän on tuhansien vuosien ajan suvainnut niitä, jotka häpäisevät hänen nimeään, turmelevat ihmiskuntaa ja aiheuttavat vahinkoa maapallolle. Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 9:22:ssa, että Jumala ”suvaitsi hyvin pitkämielisesti vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon”. Miksi Jumala on ollut suvaitsevainen näin kauan? Siksi, että hänen suvaitsevaisuudellaan on tietty tarkoitus.
Jumala on kärsivällinen ihmisiä kohtaan, ”koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietarin kirje 3:9). Luoja on antanut ihmisille Raamatun ja valtuuttanut palvelijansa tekemään hänen käyttäytymisnormejaan tunnetuksi kaikkialla. Tosi kristityt pitävät kiinni näistä normeista. Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että Jumalan palvelijoiden täytyy olla joustamattomia kaikissa tilanteissa?
Lujia mutta silti joustavia
Jeesus Kristus kannusti niitä, jotka haluavat saada ikuisen elämän, ’menemään sisään ahtaasta portista’. Ahtaasta portista meneminen ei silti merkitse sitä, että pitäisi olla ahdasmielinen. Jos olemme taipuvaisia esiintymään määräilevästi tai yksioikoisesti toisten seurassa, elämä olisi varmasti miellyttävämpää kaikille, jos me hillitsisimme tällaista taipumusta. Miten se on mahdollista? (Matteus 7:13; 1. Pietarin kirje 4:15.)
Kreikkalainen opiskelijatyttö Theofano selitti, että se aika, jonka hän vietti taustaltaan erilaisten ihmisten seurassa, auttoi häntä ymmärtämään heitä paremmin. Hän sanoi: ”On tärkeää, että yritämme ymmärtää heidän ajattelutapaansa, sen sijaan että pakottaisimme heidät omaksumaan meidän ajattelutapamme.” Kun siis opimme tuntemaan jonkun paremmin, saatamme havaita, että hänen lempiruokansa ja jopa hänen puheessaan tuntuva vieras korostus eivät olekaan niin eriskummallisia kuin olimme ajatelleet. Sen sijaan että olisimme aina eniten äänessä tai että meidän aina pitäisi päästä sanomaan viimeinen sana, voimme oppia monia hyödyllisiä asioita kuuntelemalla, kun hän esittää oman näkemyksensä. Elämä voi tosiaankin antaa enemmän niille, jotka ovat ennakkoluulottomia.
Aina kun on kyse makuasioista, meidän pitäisi olla joustavia ja suoda toisille se ilo, että he saavat tehdä omia valintojaan. Meidän pitäisi kuitenkin olla lujia silloin, kun käyttäytymistavassa on kysymys tottelevaisuudesta Luojaamme kohtaan. Kaikkivaltias Jumala ei suvaitse kaikkia käyttäytymistapoja. Hän teki sen selväksi sillä, miten hän kohteli palvelijoitaan menneisyydessä.
Liiallisen suvaitsevaisuuden ansa
Muinaisen Israelin kansan ylimmäinen pappi Eeli oli Jumalan palvelija, joka joutui liiallisen suvaitsevaisuuden ansaan. Israelilaiset olivat astuneet liittosuhteeseen Jumalan kanssa ja suostuneet tottelemaan hänen lakejaan. Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Pinehas, olivat kuitenkin ahneita ja moraalittomia, ja he osoittivat Kaikkivaltiasta kohtaan erittäin vakavaa kunnioituksen puutetta. Eeli kyllä tunsi hyvin Jumalan lain, mutta hänen antamansa ojennus oli lievää ja kuritus lepsua. Hän teki sen virheen, että hän ajatteli Jumalan suvaitsevan pahuutta. Luoja tekee eron heikkouden ja pahuuden välillä. Eelin pahat pojat olivat tieten tahtoen rikkoneet Jumalan lakia, joten he saivat ansaitusti ankaran rangaistuksen. (1. Samuelin kirja 2:12–17, 22–25; 3:11–14; 4:17.)
Miten murheellista olisikaan, jos omassa perheessämme lapset toistuvasti tekisivät jotakin tuomittavaa ja me liian suvaitsevaisina ummistaisimme siltä silmämme! Miten paljon parempi onkaan kasvattaa heitä ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”. Se merkitsee sitä, että meidän täytyy itse pitää kiinni Jumalan asettamista käyttäytymisnormeista ja juurruttaa ne lapsiimme. (Efesolaisille 6:4.)
Samoin ei kristillinen seurakuntakaan voi suvaita pahuutta. Jos joku seurakunnan jäsen harjoittaa jotakin vakavaa syntiä eikä halua katua, niin hänet täytyy erottaa seurakunnasta (1. Korinttilaisille 5:9–13). Tosi kristityt eivät kuitenkaan ryhdy toimenpiteisiin perhepiirin ja seurakunnan ulkopuolella saadakseen aikaan muutoksia koko yhteiskunnassa.
Luja suhde Jehovaan
Suvaitsemattomuus leviää ilmapiirissä, jolle on tunnusomaista huolestuneisuus. Jos meillä kuitenkin on läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan, meillä on sellainen turvallisuuden tunne, jonka avulla voimme säilyttää oikean tasapainon. ”Jehovan nimi on vahva torni. Sinne vanhurskas juoksee ja saa suojan”, sanotaan Sananlaskujen 18:10:ssä. Meille tai meidän läheisillemme ei varmastikaan voi tapahtua mitään sellaista vahinkoa, mitä Luojamme ei korjaisi aikanaan.
Yksi niistä, jotka hyötyivät suuresti sen johdosta, että heillä oli läheinen suhde Jumalaan, oli apostoli Paavali. Saul-nimisenä juutalaisena hän vainosi Jeesuksen Kristuksen seuraajia ja syyllistyi verenvuodatukseen. Saulista tuli kuitenkin kristitty, ja myöhemmin hän apostoli Paavalina osallistui kokoaikaiseen evankelioimistyöhön. Paavali ilmaisi ennakkoluulottomuutta saarnatessaan kaikille ihmisille, ”sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille”. (Roomalaisille 1:14, 15; Apostolien teot 8:1–3.)
Miten hän kykeni muuttumaan? Hankkimalla Raamatun täsmällistä tuntemusta ja kehittämällä rakkautta Luojaan, joka ei ole puolueellinen. Paavali havaitsi Jumalan oikeudenmukaisuuden ilmenevän siten, että hän ei tuomitse ketään ihmistä kulttuurin tai rodun perusteella, vaan sen perusteella, millainen tämä ihminen on ja mitä hän tekee. Jumalalle on siis tärkeää se, mitä ihminen tekee. Pietari kiinnitti huomion siihen, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apostolien teot 10:34, 35). Kaikkivaltias Jumala ei ole ennakkoluuloinen. Hän on erilainen kuin jotkut maailman johtajat, jotka voivat tietoisesti käyttää suvaitsemattomuutta omien tarkoitusperiensä ajamiseen.
Ajat ovat muuttumassa
John Gray Oxfordin yliopistosta sanoo, että suvaitsevaisuus on ”hyve, joka on viime aikoina käynyt harvinaiseksi”. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan. Jumalallisen viisauden tasapainottama suvaitsevaisuus pääsee voitolle.
Jumalan uudessa maailmassa, joka on jo hyvin lähellä, ei enää ole suvaitsemattomuutta. Suvaitsemattomuuden äärimmäisyysmuodot, esimerkiksi ennakkoluuloisuus ja fanaattisuus, ovat silloin poissa. Ahdasmielisyys ei enää tukahduta elämästä iloa. Tämä paratiisi tulee olemaan paljon suurenmoisempi kuin se paratiisi, joka on koskaan kyetty saamaan aikaan Kashmirinlaaksoon (Jesaja 65:17, 21–25).
Odotatko saavasi elää tässä uudessa maailmassa? Millainen etu ja miten ihastuttavaa se tuleekaan olemaan!
[Kuva s. 8]
Apostoli Paavali osoitti oikeaa tasapainoa, sillä hänellä oli suhde Jumalaan